tiistai 30. elokuuta 2016

Puhdas koti vetää puoleensa

Iskulause, joka on varmasti vähintäänkin kaikille siivoushulluille ihmisille tuttu. Ja tottahan se on, puhtaaseen kotiin on paljon miellyttävämpi tulla työpäivän jälkeen, kun ei ensimmäisenä tarvitse miettiä pölyjen pyyhkimistä tai ikkunoiden pesua. Itse pienenä siisteysfriikkinä (ja mies komppaa) haluan, että koti siistitään aina iltaisin. Likaiset tiskit on koneessa, lelut omilla paikoillaan, ruokapöydän alta on imuroitu ja vessan tasolla ei loju miehen partakarvat. Sellaisella nopealla fiksauksella saa kyllä paljon aikaiseksi eikä aina tarvitse käyttää montaa tuntia suursiivoukseen. Sen aika onkin sitten yleensä viikonloppuisin ja siihen osallistutaan koko perhe.


Ainoa asia, mikä eri puhdistusaineissa mua on lähes aina ärsyttänyt on se, että ne haisevat aina ihan kamalalle. Vessan aineet haisevat aina laventelille, kodin yleispesuaine vaniljalle ja keittiössä sitruuna. Siis joo myönnän, välillä on ihan kiva että ne tuoksut on olemassa, mutta siinä kohtaa kun siivouspäivänä haistelet jo viidettä eri "tuoksua", on pää jo aikamoisissa huuruissa. Yksi pahimmista on ehkä uunin puhdistusaine. Siitä saa kyllä aikamoiset kicksit aikaiseksi jos on sellaiseen taipumusta.

Siispä aika buenoon aikaan sain viime viikolla paketin Kiillolta*. Hajusteettomat Airi -kodinpuhdistustuotteet olivat oikeastaan juuri sitä, mitä tähän hätään kaipailin. Tuotteet saivat heti plussaa siis hajusteettomuudesta, mutta myös väriaineettomuudestaan ja biohajoavuudestaan. Kaikkein suurin plussapallo tulee kuitenkin siitä, että tuotteet ihan tosissaan toimivat! Vähän aina iskee epäluulo, jos kaikki tehot on poistettu, että saako tällä muka oikeasti sen rasvaisen paistinpannun puhtaaksi. No sai. Ihan samalla teholla kuin fairylla. Hyvä Kiilto, just näin!


Ja hei, onhan nää nyt paljon kivemman näköisiä ihan esteettisestikin ajateltuna mitä ne kaikki värihirviöt tuolla siivouskaapissa. Näitä voisi ihan oikeasti pitää vaikka esillä eikä sokaistuisi siitä laventelin violetista.


*Tuotteet saatu ilman mainostusvelvoitetta.

torstai 25. elokuuta 2016

Puistossa

Kesällä vietettiin paljon aikaa eri leikkipuistoissa. Siis oikeasti paljon. Kesäkuussa, kun poikien kanssa lomailtiin ja mies painoi duunia, käytiin lähes päivittäin koluamassa jokin puisto tai leikkis läpi. Mukaan otettiin eväät ja lähdettiin matkaan joko pyörillä tai autolla. Pojat alkavat olla jo sen verran isoja, että tietävät omat rajansa ja voivat siis mennä kiipeilytelineissä yms ihan keskenään. Ihan koko aikaa ei myöskään tarvitse olla antamassa keinussa vauhtia tai pelkäämässä, että jäbät karkaa aidattomasta puistosta hevonkuuseen. 

Tästä syystä siis itse nautin puistoilusta aivan erityisen paljon. Sai rauhassa istuskella penkillä, juoda kahvia, lukea lehteä ja olla. Moni kysyi kesän jälkeen, että miten mulla on ollut aikaa maata auringossa ja ottaa aurinkoa. No eipä ollutkaan, mutta taikasana onkin aktiivinen auringonotto! Kyllä sitä väriä tarttuu siinäkin, kun vetää leukoja keinutelineessä.


Näitä kesäisiä kuvia katsellessa iskee kyllä ihan pikkuinen haikeus. Mutta on syksyssäkin puolensa, nahkatakkia saa jo alkaa etsiä vaatehuoneesta ja balleriinat voi kai jo kohta vaihtaa maihareihin. Ja kynttilät! Ja villasukat! Ja aamutakki vilpoisina aamuina! Joo, on se syksykin ihan jees.

tiistai 16. elokuuta 2016

Voi elämä!

