sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Vieläkin ihan inlööv!

Pohjanmaan pöytä toimii edelleen! Ei niin mitään valittamista, täysin oikea valinta tehtiin siis pari vuotta sitten. Lasi on pysynyt ehjänä, pöytä on edelleen moitteettomassa kuosissa ja nahkatuolit vaan on tosi jees. Ehdottomasti jokaisen euron arvoinen sijoitus!


Ja no joo, ollaan mekin edelleen ihan inlööv. Kymppi täynnä yhteistä elämää ja tuntuu, että meno vaan paranee, mitä enemmän aikaa kuluu. Kymmenen vuotta on aika älyttömän pitkä aika ihmisen elämässä, mutta eiköhän toiset mene tässä siis ihan yhtä kevyesti. 

En lässytä enempää vaan alan lomamoodille. Moi.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Miss you summer...

Viime vuonna taisi kesän kaipuu tulla vähän myöhemmin, mutta aina se taitaa tässä helmi-maaliskuussa iskeä lujaa vasten kasvoja. Talvi ja loputon pukemisrumba alkaa riittää, ja kun vielä onnistut selailemaan viime kesäisiä kuvia. Se on menoa sitten. Olisi niin mahtavaa vaihtaa toppahousut shortseihin ja pukea villasukkien sijaan bikinit ja sandaalit. Aamukahvi tuntuisi ihan parhaalta juoda terassilla ja pojat voisi viskaista heti aamupalan jälkeen ulos puuhiinsa. Ja miten upeaa olisi lähteä rannalle eväiden kera tai kesäillassa juoksemaan kaikessa rauhassa musiikin pauhatessa kuulokkeissa. Oi kesä, tuu jo!


No joo. Ensi viikolla saa sentään ne biksut kaivaa esiin kylpylöinnin merkeissä. Kesäkuntoon toki on vielä matkaa, mutta talvilomalla uiskentelu on ihan kivaa helpotusta kesän kaipuuseen. 

Pitäiskö laittaa jo aamukampa laulamaan? Äh, ei kai. Näiden voimilla!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kodin tölkkejä

Purkkihysteriaa. Tölkkimaniaa. Crazy about jars.


Tällä hetkellä kokoelmista löytyy lähes tusina erikokoista purkkia. Kaikki toki siis Riihimäen lasia, yksi vihreä ja muut ovat kirkkaita. Kaksi kannellista ja kaksi suoraa. Ilveksillä ja karhuilla. Osan olen ostanut itse kirppiksiltä, osan saanut lahjana ja osan pelastanut navetan vintiltä. Käyttötarkoituksia näillä on meillä monia ja lisää voisin ottaa koska tahansa. Sellainen iso laakea suorakaulainen 10 litran purkki olisi niin must have! Harmi vaan, että joku muukin on ymmärtänyt näiden arvon ja nykyään pyynnit kirppiksillä on ihan järjettömiä. Juuri näin  alkuviikosta omaa pöytää siivotessani pienen 1 litran tölkin, josta pyydettiin 35e. What?


Haaveena olisi saada portaikkoon koko päätyseinän levyinen hylly, johon saisin kaikki purkkini esille. Mutta arvatkaa vaan, saako herralta tähän lupaa. Nou nou. Seuraavaan kotiin kuulemma sitten! Niin varmaan joo.


Huomaatteko muuten, mistä muusta olen hullaantunut näin kevään korvilla? No jep, en ainakaan tulppaaneista...

tiistai 16. helmikuuta 2016

Poikain huoneessa

Siitä taitaa olla ikuisuus, kun olen viimeksi poikien huonetta esitellyt. No eipä siellä oikeastaan mitään suurta ihmeellistä ole edes tapahtunut. Muutamia kivoja yksityiskohtia on ehkä tullut lisäiltyä, mutta aika basicilla mennään. Poikien huone on siis yläkerrassa ja se on tällä erää vain ja ainoastaan nukkumistarkoituksessa. Leikit leikitään alakerrassa ja lelusäilytys on portaiden alla. Yläkerran huoneessa on siis  vain sängyt ja vaatesäilytys. 


Poikien huone mukailee aika pitkälti samaa linjaa sisustuksellisesti kuin meidän muukin koti. Mustaa ja valkoista, mutta pienenä mausteena huoneessa on kuitenkin vähän väriä. Sänkyjen lisäksi huoneessa on itse tuunaamani arkku, joka sisältää poikien vanhoja leluja ja muita muistoksi jääviä juttuja, sekä pieni pöytä ja pienet mustat tuolit. Tauluhyllyillä olevat esineet vaihtuvat aina fiiliksen mukaan, ainoastaan kummisetäni maalaama suojelusenkelitaulu on aina hyllyllä vahtimassa. Seinällä olevat pienet taulut olen kiinnittänyt viksuna likkana ihan vaan sinitarralla, sillä turhia ylimääräisiä reikiä ei missään nimessä saa seiniin tehdä. Näin sanoo eräs insinööri. Mutta toisaalta tällä tyylillä kollaasin muotoa ja kokoa on helppo muuttaa.

