maanantai 28. marraskuuta 2016

Ninjahommia!

Äh. Myöhässä. No tutut on jo tähän tottuneet, että me eletään vähän omilla aikatauluilla ja ne heittää nyt yleensä vähintään sen 15 minuuttia. Eli eiliseksi lupaamani valkoinen tulee nyt vasta tänään. Syytän tällä kertaa nyt vaikka sitä, että eksyin eilen Ikeaan ja siitä se ajatus sitten lähti jouluaskarteluihin...

Mutta tiedoksi. Meillä asuu täällä talonpuolikkaassa kaksi ninjaa. Tai transformeria tai supermiestä, kuitenkin kaksi ihanaa mitäikinäonkaan. Ja nämä puolapuut* tulikin meille kuin aivan tilauksesta!

Joskus kesällä mainitsin herralle ensimmäisen kerran, josko meille hankittaisiin nämä puolapuut, mutta tuolloin mies ei oikein vielä lämmennyt täysillä ajatukselle. Lähinnä varmaan niiden sijoittelu aiheutti päänvaivaa ja pohdintaa, meillä kun tilaa on vähän rajallisesti. Mutta kuten tiedätte miehet, ne on aika helppo puhua ympäri ja vähän maanitella, joten tuolla seinässä ne puolapuut nyt on kiinni! 



Ja kyllä on muuten nämä puolapuut kovalla käytöllä! Pojat temppuilee niissä jatkuvasti, jokainen meillä kyläilijä testaa ne heti alkuun ja me vanhemmat vedetään niissä kisaa leukoja iltaisin poikien nukahdettua. Me pystymme myös ihan täysin luottamaan poikien taitoihin näissä roikkumisessa ja suuremmilta haavereilta on toistaiseksi vältytty. Yhden ainoan kerran on puolapuista kuulunut "apua äiti tuu heti" ja tuolloin Aapo oli jo siirtynyt roikkumaan portaista ja oli vähän pinteessä.

Se nyt on ihan selvää, että puolapuut ovat hyvä lisä liikunnallisen perheen kuntoiluvälinearsenaaliin, mutta ovat nämä myös oikein kiva lisä sisustuksellisesti. Puolapuiden valkoinen väri sopii hyvin muuhun sisustukseen eikä portaiden alla oleva tila tunnu yhtään ahtaalta, vaikka sinne on ympätty vielä tällainenkin kapistus kaiken lelumäärän lisäksi. Ainoa huono puoli  tuossa paikassa on, että näistä ei oikein tahdo saada kunnollista kuvaa, kun portaiden alla oleva tila on luonnonvalolta liian hyvässä suojassa. No näillä mennään, ihanat on joka tapauksessa!


Puolapuiden kavereiksi meillä on tuolla jemmassa vielä voimistelurenkaat (ja ne on muuten mustat!), mutta niiden asentaminen on edelleen kesken tämän kaiken loskan takia. Ne on siis tulossa meille pihalle, kunhan saadaan lisäksi tämä kädenvääntö ratkaistua. Minä siis haluan ne terassille ja mies autokatoksen yhteyteen. Tämän hetkinen tilanne on aika fifty-fifty, mutta luottoa löytyy, että mä vielä voitan tämän. Saas nähdä!


*Yhteistyössä Suomen Voimistelutuote. Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

lauantai 26. marraskuuta 2016

TUIkube + LETHERgo

Viime viikonloppuna järjestetyt Suomen Kädentaidot 2016 olivat siis messutapahtumana aivan mahtavat. Mitään tiettyä en oikeastaan lähtenyt messuilta hakemaan, vaan lähinnä tavoitteena oli saada lisää inspiraatiota ja päästä vähän hajuille tämän hetken trendeistä kädentaitojen saralla. 

Yksi tuote, mikä tosin oli varsinaisella ostoslistalla oli uusi avainauha työavaimiin. Tähän mennessä avaimet ovat roikkuneen sinisessä erään ammattikoulun mainosnauhassa, joka on kyllä niin kaukana omasta tyylistäni kuin mahdollista. Tosin se nyt on ollut "vain" avainnauha. Jo viime vuodelta muistin LETHERgon nahkaiset hihnat ja sellaisen päätin nyt sitten itselleni vihdoin ostaa. Ja onhan tämä nyt ihan mua ja täydellinen. Työkaveritkin kuittailivat heti, että nyt on Johannalla avaimet Johannan näköisessä nauhassa.


Lisäksi messuilta tarttui mukaan kube Designin TUIkubet* eli betoniset tuikkukipot. Ja vielä mustana, ai että! Näitä on tullut ihasteltua monesti ennenkin ja nyt mulla on ne ihan omana. Nämäkin just eikä melkein juuri mun meidän näköiset. Kuben Petrin kanssa juteltiin pitkään betonin hyödyntämisessä sisustuksessa ja se on kyllä sellainen, joka itseäni kiehtoo teollisen fiiliksen takia. Myös tuo meidän isi on aika innostunut betonisista elementeistä kotona, tekihän se jopa diplomityön betonirakenteista! Voisin siis vaikka vannoa, että meidän tulevaisuuden kodissa on takuuvarmasti betonisia ratkaisuja...


