sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lappljung ruta

Mä olen himoinnut tätä mattoa siitä lähtien, kun sen joskus Ikeassa bongasin. Ja nyt. Nyt se makoilee meidän olohuoneen lattialla! Wihii! Eihän tämä sinänsä ollut iso investointi, mutta jostain syystä se on toistaiseksi jäänyt aina ostamatta. Viikko sitten, kun käytiin pikaisesti Ikeassa, päätin vihdoin napata sen mukaan miehen epäröinnistä huolimatta, ja onhan se nyt ihan täydellinen.

Oletteko muuten huomanneet, että viime aikoina kaikki hankintani ovat olleet täydellisiä :D No siinäpä se onkin, ne ovat olleet. Eikä oikeastaan pahemmin ole muuta tullut edes ostettua, vain näitä täydellisiä yksilöitä, jotka olen teillekin esitellyt.


Ensimmäisen adventin kunniaksi laitettiin vähän myös joulua kotiin, mutta siitä enemmän toisella kerralla. Sen verran voin paljastaa,  että eräs tietty jouluinen väri sai jäädä tänä vuonna kokonaan kaappiin. Tunnelma luodaan nyt jotenkin ihan muuten...

Mies läksi hallille, lapsoset nukkuu ja mä aion nautiskella kynttilänvalosta. Lätkävaimo kiittää ja kuittaa. 

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ykstoista

1. Millä kolmella adjektiivillä kuvailisit itseäsi? Kolme heti ensimmäisenä mieleen tulevaa!

Tarkka, määrätietoinen, innostuva. Meniköhän yhtään edes sinnepäin..?


2. Oletko maaseudun vai kaupungin lapsi?


Kaupungistunut juntti. Jossain kohdin olin aivan varma, että maaseutu kutsuu takaisin, mutta enää en ole yhtään varma. Kaupungissa tai ainakin sen liepeillä kaikki on vähän mutkattomampaa... Sori äiti ja isi..


3. Asutko juuri siellä missä haluat asua?


En ihan. Tällä hetkellä oikein sopivassa lokaatiossa, mutta tulevaisuudessa jossain muualla. Eikö ookin kiva, kun en paljasta mitään!


4. Mitä haaveita sinulla liittyy asumiseen?

Vaikka ja mitä. Jos mietitään nyt tätä talonpuolikasta, niin haaveilen uudesta sohvapöydästä (maton muuten sain jo!!), yläkerran vessarempasta, pihan laitosta ja keittiön täydellisestä muodonmuutoksesta. Näistä ehkä muutama on realistinen..



5. Järki, tunteet vai molemmat?


Fiftyfifty, vaikka myönnän omassa toiminnassani käyttäväni enemmän järkeä. Joskus olisi ihan hyvä mennä vaan ihan tunteellakin. Nytkin pohdin kuumeisesti yksien ostamieni housujen kohtaloa. Järki sanoo ei, tunteet hell yeah!



6. Mikä on rohkein tekosi?


Suorittaa yläköysirata vuosi sitten. Pelkään korkeita paikkoja ihan hulluna...ja no tietty lähteä miehen perässä Tampereelle ja jäädä siihen. Lässynlää.



7. Benji -hyppy vai Base -jump?


Ks. edellinen eli ei todellakaan kumpikaan. Oksettaa jo ajatuskin... Tähän ei lisättävää.



8. Mikä on haavematkakohteesi ja miksi?


Rooma olisi joskus mahtava kokea. Mutta ihan oikeasti tällä hetkellä mikä tahansa kohde, jossa olisi hiljaista ja saisi vain maata ja olla. Ei nyt sentään mikään Fuengirola..


9. Minne veisit puolisosi tai perheesi yllätysmatkalle?


No sinne kauas hiljaisuuteen. Ja pojat ei kyllä pääsisi mukaan. Sori murut, äiti on vähän väsy...



10. Mitä haluaisit muistella vanhainkodin kiikkustuolissa?


Elettyä elämää ja sitä, että olen osannut nauttia jokaisesta hetkestä katumatta niitä. Mä muuten haluaisin kiikkustuolin. Niinko nyt ja heti. 



11. Mistä haluaisit sinut muistettavan?


Iloisesta ja heittäytyvästä asenteesta. Selviytymisestä ja kehittymisestä. Ammattitaidosta ja äitiydestä. Organisointikyvystä ja sairaalloisesta kahvin kuluttamisesta. Kenkähamstrauksesta ja pitkistä ripsistä. Kaikesta, itsestäni. Mutta hei ei teidän kaikkien tarvii mua muistaa, jos edes ne tärkeimmät muistaisi, niin olis ihan kiva.


