maanantai 28. syyskuuta 2015

Melkein aito blondi?

Olen lähes aina ollut blondi. Sisäisesti siis aina, mutta myös hiustenvärin perusteella muutamaa harha-askelta lukuunottamatta vaaleana on menty. On kokeiltu platinablondaus, vaaleat raidat, liukuvärjäys, palkkivaalennus ja luonnollisuus. Mitä enemmän on ikää tullut plakkariin, sitä kauemmaksi on jäänyt se varsinainen blondaus ja tilalle on tullut ah se niin ihana luonnollinen tucca. Siis ihan täysin ilman värjäystä en voi kuvitella olevani, sillä maantienharmaus, mutta koko pään vetäminen sävyllä 10 on kyllä jäänyt hamaan menneisyyteen.


Vaaleiden hiusten kanssa joutuu vaan valitettavasti aika paljon temppuilemaan, että saa pidettyä ne kaukana keltaisesta. Paras apu tähän onkin vanha kunnon hopeashampoo, jossa vannon Joicon nimeen. Itse käytän nykyään lähes jokaisella pesulla hopeashampoota, sillä hiuksia tulee pestyä tosi harvoin, noin kerran viikossa. Joo ihan tosi, enkä silti koe haisevani kilometrin päähän ja näyttäväni rypsiöljyssä uineelta märältä rotalta. Aika kauan siihen meni, että sain rytmin vaihdettua joka päivä pesemisestä tähän, mutta on se kyllä sen arvoista. Hiukset ja kukkaro kiittää, meinaan ei ole mitään ilmaista tuo Joicon ihmeshampoo.


No Joicon lisäksi käytän tietysti hoitoainetta ja erinäisiä hoito- ja muotoilutuotteita. Vaaleat hiukset tarvitsevat myös vähän extrahoitoa latvoille, etteivät ne pääse ihan rupsahtamaan. Color Maskia tulee vedettyä kuontaloon silloin tällöin ja keltaisuutta poistava Silver Mist on myös ahkerassa käytössä. Tulikin aika hyvään saumaan postia Garnierilta, kun sain testiin pari heidän uutta vaaleille hiuksille suunnattua tuotetta. Vaalentava suihke vaalentaa hiuksia asteittain lämmön vaikutuksesta, ja olenkin sitä nyt suihkutellut hiustenpesun jälkeen tukkaan ja vähän näyttänyt myös kuivaajaa tälle pehkolle. Aika jees tuote ja hyvä kilpailija Silver Mistille. Sävyttävä hoitoaine sen sijaan toimii vähän samalla periaatteella kuin Color Mask, eli hiustenpesun jälkeen aineen annetaan vaikuttaa hetken aikaa, jonka jälkeen se huuhdellaan pois. 

Näillä eväillä pyrin pysymään antikeltaisena blondina ja säilyttämään aavistuksen violetin sävyn latvoissa. Viime kerralla siis kampaajalla asioidessa päähän laitettiin violettia sävyä ja siitä tuli niin cool, että ehdottomasti haluan sen pitää. Ihan truly blond en halua olla, ainakaan tarkoituksella, vaikka juttujen perusteella jotain vivahteita siitä on ehkä aistittavissa...

Millä te rakkaat blondiystäväni pidätte tukan kunnossa ja keltaisen kaukana?

*Garnier -tuotteet saatu

perjantai 25. syyskuuta 2015

Onko nyt viikonloppu?

No on. Se fiilis, kun saat 13:05 sanoa viimeisellekin esiteinille hyvää viikonloppua ja käskeä se lähisiwaan karkkiostoksille. Se fiilis on vaan aika mahtava, koska siitä tietää että on perjantai ja edessä on pari päivää vapaata. Toki  siis kotiin ei pääse vielä ainakaan tuntiin, koska on pakko laittaa monistuskone raksuttamaan ensi viikon kokeita ja maanantaille pitää valmistella bilsaan jotain toimintaa. Tällä viikolla mua kusetettiin ihan täysillä nyysimällä patterit tykin kaukosäätimestä, joten ensi viikolle on siis mun vuoro keksiä joku hyvä källi ja saada hämmennystä aikaiseksi. Ehkä läväytän niille matikan yo-kokeet eteen heti kasilta maanantaiaamuna. Näin siis meillä hoidetaan tätä sivistämispuolta.