Näiden lisäksi messuilta löytyi muutama joululahja, Riihipuodin ohrahiutaleita ja iso kasa erilaisia Leipomo J.Martinin siemennäkkäreitä.

Mustalla linjalla edelleen siis mennään, betonia ja nahkaa. Huomenna täällä blogissa kuitenkin jotain valkoista..hmm..

Leppoisaa lauantai-iltaa!

*saatu ilman mainostusvelvoitetta

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kädentaidot vm. 2016

Eilen pyörähdettiin tai no oikeastaan madeltiin äitini, siskoni ja isäni kanssa Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereen messukeskuksessa. Väkeä oli kuin pipoa ja aikaakin saatiin messuilla kulumaan sellaiset kevyet neljä tuntia. Mikä onni olikaan, että päätin loppumetreillä vaihtaa 10cm korot maihareihin! Neljän messuhallin kiertäminen kun ei ole mikään ihan iisi lauantaikävely, varsinkaan kantaen muutamaa kassia ja yrittäen olla jokseenkin edustava.

Tuntui, että viime vuodesta messut olivat kasvaneet vielä ihan huimasti ja näytteilleasettajia oli enemmän kuin koskaan. Kiinnostavia kojuja oli yksi toisensa jälkeen ja olisihan sinne saanut pienen omaisuuden uppoamaan...Tämän vuoden hitti näytti olevat erilaiset riipukset ja korvakorut, varsinkin puiset sellaiset, joita näkyi todella monella osastolla. Ja myönnetään, kyllähän sieltä jotain omaankin käteen tarttui, mutta niistä lisää myöhemmin.

Omia suosikkeja oli viime vuosien tapaan LETHERgo, Salmiak Studio ja KOTONA. Uudempia tuttavuuksia olivat Marjaana Niskanen, MOODAG sekä Pauliina Rundgrén. Lisäksi Kube Design nyt oli vaan ihan paras. Myös Musta Tuntuu -näyttely oli todella hyvä, musta luonnollisesti uppoaa meitsiin! 

Tässä kuvia vielä suosikeista, kameraan kuvia kertyi melkoinen määrä, joten valinnanvaikeutta oli kyllä havaittavissa. Harmi muuten, että yhtään kuvaa ei tullut siitä ihmisvilinästä tai vesisateesta...


Messuhankintoja siis toisella kertaa. Ja pari muutakin juttua olis teitä odottamassa, kunhan vaan saan aikaiseksi ja edes ihan pikkuisen luonnonvaloa. Marraskuu on syvältä, tiesittekö! 

Käviksää messuilla? 

torstai 17. marraskuuta 2016

Piparix

Me otettiin poikien kanssa varaslähtö jouluun viime viikonloppuna ja leivottiin yksi pellillinen pulleita pipareita. Siis eihän kukaan näitä valmiita enää syö, mutta leipomisen ilosta! Tämä taisi jopa olla ensimmäinen kerta, kun pojat pääsivät oikein sen taikinankin makuun. Itse voisin välillä melkein ostaa ihan vain pelkän paketin ja syödä sitä telkkarin ääressä. Miksi ne piparit muuten menettää sen "hohtonsa" uunissa?


Tämä viikko on piparin leipomisesta huolimatta mennyt kyllä ihan pipariksi. Maanantain ja tiistain välisenä yönä Aapo tuli kovaan kuumeeseen, ja siitä lähtien ollaankin sitten oltu enemmän tai vähemmän sohvan pohjalla. Eino on vielä kuumeessa ja itse vetelen antibioottia poskionteloihin, mutta 50% alkaa olla jo elävien kirjoissa. Kyllä tämän oman olotilan vielä jotenkin kestää, mutta en oikein millään kärsisi katsoa lasten kipuilua ja valvottuja öitä. Nyt on kyllä aika vetämätöntä porukkaa talonpuolikkaassa ettette usko! Meillä ollaankin nyt viime päivät kulutettu tablettia ja telkkaria oikein urakalla, kun ei oikein jakseta mitään muutakaan. Tai no unoa ollaan kyllä pelattu jo vähän kyllästymiseen asti. Pojille uppoaa suklaamurot ja esanssimehu, itse olen ähkynä sipseistä ja kahvista. Eli ihan pipariksi on mennyt tällä viikolla kaikki periaatteet. No kai se on toisaalta ihan yks hailee, kunhan nyt vain tultaisiin terveiksi. Ensi viikolla olisi meinaa luvassa vaikka mitä kivaa...


Eli voihan pipari, taidan keittää glögit.

ps. Olikohan tässä tekstissä mitään järkeä. Ei varmaan, mut laitan lääketokkuran piikkiin.

maanantai 14. marraskuuta 2016

I S I ♥

Isi on tosi pitkä ja ylettyy yläkaappiin.

Meidän isi on asiantuntija.

Isi pyöräilee aina tosi lujaa ja sanoo "anna mennä".

Meidän isillä ei ole kumisaappaita. Sen täytyy lainata papalta niitä.

Isi on ruskea ja iso.