Kiitos Villa Iiriksen Tuija haasteesta. Pahoittelen pärstäni yliannostusta. Kerrankin, kun olin mielestäni ihmisen näköinen, niin käskytin miehen kameran taakse. Tässä tulos. 

Mukavaa viikon jatkoa, napatkaa haastetta, jos kiinnostaa!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Let it snow!

Perjantaina sitä vihdoin tuli. Ja paljon tulikin, lähes 30 senttiä valkeaa ihanaa lunta! Vähemmän ihanaa oli tosin ajaa töistä kotiin perjantaina iltapäivällä, mutta pelastaessani erään miehen tienposkesta, tunsin tehneeni oikeasti hyvän työn ja ajaminen pyryssä kieli keskellä suuta oli aavistuksen miellyttävämpää. Samoin perjantai-illalla firman pikkujouluista tarpoessani umpihankeen niillä uusilla ihanilla kengillä, fiilis oli kyllä aika taianomainen. Se on jännä, miten suuren eron lumi voi mielialaan tehdä! Kyllä tätä jo odotettiinkin kaiken synkistelyn keskelle.

Sen lisäksi, että mutsi on ollut ihan vauhkona lumesta, niin toki on pojatkin. Tietysti ihan kovin seesteistä ei tämä viikonloppu ole ollut, kun sähköt on räpsyneet ihan jatkuvasti ja lumikaaos on saanut kaikki ihan sekaisin. Talvi yllätti kaikki. Daa, nyt on sentään jo marraskuun loppu...


Mutta ah, ihanaa! Olen saanut jo ainakin kaksi lumipesua ja eiköhän se joulumielikin sieltä kohtapian löydy. Joulukortit laitoin äsken tilaukseen ja tänään leipastiin poitsujen kanssa ekat piparit. Nyt vaan peukkuja ylös, että tämä maisema, ja olotila, on ja pysyy.

torstai 19. marraskuuta 2015

Kenkärakkautta

En ole pitkään aikaan, siis ihan oikeasti, ostanut itselleni kenkiä. Viimeksi taisi mukaan tarttua kaupoista kesällä terveyssandaalit enkä siis ole syksyn aikana täydentänyt kenkävarastoa ollenkaan. Ihme! Nyt kuitenkin lauantaina pikaisella reissulla idiksessä käväisin H&M:ssä ja rakastuin. En nykyään enää juurikaan Hennesissä asioi, mutta nyt jostain syystä kävelin sen putiikin läpi ja silmäni löysivät nämä. 

Täydelliset.


Miehen mielestä nämä oli tietysti ihan hirveät, klohmot, liian monsterit ja mitäköhän muita adjektiiveja hän mahtoi käyttäkään...mutta tällaiselle nahkahousuista haaveilevalle ja rokkia täysillä autossa soittavalle muijanretaleelle nämä nilkkurit olivat paras hankinta vähään aikaan. 90's täältä tullaan!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Messulöytöjä ja teippi-ideointia

Viikonlopun Kädentaidot -messuilta tein ihan kivoja löytöjä, vaikka muutamat jutut jäivät vähän vielä harmittamaan. No ehkä pyydän niitä joululahjaksi!

Messuilla tosiaan sai kulutettua aikaa ihan kiitettävästi ja ensimmäisen virheen tein siinä, että ostin lähes heti alkuun Riihipuodin pisteeltä kolme jauhopussia. Päivän treeni tulikin sitten tehtyä siinä. Riihipuodin tuotteet ovat itselleni tuttuja jo lapsuudesta ja toki niitä oli pakko hamstrata, kun niitä pitkästä aikaa taas näki. Ja luomua hei! Varsinkin tuo Ohrahiutale on ihan ykkössuosikki, sillä siitä saa ihan törkeän hyvää puuroa ja rieskoja. Rikottu ohrasuurimo on sekin hyväksi havaittu, mutta Lettu- ja vohvelijauhot on itselleni vielä täysin uusi tuttavuus. Myyjä sai kuitenkin mut vakuutettua jauhojen monikäyttöisyydestä ja herkullisuudesta, että sekin paketti lähti mukaan.