Just ja just täällä vielä ollaan, blogimaailmassa siis. Arki alkoi viikko sitten ja nyt painetaan duunia niin viimestä päivää että! Loppumetreillä työnkuvanikin muuttui, päätin taas ilmoittautua yliopiston kirjoille ja eilen vielä kävin jatkamassa kuntosalijäsenyyttä taas puolella vuodella. Ainiin, pojat ilmoitin jalkapallon lisäksi kansanopiston temppujumppaan ja taisin vielä lupautua töihin ties millaisiin vastuuhommiin. Mies pohtii jääkiekkoilun lisäämistä ja itselläni olisi vaikka mitä sisustusprojektia kaapeissa odottamassa. Voi moro, mitä järkeä?!

No järkeä tai ei, mä niin rakastan tätä elämää! Rakastan tätä kiirettä ja tohinaa. Rakastan sitä, että hommia riittää ja myös energiaa niiden hommien tekemiseen. Rakastan, kun pojat kehittyvät ja itse olen taas ihan himpun verran lähempänä yhtä välietappia. Rakastan meidän urheiluhulluutta ja heittäytymistä uusiin ideoihin. Rakastan tätä tiistaita, kun oltiin koko perhe ihan vaan kotona koko ilta, ensimmäistä kertaa viikkoihin.


Rakastan muuten myös näitä mun "uusia" maljakoita! Löysin nämä vanhat kaljapullot kirppikseltä alle kympillä ja tuunasin ne mattamustalla spraylla nykypäivään. Samalla sprayinnostuksella suihkin myös parit ruostuneet lyhdyt ja muutamat pienet sisustushommelit.

Eipä siinä. Mukavaa viikkoa! Jatkan vielä hetken opiskelujen parissa ennen kuin asetan herätyskellon soimaan klo 06:00.

Näillä mennään eikä meinata!

torstai 4. elokuuta 2016

Vadelmia ja valkosuklaata

Raikas. Sopivan makea. Kesäinen. Täyteläinen. Helppo. 


Siinä viisi adjektiivia, jotka kuvaavat tätä juustokakkua, jonka ohjeen bongasin Valion maitopurkin kyljestä eräänä päivänä ruokapöydässä. Pakkohan se oli testata ja vähän muokata, kuten tyyliin kuuluu. Siis vau, niin hyvää! Vaikka suklaa onkin itselleni nykyään vähän nounou, niin juustokakussa valkosuklaa on aina enemmän kuin jees.

Valkosuklainen juustokakku

sopivasti kaurakeksejä
sulatettua voita

2 prk vaniljatuorejuustoa
1 levy valkosuklaata

vadelmia

Murskaa keksit ja sekoita niihin sulatettu voi.
Painele murut irtovuoan (n.20cm) pohjalle.
Notkista tuorejuusto.
Sulata valkosuklaa ja sekoita se tuorejuuston joukkoon.
Anna hyytyä kylmässä muutama tunti.
Koristele vadelmilla.


Ei siis liivatetta. Ei kermaa eikä lisättyä sokeria. Ei turhia vatkaamisia tai yön yli hyydyttämisiä. Helppoa eikö? Vissiin niitä maitopurkin kylkiä kannattaa sittenkin silloin tällöin lueskella!

Tätä muuten teen ihan takuulla poikien tuleville synttäreille, vink vink.

maanantai 1. elokuuta 2016

Kesän melkein paras päivä

Lauantaina tehtiin ex tempore retki junalla Hämeenlinnaan. Pojat ovat jo pitkään puhuneet haluavansa junan kyytiin ja lauantaina oli sopiva hetki viimeisen lomaviikonlopun kunniaksi hypätä veeärrän huomaan ja reissata kesäiseen Hämeenlinnaan. Perillä käveltiin askelmittarin mukaan 7km (?!), leikittiin leikkipuistossa ja possuiltiin Raxissa. Paluujunaa odotellessa syötiin vielä ylihintaiset jätskit asemalaiturilla ja ihmeteltiin parkissa olevia vetureita. Lauantai oli siis poikien sanoin kesän melkein paras päivä! 


Tänään alkoi taas arki. Mies oli aamulla häipynyt jo töihin, kun poikien kanssa herättiin ensimmäiseen päiväkotiaamuun sitten toukokuun. Otetaan tämä ensimmäinen viikko taas vähän rennommin ja ajateltiin pitää poikia nyt alkuviikko vähän lyhyempää päivää hoidossa. Hoitoryhmä pysyy kylläkin samana kuin viime vuonna, mutta silti on vähän kivempi totuttaa poikia taas siihenkin elämään näin kevyemmin. Ensi viikolla sitten, kun itse palaan töihin, päiväkotiarkikin alkaa rullata taas normaalisti. 

Kävin tänään muuten aamusta jo mattopesulla. Se onkin ihan lempipuuhaani kesällä!

Aurinkoa teille ja myös tänne pliis.