Jotenkin nämä viikonloput ovat nykyään ihan ensiarvoisen tärkeitä. Viikot menevät niin nopeasti ja samalla rutiinilla, joten viikonloppuisin olisi ihana saada mennä vaan flown mukana eikä stressata mistään. Ehkä siinä on sekin, että arkisin mennään aika pitkälti miehen kanssa läpystä vaihto -periaatteella eikä sellaisia iltoja ole juuri koskaan, että oltaisiin vaan kotona. Tuleva viikonloppu onkin ensimmäinen weekend kesän jälkeen, kun meillä ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Aika vapauttava fiilis! Toki faktahan on se, että ihan vaan kotona ei koko viikonloppua jaksa olla, vaan viimeistään sunnuntaina on jo pakko poistua huudeilta ja lähteä ihmisten ilmoille.

Tänään vietettiin ilta poitsujen kanssa kolmistaan, kun isi lähti katsomaan jääkiekkoa. Vaihdettiin lakanat, kylvettiin, väriteltiin ja herkuteltiin tuoreilla sämpylöillä. Kun ne höppänät äsken vihdoin nukahtivat, saan tässä hetken vielä nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä, joka on muuten aika mahtia sekin. Tänään kotimatkalla perinteisellä herkkujenhakureissulla sain aivopierun ostaa suklaalevyn sen normaalin irtokarkkipussin sijaan. Tiedoksi siis tietämättömille, että en yleensä ikinä osta suklaata, koska en vaan tykkää siitä. Sen lisäksi keitin äsken teetä ja sytytin parit kynttilät. Luksusta arkeen, vaikka päällä on kymmenen vuotta vanhat Adidaksen verkkarit ja aamutakki,  jossa on näköjään tahra. Ihan sama, nyt on viikonloppu ja aion viettää loppuillan sohvannurkassa, vaikka olisi miljoona muutakin hommaa odottamassa.


Tgif ja moro.

maanantai 21. syyskuuta 2015

WC-remppa, joka lähti ihan vähän käsistä...

Alunperin piti vaihtaa vain peili ja välitila. Sitten päätettiin maalata myös takaseinä. Lopulta kävikin niin, että miehen purkuhommien jälkeen paikoilleen jäi vain vessanpönttö ja kaapiston runko. Ja kaakelit nyt lattiaan tietysti. Hupsista vaan, lähti vähän lapasesta! Mutta lopputulos on aivan mahtava, ihan eri luokkaa, mitä edeltävä oli. Valitettavasti lähdettiin tekemään remppaa taas niin kovalla sykkeellä, että ne perinteiset ennen -kuvat jäi ottamatta. Yksi kuva löytyi kuitenkin arkistoista, josta saa vähän käryä siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. 

Vessassa oli siis ennestään yksi yläkaappi, peili, allastaso ja -kaappi, pönttö sekä irtokalusteista hyllykkö. Peilin yläpuolella oli ihan perus loisteputkivalo ja katossa plafondi. Välitila oli laatoitettu ja kaikki seinät sekä katto valkoiseksi maalattu. Pöntön taakse liimailin joskus puuta esittävän sisustustarran. Vessa oli siis ihan tavallinen, halvalla tehty, asiansa ajava koppi.


Ja välivaiheessa, kun kaikki turha romu oli irroitettu, pohdimme vielä tason väriä sekä altaan muotoa. Ehdottomasti altaaksi tulisi tason päälle tuleva malja-allas, joka olisi suorakulmion muotoinen ja olemassaoleva hana säilytettäisiin. Välitilaan pohdittiin rosterilevyä, lasia tai laminaattia sekä vielä mietiskelimme kaapin ovien pintaa. Valaisimen sähköjohdot tuottivat vähän päänvaivaa, mutta mies päätti olla vielä sähkömieskin ja hoiti homman kotiin.


Ja tässä lopputulos! Aika makea ja oikeastaan juuri sellainen, millaiseksi tilan alunperin kuvittelinkin. On mulla aikas taitava remppamies täällä omasta takaa! 