Design Pylsyn kojulta ostin Mayn käsisaippuaa keittiön Mustien kavereiksi minttu-kookos tuoksussa. Siis aivan älyttömän huumaava tuoksu, voisin vaikka uida tässä saippuassa! Visapajan pisteellä hullaannuin aivan täysin lähes kaikista tuotteista ja sieltä sain mukaan tuon kätevän pussinsulkijan ja ostin yhden aika ihkun jutun. Mutta koska en ole vielä päättänyt, raskinko antaa sitä joululahjaksi, niin en paljasta mikä se on...

Teippitarhassa keskustelin pitkään heidän edustajansa kanssa ja sain mukaan testiin tuollaista 10 senttiä leveätä teippitapettia. Teippitapetti toimii samalla periaatteella kuin washiteippi, ja edustajan mukaan se kestää jopa sadan asteen lämpötilan. Itse ajattelin testailla teippailua meidän yläkerran vessaan, joka kaipaa aika kipeästi jotain. Ihan mitä tahansa, sillä nyt se on vaan tylsä valkoinen koppi, jossa on pönttö. Ehkä vähän söpöraidoitan yhtä seinää tai teippaan ristinollan vessakäyntien iloksi. Saas nährä.

Näiden lisäksi tosiaan löytyi parikin joululahjaa, mutta koska saajat ovat siellä linjoilla, niin enpäs kerrokaan! 

Ainiin ja pakolliset metrilakut. Mutta ne meni jo. 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kädentaidot 2015

Tänään vietin laatuaikaa itseni kanssa Tampereen messukeskuksessa messuillen Suomen Kädentaidot 2015 -messuilla. Aikaa sain kulumaan paikan päällä jopa 4 tuntia, vaikka miehelle vannoin selviytyväni retkestä parissa tunnissa. Ei niin mitään mahdollisuuksia! Nähtävää ja ihasteltavaa oli monen hallin verran ja jokainen messupiste oli toinen toistaan houkuttelevampi. Kuva- ja ideasaldoa olisi kamera täysi, mutta koska en halua aiheuttaa kuvatulvaa, tässä kaikkein lemppareimmat palat messuilta. Erityisen kovat kicksit aiheutti ensimmäisen kuvan LETHERgo -nahkatuotteet. Ehkä niinko aivan pakko saada!


Ihan tyhjin käsin en messuilta ulos päässyt, mutta löydöistä sitten toisella kertaa! Paikan päällä tuli nähtyä tuttuja ja tulipa myös nautittua ylihintaiset messukahvit. Sain myös vihdoin avattua joululahjasaldon, joten muutamat onnekkaat saavat siis löytää paketeistaan jotakin messuilta ostettua. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut messukokemus, vaikkakin seisoin 40 minuuttia ruuhkassa messuille mennessä ja kiukkuinen pysäköinninohjaaja murisi vihaisesti, kun ajoin parkkipaikalla väärään suuntaan. No herra on hyvä ja näyttää, mihin suuntaan pitää ajaa eikä vain hörpi kahvia tylsistyneen näköisenä.

Sellainen messupläjäys siis täältä. Olitko sinä messuilla ja teitkö hyviä löytöjä? 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Vastauksia

Ensinnäkin kiitos kaikille hyvistä ja kinkkisistä kysymyksistä! Tässä nyt kuitenkin jotain vastauksen tynkää teitä askarruttaneisiin asioihin:

Onko sinulla/miehelläsi sisaruksia? 
Itselläni on yksi sisko ja miehelläni kolme sisarusta.

Onko teidän suvuissa kaksosia?
Omassa lähisuvussani ei ole. Miehen puolelta löytyy muutamat.

Milloin olet valmistunut ja kauanko opinnot sulta vei? 
Olen valmistunut keväällä 2012 ja opinnot veivät sen viitisen vuotta.

Mitä blogeja itse seuraat? 
Nykyään aikaa on tosi vähän seurailla oikeastaan mitään blogia aktiivisesti, mutta seuraavat kuuluvat suosikkilistalle: Kolmistaan, Viisikko, Villa Fox, Tickle Your Fancy, Koti Aurorassa ja Mintunmustaa. 

Lukeeko sun miehesi/vanhempasi/työkaverisi sun blogia?
Mies käy toisinaan tarkistamassa, olenko kirjoittanut ihan höpöhöpöjuttuja hänestä. Ei seuraa kuitenkaan mitenkään erityisen aktiivisesti. Vanhempani seuraavat sekä muutama muu lähipiirin sukulainen. Työkavereista ihan yksi tai kaksi tietää blogistani, en ole sitä mainostanut, sillä haluan pitää yksityiselämän erillään työelämästä.

