maanantai 31. lokakuuta 2016

Poluilla

Voi me niin tykätään olla metsässä! Pojista on ihan mahtavaa samoilla metsässä, pomppia kantojen yli ja kiipeillä kallioilla. Siihen vielä kunnon eväät ja tulet laavulla, onko parempaa tapaa viettää syksyistä lauantaita? No ei ole ei. 


Eräsamoilun lisäksi metsässä juokseminen on jotain aivan parasta! Ostin alkusyksyllä Salomonin polkujuoksuun tarkoitetut lenkkarit muutaman surkeilla vanhoilla lenkkareilla juostun polkujuoksukisan jälkeen. Ja onhan se ihan eri fiilis juosta oikein lajiin tarkoitetuilla kengillä kuin loppuun kulutetuilla asicsilla. Ero on aivan huomattava! Lisäksi kyllä koen, että poluilla juokseminen kehittää juoksua myös ihan eri intensiteetillä kuin tasainen asfaltilla kiitäminen. Vaikka  omat maantiejuoksun aikani tänä vuonna ovat kohentuneet huomattavasti, niin luulen että suurin syy löytyy juuri polkujuoksun tehokkuudesta sekä nyt tietysti aktiivisesti crossfittailusta. Sillä itseasiassa ihan rehellisillä lenkeillä on tullut tänä vuonna käytyä luvattoman vähän...

Mutta se juoksemisesta. Takaisin metsään! Me ollaan siinä suhteessa tosi onnekkaita, kun meidän asuinalueen lähistöllä on paljon metsää ja sitä myöten myös paljon ulkoilumahdollisuuksia. Lisäksi autolla hurauttaa Birgitan polulle ihan tosta vaan ja tässä lähellä on tosi monta kivaa laavua, minne voi retkeillä. Poikien päiväkotikin painottaa arkeaan vahvasti ulkona liikkumiseen ja siellä tehdäänkin viikoittain retkiä lähiseudun metsiin. Tosi hienoa, että pienestä pitäen lapsia kannustetaan liikkumaan myös muualla kuin vain leikkipuistossa, joka on täynnä aktiviteettia. Metsässä liikkuminen kun kehittää myös koordinaatiota sen sivistävän puolen ohella. Ja ennen kaikkea mielikuvitusta!


Me ollaan siis niin ajan hermolla ja trendikkäitä! Vaikka ollaan joidenkin mielestä niin kaupunkilaistuneita, niin silti me ollaan kyllä ihan metsäläisiä. Ei meillä kylläkään mitään Haglöfsin vaellusreppuja ole tai viimeisen päälle olevia retkeilyvaatteita. Mutta meillä on hauskaa ja eiköhän se ole tärkeintä! Ja iso termari täynnä kuumaa kaakaota.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Irtiotto

Heti syysloman alkuun karkasimme miehen kanssa Ahvenanmaalle ja jätimme pojat mummien hellään hoitoon. Pojat saivat nauttia molempien isovanhempien huomiosta ja me sen sijaan nautimme hotellissa siitä, ettei ole kiire mihinkään. Ja oli muuten hyvä veto ottaa tämä irtiotto heti syysloman alkuun, koska näin lomafiilikseen pääseminen onnistui täydellisesti! 


Lähdimme viikko sitten sunnuntaina aamulaivalla Maarianhaminaan, jossa yövyimme yhden yön hotellissa. Kiertelimme pitkin Maarianhaminan rantaa ja nautimme vain olostamme. Ei siis koluttu kauppoja tai edes urheiltu millään tavalla. Oltiin vaan. Ja syötiin. Maanantaina iltapäivällä hyppäsimme Viking Gracelle ja seilattiin takaisin Turkuun. Sieltä ajettiin vielä yhdeksi päiväksi kotiin ilman poikia. Joka on muuten sekin aika luksusta, että saa olla kotona kahdestaan. 


Loppuloma menikin sitten lähinnä kotona ja lähiseudulla pyöriessä. Käytiin uimassa, Tampereella vähän kenkäostoksilla (pojille...) ja syömässä, retkeiltiin metsässä, paistettiin makkaraa laavulla ja tehtiin sitä loman tärkeintä juttua. Eli oltiin vaan yhdessä ja relattiin. 

