sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Black things

Musta vaan iskee. Niin vaatteissa, mutta myös sisustuksessa. Vaikka meillä suuret pinnat ovatkin pääsääntöisesti valkoisia (lattiaa lukuunottamatta), niin mustaa löytyy kyllä aika reippaasti sisustustavaroista ja muutamista huonekaluista. Isommista kalusteista sohva, meidän vanhempien sänky ja ruokapöydän tuolit ovat mustia. Mustassa on vaan joku juttu, mikä tekee siitä houkuttelevan. Se on särmikäs, puhdas, katseen vangeitseva ja selkeä. Sisustus olisi ainakin omaan makuuni liian pehmeä ja romanttinen, jos kaikki olisi vain valkoista ja harmaata. 


Useimmiten huomaan itse pukeutuvani mustaan ihan all the way ja kaupoissa en osaa enää kiinnittää mihinkään muihin huomiota kuin vain mustiin vaatteisiin. Ainoastaan sukkien kuuluu olla mielestäni valkoiset, sillä mustasukkaisuus ei ole yhtään hyvä juttu. Yhtenä päivänä koulussa sain kummallisia katseita osakseni, kun erehdyin pukemaan siniset farkut ja harmaan collarin. "Nyt se on seonnut". En tiedä, mikä mielenhäiriö se oli, mutta korjasin sen kyllä heti seuraavana päivänä pukeutumalla mustiin farkkuihin, mustaan neuleeseen ja mustiin bootseihin. 

Black, it is a colour.

torstai 28. tammikuuta 2016

Tahdon

Materiaa! Lottovoitto kiitos tänne osoitteeseen, jotta saataisiin saisin nämä ihanuudet meidän kotiin.

Seinät ovat talonpuolikkaassa edelleen melko pelkistettyjä, kiitos vaan rakas hubby, kun et halua tehdä turhia reikiä seiniin. Mutta jos saan äijän pään käännettyä, olkkarin seinälle ilmestyisi ehdottomasti tämä BEdesignin Deer shelf.

Myös meidän eteinen kaipaa epätoivoisesti edelleen jotain istumapaikkaa, ja haaveena olisikin Artekin tuoli 611 mustalla koripunoksella. Nämä kun saisi joskus vielä ruokapöydän tuoleiksi...


Jotain matalaa tasoa olisi kanssa kiva saada olohuoneen isojen ikkunoiden alle, ja siihen tarkoitukseen all time favourite olisikin Stringin matala hyllysysteemi.


Uusi kiuas. Ja se olisi tämä täydellisyys. Aivan turhaakin turhempi hankinta meille laiskoille saunojille, mutta ah, kun se olisi niin ihku!


Ja sohvapöytäkin kaipaa päivitystä halvasta Ikeasta johonkin astetta laadukkaampaan. No valinta on edelleen se sama eli Hayn Tray. Piste, ei lisättävää.


Eli lotto lähtee kyllä viikonloppuna vetämään! Näin kevään korvilla iskee aina ihan jäätävä sisustushimo, joten jotain helpotusta on saatava. Jos ei lottovoittoa irtoa, niin lähden sitten vaikka edes Ikeaan. Tai ostan lisää tulppaaneja kuihtumaan maljakkoon...

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pakkasvatutus

Joka onneksi kylläkin loppui juuri kun se ehti alkaa. TG.

Vaikka en ole edes mikään palelija, niin perjantaiaamulla oli ensimmäistä kertaa kyllä niin v*ttuuntunut olo tähän Suomen niin ihanaan talveen, kun lämpömittari näytti -28 astetta jo ties kuinka monetta päivää peräkkäin. Melkein tunnin työmatkan aikana koko auto ei edes lämmennyt, kuskinpuoleinen ovi ei mennyt kunnolla kiinni ja pojat huusivat takapenkillä, että sormet ovat jäässä. Itse hytisin koko päivän ulkovalvonnassa pakkautuneena toppahousuihin ja villapaitoihin, samalla ihmetellen muutamia tyttöjä, jotka painelivat ilman pipoa pitkin koulun pihaa. Wtf muijat, haalarit niskaan ja rukkaset käteen!


Mutta helpotus tulikin samantien, kun lauantaina mittarissa oli enää -4 ja se tuntui ihan mahtavalta! Pipo päässä tuli ihan hiki ja jumppaan lähtiessä trikoiden päälle riitti pelkät tuulihousut. Ah auvoa! Ja oikeasti miten ihana tunne oli, kun poikia ulos pukiessa riitti vain yksi välikerros. Ja ulkona pystyi juoksemaan ja peuhaamaan ilman, että nenässä oleva räkä jäätyisi ja tukkisi hengitystiet. Tämä on se talvi, josta tykkään! 

