keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Lupaan


Vuonna 2017 lupaan aktivoitua. Lupaan olla ahkerampi ja tuottaa parempaa materiaalia. Lupaan panostaa kuviin ja kirjoittaa useammin. Lupaan kuitenkin pysyä tyylilleni uskollisena ja olla edelleen sarkastisen ärsyttävä. Lupaan ottaa pojista enemmän kuvia ja kertoa meidän arkisia juttuja. Lupaan etten unohda teitä ja lupaan myös toisinaan näyttää omaakin naamani täällä. Lupaan, että vuodesta 2017 tulee erilainen kuin aikaisemmista. Lupaan myös kertoa, miksi.

Mutta ensin lupaan lomailla viikon Lapissa. Moi.


Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan.
Kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen. Ei tuu tarpeeks sanottuu.

torstai 22. joulukuuta 2016

Aarrekalenteri

Kuten edellisinäkin vuosina, myöskään tänä vuonna me emme ole ostaneet pojille yhtään varsinaista joululahjaa. He saavat niin paljon muutenkin paketteja mummeilta ja kummeilta, ja toisaalta meidän tulee lahjottua niitä ihan tarpeeksi ympäri vuoden. Mutta koska nyt jotain pientä on aina kiva hankkia ja järkätä, niin muutamien kuvakalenterien ja legokalenterin lisäksi meillä on tänä vuonna metsästetty aarteita aina iltapäivisin ruuan jälkeen.

Aarrekalenterista paljastuu aina joka päivä jokin tehtävä sekä tehtävän tekemisen jälkeen saa jonkin "palkinnon". Yleensä se on ollut jotain kivaa tekemistä, jälkkäri ruualle tai jokin pieni tavara. Jouluaaton aarrepussista tulee sitten löytymään jotain sellaista, mitä pojat ovat toivoneet. Tällä kertaa se liittyy aika vahvasti erääseen koirapartioon, jonka hahmoista meiltä sattuu vielä toistaiseksi puuttumaan juuri sopivasti kaksi. Hmmm....


Kalenterin toteuttaminen on ollut itsellekin aika hauskaa, kun on saanut aina iltaisin leikkiä tonttua ja miettiä, että mitä seuraavan päivän pussiin laittaisi. Ostin valmiiksi muutamia pikkuautoja, rusina-askeja, jääkiekkokortteja jne jo joulukuun alussa. Niistä on voinut sitten aina vähän tarpeen mukaan valita kunkin päivän aarteen. Perjantaisin pussukasta on yleensä tullut herkkuja herkkupäivän kunniaksi. Tehtäviä olen kopsannut esimerkiksi eskarilaisten tehtäväkirjoista tai tulostanut värityskuvia netistä. Välillä olen heittäytynyt jopa niin luovaksi, että tehtävänä on ollut lajitella kuivausrummusta sukat, etsiä niille parit ja viedä ne koreihin. Sen jälkeen aarre on löytynyt piilopaikasta, joka on viisi askelta portaista vessaa kohti. 

  
Näin meillä toteutettiin tänä vuonna joulukalenterihömpötys. Tapoja on varmasti satoja, mutta ainakin meidän suunnistajille tämä aarrejahti on uponnut kuin veitsi oivariiniin. Ja uppoaa muuten se iltaruokakin aika haipakkaan, kun sen jälkeen löytää vielä aarteen. Eikä koskaan voi tietää, mitä se pöhkö äiti nyt on keksinyt!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Pikkusen joulujuttua

Viisi yötä jouluun. Eikä mitään tietoa vielä joulufiilareista. Huoh, lahjat nyt sentään on hommattu ja paketoitukin jo. Ensimmäiset joulukortit tipahtivat tänään postilaatikkoon ja glögiä nyt on kitattu jo hyvän aikaa. Silti. Joku tänä vuonna nyt mättää, ei vaan  löydy sitä tunnelmaa. Outo juttu.