Eiköhän näillä jaksa taas tulevat viikot. Mä olin ainakin ihan l-o-m-a-l-l-a. Sitten ihan kohta onkin taas joululoma. Joulu muuten. KÄÄK. Oon taas ihan vaiheessa koko joulun suhteen...  

torstai 20. lokakuuta 2016

Meidän äiti

Tämä ainakin Facebookissa kiertänyt haaste oli mun mielestä niin hauska, että oli pakko kirjata nämä haastattelun tulokset myös tänne blogiin. Aika hyvin noi meidän sällit mut tuntee, allekirjoitan näistä melkein kyllä kaikki! Tosin näistä saa aika tiukkisäidin kuvan, mitä en kyllä mielestäni ole. Olen äitinä aika rento ja luottavainen poikien suhteen, ja tehdään meillä muutakin kuin pelkkiä tehtäviä! Ja kohta 9 ei kyllä pidä paikkansa, vaikka se aika mahtavaa olisikin.. :)




1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
- Tehdäänkö tehtäviä, halitaanko, anna pusu.

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
- Kun halaa äitiä oikein kovaa, kun äiti saa kahvia.

3. Mikä tekee surulliseksi?
- Jos riehuu tai kiusaa.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
- Kun äiti hassuttelee tai kutittaa.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
- Pitkätukkainen, äitillä on ollut mekko, äiti on ollut söpö.

6. Kuinka vanha äitisi on?
- Aika vanha, joku kolmekymmentä varmaan. Eipäs ole. Se on kaksikymmentäkaksi.

7.Kuinka pitkä äitisi on?
- Keskikokoinen. Mutta ei pidempi kuin isi.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
- Halaaminen, jumppaaminen, kaupassa käyminen. 

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
- Pelaa tabletilla ja makaa sohvalla.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- Koska äiti on kaunis eikä halua olla enää tavallinen.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
- Pesiksessä, juoksemisessa ja opettamisessa.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
- Tenniksessä ja jalkapallossa.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
- Äiti opettaa oppilaita koulussa.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
- Pinaattikeitto.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
- Koska se on ihan tavallinen ja kiva.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
- Legojen poliisi.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
- Jumpataan ja halitaan. Tehdään tehtäviä.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
- Samanlaiset silmät ja korvat, ollaan yhtä vahvoja.

19. Mitä eroa teissä on?
- Me ei tykätä pinaattikeitosta.

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
- Kun äiti haluaa halata ja pussata.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?
- Se sali, missä jumpataan.


Me jatketaan vielä lomailua. Ihania syyspäiviä toverit!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Missä menee raja?

Viime aikoina oon miettinyt aika paljon tätä blogimaailmaa ja sitä, että mitä mä oikeastaan enää tältä haluan. Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa se, mitä kaikkea haluan täällä jakaa vai haluanko kenties enää mitään. Päivänselvää on se, että aika ei enää riitä ns. täysipainoiseen bloggaamiseen vaan tämä on ennemminkin tällainen päänaukomispaikka ja sivubisnes tälle hektiselle elämälle. Missään nimessä blogin lopettaminen ei ole vaihtoehto, sillä en varmaan osaisi olla ilman tätä, mutta jotenkin tämä lukko on aukaistava. Postauksia olisi luonnoksissa jonoksi asti, mutta julkaisu-napin painaminen on tällä hetkellä ylitsepääsemättömän vaikeaa. 

Olen ehkä tietoisesti vähentänyt suoranaisesti meidän arjesta kertovia juttuja, sillä ihan oikeasti ei meidän elämässä ole tällä hetkellä mitään mielenkiintoista. Käydään töissä, ollaan kotona ja nautitaan. Ei näistä oikein saa juttua aikaiseksi. Toki voisin kirjoittaa useankin tekstin siitä, millä rutiinilla meidän arkiaamut sujuvat tai miten kuivausrumpu on lapsiperheen pelastus. Mutta koen, että nämä tekstit olisivat tällä hetkellä liian teennäisiä enkä halua tuottaa materiaalia, johon en itse ole tyytyväinen. Ja se mielestäni on bloggaamisessa kuitenkin jujuna, että itse nauttii kirjoittamisesta ja on omaan tuotokseensa 100% tyytyväinen. Ainakin tätä mieltä on rouva Talonpuolikas. 


Pojat kasvavat kovaa vauhtia ja ovat jo ihan kunnon isoja poikia. Juttua ja uhmaa riittää, mutta suuria ihmeellisyyksiä ei heidänkään suhteen ole viime aikoina tapahtunut, joista voisin tekstiä kirjoittaa. Taidot kehittyvät, mutta niin se varmaan on kaikilla lapsilla, joten ketä kiinnostaa, jos meidän pojat osaavat laskea kolmeenkymmeneen tai tunnistavat kaikki kirjaimet? Tai sitten ne surullisen kuuluisat lastenvaatteet? Samalla kaavalla kuin ennenkin, nyt vaan jo koossa 116cm...