Takaseinä maalattiin ensin mustalla ja muut seinät sekä katto valkoisella. Takaseinään levitettiin maalauksen jälkeen Tikkurilan mustaa Tunto Kivi -struktuurimaalia. Kaikki listat maalattiin uudestaan valkoisella. Allaskaapin taso ostettiin Ikeasta, samoin kuin välitilan levy. Peili löytyi Kuljun Kartanon (ehdottomasti käymisen arvoinen paikka muuten) alehyllystä, ja kehykset maalasimme itse ruskeasta mustaksi. Peilin yläpuolella oleva valaisin on myös Ikeasta ja malja-allas löytyi viimein Bauhausista. Koukut, hana ja wc-rullateline olivat jo ennestään olemassa, kaapinovet tilasimme mittojen mukaan Kalustetukusta.

Lopputulos omasta mielestäni täysi kymppi. Aika hyvin tälleen ihan omin pikku kätösin tehty vessaremppa, joka nyt vähän paisui ja sai suuremmat mittasuhteet. Mutta mitä sitä nyt ei tekisi sen eteen, että myös vessassa viihtyy. Olen kuullut puhuttavan, että joku viihtyy siellä aamuisin vähän liiankin hyvin, kun pitäisi olla laittamassa muksuja hoitoon. Ihan nevöhöörd tää tällanen. 

torstai 17. syyskuuta 2015

Rääkkään itseni riikkiin.

Joku saattaa muistaa alkukesästä, kun kerroin juoksutavoitteistani ja halustani juosta kovaa ja kauas. No moni varmasti ajatteli jo, että niin se puhuu mutta kyllästyy heti seuraavana päivänä. No häh häh, enpäs kyllästynyt vaan ihan päinvastoin. Juoksemisesta on tullut mulle entistäkin enemmän tärkeämpää ja se muuten kulkee ja mä niin likeen sitä. Ei tässä nyt vielä missään kärkikahinoissa tai ennätysvauhdeissa mennä, mutta omalle tasolleni aikamoinen parannus on tapahtunut kesän aikana.


Olen edelleen juoksennellut sen pari kolme kertaa viikossa, pelaillut pesistä ja käynyt spinnailemassa. Keskimäärin lenkit on olleet tunnin hölköttelyjä, muutamasti olen vetänyt intervalli-tyyppistä juoksua. Kunhan oon vaan juossut ongelmia ja stressiä pakoon. Kesän paras tulos kympille omilla lenkeillä on himpun verran alle tunnin, viime viikolla vetäisin kybän aikaan 1:02 ja se meni niin kevyesti, että olisin voinut vetää vielä toisen samanlaisen perään! Ei siis mitään huippua, mutta itselleni tämä on ihan mahtitulos.

Juoksemisella en oikeastaan kuitenkaan hae muuta kuin sitä hermolepoa. Toki kunnon kohottaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen ovat myös tavoitelistalla, mutta itseäni en haasta muuta kuin jaksamaan eteenpäin. Vaikka lenkillä on aina puhelimen juoksusovellus päällä ja kädessä heiluu sykemittari, niin en ole kokenut kovin oleelliseksi alkaa seurailemaan keskivauhteja tai sykehuippuja. Kyllä keho kertoo, kun mennään liian kovaa. Viimeistään sitten siinä vaiheessa, kun pohkeet huutaa hoosiannaa ja piilolinssit putoavat hien voimasta asfalttiin.


No entäs se kisatavoite? No se koittaa ylihuomenna Ruissalossa, johon olen menossa kympin kisaan parin kaverin kanssa. Sinne olen asettanut itselleni tavoitteeksi sen tunnin alittamisen, mutta viime viikon perusteella voisin melkein vielä koventaa tavoitetta. Tosin eilisellä vitosen lenkillä meinasin oksentaa ja loppuilta meni hengityksen tasaantumisessa, ei kulkenut sitten yhtään. Kai tässä nyt iskee vielä joku flunssakin päälle. Mutta pessimisti kun olen, niin jos nyt vaikka maaliin asti jaksaisi lauantaina köpötellä. Voi sitten yllättyä positiivisesti, kun ei tarvitsekaan tulla lanssin kyydillä kotiin.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Stelton is in da house!

