maanantai 27. helmikuuta 2017

Lomapulla.

Viime päivinä on ollut alkavan loman kunniaksi kyllä niin komeita ulkoilukelejä, että huh huh. Aurinko paistaa  ja on pikkuisen pakkasta, ihan täydellistä. Ollaan siis hiihdetty ja luisteltu oikein urakalla, käyty pulkkailemassa ja yksinkertaisesti vaan peuhattu lumessa. Perustalvimeininkiä! 

Meillä pojat tykkää oikeastaan melkein kaikista talvilajeista ja onkin ihan mahtavaa, kun niiden kanssa voi jo tehdä kaikenlaista. Hiihto sujuu eikä koko ajan tarvitse olla kantamassa mäkiä ylös. Luistellessa ei pyllähdetä ihan joka kurvissa eikä niitä oikein tahdo saada enää jäältä millään pois. Ja vauhtia löytyy enemmän kuin äidiltä. Vielä olisi testaamatta lumilautailu, jota pojat vinkuvat yhtenään. Se ehkä jätetään kuitenkin ensi talvelle. 

Nyt varmaan taas toistan itseäni, mutta on kyllä niin kivaa, kun pojat on jo isoja!  


Ja tottakai laskiaisen kunniaksi leivottiin pullaa. Kermavaahdolla ja hillolla. Piste.

Lomaterkkuja!

maanantai 20. helmikuuta 2017

What a week.

Nyt ei voi sanoa kuin, että lasken lähes minuutteja. Nimittäin ensi viikon lomaan. Viime viikko oli suoraan sanottuna jotain aivan kamalaa ja loma tulee enemmäin kuin tarpeeseen. Muutenkin koko alkuvuosi on ollut yhtä hullunmyllyä ja laskinpa tässä juuri, että vapaaillat ovat olleet melkoisen kortilla, yöunista puhumattakaan. Viime viikolla unta tuli keskimäärin noin 5 tuntia yössä. Ei ihan kovin tervettä meininkiä. 

Maanantaina kahdeksasta kuuten asti töitä, tiistaina koko päivä Helsingissä. Keskiviikkona kahdeksasta viiteen asti, torstaina koko päivä Turussa. Perjantaina normipäivä, mutta silti kävin vielä ihan kierroksilla viikon meiningeistä. Koko viikko siis sykkimistä paikasta (ja kaupungista) toiseen, siihen lisänä kahden verkkokurssin deadline ja armotonta kotihommien pyörittämistä. Plus kolme salia, ilman en olisi kestänyt tätäkään vertaa. Eli pisteet vaan kaikille, jotka tätä palettia vetää ihan normisti!


Lauantaina sitten tulikin stoppi. Ihan järkyttävän huono olo, heikotti, en jaksanut tehdä mitään ja koko kroppaa kihelmöi. Olin aivan satavarma, että se on menoa nyt. Se saakelin norovirus. Viimeisillä voimilla kävin lauantai-iltana nukkumaan lämpimän kauratyynyn viereen kahden peiton alle villasukat jalassa ja olin valmiina syöksymään vessaan tarvittaessa. Mutta ei. Nukuin kellon ympäri ja siinä se. Ei enää mitään. Sunnuntaina oli vielä inasen heikkoa meininkiä, mutta ruokaa upposi jälleen normaaliin tahtiin ja käytiin poikien kanssa jopa metsäretkellä. Tänään olin ihan normisti töissä ja reenaamassa, hyvin kulki molemmat. Siispä lauantai taisi nyt mennä oikein kunnolla stressin piikkiin! 

Viime viikko siis kuitenkin jo suoritettu ja onneksi ohi. Toki tiesin koko alkuvuoden, että se on edessä, mutta ei näihin oikein osaa varautua millään. Eikä mulla ole koskaan ennen kroppa reagoinut näin. Kai se ikääntyminen näkyy siinäkin!


Jep, tässä se tuli. Pitkästä aikaa. Kiintiövalituspostaus. Olkaa hyvät.

Seuraavalla kerralla jotain muuta, see you. 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Perjantaisohva

Meillä sohva siirtyilee vähän väliä paikasta toiseen. Välillä se on keskellä olohuonetta divaaniosa keskellä. Toisinaan käännetään siitä asennosta 90 astetta ja divaani onkin seinää vasten. Nyt viimeisimpänä raahattiin sohva taas pitkästä aikaa olohuoneen ikkunoiden eteen. Tässä järjestyksessä olohuoneen tilantuntu kasvaa merkittävästi ja olohuoneessa on tilaa touhuilla ihan eri tavalla. Toki se on vähän myös huono juttu, koska nyt poikien leikit levittäytyy entistä laajemmalle alueelle ja eksyypä välillä olkkariin myös pyykkiteline tai kuntoiluvehkeitä. 


Huomaatteko muuten, että meille on sohvapöytä? Juu kyllä, sohvapöytä. En muista koska viimeksi meillä olisi varsinaisesti ollut virallista sohvapöytää, ehkä joskus Tampereen aikoina? Tai no onhan meillä ollut se Ikean Lack toteuttamassa sohvapöydän virkaa, mutta lähinnä se on ollut poikien leikkejä varten. Nyt tällä uudella pöydällä kuulkaa ei saa leikkiä. Eikä siihen myöskään saa kerääntyä mitään ylimääräistä roinaa. Tämä on äitin juttu nyt.


Tältä siis meidän olohuone nyt näyttää. Ja yllättävää on, että nämä kuvat on otettu ihan normaalina arkipäivänä, ilman mitään lavastuksia. Eli vihdoin taitaa olla se aika, kun koti pysyy edes hetken edustuskelpoisena ja siitä voi ottaa kuvia, ilman että pitää tuntitolkulla siivota ja raivata. Se nyt tuskin kuitenkaan yllättää ketään, että kuvien ottamisen jälkeen paikalle raahattiin yksi säkillinen junaradan osia, toinen laatikollinen junia ja kaikki kaadettiin keskelle olkkarin mattoa. Life is life...