Ei siis onneksi vatuta enää, että auto jätti kertaalleen mut työpaikan pihalle jäätyneen käsijarrun vaijerin (?) vuoksi. Ei vatuta, että sormet jäätyy joka kerta, kun käy tankilla ja maksaa kortilla. Eikä vatuta niiden toppahousujen pukeminen pelkän roskienvientireissun takia. Eikä varsinkaan vatuta se, että huomiseksi luvattiin plussaa ja vesisadetta. Eipä vatuta ei...


Tällasia pakkasterkkuja täältä. Mä vaihdoin hokkareihin ja eilen pysyin jo pystyssä! Ehkä se olen sittenkin mä, joka meidän perheestä valloittaa änärin...

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kiire. Mikä ihana tekosyy.

Meidän elämä on suhteellisen hektistä. Aamuisin singotaan tahoillamme päiväkotiin ja töihin, päivät menee nopeasti duunipaikalla ja iltapäivällä napataan pojat kyytiin ja painellaan takaisin kotiin. Meillä harrastetaan aika aktiivisesti ja ehditään nähdä kaiken hyvän lisäksi myös kavereita. Ja viettämään aikaa yhdessä. Välillä tuntuu, että 24 tuntia ei ole millään riittävä määrä tunteja vuorokauteen tai seitsemän päivää viikkoon, mutta silti koemme kyllä elävämme ihan parasta aikaa!

Millä me sitten saamme kaiken tämän onnistumaan? Niinkin yksinkertaisella tyylillä kuin läpystävaihto ja morjenstavaan. Ja toki organisointi, rutiinit, yhteispeli ja joustavuus on kaiken tämän kiireellisyyden keskiössä. Tai oikeastaan itse emme edes koe olevamme kovin kiireisiä, vaan hommat hoituu hyvin pitkälti juuri rutiinilla. Tällä hetkellä harrastukset keskittyvät meihin vanhempiin, ensi kesänä onkin sitten poikien vuoro aloittaa oma uransa harrastusten maailmassa. Toki siis perheenä käydään ulkoilemassa, luistelemassa ja touhuilemassa milloin mitäkin, mutta varsinaista aikataulutettua harrastusta emme ole halunneet pojille vielä aloittaa.

Tällä hetkellä me molemmat vanhemmat kuitenkin tarvitsemme sitä omaa aikaa ja meille se on oikeastaan aina tarkoittanut ajanviettoa liikunnan parissa. Se on keino paeta hetkeksi arkea ja todellisuutta. Itse nautin aivan suunnattomasti aivottoman kovasta jumpasta, jossa ei tarvitse ajatella yhtään mitään muuta kuin sitä, etten vaan hyppää boksin ohi. Tällä hetkellä armoton lenkillä löntystely on vaihtunut crossfitissä hikoiluun ja puuskuttamiseen. Ja näin neljän vuoden jälkeen, mulla on vihdoin se kroppa takaisin, mikä oli ennen poikien raskautta. Ja jos mahdollista, niin entistä parempana (poislukien ryppyinen vatsanahka, joka jaksaa naurattaa poikia aina uudelleen ja uudelleen..) ja siitä en ole muuta kuin onnellinen ja ylpeä, että olen sen tehnyt. Ja tämän me mahdollistamme puolin ja toisin, urheiluun on aina aikaa.


Tässä myös yksi syy siis siihen, miksi blogi on kuollut kuin meidän yläkerran vessan muratti. Poikien nukahdettua iltaisin on viimeisimpänä mielessä koneelle raahautuminen. Toki ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta tällä hetkellä houkuttelevampi vaihtoehto on sohva, viltti ja kainalo. Tieks?

Kiirettä siis piisaa, mutta ai että kun se on niin pal kauhian mukavaa! 

lauantai 16. tammikuuta 2016

3 x valkoiset

Vaikka olenkin aika pitkälti sielultani ja tyyliltäni mustaakin mustempi, niin Converset kuuluu silti olla musta kyllä valkoiset. Huomasitteko sanaleikin, heh heh.

Toki vaatehuoneesta löytyy muutamat muunkin väriset converset, mutta ensimmäiset valkoiset Conssit saapuivat elämääni viisi vuotta sitten, ja silloin valintana oli All Star Light Hi. Perus All Starsit sain kaksi vuotta sitten tuolta miehenretkulta synttärilahjaksi ja uusimpana tulokkaana kokoelman täydensi nyt alkuvuodesta All Starsien Oxit (saatu DefShopista). Melko täydellinen kolmikko, mutta argh niin haastavat pitää puhtaana. 