Onko teillä haaveissa lisää lapsia?
Aika näyttää, nyt on kuitenkin hyvä juuri näin. Täytyy myös muistaa, että kaikki ei aina ole omasta tahdosta kiinni.

Mikä on elämässäsi tärkeintä?
Eiköhän se ole tämä meidän perhe. Ja pyrkimys olla onnellinen ja nauttia elämästä.


Muistan lukeneeni, että tämä talo on teille vain väliaikainen ratkaisu, olisi mukava kuulla tulevaisuuden talosta ja suunnitelmista lisää. 
Tämä tosiaan ei ole mikään pysyvä ratkaisu, mutta tällä hetkellä meille oikein sopiva. Meillä on molemmilla tällä hetkellä työpaikat täällä suunnilla, asumme mukavalla alueella ja pikkuhiljaa olemme tehneet kodistamme oman näköisen. Rakennushaaveita meillä toki riittää, mutta tulevaisuus näyttää, mihin päädytään. Voisin tästä kirjoitella kyllä joskus vähän laajemmin, kunhan vain löydän jostain rakosen aikaa...

Olisi kiva lukea teidän häistä. 
Kesällä 2010. Valkoinen mekko, vanha mersu, mansikkakakkua ja paahtavan kuuma päivä. 

Oletko unelma-ammatissasi? 
Tällä hetkellä melkein joo. Mitään selkeää unelma-ammattia mulla ei ole koskaan ollut, mutta olen erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni.

Mikä muu voisi olla ammattisi jos et olisi nyt opettajana?
Luultavasti työskentelisin talouden parissa. Pyörittelisin numeroita, sillä matikka on pop.

Mistä haaveilet?
Kaikesta. Uudesta autosta, poreammeesta, valkoisista hampaista, punapohjaisista korkkareista...

Millaisena näet elämäsi 5 vuoden päästä? Entä 10?
Viiden vuoden päästä painetaan luultavasti entistä kovemmin duunia, autetaan poikia kotiläksyissä, asutaan itse suunnittelemassa talossa ja olen saanut vihdoinkin ne kadoksissa olleet absit takaisin.

Jos pitäisi päättää yksi ruoka ja yksi herkku, joilla elät loppuelämän, mitkä valitsisit?
Ruokana varmastikin savulohisalaatti ja herkkuna suolapähkinät.

Mikä olisi unelmapaikkasi asua? Millaisessa kodissa?
Moderni kivitalo rinteessä, lähellä kaupunkia mutta kuitenkin snadisti maaseudun puolella. 

Oletko jouluihminen? Jos olet, mikä/mitkä asia(t) joulussa on parasta?
Olen ollut aina ennen, mutta nyt on joulufiilis ihan kadoksissa. Joulussa on parasta ehdottomasti joulutortut ja lanttulaatikko. Aijai...

Onko teillä jouluperinteitä?
Perhejoulu ja Tampereen joulutori. Ei sen ihmeempiä. Joulukirkko olisi ihana saada taas jossain vaiheessa takaisin rutiineihin, nyt se on ollut poikien takia paussilla muutaman vuoden.

Millaisia kirjoja tykkäät lukea?
Tällä hetkellä pelkästään lastenkirjoja ja oppikirjoja, mutta jos olisi aikaa, niin lukisin jännäreitä ja elämänkertakirjoja.

Mitä miehesi tekee työkseen? 
Asiantuntijana rakennuspuolella. Sen tarkemmin en paljasta.

Kuinka pitkään olette olleet yhdessä? 
Ensi keväänä tulee täyteen kymppi. Aikamoista.


Miten näet opettajuuden? 
Tää on paha. Opettajan tulee olla innostava, reilu ja luova. Luokassa pitää myös olla tietty kuri, mutta pyrin silti omassa työssäni aina löytämään ratkaisun ilman rangaistuksia. Panostan myös paljon yhteistoiminnallisuuteen ja oppilaiden omaan tekemiseen. Opettajuus on mielestäni ennen kaikkea persoonallisuus- ja luonnekysymys, joten omalla asenteella pääsee pitkälle ja siitä pitää pitää kiinni.

