tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kun aika on...

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös meidän tiet eroavat viikon kuluttua, virallisesti kuun lopussa. Monta hyvää ja ihanaa vuotta takana, mutta vielä paremmat ajat ovat toivottavasti edessä. 

Siinä siis syy infernaaliseen blogihiljaisuuteen. Viime syksystä lähtien kypsytelty asia, joka on vienyt työn ja opiskelun ohella kaiken ylimääräisen ajan. Koneella istuminen blogikirjoittelun merkeissä ei ole rehellisesti sanoen käynyt edes mielessä, kunnes muutama viikko sitten alkoi tulla ihmettelevää viestiä epätavallisen pitkästä kirjoitustauosta. Siispä pakkorako selittää.


Onko teillä kaikki hyvin? Onko jotain tapahtunut? Voi kyllä. On ja on. Todellakin. Tässä keväällä nyt vaan kävi niin, että meidän perheen ja talonpuolikkaan yhteiselo tuli tiensä päähän, meidän täysin omasta ja yhteisestä aloitteesta. Ja toki syyllinenkin tähän on. Se kuuluisa toinen. Jota ei kuitenkaan vielä ole, paitsi kuvissa. Ja hän on syylliseksi aika kiva, eikä eroon siis liity sen suurempaa draamaa tai mustasukkaisuutta.

Siispä hyvästi 115 neliötä, tervetuloa 53,5 neliötä. Mutta vain väliaikaisesti, isompi odottaa...


ps. Saatan ehkä suurella varauksella palata...