Me elettiin kahdeksan vuoden ajan ilman termaria. Siis koko sen ajan, kun ollaan yhdessä asuttu, niin meillä kahvin suurkuluttajilla ei ole ollut edes Airamin termospulloa. Aina on keitetty vaan kovalla tahdilla vieraille lisää kahvia eikä olla voitu ennen sanoa, että "kaatakaa sitten vaan omaa tahtia lisää sitä kahvia". Nyt sitten poikien kolmeveepartyihin päätettiin vihdoin ostaa termari ja ainakin mulle oli alusta lähtien selvää, että se on sitten muuten Stelton eikä mikään muu.


Ai miksi? No katsokaa itse. Jos me nyt kerran ostetaan termoskannu, niin totta kai haluan sitten jonkun oikeasti hienon ja silmää miellyttävän yksilön. Niin ja mustan tietysti. Ja kuinkas ollakaan, elokuussa sattui Stockmannilla olemaan nämä Steltonit kuukauden tarjouksena ja kaiken lisäksi kaapin pohjilta löytyi Stockalle vielä lahjakorttikin! Miehelle riitti selitykseksi, että mä voin maksaa sitten kyllä sen erotuksen. Kunhan muija on tyytyväinen, niin ostetaan sitten pirun kallis musta kannu. 


No vitsailu sikseen, Stelton is in da Talonpuolikas ja en voisi olla tyytyväisempi tähän valintaan. Kahvi pysyy kuumana ja kaatomekanismi on tehty tässä ihan naurettavan helpoksi. Ei siis tarvitse ensin kääntää 45 astetta oikealle, sitten varttia vasemmalle ja lopuksi kolmea kopautusta pohjaan. Riittää vaan sopivasti kallistaa kannua kohti kuppia ja kahvi valuu sinne mukiin.

Tästä lähin meiltä saa siis sitä anopin sanoin ylivahvaa kahvia tarjoiltuna tuollaisesta litran mustasta kannusta. Tulkaas kaffelle.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Ihan perus vaan.

Aamulla kello soi kuusinollaviisi. Yksi torkku. Toinenkin. Nyt se on jo kuusiviisitoista ja alkaa olla kiire. Pomppaan ylös ja heitän aamutakin niskaan, kurkkaan kuorsaavia jätkiä ja hiivin alakertaan. Käyn veskissä, pesen naaman ja laitan piilolinssit silmiin. Valun keittiöön ja morjestan miestä, joka valitsee Areenasta lastenohjelmaa kohta herätettäville pojille ajanvietteeksi. Lataan mokkamasterin ja blenderin ja laitan vitamiiniporeen poreilemaan. Puen vaatteet, meikkaan, laitan hiukset, deodorantti meinaa unohtua ja suihkautan pari kertaa hilfigeriä kaulalle.

Mies on tuonut pojat alas ja annan pikaiset aamupusut kaikille kolmelle ja surrautan äkkiä vielä rahkamömmöt evääksi. Pojille kuteet päälle, riisikakut kouraan ja mars eteiseen. Nahkarotsi niskaan, reppu selkään, kahvimuki kouraan ja lapsoset turvavöihin. Heitän pojat päikkyyn, halitaan ja heilutetaan heipat. Kurvaan motarille, kaadan smoothiet kurkusta alas ja huudan täysillä robinia. Voi pee, unohdin pestä hampaat. No viisi airwavesia ajaa kai saman asian.

Olen ajoissa töissä ja ehdin vielä nopeasti selata instan kuvavirran ennen aamun opekokousta. Plaaplaaplaaplaa, hörpin samalla kahvia. Ekalla tunnilla bilsaa, sitten matikkaa, vähän sitä sun tätä ja yksi hypäri. Juoruamista kollegojen kesken ja jäätävän pahaa kahvia, varmaan sitä aamuista. Vielä viimeisenä uskontoa futiskentällä ja sitten kotiin. Eiku hemmetti, yks vanhempainvartti vielä. No nyt kotiin, kellokin on jo vartin yli kolme.


