torstai 29. lokakuuta 2015

Tauon paikka

Kun tarpeeksi kauan katsoo samaa meininkiä, alkaa jossain vaiheessa vähän kyllästyttää. Mulle kävi niin. Ei enää oikein jaksa panostaa eikä olla ajan hermolla ja miellyttää muita. Tulee muutoksen kaipuu ja halu tehdä välillä jotain muuta. Silloin on parempi pitää tauko ja etsiä uusia tuulia, ja intoa ehkä mahdollisesti palata vanhaan tuttuun. Tauko ei siis ole lopullinen ratkaisu, vaan välimallin tila, jossa etsitään itseään ja mahdollisuutta muutokseen.

Tästä syystä olenkin päättänyt laittaa jokailtaisen glögi- ja torttuhetken tauolle. Tällä menolla ehdin kyllästymään näihin jouluherkkuihin jo ennen adventtia ja pian ollaan siinä tilanteessa, että täytyy lähteä farkkuostoksille...


Vaikka toisaalta onhan ne ihan liian hyviä. Jauhoja, rasvaa ja luumuhilloa. Äh, ehkä vielä yksi ja sitten riittää.

Missä sinä tauotat?

maanantai 26. lokakuuta 2015

Kirottu talviaika

Edellisyönä siirrettiin kelloja tunnin verran taakse päin. Jokaisen lapsiperheen unelma. Not. Juu saat nukkua yhden tunnin pidempään, tunti lisää aikaa bilettää ja ottaa rennosti. Jep, käsi ylös ne jotka on samaa mieltä?

Kello 5:25 huusi ensimmäinen jätkä pissahätää eikä siinä vaiheessa ollut enää mitään tehtävissä. Viikolla joo tämä olisi ihan normaalia, mutta viikonloppuisin meillä nukutaan nyt sentään sinne seiskaan ainakin. Eli ihan suoraan kylmällä vasten kasvoja, varsinkin kun lauantai-illalla tuli katsottua leffaa sinne noin puoli kahteen...

Mennään vähän vielä pötköttelemään, nyt on vielä yö ja viikonloppu. Ei, tahdon alakertaan. Äääenhaluanukkuaenäähaluanleikkimään. Einoherääjonytonaamu. Ja kas kummaa, myös toinen jätkä herää ja molemmat roikkuvat yläkerran portissa klo 5:40. Julmaa.

Äiti menee nyt vielä omaan sänkyyn. Jos ei enää nukuta, niin voitte vaan olla omassa huoneessa ja loikoilla. Emme varmaan. Tulemme teidän sänkyyn riehumaan ja potkimaan teitä kylkeen. Äitin ja isin sängyssä on aika mahtavaa leikkiä myös piilosta ja huutaa kurkku suorana herätyyyyyyys.

Tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto on vain yksinkertaisesti lähteä sinne alakertaan. Tai no mies veti ässän hihasta ja jätti meitsin vielä nukkumaan. Ihan hyvä peliliike, väsynyt muija on yhtä kuin kiukkuinen muija. Oletteko huomanneet muuten, että sama pätee lapsiin?

Loppupäivä menikin sitten koomaillessa. Pojat olivat aivan valmiita jo kuudelta illalla, vaikka päiväunetkin tuli nukuttua.  Itse olin aivan ready sänkyyn jo yhdeksältä ja koko päivän oikeastaan vain odotti, että jospa vain päivä olisi jo ohi. Myös auton kello, jota ei ollut vielä siirretty aiheutti vähän hämminkiä kauppareissulla. Meillä on enää vartti aikaa, a-pu-va. Eiku ainiin,  se talviaika.

www.someecards.com

Joten mikä ihmeen lisätunti ja mihin? Nytkin on jo niin pimeetä, ettei ehdi kissaa sanoa. Ihan arseesta sanon minä.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Jalkalampun paluu

Alkaa olla käsillä ne ajat, kun saadaan vihdoin tuoda kahden villiviikarin tieltä varastoon viedyt tavarat takaisin omille paikoilleen. Koti alkaa vihdoin näyttää kodilta eikä taaperoturvalliselta pehmeältä huoneelta. En muuten edelleenkään siedä tuota taapero -sanaa, ihan järkky. No siis kuitenkin. Siinä vaiheessa, kun pojat alkoivat liikkumaan enemmän ja vauhtia alkoi tulla lisää, karsimme aika reilulla kädellä kaiken ylimääräisen pois. Sohvapöytä lähti, alle metrin korkeudelta hävitettiin kaikki ja olipa sohvakin välillä käännettynä väärinpäin. Kuitenkin täytyy koputtaa puuta, että suuremmilta vahingoilta on säilytty eikä edes portaissa olla kertaakaan kompuroitu. 