Enkä ole kyllä kotiinkaan jaksanut kauheasti panostaa näin joulun alla. Valoja siellä täällä ja pari tonttua. Viime jouluna niin vannottiin, että tänä vuonna meille tulee kuusi ja kaikkea härpätystä. No eipä tullut eikä sitä edes oikeastaan kaivata. Nyt on niin paljon kaikkea muuta, että mennään nauttimaan joulun tunnelmasta sitten viikonloppuna mummilaan. 


Monien läheisten kanssa sovittiin myös  tänä vuonna ettei osteta enää lahjoja toisillemme. Ehkä sitten sekin osaltaan on vaikuttanut joulufiiliksen katoamiseen, kun ei ole tarvinnut pyristellä lahjaostoksilla ja käyttää aikaa pakettien sisältöjen miettimiseen. Ehkä vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen! 


Viisi yötä siis. Neljä arkipäivää. Kolme hoitopäivää. Kaksi työpäivää. Ja yksi toivomus.

Tulkoon joulu.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulumoi.

Alunperin päätin, että en jaksa alkaa vääntää yhtään ainoata joulukorttia itse, vaan menen kauppaan ja ostan. Maksoi mitä maksoi. Mutta sitten siellä Kädentaidot -messuilla iski piheys, kun näin tosi upean ja simppelin kortin, joka maksoi 1,50e. Me lähetetään kortteja noin 30kpl, joten niihin olisi uponnut melkein 50e plus sitten vielä postimerkit päälle. 

Siispä päätinkin mennä kuitenkin vaikeamman kautta ja tehdä itse. Ja siis törkeästi kopioin sen messuilla näkemäni idean. Ostin leimasimen, leimasintyynyn ja valkoisia korttipohjia. Yhteensä 15e. Säästöä siis 30e karkeasti. Lisäksi käytin hyväksi lapsityövoimaa, kun pojat länttäsivät kuusia kortteihin, samalla kun itse kirjoittelin osoitteita. Homma oli hoidettu aikalailla kahdessa illassa. Bueno!


Tänä vuonna postimerkit olivat muuten kerrankin aika hienoja. Ei mitään sinipunaisia pukkioksennuksia eikä kiiltäviä enkeleitä. Poro on ehkä vähän klisee, mutta värimaailma sentään hillitty, sopi meidän tyyliin. Sori muuten tutuille spoilauksesta, nyt ainakin tiedätte millaista korttia meiltä voi tänä vuonna odottaa...


Näin meillä. Ylihuomenna ne pitää muuten jo postittaa, olethan jo lähettänyt joulumoit?

torstai 8. joulukuuta 2016

Sänky ja pari muuta

Mä en jaksa koskaan tehdä petiä. En varsinkaan arkisin. Mutta silloin kun se harvoin tulee tehtyä, on siitä luonnollisestikin pakko ottaa valokuva jos toinenkin. Koska mä tykkään meidän makuuhuoneesta, vaikka siellä ei koskaan kukaan käykään muuta kuin nukkumassa. Toisaalta on tosi kiva, että koko yläkerta on rauhoitettu nukkumiseen, mutta toisaalta on myös sääli jättää näin kiva huone katseilta piiloon. 


Meillä makuuhuoneessa on tällä hetkellä siis vain sänky, pari yöpöytää ja lamppua, vaaterekki ja peili. Ne on ihan riittävät tekemään huoneesta viihtyisän. Alkuun meillä oli makkarissa myös telkkari, mutta sitä tuli katsottua niin vähän, että se majailee nykyään alakerran työhuoneessa. Sielläkin tosin se on aika turha, me katsotaan nykyään niin vähän telkkaria!


Tältä siis näyttää meidän vanhempien makuuhuone. Voisin jopa sanoa, että tällä hetkellä ehkä lempparini koko meidän huushollissa! Katsokaa nyt itse vaikka, mustaa ja valkoista, aijai.