maanantai 10. elokuuta 2015

Kesäpäivä Tampereella

Tänään aamulla päätin pakata pojat, vaihtovaatteet, eväät ja muut härpäkkeet rattaiden kyytiin ja hypättiin Tampereelle vievän bussin kyytiin. Kotipäivä ei houkutellut näin viimeisenä lomapäivänä, kun halusin pitää vielä pojat kotona ja edessä olisi väistämättä ollut tuskaisen kuumat oltavat. Meidän kämppä on sauna, pihalla on kuuma ja kaikki muut kootut selitykset. Mitään tiettyä ja tarkkaa suunnitelmaa retken varalle ei ollut, puistopiknikin ja Pikkukakkosen leikkipuiston lisäksi. Ja niissä me oikeastaan koko päivä saatiin kulutettua! Olen jo pitkään suunnitellut käyntiä kyseiseen leikkipuistoon, ja nyt tuli hyvä sauma ja sää lähteä tutustumiskäynnille. Oikeasti, asuimme kuusi vuotta Tampereella eikä me olla koskaan ennen käyty siellä, vaikka se sijaitsee ihan ydinkeskustassa ja ohi on kävelty monet kerrat. No kliseisesti, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Tampere on kesäisin (ja miksei talvellakin) aivan älyttömän kaunis kaupunki. Keskustan puistot ja kohiseva koski oikein kutsuvat hengailemaan eikä vanhoja tehdasrakennuksia voi olla kuvailematta. Harmittaa vaan, ettei sitä oikein osannut arvostaa niinä Tampereen vuosina ja monet upeat kadut jäi kokonaan tutkimatta. Toki silloin oli elämäntilannekin aivan eri ja ehkä mielessä olivat muut asiat, kuin jokaiseen kadunkulmaan pysähtyminen ja paniikissa vessan etsiminen, kun toinen sälleistä ilmoittaa, että nyt on muuten tosi kova pissahätä.

No pissahätä tai ei, puolen tunnin bussimatka Manseen ei ole sekään mikään paha rasti ja pojat viihtyivät koko matkan kiltisti rattaissa. Äiti miksi toi papparainen tulee kyytiin oli ainoa hetki, kun ajattelin että OMG. Mutta siihen se jäi eikä onneksi muita matkustajia kommentoitu sen enempää, vaikka olisi ollut kyllä saumaa monikulttuurisuuden ja kyseenalaisesti pukeutuneiden teinien perusteella. Iltapäivällä tultiin isin kyydillä kotiin ja painuttiin samantien uimaan terassin luksusaltaaseen. 


Oli kyllä mahtava tapa päättää kymmenen viikon kesä ja vaikka päivä yksin kotona houkutteli, päivä oli paljon mahtavampi poikien kanssa. Jaksaa taas painaa seuraavat kymmenen viikkoa, kunhan taas koittaa uusi loma. Oonkohan koskaan maininnut näitä opetouhujen hyviä puolia? Tässä illalla vielä Eino tapansa mukaan jutteli puoliunessa nukahtaessaan, että tänään on täydellinen päivä. Ei sille mitään mahda, totuus sieltä lapsen suusta tulee. Kaiken sen muun lentävän verbaalisuuden ja uhmakiukuttelun lisäksi. 

4 kommenttia:

  1. Olipa kiva päivä! Pikku Kakkonen oli aikanaan meidän lähipuisto ja kosken rannalla kirjoitin graduani. Nostalgisia muistoja! Tapaamisiin! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä tosi kiva. Ja nyt sattui vielä niin, ettei ollut kamalasti porukkaa niin pääsi hyvin vempeleestä toiseen!

      Poista
  2. Kuulostaa kyllä aivan huikealta päivältä! Tuon ikästen lasten kans on hauska jutella kun sieltä tulee niin huippuja juttuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tulee :D Oon joskus miettinyt, että pitäisi kirjoitella näitä kaikkia sutkautuksia johonkin ylös, koska eihän näitä enää hetken päästä muista!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!