Uusimpana paluumuuttajana oli viime viikonloppuna olohuoneen jalkalamppu. Ikean (yllätys...) Ästorp palasi takaisin meidän makuuhuoneesta olkkarin nurkkaan lepakkotuolien viereen, ja voi että kyllä tykkään! Lamppu nyt ei ole mikään maailman tukevin, mutta ainakin toistaiseksi pojat on antaneet sen olla ihan rauhassa. Mitä nyt toisinaan käydään laittamassa siihen valo ja mennään lepakkoon lukemaan kirjaa. 


Lampun lisäksi poistimme taaperokodistamme juniorituolit alkusyksystä. Reilun vuoden käytössä olleet junnutuolit lähtivät kiertoon ja pojat istuskelevat nykyään ihan aikuisten tuoleilla. Ja meidän ruokailuryhmä on vihdoinkin kokonainen! Myös alakerran porttia pidetään usein auki, koska ei ne portaat vaan kiinnosta jätkiä enää. Enää ei myöskään ole niin tarkkaa, että "kiellettyjen huoneiden" ovet ovat kiinni eikä tarvitse siis pelätä vessanpönttökatastrofia, jos se ovi sattuu jäämään auki. Pojat ovat myös oppineet, että äitin tai isin tavaroihin ei kosketa, joten jopa silmälasit voi joskus jättää lipaston päälle tai kahvikupin ruokapöydälle. Sohvapöydällä nyt ei edelleenkään voi pitää esimerkiksi kynttilöitä päiväsaikaan, mutta se on aika pientä.


Toki pitää muistaa, että välillä on niitä päiviä, kun ei vain kuunnella eikä missään ole mitään järkeä. Silloin lentää palapelin palat pitkin keittiötä, sohvalta löytyy käsilaukkuni sisältö ja työhuoneen kaapista on vedetty alas kaikki isin koristeautot. Mutta hei, olohuoneen lamppu on taas paikoillaan ja silmä lepää taas inasen enemmän täällä talonpuolikkaassa.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Immonen ja Lode

Tämä on asvalttia, eikö niin Aapo?

Tulkaa joku hakemaan minut pois täältä laatikosta!

Minä olen Immonen, ole sinä Lode. 

Eikun minä olen Olle, sinä olet Immonen.

Niistäkää!

Tämä on todellakin asvalttia, eikö niin Aapo?

Tässä on polme havaraa.

Ei se ole polme, vaan KOL-ME.

Minä haluan suihkupullon, minulla on hiki.

Tänään on perjantai, eikö niin äiti?

Haluatko leikkiä tätä leikkiä? Minä haluan välillä olla yksin.

Niistäkää!

Äiti tämä on asvalttia, eikö niin Aapo?

Kato, vaakkeran lehti!

Mitä. Mitä sinä oikein juttelet?

Mää leikin nyt jäähallia. Mää haravoin jäätä, ole sinä pelaaja.

Miksi se rekka tulee tänne? Tämä on kotileikki.

Etsi minulle kaivinkone, minä teen asvalttia.

Tämä ON asvalttia, eikö niin Aapo?

Olen ihan kohta valmis, sitten sinä saat tulla tänne. Sinä olet pelkkä työmies.


Tässäpä tätä iltapäiväulkoilun saldoa noin kymmenen minuutin ajalta. Valittuna vain parhaimmat palat, sillä varsinkin Einon suu käy koko ajan enkä pysy millään perässä. Mutsi vaan istuskelee portailla ja somettaa. Viimeistä lomapäivää oli hyvä viettää seuraten jätkien touhua ja kirjaamalla näitä juttuja ylös, joissa ei ole välillä kyllä mitään tolkkua. Tälle meidän syyslomaviikolle osui aivan mahtavat kelit ja auringon voimalla jaksaa taas painaa seuraavat yhdeksän viikkoa. Sitten on taas loma. Ja kohta iskee joulupaniikki.

Mutta sehän nyt on aivan selvää, että se on asvalttia. Eikö niin?

ps. Glögikausi korkattu! Ou jea.

torstai 15. lokakuuta 2015

Onni on...

...mentholilla varustetut nenäliinat. Parasta.