Oma suosikkini poikien huoneessa on pienten mustien tuolien lisäksi tuo lamppu. Ihan paras, vaikka siihen aina yömyöhään kolauttaakin päänsä peittoja korjaillessa. Lisäksi pyöräkorien käyttäminen yöpukujen ja -lelujen säilytyksessä on niin hyvä idea, että haluaisin ottaa siitä kaiken kunnian. Oikeasti idea on siis apinoitu jostain, en muista mistä. Viritelmä toimi jo pinnasänkyaikaan tuttien yms härpäkkäiden säilytyksessä, ja onhan se aika kivan näköinen ihan noin sisustuksellisestikin. 


Vähän himottaisi laittaa nuo Unipuut kerrossängyksi, niin huoneeseen tulisi lisää tilaa, mutta ehkä mennään vielä hetki näin. Eipähän tarvitse öisin miettiä, että kumpi sieltä mätkähtää alas...

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Be my valentine?

Mulle jokainen päivä on ystävänpäivä. Jokaisena päivänä on oikeus juhlia ystävyyttä ja olla kiitollinen jokaisesta ystävästä, jonka on elämänsä aikana onnistunut kohtaamaan ja löytämään. Mutta silti olen tänään ollut vähän lässymmällä tuulella ja tehnyt vohveleita, koska ne on sydämen mallisia. Tänään käytiin myös pitkästä aikaa koko porukan voimin syömässä ulkona, mutta ei ystävänpäivän takia, vaan koska me haluttiin ja teki mieli jotain muuta kuin makaronilaatikkoa. En saanut kukkia tai suklaata, mutta sain aamulla kolme halausta ja kolme suukkoa, niinkuin jokaisena muunakin aamuna. Ystiskortit jäi sairastelussa lähettämättä, mutta muutamat viestit ja puhelut lähti tänään niille kaikkein tärkeimmille. Ei niinkään siksi, että on 14.2. vaan siksi, että tuntui hyvältä toivottaa mukavaa päivää. Ystävien juhlinta jatkuu omalta osaltani ympäri vuoden, tänään oli siis tavallaan ihan normisunnuntai.


Pusipusi ja halihali.

tiistai 9. helmikuuta 2016

#nikelove osa 2

Jos olen ollut hullaantunut Niken lenkkareista, niin kyllä muuten myös Niken trikoot iskee ja lujaa. Olen viime aikoina päivittänyt jumppavermeitä aika rankalla kädellä ja heittänyt vihdoin niitä loppuunhiipuneita jumppahousuja menemään. Eipä tarvitse enää jokaisella kyykyllä miettiä, että joko se takasauma ratkee...Pesen urheiluvaatteita myös aika surutta, joten laatu pitää olla priimaa, jotta ne kestää kulutuksen lisäksi myös sitä huoltoa. Viikossa kuluu suunnilleen neljät treenivaatteet, ja jos ei halua jatkuvasti pestä pyykkiä, niin valinnan varaa on ihan hyvä olla. Tällä hetkellä kaapista löytyy 5 trikoot ja yläosia varmaankin tuplat housuihin verrattuna. 


Lyhyistä trikoista en pahemmin välitä, mutta nämä puoleen pohkeeseen ulottuvat pökät on aika passelit, sillä melko usein lahkeita tulee käärittyä ylemmäs pienen viilennyksen toivossa. Varsinkin HIIT-tunnilla...Vihreillä vauhtiraidoilla varustetut trikoot sen sijaan saivat aluksi vähän kummaksuvia katseita mieheltä, sillä siis ethän sä voi millään käyttää tollasia, kun sulla on aina pelkkää mustaa. No joo, mut ne on musta vaan hauskat. Just Do It -leggarit (saatu DefShopista) nimettiin töissä motivointihousuiksi, ja ne onkin näistä ne, jotka puen mielummin mekon ja bootsien kanssa duuniin kuin hikistymään salille. Muutenkin olen pikkuhiljaa alkanut löytää taas sitä kadoksissa ollutta mekkoleggari -tyyliä, kuitenkin vähän sporttisella otteella. En kylläkään silti ole ihan vinksahtanut, vaikka housuissa onkin aavistus blingblingiä...