Pojat messiin päikystä, ruoanlaittoon ja eiliset koneeseen unohtuneet pyykit kuivumaan. Syödään, leikitään, raivotaan, siivotaan, katsotaan korista ja ollaan. Painun lenkille ja isi jää laittamaan poikia nukkumaan. Vitonen meni nyt, en jaksa juosta yhtään enempää. Astun ovesta sisälle ja ylhäältä kuuluu korvia raastava äitihuuto. No käyn  sanomassa hyvää yötä ja huone hiljenee ja alkaa tuhista. Otan samalla reissulla huomiset vaatteet jo alakertaan ja syön vähän iltapalaa. No okei, en voinut vastustaa sitä yhtä suklaakakun palaa. Ja muffinsia. Suihkuun, yövaatteet ja datailemaan. Kirjoitan yhden raportin valmiiksi ja olen taas askeleen lähempänä lisäpätevyyttä. Kello on 22:35.

Pitäisi jo mennä nukkumaan, mutta mies houkuttelee vielä katsomaan yhden jakson Zoota. No en vastustele. Pohdiskelen samalla huomisaamun liiksatunteja ja kertailen mielessäni jalkapallon sääntöjä. Ei niin harmainta aavistusta, mikä on edes paitsio, mutta esitän olevani erittäin pätevä futiskoutsi. Täydestä menee niille muksuille. Kakskyt yli yksitoista pesen hampaat, tsekkaan herätyskellon soimaan aamulle ja sanon sille yhdelle yökukkujalle kauniit unet. Hiippailen portaita ylös kohti ihanan pehmeää sänkyä ja lämmintä peittoa, kunnes muistan puolessa välissä tämän helkutin blogin. 

maanantai 7. syyskuuta 2015

Se päivä oli eilen.

Varmaan kohta kaksi viikkoa saatiin kuulla kyselyitä siitä, että koska ne synttärit oikein on? Montako yötä on vielä jäljellä, entä nyt, entä nyt??!! Eilen aamulla sitten vihdoin siihen kysymykseen sai vastauksen, että tänään ne on ja siitäkös se riemu repesi! Koko päivä meni siitä luonnollisesti kysyessä, että koska ne vieraat sitten tulee. No odotellaan vielä pikkuhetki. Joko nyt? Entäs nyt? Ja kun ne mummit ja kummit saapuivat, piti tietysti kysyä, että onko sulla mulle pakettia? No oli tottakai. Illalla nukahtaessa piti vielä varmistaa, että oliko aaponeinon synttärit tänään ja koska on seuraavat synttärit.


Eilen siis juhlittiin, tänään täytettiin. Meidän pienet sällit on kolme. KOLME!  En ymmärrä, käsitä, tajua, ymmärrä, että niin isoja poikia jo muka. 

No tänään sitten kysely jatkui. Äiti, koska on joulu? Montako yötä? 

perjantai 4. syyskuuta 2015

Loputon lista

Tekemättömiä asioita. Miljoona ahkeraa tekijäänsä odottavaa juttua, jotka pitäisi saada tehtyä alta pois ennen sunnuntaisia bailuja. Pese lattiat, pyyhi pölyt. Leivo suklaakakku ja putsaa tarjoiluastiat. Käy tsekkaamassa kirppispöytää ja muista ostaa lautasliinat. Imuroi, sovita poikien uudet talvihaalarit ja vaihda lakanat. Kirjoita yhden kurssin essee valmiiksi ja pese hiukset. Suunnittele ensi viikon tunnit ja muista testata fyken tunnin etikkakoe. Leiki lasten kanssa ja ota myös vähän omaa aikaa. Päivitä blogia ja laita pyykit kuivumaaan, äläkä unohda lähettää wilmaviestiä vanhemmille. Nuku kunnon yöunet ja käy tankkaamassa auto ennen maanantaita.

Tamppaa sohvatyynyt ja leipaise vielä muutama lohipiirakka. Pese keittiön valkoinen matto, muista viedä kirje postiin ja tyhjennä paperiroskakori. Lakkaa varpaankynnet ja tee perheelle ruokaa. Käy lenkillä ja muista sinä surkian laiska muija sitten myös venytellä. Halaile poikia ja nauti hetki perjantaista. Ainiin äläkä unohda päivittää luokan webbisivuille oikeat matikan kokeen sivut. Ole äiti, vaimo, nainen, mies, isi ja kaikki muut 500 nimikettä.

täältä: someecards.com

Näin paljon tehtävää ja tässä me vaan maataan sohvalla ja näpytellään kännyköitä. Ja syödään karkkia. Hohhoijaa.