...juuri avattu tuore kahvipaketti.

...kaksi SOVUSSA leikkivää kolmeveetä.

...tänään alkava Siskonpeti.


...verkkokurssista saatu vitonen.

...aurinkoinen aamupäivä.

...ihanat ystävät, joita ei tarvitse olla kuin se muutama.

...saapumisilmoitus Gugguun paketista.

...parhaillaan kohoava sämpylätaikina.

...eilisellä Tampereen reissulla löytynyt täydellinen takki, jota en kuitenkaan ostanut. Vielä.

...eilisen löhöpäivän muuttuminen siis kuitenkin aktiivisemmaksi.


...eilinen siitäkin huolimatta, että auto ei lähtenyt käyntiin ja jouduttiin bussikyydille.

...mies, joka vei lapset pihalle jotta saan tehdä rauhassa kouluhommia.

...samainen kaksilahkeinen, joka korjasi autoni. Siis vaihtoi tyhjenneen akun.

...netissä tehty kampaamokäynnin varaus.

...villasukat, kynttilät ja leffailta.

...puhtaat pyykit ja siisti keittiö.

...olla lomalla.


Onni on siis tässä ja nyt. Pienissä hetkissä, kliseisissä lauseissa ja tyhjänpäiväisissä onnenaiheissa. 

Niin se vaan menee.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Syksyinen loma landella

Me ollaan vietetty poikien kanssa nyt muutama päivä täällä maalla syyslomailun merkeissä. Isi on Tampereella duunissa ja saa asustaa nyt muutaman päivän ihan omassa rauhassaan meidän mansionia. Tänään illalla ukki heittää meidät takaisin kotiin ja huominen päivä taidetaan pitää ihan vain löhöilypäivää. Loppuviikko isilläkin on sitten lomaa ja luvassa on ehkä mahdollisesti jotain spesiaalia reissuilua. Me ollaan vähän sellaisia extempore-matkailijoita, ettei selviä suunnitelmia välttämättä itse matkustuspäivänäkään vielä ole. Vaikka inhoan yli kaiken epäjärjestystä ja ilman suunnittelua elämistä, niin silti spontaanisti lähteminen on vaan melkoisen vapauttavaa. 


Täällä kotipuolessa ollaan juhlittu 9-vuotiasta kummipoikaa (en käsitä), ihasteltu serkkuni valtavan upeita hevosia, hypitty trampoliinilla, rakastuttu entistä enemmän maatalouskoneisiin, tehty haravointihommia ja käyty kävelyretkillä. Toki pakollisena osana tällaiseen maaseutumatkailuun kuuluu myös juoruilua siskojen kesken, herkkuöverit anopin kahvipöydässä, takaisinmuuttohaaveita ja kamera kädessä juoksentelua. Pahin flunssakin alkaa olla jo takana päin enkä enää oikeastaan muuta kuin yski keuhkoja pihalle. Lomasta on vain nautittava, vaikka vakiovarustuksena farkkujen, ripsivärin ja puhelimen sijaan onkin ollut paketillinen nessuja ja villasukat.  Mutta niinhän sen kai kuuluukin mennä.


Vaikka lomaa voi toki viettää ihan kotonakin, kuuluu mielestäni lomaan oleellisena osana lähteminen jonnekin. Lomasta saa vähän enemmän irti, kun lähtee Tamperetta edemmäs kalaan. Eikä sen nyt välttämättä tarvitse olla mikään neljän tähden loma Saariselällä tai allinclusivematka etelän aurinkoon. Toisinaan riittää ihan kääntää renkaat lounaisrannikkoa kohti ja ajaa varsinaiseen Suomeen. Tosin tällä viikolla lapset syö taas ilmaiseksi Ikeassa, joten saattaapi olla, että skippaan huomenna ruoanlaiton ja löhöpäivän aikana piipahdetaan kuitenkin siniseen laatikkoon...

lauantai 10. lokakuuta 2015

Finaalissa

Siis miten loppuun voi ihminen parissa kuukaudessa mennä? Sähän vaan opetat niitä muksuja ja kerrot niille yleismaailmallisia asioita biisoneista ja diftongeista. Ei se nyt voi olla niin kovin rankkaa opettaa murtolukujen supistamista tai suunnistuskartan karttamerkkejä. Sulla on viikossa 25 tuntia töitä ja kehtaa valittaa, että olet väsynyt ja ihan puhki. Sun työ ei oo edes älyllisesti kovin vaativaa eikä sun tarvii tuoda töitä kotiin. Et sä vaan oo oikeutettu valittamaan,  jos pääset perjantaisin jo yhdeltä töistä.

