sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

No moro!

Mihin tämä aika oikein menee? Öö, no elämään kai. Päivät kuluvat vauhdilla ja illat sitäkin nopeammin. Viikonloppuisin ehtii hetken hengähtää, mutta nekin vapaapäivät soljuvat eteenpäin kaameaa tahtia. Vähän taas siis selittelyä blogihiljaisuuteen ja arvaattekos mitä, ei se hiljaisuus tähän lopu. Kevään kiireisimmöt viikot ovat käsillä enkä omilla toimillani ole tehnyt niistä yhtään sen iisimpiä. Salitreenit jatkuu normaalisti, juoksukausi painaa päälle, töissä kiire vaan lisääntyy, haku on päällä ja mies karkaa Barcelonaan. Ensi viikonlopun Indiedaysin inspiraatiopäivätkin ja sitä kautta puolivuosittainen hesapäivä jäävät väliin kiireilyn vuoksi. Että joo, on tässä vähän "jotain".

Ja se jotain sai jatkoa viikko sitten, kun Apelle iski vesirokko. Onneksi siitä selvittiin ihan suht kevyesti, mutta Einolle ei sitä ole vieläkään tullut. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä se siis ilmestyy meille toisen kerran vielä tässä ihan lähiaikoina. Ja mun tuurilla just silloin, kun olen pari päivää yh. No, mitä pienistä! 


Ja kaiken lisäksi mulla lyö ihan tyhjää. En keksi mitään muuta kirjoitettavaa kuin tällaista tyhjänpäiväistä diipadaapaselittelyä. Meille kuuluu ihan hyvää, ei siis mitään uutta ja mullistavaa puolikkaassa talossa. Ei mitään järisyttäviä hankintoja tai tajunnanräjäyttäviä reissuja. Mä oon vaan niin tylsä, että kaikki on vaan ihan tavallista. Mutta hei, jos teillä on ideoita, niin bring it on! Vai onkohan ketään enää edes linjoilla..?


Nyt on pakko taas sykkiä eteenpäin. Tiistaiksi pistarit ja huomiselle yks palaveripöytäkirja. Palataan taas. Joskus. Pusipusi.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hullua hommaa?

Huomenna käynnistyy taas Stockmannin Hullut päivät. Perjantaina, kun se keltainen kuvasto postilaatikkoon oli ilmestynyt, vietin illan selaillen kuvastoa hullun kiilto silmissä. Mutta nyt voin sanoa, että oli kyllä vähän pettymys. Ei siellä oikein ollut mitään must have -juttuja, lukuunottamatta niitä pakollisia pahoja eli hiuslakkoja, shampoita ja ripsivärejä. Tai sitten olen vain tullut entistäkin ronkelimmaksi eikä mikään enää sytytä samoin kuin ennen. Keräsin tähän kuitenkin muutamat tuotteet, jotka jollain tasolla kiinnittivät huomioni ja joiden ostoa voisin kuvitella harkitsevani. Enkä nyt listannut ollenkaan miesten tai lasten tuotteita vaan ihan vain ja pelkästään itselleni himoshoppailin. 

Ensinnäkin vaatepuolelta silmät muuttui sydämiksi näiden kolmen tuotteen kohdalla. Christelle & Co:n pitkä neuletakki, Tiger of Swedenin collari ja Niken tuulitakki olisivat aika jees! Neule (24,90e) ja collari (49,90e) keskiviikolta, takki (54,90e) lauantaina.

Asusteiden puolelta Daniel Wellingtonin kello (109e) ja Ray-Banin aurinkolasit (99,90e) keskiviikkona sekä Hilfigerin musta nahkavyö (24,90e) lauantaina osuivat ja upposivat. Varsinkin tuota kelloa himoitsen aika lujaa. Ja uusia aurinkolaseja. Ja musta vyökin puuttuu. Eli oikeastaan siis nämä kaikki voisi meille kotiutua...
Kodin osastolta ehdoton ykkössuosikki on tuo Kartellin Masters (torstai, 129e). Se olisi niin just eikä melkein täydellinen meidän eteiseen, joka edelleen kaipaa sitä surkian istumapaikkaa. Tässä voi käydä jopa niin, että se on pakko tilata. Jaiks. Lisäksi perjantaina myyntiin tuleva Mazen Crown -naulakko (39.90e) olisi aika jees. Ja no uuden objektiivin nyt vaan tarvitsen hajonneen tilalle, joten Tamronin 149 egen objektiivi kiinnitti huomion. 


