maanantai 30. tammikuuta 2017

Vessapuheita

Tiedättekö sen tietyn iän, kun kaikki mahdolliset vessaan liittyvät jutut on hauskoja? No meillä on nyt se vaihe. Ihan sama, vaikka koko asia ei liittyisi vessatouhuihin, jo se sana riittää saamaan hepulin aikaiseksi. Aina pitää myös muistutella, että niitä vessapuheita ei sitten puhuta ruokapöydässä. Siis pojat muistuttelevat meitä vanhempia. Ja sitten torutaan, kun sanottiin vessasana. Hyi meitä.


Voisitko laittaa mulle pissapoikaan lisää nestettä?

Putsataanpas kaikki korvankakat pois!

Tuo nyt oli ihan pönttö juttu.

Kuunnellaas nyt ihan tarkkaan, miten ne popcornit siellä mikrossa paukkuu...

Pitäisikö meidän myydä jo se toinenkin potta pois?

Vessan matto on taas ihan vinossa.

Nyt peppu penkkiin eikä pelleillä!

Ja niin edelleen. Ymmärsitte varmaan pointin. 

Mutta kaikkein parasta on tehdä näistä riimejä. Kissa, takka, laukku, hylly, reppu, sipuli. Ja ihan takuulla saa nauraa vedet silmissä ja kissat housussa. Eikun...

VESSASANA!


ps. Mä niin rakastan meidän vessan seinää, se on ainoa asia koko kämpässä mitä saattaa tulla ikävä.

lauantai 21. tammikuuta 2017

The tuoli

Saatiin joululahjaksi ehkä jotain sellaista, josta olen vain haaveillut. Kerran sen jo melkein ostin hulluilta päiviltä, mutta en sitten kuitenkaan. Kuolattu sitä on kyllä monet kerrat huonekalukaupoilla ja olen mä siitä kai täällä blogissakin joskus puhunut, kun se täältä oli kerran bongattu. Kartellin Masters. Oijoijoijoi. 


Ja kuinkas sattuikaan. Päätimme ennen joulua heivata silloisen työtuolimme ja ostaa joulun jälkeen jokin ihan tavistuoli edellisen "johtajantuolin" tilalle. Onneksi ei tarvinnut lähteä tuolikaupoille, vaan saimme kantaa sen suoraan anoppilasta kotiin ja käyttöön. Aikalailla luksusta, etten sanoisi.

Ihan paraatipaikalla tuoli nyt ei tällä hetkellä ole, sillä työhuoneen ovi on useimmiten kiinni. Mutta joskus tästä tulee vielä ihan täydellinen tuoli eteiseen tai olohuoneen nurkkaan. Se joskus tosin saattaa olla jo lähempänä kuin uskoisikaan. Ja siksi blogikin on edelleen talvihorroksessa, nyt tapahtuu vähän liikaa ja liian samanaikaisesti. 

Eikö ookin kiva, kun en kerro mitään?


Paitsi, että Apulanta oli eilen ihan törkeen kova. Vieläkin on pieni angsti päällä siitä tykityksestä, huh.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Haluun roikkuu!

Nyt laitettiin Lapin reissun jälkeen vihdoin ja viimein Suomen Voimistelutuotteelta saadut renkaatkin* paikoilleen! Alunperin idea oli laittaa renkaat ulos, mutta nyt lopulta päätettiin ne kuitenkin laittaa portaiden alle. Tällä hetkellä niissä kuitenkin roikkuu vain pojat, joten sen suurempaa pääniskemisvaaraa ei seiniin tai tolppiin ole. No olen mä itse saattanut niissä parit dipit ja voltit tehdä, mutta ihan vain näön vuoksi... 


Renkaat on olleet poikien mielestä ehkä vielä jopa hauskemmat kuin puolapuut. Siis niissähän voi tehdä ihan mitä vaan! Saa nyt nähdä kauanko tämä alkuinnostus kestää, uskoisin kuitenkin että vähintäänkin yhtä hyvin kuin puolapuiden. Ne ovat meinaan edelleen aika huippuvehje esimerkiksi transformers, ryhmähau ja tietysti ninjaleikeissä.

Meillä voimistelurenkaat on kumiset ja niissä on pitkät deluxe -hihnat. Lisäksi meiltä löytyy kattoon asennettavat kattokannakkeet, mutta nyt me ei niitä luonnollisestikaan vielä tarvittu. Seuraavassa lokaatiossa ne ovatkin sitten ihan tarpeelliset! Ihan erityisen paljon tykkään kuitenkin renkaiden mustasta väristä, joka tuo aika kivan kontrastin valkoisiin puolapuihin ja vaaleanharmaisiin portaisiin. Renkaat erottuvat nyt oikein edukseen ja ovat ehkä enemmän jopa meidän tyyliä kuin puiset renkaat. Ja tiedättekös, voisin laittaa nämä vaikka keskelle olohuonetta ja ne olisivat silti sinne juuri passelit. Mutta arvatkaa suostuiko insinöörisherra siihen. Ehei...


Tänään oli hyvä tilanne, kun hain poikia päiväkodista. Yleensä sieltä lähteminen on yhtä kiukkua, kun äiti siis tietysti tulee aina kesken parhaimpien rekkaleikkien hakemaan jäbät kotiin. Äiti katos handlaa tän ajoituksen! Mutta tänään molemmat pojat juoksivat heti portille vastaan ja itseasiassa hoputtivat mua lähtemään äkkiä kotiin. Oli katsokaas ihan tosi kova kiire päästä keksimään ja tekemään uusia rengastemppuja. Voltti menee jo, mitäs seuraavaksi...

*Yhteistyössä Suomen Voimistelutuote. Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Jotain parasta.

Viikko Ylläksellä. Onhan se nyt aivan parasta!



Alkuun vähän jänskättiin pitkiä matkoja autossa, pojat kun eivät ole näin pitkiä reissuja vielä tehneet. Mutta hyvin sujui! Menomatkalla pysähdyttiin yöksi Ouluun ja paluumatka tultiin yhtä kyytiä koko matka alas. Vähän toki sellaista matkakiukkua ja väsymystä oli havaittavissa (myös etupenkillä..), mutta tosi yllättyneitä ollaan siitä, miten hyvin matkat sujuivat. Hyvä me!

Viikon aikana hiihdettiin, pulkkailtiin, laskettiin mäkeä, paleltiin, naurettiin ja oltiin vaan. Käytiin moikkaamassa poroja ja Jounin kaupan Sampoa melkein päivittäin ja ihailtiin iltaisin revontulia. Lisäksi kulutettiin kyllä ihan armotta mökin saunaa ja Airamin termaria. Toki myös kerrospukeuduttiin oikein urakalla melkein 40 asteen pakkasessa ja sanattomina ihailtiin Ylläksen huipulta avautuvia maisemia. Ei niitä vaan voi käsittää eikä saada kuviin. Ja se sininen hetki, omg. 


Parasta koko reissussa kuitenkin oli seura. Lomanviettoa oman perheen kesken ja siihen kaupan päälle vielä lapsenvahdit! Oi joi joi. 


 Huomenna sitten arkeen. Ei jaksa. Ei kykene. Ei pysty. Haluan takas.