Tapanani on yleensä tehopestä kengät aina syksyllä ennen talvisäilöä, mutta toisinaan tennarit on ihan pakko puunata myös kesken kauden. Vielä toistaiseksi en ole uskaltanut heittää kenkiä pesukoneeseen, mutta olen kuullut senkin olevan ihan hyvä vaihtoehto. Tällä samalla tyylillä muuten mun valkoiset Niket pysyy valkoisina!

Tehokkaimmaksi putsausarsenaaliksi olen havainnut seuraavanlaiset tuotteet ja pesutraditiot. Pohjat ja kenkien kumiset osat pysyvät kiiltävän valkoisina ihmesienen avulla ja näitä osia tulee hinkattua käyttökertojenkin välissä. Sappisaippualla saa tehopestyä yksittäiset tahrat ja tuollainen kynsiharja on ihan supertehokas hinkatessa niitä tahroja. Vanish- ja klooripesut teen siis yleensä kerran tai kaksi vuodessa. Ensin liotan kengät Vanishissa yön yli ja hinkkailen kangasosat niin puhtaaksi kuin vain lähtee. Huuhtelun jälkeen upotan kengät vielä laimennettuun kloriittiin muutamaksi tunniksi ja se on siinä. 


Nuo Lightit alkavat toki olla jo aikansa eläneet ja vähän joka paikasta kuluneet, mutta silti kangas on vielä suhteellisen valkoinen. Lukuunottamatta pientä keltaisuutta kumisten osien lähistöllä, jossa ilmeisesti kengän liimaus on alkanut pettää. Pohjista toki näkee, että Oxit ovat näistä ne toistaiseksi käyttämättömät, mutta muutoin kaikki kolme paria ovat edelleen ihan edustuskelpoisia. Liekö sitten syynä tämä neuroottinen puunaukseni vai ihan yksinkertaisesti kenkien kankaan laatu. Whatever, en malta odottaa kevättä!


Conversekelejä odotellessa!

tiistai 12. tammikuuta 2016

Lahjahehkutus osa 2.

Ehkä hiukan saatoin vinkata, mutta silti. Yksi niistä parhaimmista joululahjoista on tässä. Musta Ikikoru. Ihana ja tämä on niin mua! 

Normaalisti en pidä pahemmin koruja, satunnaisten korvakorujen, kellon ja sormusten lisäksi. Mutta joulun jälkeen tämä ihanuus on roikkunut kaulassani vähintäänkin säännöllisesti. Nykyään myös tällaiset pidemmän malliset ketjut iskevät itselleni kovemmin kuin ne lyhyemmät korut. Saattaa ehkä johtua siitä, että kaulassani on lähestulkoon aina huivi, joten eipä ne lyhyemmät käädyt sieltä mihinkään näkyisikään!  


Kiitos sisko. Sä(kin) tiedät, mistä mä tykkään ♥

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Light in the box

Sen ihmeemmin en ajatellut joululahjoja blogissa esitellä, vaikka paljon ihania ja toivottuja lahjoja pukin paketeista löytyikin. Mutta muutama uusi ihana lisäys materialismionnellisuuteen on pakko hehkuttaa. 

Ensimmäisenä esittelyssä tuorein tulokas meidän jo muutenkin aika hyvin silmää miellyttävään lamppukokoelmaan. Anoppi on aikalailla hyvin ajan hermolla ja perillä mun mieltymyksistä, sillä paketista paljastui meille Harri Koskisen Block. Ja jottein lamppu jo itsessään olisi täydellinen, niin anoppi oli osannut valita lamppuun vielä mustan johdonkin! Ilmeisemmin jotain olen osannut miniänä tehdä oikein, kun näin hyvin mua lahjottiin. Tai siis meitä, mutta siis oikeastihan tää on mulle. Ei miehet osaa näitä arvostaa... 


Kiitos siis vaan sinne osoitteeseen, taidan jatkaa samalla hyvällä (?) havaitulla linjalla, jos sitten ensi vuonna paketista tulisi yhtä hyvää ellei jopa parempaa kamaa. Vaikka oikeastihan en olisi edes mitään tarvinnut, mutta onhan se nyt ihan fakta, että kauniita asioita on silti aina kiva saada.

Tänään sanottiin muuten joululle Adjö talonpuolikkaassa ja siirrettiin jouluvalot kumppaneineen odottamaan ensi vuotta. Johan ne sen kuukauden ehti jo esillä ollakin! Kohta saa alkaa kaivaa keväisempää rompetta esille ja huomenna taidan hakea kaupasta ensimmäiset tulppaanit hyasinttien tilalle.

