torstai 17. syyskuuta 2015

Rääkkään itseni riikkiin.

Joku saattaa muistaa alkukesästä, kun kerroin juoksutavoitteistani ja halustani juosta kovaa ja kauas. No moni varmasti ajatteli jo, että niin se puhuu mutta kyllästyy heti seuraavana päivänä. No häh häh, enpäs kyllästynyt vaan ihan päinvastoin. Juoksemisesta on tullut mulle entistäkin enemmän tärkeämpää ja se muuten kulkee ja mä niin likeen sitä. Ei tässä nyt vielä missään kärkikahinoissa tai ennätysvauhdeissa mennä, mutta omalle tasolleni aikamoinen parannus on tapahtunut kesän aikana.


Olen edelleen juoksennellut sen pari kolme kertaa viikossa, pelaillut pesistä ja käynyt spinnailemassa. Keskimäärin lenkit on olleet tunnin hölköttelyjä, muutamasti olen vetänyt intervalli-tyyppistä juoksua. Kunhan oon vaan juossut ongelmia ja stressiä pakoon. Kesän paras tulos kympille omilla lenkeillä on himpun verran alle tunnin, viime viikolla vetäisin kybän aikaan 1:02 ja se meni niin kevyesti, että olisin voinut vetää vielä toisen samanlaisen perään! Ei siis mitään huippua, mutta itselleni tämä on ihan mahtitulos.

Juoksemisella en oikeastaan kuitenkaan hae muuta kuin sitä hermolepoa. Toki kunnon kohottaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen ovat myös tavoitelistalla, mutta itseäni en haasta muuta kuin jaksamaan eteenpäin. Vaikka lenkillä on aina puhelimen juoksusovellus päällä ja kädessä heiluu sykemittari, niin en ole kokenut kovin oleelliseksi alkaa seurailemaan keskivauhteja tai sykehuippuja. Kyllä keho kertoo, kun mennään liian kovaa. Viimeistään sitten siinä vaiheessa, kun pohkeet huutaa hoosiannaa ja piilolinssit putoavat hien voimasta asfalttiin.


No entäs se kisatavoite? No se koittaa ylihuomenna Ruissalossa, johon olen menossa kympin kisaan parin kaverin kanssa. Sinne olen asettanut itselleni tavoitteeksi sen tunnin alittamisen, mutta viime viikon perusteella voisin melkein vielä koventaa tavoitetta. Tosin eilisellä vitosen lenkillä meinasin oksentaa ja loppuilta meni hengityksen tasaantumisessa, ei kulkenut sitten yhtään. Kai tässä nyt iskee vielä joku flunssakin päälle. Mutta pessimisti kun olen, niin jos nyt vaikka maaliin asti jaksaisi lauantaina köpötellä. Voi sitten yllättyä positiivisesti, kun ei tarvitsekaan tulla lanssin kyydillä kotiin.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihan hyvin! Loppuaika oli 57 ja risat, joten tunnin alitus onnistui helposti, mutta vähän jäi kyllä harmittamaan etten antanu ihan kaikkea. Maalissa vähän otti päähän :D

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!