Ja vatut. Saa koittaa ihan itse kestää raivoavia murkkuja ja kaikkitietäviä vanhempia. Senkus korjaat kaikki 75 fysiikan koetta ja kirjoitat oppilaiden tukipaperit kuntoon määräaikaan mennessä. Saat myös kestää kollegoja, jotka katsovat kieroon tapaasi opettaa verbien aikamuotoja. Ja aivan vapaasti saat niiden kahenkytäviiden tunnin aikana suunnitella tulevat tunnit ja tehdä kaikki tarvittavat esivalmistelut tuleville tunneille. Ainiin ja toki siis ne kaikki wilmamerkinnät, joita vanhemmat vaatimalla vaatii jokaisesta tunnista. Järjestä myös muuten ne kirjaston kirjat äläkä vaan unohda, että lupasit päivittää koulun kotisivuille uusia kuvia.

Teepäs nämä ja valita sitten, että ensi viikon loma on ihan syvältä ja opettajat on yhteiskunnan loisia.


Mä olen kuule mun unelmatyössä ja teen tämän kaiken ihan mielelläni. Mutta silti voin myöntää, että syyslomaa en ole koskaan vielä yhtä paljon kaivannut kuin nyt.

Ja koska olen tunnollinen työntekijä, niin luonnollisestikin eilen illalla nousi kuume ja aloitan loman makaamalla sohvalla viltin alla. Että siinä selitystä angstille.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Mähaluunhaluunhaluun

Vähän kaikkea ja en paljon mitään. Maailmanrauhaa, ruokaa kaikelle kansalle ja jokaiselle hyvää tahtoa. Haluan onnellisuutta, rakkautta, terveyttä ja hyvinvointia. Haluan omistaa kauniita asioita ja tehdä kodistamme viihtyisän paikan asua. Haluan menestyä työelämässä ja olla ylpeä saavutuksistani. Haluan vaalia ystävyyssuhteita ja muodostaa uusia kontakteja, jotka edesauttavat mua eteenpäin. Haluan tuntea olevani tarpeellinen ja ansaita paikkani maailmassa.


Haluan olla täydellinen äiti ja vaimo. Haluan kasvattaa pojistani kunnollisia kansalaisia ja opettaa heille kaikki mahdolliset elämässä tarvittavat taidot. Haluan, että mieheni on musta ylpeä ja että pysymme ikuisesti yhdessä. Haluan pysyä hyvässä fyysisessä kunnossa ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Haluan pitää huolta itsestäni ja saada toisinaan  sitä omaa aikaa. Haluan ostaa perjantaina kassillisen herkkuja ja palkita itseni hyvin tehdystä työviikosta. Haluan uudet kengät ja uusia vaatteita. Haluan myös toisen string -hyllyn sekä uuden sohvapöydän. Haluaisin lähteä lomareissulle ulkomaille ja ostaa uuden auton. Haluan turhamaisia asioita ja nauttia elämästä täysillä.


Mutta ihan oikeasti tällä hetkellä kaikkein eniten mä haluan, että sitä litimärkää ja äijähielle haisevaa jääkiekkoilijan aluspukua ei heitettäisi sinne pyykkikoriin muiden pyykkien joukkoon. Nii.

torstai 1. lokakuuta 2015

Baggu the backbag

Mä niin suunnittelin, että tänään tulen sitten illalla kirjoittelemaan oikein syvällistä pohdintaa tänne blogiin. Juu ei. Neljän tunnin verkkotentti vei kyllä viimeisetkin jäljellä olleet mehut mennessään eikä ajatus juokse enää yhtään. Mutta koska olen viime aikoina ollut hyvinkin laiska bloggaaja (ja tulen muuten olemaan vastaisuudessakin), niin jotain on kai silloin tällöin silti vähän skriivattava.

Viime keväänä haaveilin ja himoitsin itselleni reppua, mutta se sitten kuitenkin jäi kesällä ostamatta enkä oikeastaan edes kumminkaan kaivannut koko reppua. Kun nyt työt taas elokuussa alkoivat, reppukuume nosti päänsä ja sellainen oli saatava. Ja katsokaas, mikä mulla on nyt. Ja mustana tietysti. 

Reppurakkautta a'la Baggu.


Enempää ei irtoo. Sorry, sohva ja viltti on liian kutsuvia.