Mukavaa alkavaa viikkoa anopille, ja toki ihan teille kaikille!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Lamaannus

Oon ollu niin lomamoodissa viimeset pari viikkoa, että laiskuus on ottanut ihan yliotteen. Perusarkijututkin osoittautuvat välillä ihan kamalan vaivalloisiksi, sillä eikö tiskikoneen tyhjentäminen puhtaista astioista olekin ihan äärimmäisen rankkaa puuhaa? Se, mikä sai mut havahtumaan omaan laiskuuteeni oli myöhästymismuistutus kirjaston kirjoista. Eikö ne lomaile siellä ollenkaan? Ja puhelinlaskun erääntymisestä tullut viesti. Koskakohan olen viimeksi edes käynyt koko nettipankissa? Ja tänään kalenterista huomattu yhden yön päästä koittava työmaa. Ai siis huomenna töihin? Whaat, missä on mun avaimet ja kalenteri? 

Lamaannus on näkynyt myös laiskuutena alennusmyyntien suhteen. En tiedä onko se tosiaan tämä lomafiilis vai nykyään vähän väliä olevat alepäivät, vai miksi alekuhinaan meno ei kiinnosta sitten yhtään? Viime viikolla käväistiin Tampereella ja edellispäivänä piipahdin tuossa meidän lähikaupassa haistelemassa hyviä tarjouksia. Saalis oli itselleni kyllä aika heikko, normaalisti kun sekoan aika huolella alennusmyyntien aikaan. Nyt ei vain ollut tarvetta millekään erityiselle ja toisaalta olen pyrkinyt vähentämään "turhan" kaapintäytteen ostamista. Sen verran olen viime aikoina kuitenkin tyhjentänyt vaatevarastoa, että tilaa oli muutamalle uudelle hankinnalle. 


G-starin hupullinen jerseymekko oli -50% ja siis aika hyvä löytö! Se istuu aivan täydellisesti ja on kaikessa makkarankuoriudessaan supermukava päällä. Lisäksi kenkäjemma sai täydennystä Dinskon bikersaappaista, joissa on lämmin vuori. Lisäksi bongasin Tigerin Slenderit hyvällä alella, vähän arvoin kylläkin väriä, mutta ehkä joskus voi olla muutakin kuin mustaa? Slender onkin muuten nykyään ihan mun luottomalli farkuissa Nudien pöksyjen lisäksi. Laatu on ihan mahtia ja farkut ei löpsähdä heti ekan käyttökerran jälkeen. Jos siis johonkin kannattaa satsata, niin farkkuihin! Ja kenkiin tietty, mut sitä ei tarvii varmaan perustella? 

Mutta tällaista laiskottelua tänne. Paljon olisi asiaa ja tehtävää, mutta ei jaksa. Ainakaan tänään. Ehkä huomenna. Moi.   

perjantai 1. tammikuuta 2016

Jouluinen jämäkakku

Ainakin meillä pipareilla on tapana leipomispäivän jälkeen vaan jämähtää kaappiin eikä niitä tule sieltä syötyä. Usein olen joulun tienoilla tehnyt glögikakkua, johon tulee piparimursketta ja piparinen pohja, mutta se alkaa olla jo aika nähty. Tänä vuonna nyt joulun alla ja jälkeen on tullut pariin otteeseen tehtyä piparista juustokakkua. 

Ohje on aika pitkälti variaatio useista eri juustokakuista, joita on tullut joskus tehtyä. Kuitenkin viime aikoina olen innostunut tekemään näitä juustokakkuja ilman liivatetta, joten se ero tässäkin kakussa on ns. perinteiseen juustokakkuun. Yhtä tiivis ja koossa pysyvä liivateeton kakku ei tietenkään ole eikä tämä yhden kokeilun perusteella oikein kestä pakastamista. Mutta aikas bueno (ja helppo!) kakku kaiken herkutteluörveltämisen jälkeen, sillä ihan tarkoituksella jätin kakusta kaiken ylimääräisen sokerin pois ja liivatteen poisjättö tekee koostumuksesta kevyemmän. Vuokana käytin n. 20cm irtopohjavuokaa. Tässä kuitenkin jonkinlainen ohje:

Piparijuustokakku tai jtn sinne päin

Pohja
pipareita about 15 kpl
margariinia

Täyte
400g maustamatonta tuorejuustoa
2 prk piparirahkaa
4 dl kuohukermaa

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat.
Murskaa piparit ja sulata margariini.
Levitä piparimurut ja margariini sekoitettuna pohjalle.
Vatkaa kerma suht kovaksi vaahdoksi.
Notkista tuorejuustot ja sekoita rahka juuston joukkoon.
Vatkaa rahka-juustoseos kerman joukkoon.
Levitä täyte pohjan päälle.
Anna tekeytyä yön yli jääkaapissa ja koristele nätiksi.


Onko teillä joitain hyviä jämäherkkuohjeita näin joulun jälkeiselle ajalle?

Ainiin ja iloa vuodelle kakstuhatkuustoista!