Ai no hups. Löytyihän sitä ostettavaa kuitenkin! Ehdin kuitenkin hulluttelemaan paikan päälle vasta perjantaina, joten voi olla että joudun nettiostoksille. Tuo Kartell kyllä kieltämättä himottaa aika kovin...Ja mä niin päätin, että huhtikuu mennään nollabudjetilla. Mut onhan mulla synttärit tuloillaan, joten taidan käyttää sen oljenkorren ja toivottaa itselleni paljon onnea uuden tuolin muodossa. Ei kerrota herralle, hys hys.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Lelut piilossa

Ympäri kämppää, sohvan alla, keittiön pöydällä, pesukoneessa ja iskän kengässä. Noin niinkuin useimmiten arkena. Iltaisin ja siivouspäivinä (ja vieraiden saapuessa) on meillä kuitenkin yksi sääntö, josta harvemmin luistetaan. Lelut nimittäin siivotaan pois oikeille paikoilleen odottamaan seuraavan päivän leikkejä eivätkä ne jää lojumaan pitkin huushollia. Vai eikö olekin yksi veemäisimmistä asioista astua pimeässä legon tai pikkuauton päälle? Se muuten sattuu aivan järkyttävästi ja ketuttaa sitäkin enemmän. Siksipä kodissa, jossa ei ole varsinaista leikkihuonetta, on lelusäilytys pitänyt kehittää erittäin toimivaksi ja toki myös kodin sisustukseen sopivaksi. 


Meillä siis yläkerta on pyhitetty kokonaan nukkumiselle, joten leikkiminen tapahtuu aina alakerrassa. Poislukien tilanteet, jolloin menen laittamaan vaikka pyykkejä yläkerran kaappiin ja pojat haluavat mukaan ja ottavat parit autot messiin. Lelut sijaitsevat, tai siis lähinnä niiden säilytys, meillä tällä hetkellä portaiden alla olevassa tilassa. Ikean Kallax vai Expedit mikälie on ollut aivan älyttömän huippu valinta lelujen kätkemiseen! Lelut pysyvät omissa laatikoissaan ja niistä voi mielensä mukaan valita legoja, autoja, junia tai vaikka puupalikoita jos huvittaa. Itse vielä tällaisena sairaalloisena organisointihulluna rakastan sitä, että jokaisella lelulla on oma paikkansa. Meillä on myös sopimus poikien kanssa, että lipastosta saa kerrallaan ottaa leikkeihin vain yhden laatikon (legoissa ja junissa kaksi), jotta leikkimisessä pysyy edes jonkinlainen tolkku. 

Lisäksi leluja on tällä hetkellä yhdessä eteisen yläkaapissa, mutta siellä majailee nyt vain pikkulegot ja geomag-magneetit. Isosta H&M Homen pyykkipussista löytyy pehmolelut ja Tellkiddon paperipussista (aika söpis, eikö?) kauko-ohjattavat autot. Olohuoneen puolella olevasta lipastosta löytyy sitten vielä piirustusvehkeet, palapelit, kirjat ja lautapelit. Eli kyllä sitä tavaraa vaan tuntuu riittävän moneenkin paikkaan, mutta onneksi pojatkin jo ymmärtävät ettei kaikkia levitetä samaan aikaan lattialle.


Nyt viikonloppuna pojat ovat alkaneet oikeastaan ensimmäistä kertaa leikkimään majaleikkiä portaiden alla, joten ajattelinkin josko sinne kehittelisi jonkin sortin hengailunurkkauksen. Ehkä täytyy tehdä pitkästä aikaa visiitti  Ikeaan, viime kerrasta taitaa olla aikaa melkein puoli vuotta! Kääk.