Mikä on viiden tulevan vuoden suunnitelmasi ammatillisesti? 
Vakituinen virka on tietysti se, mihin tähtään. Omalla alallani se on kuitenkin nykyään aika suuri haaste, mutta ehkä lisäpätevöitymisen kautta sekin asia helpottuu.

Entä yksityiselämässä? 
Pysyä tässä. Nyt on kaikki niin kuin pitää, joten miksi muuttaa mitään?

Kuinka pidät yhteyttä ystäviisi kiireisen arjen keskellä? 
What's appilla :D

Kuinka saat omaa aikaa?
Pyytämällä. Käyn viikossa vähintään kolmesti jumpassa tai salilla. Kaupassakin tulee silloin tällöin käytyä yksin ja iltaisin, kun lapset nukkuu ja mies on jäähallilla, silloin otan ihan omaa relaa.

Mitä opiskelet tällä hetkellä? 
Sain juuri yhden opintokokonaisuuden suoritettua, joten tällä hetkellä en mitään. Mutta ensi vuonna jatkan luultavasti vielä eteenpäin. Ja siis erityispedagogiikkaa.

Onko haasteellista olla nuori opettaja?
Toisaalta on ja toisaalta ei. "Nuorena" opettajana kokee ehkä enemmän suorituspaineita ja näyttämisenhalua. Toisinaan koen myös, että vanhemmilta kollegoilta tulee kieroja katseita, kun en teekään ns. oppikirjojen mukaan. Mutta hyvänä puolena koen, että multa löytyy aika paljon energiaa tehdä monenlaista ja mulla on aika tuore näkemys asioihin, jolloin työskentely on monipuolisempaa. En silti kylläkään koe olevani nuori opettaja. Olen valmistunut ihan tavoiteajassa ja siitäkin on jo kohta neljä vuotta. Ja hei, mä ymmärrän niiden oppilaiden huumoria ja saatan itsekin välillä heittää vähän kuha-vitsejä...

Mikä on osoittautunut haastavimmaksi opettajan työssä?
Tämä pätee ehkä kaikkeen työhön, mutta yksityiselämän ja työelämän erottaminen toisistaan. Helposti tulee tuotua kotiin töitä, vaikka pyrin aina tekemään kaikki suunnittelut yms koululla. Myös erilaiset oppilaiden ongelmat valitettavan usein jäävät mieleen pyörimään ja niistä on toisinaan vaikea irtautua kotona.

Entäs äiteydessä?
Äitiydessä haastavinta on ehdottomasti koko äitiys. Vauva-aika oli haastavaa, uhmaikä on haastavaa, teini-ikä tulee olemaan haastavaa. Mutta niinhän sen kuuluu mennäkin, äitiys on haastavaa hommaa! Mutta myös siis aivan valtavan ihanaa!

Entäs pitkäaikaisessa parisuhteessa?
Ehkä haastavinta tällä hetkellä on löytää sitä yhteistä aikaa ja toisen huomioimista arjen keskellä. Vähän turhan usein unohtaa koko parisuhteen, kun on aina kiireessä ja kaikki on niin rutinoitunutta. Mutta yritämme kuitenkin säännöllisesti käydä treffeillä ja viettää aikaa kahdestaan, vaikka ne treffit olisi sitten sohvalla riisipuurolautasten kera telkkaria katsellen. 

Siinäpä ne. Tälle viikonlopulle on luvassa messupyörimistä Kädentaidot -messuilla sekä pientä projektia vessapaperirullien kanssa. Nyt kutsuu kuivat pyykit kuivausrummussa, jonka jälkeen menen tuonne sohvalle miekkosen viereen "katsomaan" jääkiekkoa. 

Mukavaa viikonvaihdetta!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Uteliaat hoi.

Mies viettää tällä hetkellä isänpäivää jäähallissa, koska isänpäivänä isä saa kuulemma tehdä sitä, mitä eniten haluaa. Eli pelata jääkiekkoa. No mää sit dataan ja nautin hetken rauhasta ja hiljaisuudesta.

Tästä syystä. Isänpäivän, sunnuntain, pimenevien iltojen, kynttilöiden ja inspiraation hetkellisen katoamisen kunniaksi. Kysykää. Ihan mitä vaan. Jotain, mitä olette aina meistä halunneet tietää. Avatkaa mielenne ja olkaa uteliaita. Hyvän maun rajoissa tietysti ja luonnollisesti pidätän oikeuden kieltäytyä vastaamasta liikaa yksityisyyttä rikkoviin kysymyksiin. Sillä joku raja on oltava. Aika alkaa nyt. Ja päättyy perjantaina.


