maanantai 31. lokakuuta 2016

Poluilla

Voi me niin tykätään olla metsässä! Pojista on ihan mahtavaa samoilla metsässä, pomppia kantojen yli ja kiipeillä kallioilla. Siihen vielä kunnon eväät ja tulet laavulla, onko parempaa tapaa viettää syksyistä lauantaita? No ei ole ei. 


Eräsamoilun lisäksi metsässä juokseminen on jotain aivan parasta! Ostin alkusyksyllä Salomonin polkujuoksuun tarkoitetut lenkkarit muutaman surkeilla vanhoilla lenkkareilla juostun polkujuoksukisan jälkeen. Ja onhan se ihan eri fiilis juosta oikein lajiin tarkoitetuilla kengillä kuin loppuun kulutetuilla asicsilla. Ero on aivan huomattava! Lisäksi kyllä koen, että poluilla juokseminen kehittää juoksua myös ihan eri intensiteetillä kuin tasainen asfaltilla kiitäminen. Vaikka  omat maantiejuoksun aikani tänä vuonna ovat kohentuneet huomattavasti, niin luulen että suurin syy löytyy juuri polkujuoksun tehokkuudesta sekä nyt tietysti aktiivisesti crossfittailusta. Sillä itseasiassa ihan rehellisillä lenkeillä on tullut tänä vuonna käytyä luvattoman vähän...

Mutta se juoksemisesta. Takaisin metsään! Me ollaan siinä suhteessa tosi onnekkaita, kun meidän asuinalueen lähistöllä on paljon metsää ja sitä myöten myös paljon ulkoilumahdollisuuksia. Lisäksi autolla hurauttaa Birgitan polulle ihan tosta vaan ja tässä lähellä on tosi monta kivaa laavua, minne voi retkeillä. Poikien päiväkotikin painottaa arkeaan vahvasti ulkona liikkumiseen ja siellä tehdäänkin viikoittain retkiä lähiseudun metsiin. Tosi hienoa, että pienestä pitäen lapsia kannustetaan liikkumaan myös muualla kuin vain leikkipuistossa, joka on täynnä aktiviteettia. Metsässä liikkuminen kun kehittää myös koordinaatiota sen sivistävän puolen ohella. Ja ennen kaikkea mielikuvitusta!


Me ollaan siis niin ajan hermolla ja trendikkäitä! Vaikka ollaan joidenkin mielestä niin kaupunkilaistuneita, niin silti me ollaan kyllä ihan metsäläisiä. Ei meillä kylläkään mitään Haglöfsin vaellusreppuja ole tai viimeisen päälle olevia retkeilyvaatteita. Mutta meillä on hauskaa ja eiköhän se ole tärkeintä! Ja iso termari täynnä kuumaa kaakaota.

4 kommenttia:

  1. Voi miten kiva kirjoitus :) Me ollaan samanlaisia metsässä samoilijoita. Tosin meidän lapsukainen matkustaa vielä manducassa :) Voi että odotan innolla kun pääsee hänkin pinkomaan omilla jaloilla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä liikkuminen on kyllä tosi mukavaa! Ja musta on ihanaa, että myös meidän pojat ovat innostuneet siitä :)

      Poista
  2. Metsä rauhoittaa mielen ja se jättää jäljen sydämeen. Metsäretkille meidänkin typyt (vieläkin) mieluusti lähtevät. Tai sitten vain tuohon metsään kotipihan katveeseen kannon nokkaan eväsretkelle. Yhteisiä elämyksiä! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteistä aikaa, nimenomaan! Ja rauhoittumista ja kuuntelemista. Mikään sienestäjä tai marjanpoimija en ainakaan vielä ole, mutta ehkä senkin aika vielä koittaa :)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!