maanantai 31. elokuuta 2015

Majakkatuoli ja sen kaveri

Tässä se nyt on. Aidolle lepakolle itsetehty kaveri, joka valmistui lauantaina omassa pienessä hikipajassani. Vaikka päällisen ompelu vaati kahden neulan katkeamisen, kolmesti langan loppumisen ja kaavoitusvaiheessa leikkausvirheen, niin olen kyllä tosi tyytyväinen! Kaukaa katsottuna aidon ja kopion välillä ei näy juuri mitään eroa, ja läheltäkin katsottuna jälki on melkoisen priimaa (köh köh). Kannattiko siis lähteä tähän urakkaan? Hell yea!


Ensimmäinen lepakkotuoli me ostettiin silloiseen Hervannan opiskelija-asuntoon viitisen vuotta sitten, jolloin runko ja kangas maksoivat muistaakseni yhteensä noin 200e. Sittemmin olen monesti kaipaillut lepakkotuolille kaveria, ja varsinkin nyt uuden sohvan myötä nojatuolien puute nostatti kaipuuta entisestään. Monien iltojen googlettelun, Torin ja Huutonetin selailun jälkeen päätin alkaa projektiin ihan itse. Halusin tuoleihin ehdottomasti samanlaiset kankaat eikä Marimekon Tuuli -kankaisia päällisiä saanut enää mistään. Jopa kankaan mustavalkoinen markiisinen versio on ilmeisesti poistunut valikoimista. Herttoniemen jostain peräkulmilta sitten löytyi pieni pätkä kyseistä kangasta ja Marimekon tili kasvoi vajaalla kuudellakympillä. Rungon, joka on siis aito Varax, tilasin Stockalta heinäkuun etutuotteena 55e:lla.

Lepakkotuolin kaavat löysin sattumalta netin uumenista ja vanhaan olemassaolevaan kankaaseen vertailemalla päällisen ompelu oli aika helppoa. Ainoa vaikeus tuli paksuissa saumakohdissa, joissa kangas tulee parhaimmillaan kahdeksankertaisesti, ja joissa sitten onnistuin sen neulankin katkomaan. Lisäsin reunoihin vielä kaiken varalta tukinauhan ja vahvistin kulmat useammalla taitoksella. Kangasta meni noin 1,1m, tukinauhaa nelisen metriä ja paksua ompelulankaa kolme isoa rullaa. Kaiken kaikkiaan lepakkotuolin hinnaksi tuli noin 120e. Not bad.


Jos tekovaiheessa ei olisi sattunut näitä muutamaa vastoinkäymistä, olisi päällisen hurautellut helposti yhdessä illassa. Eikä koko leppiksen tekeminen ollut edes vaikeaa, suurin voimanponnistus taisi olla koko ompelun aloittaminen! Mutta koska homma sujui näin mallikkaasti, voin näitä päällisiä tehdä tulevaisuudessa useammankin ja vaihtaa tuolien ilmettä vain ompelemalla niihin uudet päälliset. Voisin melkein ruveta jopa Varaxille kilpailijaksi...no ehkä ei ihan.

Meidän lepakko sai siis kaverin ja nyt on molemmille pojille oma majakkatuoli, kuten pojat niitä kutsuvat. Siellä on aika kiva lueskellä kirjaa tai ihailla pikkuauton lokasuojia ja ollaanpas me vanhuksetkin niissä istuttu iltaa. Todellinen testi koetaan ensi viikonloppuna, kun meille saapuu porukkaa juhlimaan kolmevuotiaita poikia. Saa nähdä, miten luomukseni selviytyy sukulaisten tiukista katseista...


ps. tekemäni kangas on myös painorajatestattu. Helposti kesti sellaiset 150kg ilman, että kuului ainoatakaan rätsähdystä!

Tunnistatko, kumpi on aito ja kumpi aito feikki?

4 kommenttia:

  1. En kyllä tunnista, mutta veikkaan, että tää oikee on aitofeikki :D Siitä, kun on toi ainoa kuva missä tuoli esiintyy yksin :D On kyllä hienot :) Mulla ois varmaan mennyt jo miljoona kertaa hermot nimimerkillä. Kerran ompelin koulussa neulan sormesta läpi (lankoineen päivineen, tietenkin) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah voi ei :D mä oon vähän sellanen fiilisompelija! Välillä.saatan tehdä ihan into piukassa kaikkea ja välillä taas voi olla vuosienkin tauko.

      Mutta juu. Arvasit oikein!:)

      Poista
  2. Taidokasta! Kivoja kekkereitä! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Taitaa mussa sittenkin olla ompelijan vikaa ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!