En koe myöskään suurta tarvetta kirjoittaa omasta tyylistäni, työstäni tai toisaalta myöskään urheiluhulluudesta. Kaikki sujuvat oikein mallikkaasti, jos nyt jäitte miettimään.

Joten mitä jää jäljelle. En tiedä. Lifestyle, maailman epätyhjentävin kategoria. Ehkä se on ihan hyvä. Kirjoittelen mistä sattuu ja mistä tekee milloinkin mieli. En ole alunperinkään halunnut blogillani erityisesti miellyttää ketään, mutta onhan se toki tärkeää myös, että te lukijat pidätte blogiani mielenkiintoisena ja vaivaudutte juttujani lukemaan. Palaute on siis erittäin tärkeää ja toivonkin, että sitä annatte rehellisesti ja yhtään mua säälimättä. Ei voi millään oppia paremmaksi, jos ei välillä vähän lytätä kuoppaan. Mutta ei pliis kauhean syvään...

En siis edelleen kuitenkaan halua Talonpuolikkaasta pintaliitoa vaan nimenomaan sitä rehellistä kuvausta välillä tästä niin vatun ärsyttävästä elämästä, jossa iloa tuo enemmän räkäinen suukko otsaan kuin täydellisesti viikatut Mini rodinit vaatekaapissa. Mutta toisaalta en halua myöskään jakaa liikaa informaatiota meidän elämästä, sillä joku raja on yksityisasioissakin oltava. En meinaan halua joutua tilanteeseen, jossa tätä blogia voisi käyttää mua tai meitä vastaan. Aivan helkutin hankalaa...


Siispä arvon virtuaaliystävät. Hjälp! Vad ska jag göra?!   

maanantai 3. lokakuuta 2016

Bulletproof!

Mä en alkuun uskonut tähän sitten ollenkaan, kun yksi kaverini tätä mainosti. En voinut uskoa, että tällaiselle kahviholistille enää mikään tehoaa, mutta aijai kun olinkin väärässä! Kahvia ja rasvaa, siis rasvakahvia eli bulletproofia. Ja kyllä muuten lähtee päivä käyntiin! 

Oon ihan, että hei camoon nyt lähtee kuulkaas sellaista opematskua täältä, että heikommat alta pois. Ja sinä siellä takarivissä, pää ylös ja kynä käteen. Ai eikö teillä ole virtaa maanantaiaamuna klo 8? Hah, opelta löytyy, joten lähdetäänkö maratoonille?


No sen lisäksi, että rasvakahvi tuo energiaboostin, niin on se myös ihan tosi hyvänmakuista. Jos ette usko, laittakaas testiin! Eli pariin desiin vahvaa tummaa kahvia ruokalusikallinen suolatonta voita ja toinen lusikallinen kookosöljyä. Pahimpina aamuina lisään joukkoon vielä lusikallisen MCT-öljyä ja olenpa koittanut kerran myös lisätä kahvin joukkoon vaniljaa. Aika hyvä! Näiden lisäysten jälkeen kahvi vaahdotetaan joko sauvasekoittimella, blenderillä tai maidonvaahdottimella. Reseptejä kahviin löytyy vaikka kuinka montaa erilaista, mutta esimerkiksi täältä: http://www.tikis.fi/ravinto/nain-valmistat-herkullisen-rasvakahvin/ löytyy hyvä perusohje.

Rasvakahvin teho perustuu siis siihen, että rasvat lisäävät kahvin energiapitoisuutta ja hidastavat kofeiinin imeytymistä. Vaahdotus taas rikkoo rasvasolut, jolloin ne imeytyvät paremmin. Vaikka rasvakahvin pitäisi pitää suurin nälkä pois pidemmän aikaa, juuri tuon rasvan ansiosta, niin silti teen edelleen joka aamu kahvin lisäksi joko tuorepuuroa tai smoothieta työmatkalle mukaan. Koska syöminen nyt vaan on kivaa...


Eli meitsin päivä alkaa aina kolmella drinkillä: vitamiinijuomalla, rasvakahvilla ja tuorepuurolla. Ja kyllä muuten toimii.

Let's rock the world!