Voihan Nike. I want more...

lauantai 6. helmikuuta 2016

Tuplakuplassa

Alkuviikosta vietettiin valtakunnallista kaksosten päivää ja mediat huusivat kaksosuuden ihanuutta ja ihmeellisyyttä. Ja onhan se ihanaa ja ihmeellistä, vain harvat ja valitut saavat kokea sen ihmeen, kun kerralla syntyykin kaksi vauvaa. Vauva-aika oli suoraan sanottuna aika arseesta, mutta tällä hetkellä kaksosuus on ihan parasta, mitä voi kuvitella. Nelli kirjoitti mielestäni aivan mahtavan kuvauksen kaksosuuden tuomista eduista ja voin kyllä allekirjoittaa niistä jokaisen. Koen olevani kaksosten äitinä erittäin etuoikeutettu ja onnekas, unohtamatta sitä tosiasiaa, että ennen kaikkea pojat ovat tässä ne etuoikeutetut ja onnekkaat.


Kuitenkin tällä hetkellä fiilis on vähän eri. Meillä ollaan nimittäin sairaana, Eino on ensimmäistä kertaa ever kuumeessa ja ihan down. Nyt mennään jo neljättä päivää pelkkää kitinää ja sylissäoloa ja olen aivan hermoraunio. Ei siinä oikeastaan vielä mitään, mutta kun tuo meidän isoveli on ihan terve pientä nuhaisuutta lukuunottamatta. Ja se vasta rankkaa onkin. Keskiviikkona Aapo oli yksin päiväkodissa, mutta sekin päivä oli ollut yhtä itkua veljen perään, joten loppuviikko oltiin kaikki kolme kotona. Illat on olleet ihan ok, kun mies on tullut töistä kotiin, mutta tuo miekkonen on tälläkin hetkellä töissä, kun deadlinet painaa päälle, joten nämä aamupäivät on ihan järkkyjä. Ja mainittakoon tähän vielä se, että ihmisherätyskellot ovat soineet joka aamu viimeistään klo 6:00 ja mä olen erittäin aamuäreä persoona. Että silleen. Päiväunia meillä on sentään taas pitkästä aikaa nukuttu, joten peukku sille. Muuta hyvää en sitten tässä keksikään...

Kuvitelkaas tämä tilanne. Toinen itkee, yskii, palelee, räkii ja vinkuu syliin. Toinen haluaisi mennä ulos, luistelemaan, pulkkailemaan, lumihommiin, maratonille ja sirkukseen. Voitko jättää sen kitisevän vinkuvan pikkuihmisen sohvalle räkimään ja lähteä finlandiahiihtoon? No et. Voitko makoilla sen kipeän lapsiraukan kanssa sohvalla ja lukea kirjaa, samalla kun toinen vaatimalla vaatii rakentamaan paloasemaa jostain vatun pikkulegoista? No et todellakaan voi. 

Eli negatiivinen asia kaksosten kohdalla on seuraava. Toinen lapsi kipeänä ja toinen ei. Mielummin ottaisin ne molemmat räkänenät kainaloon ja paijaisin ja silittelisin poskesta. Mielummin siivoaisin molempien kyyneliä ruokapöydästä ja kertoisin, että kohta helpottaa. But what can you do. Sen verran kyllä käytin jo veto-oikeutta, että se olen muuten minä, joka menee maanantaina töihin!  
Mutta nämä tilanteet kasvattavat ja tekevät meistä vahvempia vanhempia. Me ollaan niin ansaittu ylistystä ja kiitosta, kun vedetään tätä showta ja ollaan vielä kuitenkin ihan suht täysjärkisiä. Ja tärkeimpänä, meillä on kaksi ihanaa poikaa, jotka pyörittävät meitä ihan kuusnolla. Ja se on pelkästään positiivista.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Lempipaikka atm

Tällä hetkellä mun oma lempipaikka meillä kotona on ehdottomasti lepakkotuoli. Siinä hörpin arkena iltapäiväkahvit ja vietän päivän pakollisen somehetken. Iltaisin lepakkotuolissa on aivan ihana käpertyä vilttiin ja lukea kirjaa tai katsoa telkkaria. Viikonloppuisin aamukahvi maistuu ihan parhaalta tuossa tuolissa istuessa. Myös meidän perheen miehet ovat aika huolella tykästyneet lepakkotuoleihin, varsinkin pikkuihmiset tykkäävät loikoilla tuoleissa ja ottaa relaa. 

Ensimmäinen lepakkotuoli me hankittiin reilu viisi vuotta sitten häälahjarahoilla ja toinen meille kotiutui viime kesänä. Lepakkotuolissa on oikeasti tosi hyvä istua ja muistan monesti syöttäneeni poikia vauva-aikana juuri lepakkotuolissa mukavan asennon vuoksi. Nyt talvella leppisten päällä on ollut vielä lisämukavuutena aidot lampaantaljat, jotka kylläkin lähtevät kohta taas talvisäilöön. Mutta pidetään nyt hetki vielä late lammas -efektiä yllä. 


Mikä on sun lempipaikka?