Siinä se. Moro.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syksyfiilis

Se on marraskuu hei. Enää seitsemän viikkoa jouluun,  reilu kuusi viikkoa koulua ja yhdeksän viikkoa vuotta 2015 jäljellä. Kysynpä vaan, että missä oli lokakuu? Täällä on ainakin aurinko paistanut aivan ihanasti eikä aamuisin ole tarvinnut vielä yhtä päivää lukuunottamatta kaivaa talvivermeitä esille. Lämpötilat keikkuu reilusti plussan puolella ja talvirenkaat tuli vaihdettua pari viikkoa sitten ehkä hiukan turhaan. En siis missään nimessä valita, vaikka pimeydessä hippunen lunta olisi ihan jees.


En kuitenkaan ole mikään syksyihminen, mutta olen silti tuonut meille sisällekin ripauksen syksyfiilistä. Upeissa väreissä loistavia mustikanvarpuja, pari käpyä ja kynttilät kuuluvat oleellisena osana syksyiseen sisustukseen. Alunperin ajattelin kaivaa jemmasta viime syksyn violetit romut, mutta tyydyinkin vain näihin kynttilänjalkoihin. Nämä riittää nyt, sillä ihan kohta saa jo laittaa esille jouluhärpäkkeet ja tonttuähky on valmis.

Kyllä, tonttu eikä torttu. Sillä torttulakko pitää edelleen, kuten myös turhien herkkujen syöntilakko muutenkin. Tänäänkin pystyin hyvin kiertämään opehuoneen pöydällä olleet keksit, vaikka houkutus napata yksi tai kaksi kahvin kera hypärillä olikin erittäin suuri. Oon niin ylpeä itsestäni, että palkitsin itseni uusilla treenihousuilla. Seuraava koetinkivi tuleekin jo heti viikonloppuna. Isänpäivä. Jos mä siitä selviän kunnialla, niin taidan lähteä kenkäkaupoille.


Mutta tällaista meillä näin marraskuun alkuun. Isänpäivä siis tulossa (=lahjakriisi), töissä pitää kiirettä ja pojat kasvaa. Opiskelut on tältä syksyltä purkissa ja iltaisin on ollut hyvin aikaa taas tuijottaa telkkaria ja röhnätä sohvalla. Normisettiä.

Mitä teille kuuluu?

maanantai 2. marraskuuta 2015

Indiedays Inspiration Day 31.10.

Viime lauantaina järjestettiin taas Indiedaysin inspiraatiopäivä Helsingissä. Tapahtumaa vietettiin jälleen kattojen yllä Kampin yläkerroksissa, josta oli aivan tajuttomat näkymät lähes koko Helsingin yli. Seuraksi tapahtumaan pakotin jälleen kerran siskoni ja tällä verukkeella pääsimmekin viettämään inspiraatiopäivän lisäksi sisarpäivää, joka tosin ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa. Shoppailumeiningit kun vähän muuttuivat kauppojen ollessa kiinni...


Inspiration Dayssa oli esillä mm. Instrumentariumin, Vagabondin, Tuplan ja Biozellin tuotteita. Ehdottomasti eniten aikaa vietettiin tietysti Vagabondin pisteellä, koska kengät. Tapahtuma oli taas jälleen hienosti järjestetty, mutta ehkä sinne kaipaisi kuitenkin jotain luentotyyppistä ohjelmaa. Tai sitten olen vaan ihan kalkkis. Itse kun en ole mikään verkostautuja -ihmeinen, niin tällaisissa tilaisuuksissa ne olipaihananähdämuitabloggaajiajavaihtaakuulumisia -tilanteet jäävät itseltäni kokonaan väliin. Muutamien kollegojen kanssa tuli vaihdettua pari sanaa, mutta muuten me oltiin oikeastaan siskoni kanssa kenkäkaksosina hengailumeiningillä. Ainiin, tarjoilut oli taas kerran aika bueno. Tänään alkaa muuten terveellinen elämä osa 67347032, jospa tämä kestäisi edes jouluun...


Summa summarum. Hieno tapahtuma, hieno päivä, hyvää seuraa ja hyvä fiilis. Vaikka ei päästykään shoppailemaan, niin silti aika hyvin tuhlattu lauantai.