Meidän isillä on passat. Se ajaa sillä varovasti. Äitin autolla isi kaahaa ja testaa jarruja.

Isi laittaa töihin kauluspaidan, kun sillä on palaveri.

Isin jääkiekkovarusteet haisee pahemmalle kuin meidän kakka.

Isin kanssa kaikkein kivointa on painia ja pelata uunoa.

Isi antaa meidän pelata tabletilla, kun äiti on salilla. Se on salaisuus.

Isi tykkää taputtaa äitiä pyllyyn.

Isin huoneeseen ei saa mennä ilman lupaa, koska siellä on kaikkia aikuisten juttuja.

Isi osaa rakentaa kaikkein hienoimman poliisiaseman. 

Meidän isi on tosi rakas.


Parempaa ei voisi toivoa. Pus.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Lakossa

Olen ollut shoppailulakossa nyt syyskuun alusta lähtien. Tavoite oli aluksi olla pari kuukautta, mutta nyt olen pidentänyt ajan jo jouluun asti. Aluksi ajattelin, että lakkoilu tulee olemaan haastavaa, mutta toisin kävi. Tämä on yllättävän helppoa! Lakko nyt sinällään ei koske ns. kulutustavaroita eli ihonhoitotuotteita tai esimerkiksi terveyteen liittyviä juttuja. Eikä nyt luonnollisestikaan poikien vaatteita tai tavaroita. Listalla on siis mun vaatteet ja kengät, lähinnä treenivaatteet, joihin olen viime aikoina sortunut vähän turhan usein. 

Lakkoilun etuna on ihan selkeästi ollut rahallisen säästön lisäksi oman vaatekaapin tehokkaampi hyödyntäminen. Eri vaatekappaleita tulee yhdisteltyä monipuolisemmin ja olen taas pitkästä aikaa löytänyt kaapin uumenista vaatteita, jotka ovat olleet vähän unohduksissa. Viime talvena tein aika rajulla kädellä vaatekaapin karsintaa ja jätin sinne vain ne vaatteet, joita oikeasti voisin joskus käyttää. Siispä vaatteiden määräkin on kohtuullistunut viimeisen vuoden aikana. Tuon siivousprojektin jälkeen shoppailu on tullut omalta osaltani paljon enemmän harkinnanvaraiseksi, sillä joka kerta mietin tarvitsenko ihan todella tätä mustaa neuletta, kun niitä on jo valmiiksi olemassa neljä?

Mutta mitä tapahtuu sitten joulun jälkeen? Ei voi millään tietää, hajoaako tämä kaikki ihan käsiin, kun vihdoin on lupa taas ostaa. Tuskinpa. Pihiyden lisäksi jokin ekologinen persoona itsessäni on muuttunut vähän antishoppailijaksi eikä koko kaupoissa kiertely pahemmin enää edes houkuttele. Paha rasti onkin nettikaupat. Help. Ne on niin petollisia ja samaan sarjaan menee kyllä visakortti. Sitä on vaan niin helppo näpytellä tunnusluku ja hups vaan, rahat meni, maksan joskus ja saapumisilmoitus tulee tekstarilla. Tähän olisi toki ratkaisu saksissa, mutta toisaalta visa on kyllä nykyään aika edellytys...hmm. Lakko siis ehkä tähän, joulunkin jälkeen!

Olen kuitenkin tehnyt jo muutaman ostopäätöksen tuolle joulun jälkeiselle ajalle. Uudet treenitrikoot, talvimaiharit ja salikengät. Lisäksi uudet farkut houkuttelee, sillä en ole yli vuoteen ostanut uutta materiaalia housuvarastoon...Toki paljon muutakin olisi ihana ostaa, mutta se kohtuus. Ja tarve. Ja halu. Jos nämä kaikki kolme kohtaavat, ehkä ostopäätöksen tekeminen on ihan okei...


Kuvat: sixdeuce.fi , store.nike.com , vamoskauppa.fi

lauantai 5. marraskuuta 2016

Sisustusmikälie

Tilasin sen sitten vihdoin Hulluilta päiviltä. Ja onhan se aika ihana! Kartellin Componibili. Toki miehen ensimmäiset kommentit olivat, että tuleeko meille seuraavaksi kissa, kun ostit tuollaiset kissankopin? No ei tule kissaa, mutta tuli pitkästä aikaa yksi ihana sisustustavara lisää! 


Kun kissankoppi -vertaukset oli käytetty, tuli tämän nimeksi sisustusmikälie. Yöpöydäksi tämä olisi aika täydellinen, mutta siihen se vaatii vielä parin. Joskus sitten! Nyt se on tässä olohuoneen kulmassa just passeli. Ja menee se poikien parkkihallileikeissä myös aika mukavasti, vaikka meillä on kyllä aika pitkälti kielletty äitin sisustustavaroilla pelleily. 


Halloween ei meillä kotona kyllä näy mitenkään (paitsi pari ninjaa täällä on seikkaillut), mutta muutamat hämikset näköjään eksyivät lipaston päälle..toivottavasti niitä ei löydy huomenna aamulla meidän sängystä, yh.


Leppoisaa viikonvaihdetta, palataan!