maanantai 31. elokuuta 2015

Majakkatuoli ja sen kaveri

Tässä se nyt on. Aidolle lepakolle itsetehty kaveri, joka valmistui lauantaina omassa pienessä hikipajassani. Vaikka päällisen ompelu vaati kahden neulan katkeamisen, kolmesti langan loppumisen ja kaavoitusvaiheessa leikkausvirheen, niin olen kyllä tosi tyytyväinen! Kaukaa katsottuna aidon ja kopion välillä ei näy juuri mitään eroa, ja läheltäkin katsottuna jälki on melkoisen priimaa (köh köh). Kannattiko siis lähteä tähän urakkaan? Hell yea!


Ensimmäinen lepakkotuoli me ostettiin silloiseen Hervannan opiskelija-asuntoon viitisen vuotta sitten, jolloin runko ja kangas maksoivat muistaakseni yhteensä noin 200e. Sittemmin olen monesti kaipaillut lepakkotuolille kaveria, ja varsinkin nyt uuden sohvan myötä nojatuolien puute nostatti kaipuuta entisestään. Monien iltojen googlettelun, Torin ja Huutonetin selailun jälkeen päätin alkaa projektiin ihan itse. Halusin tuoleihin ehdottomasti samanlaiset kankaat eikä Marimekon Tuuli -kankaisia päällisiä saanut enää mistään. Jopa kankaan mustavalkoinen markiisinen versio on ilmeisesti poistunut valikoimista. Herttoniemen jostain peräkulmilta sitten löytyi pieni pätkä kyseistä kangasta ja Marimekon tili kasvoi vajaalla kuudellakympillä. Rungon, joka on siis aito Varax, tilasin Stockalta heinäkuun etutuotteena 55e:lla.

Lepakkotuolin kaavat löysin sattumalta netin uumenista ja vanhaan olemassaolevaan kankaaseen vertailemalla päällisen ompelu oli aika helppoa. Ainoa vaikeus tuli paksuissa saumakohdissa, joissa kangas tulee parhaimmillaan kahdeksankertaisesti, ja joissa sitten onnistuin sen neulankin katkomaan. Lisäsin reunoihin vielä kaiken varalta tukinauhan ja vahvistin kulmat useammalla taitoksella. Kangasta meni noin 1,1m, tukinauhaa nelisen metriä ja paksua ompelulankaa kolme isoa rullaa. Kaiken kaikkiaan lepakkotuolin hinnaksi tuli noin 120e. Not bad.


Jos tekovaiheessa ei olisi sattunut näitä muutamaa vastoinkäymistä, olisi päällisen hurautellut helposti yhdessä illassa. Eikä koko leppiksen tekeminen ollut edes vaikeaa, suurin voimanponnistus taisi olla koko ompelun aloittaminen! Mutta koska homma sujui näin mallikkaasti, voin näitä päällisiä tehdä tulevaisuudessa useammankin ja vaihtaa tuolien ilmettä vain ompelemalla niihin uudet päälliset. Voisin melkein ruveta jopa Varaxille kilpailijaksi...no ehkä ei ihan.

Meidän lepakko sai siis kaverin ja nyt on molemmille pojille oma majakkatuoli, kuten pojat niitä kutsuvat. Siellä on aika kiva lueskellä kirjaa tai ihailla pikkuauton lokasuojia ja ollaanpas me vanhuksetkin niissä istuttu iltaa. Todellinen testi koetaan ensi viikonloppuna, kun meille saapuu porukkaa juhlimaan kolmevuotiaita poikia. Saa nähdä, miten luomukseni selviytyy sukulaisten tiukista katseista...


ps. tekemäni kangas on myös painorajatestattu. Helposti kesti sellaiset 150kg ilman, että kuului ainoatakaan rätsähdystä!

Tunnistatko, kumpi on aito ja kumpi aito feikki?

perjantai 28. elokuuta 2015

Kevennys

Miks toi papparainen on kaupassa?

Sä oot ällölöllö.

Haluan syödä vettä.

Isi ei saa pussata äitiä, äiti on minun kulta.

Sormeen sattui, en voi kävellä.

Paina kaasua, otetaan toi mopoauto kiinni!

Ei saa jättää ruokaa, muuten muuttuu vauvaksi.


Katsotaanko telkkarista blömblöm? (Vieläkään en tiedä, mikä ohjelma on kyseessä..)

Äiti rakennetaan Ikea jooko!

Isi ajaa komealla Passatilla, äitillä on vaan Mazda.

Meidän naapurissa asuu tyhmä poika.

Räkä on ällöä. Myös pissa on ällöä. Lihakastikekin on ällöä.

Äitillä on ryppynen napa.

En halua syödä tätä, haluan pelkkää makaroonia.

Missä mun tissit on?


Isi haluan punnertaa.

Multa pääsi paukku! *huutonaurua*

Miksi tolla naisella on noin iso maha? Onko siellä vauva? (Valitettavasti ei...)

Kun minä olen iso, haluan ajaa Citroenia.

Ei saa jutella! Kuuntele minua, nyt on minun vuoro puhua!

Voi pientä raukkaa, olet vielä pikkuinen veli.

Haluan synttärilahjaksi sahan. Oikean. Aikuisten.

Ja lopuksi tämän hetken lempisana. Kakka.


Viikonloppuja sinne!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Keittiön Mustat

Musta on musta eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Musta on takuuvarma valinta asukriisipäivinä ja taatusti paras vaihtoehto lasten ulkohousuihin. Mustat pyyhkeet ovat myös paljon parempi sijoitus kuin valkoiset ja ripsiväri nyt on myös luonnollisesti aina mustaa. Vaikken tunnustaudukaan gootiksi tai henkeenjavereen-rokkariksi, niin fakta on se, että musta on mun lempiväri. Synkkää, tiedän. Mutta tiedättekös, pessimisti ei pety eikä mustassa jumppapaidassa näy hiki.

Siispä meidän keittiöstäkin löytyy mustaa, nimittäin Mustaa5101. Tiskiharja, keittiösuihke ja käsitiskiaine ovat kaikki kyseisen merkin valikoimista, vaikkakin tiskiainepullo sisältääkin nykyään Fairya. Huijari, mutta kun en raaski aina ostaa uutta pulloa! Molemmat keittiösuihke ja tiskiaine tuoksuvat ihanasti mustikalle, ja tiskiharja on ehkä mahdollisesti paras hankinta evö. Ekologisuus, muotoilu ja tehokkuus, nämä kolme kriteeriä pätevät kaikkiin kolmeen Mustaan.

Mustien lisäksi H&M Homen metallilankakorista löytyy käsisaippuaa jossain random-pumppupullossa sekä itsekutomani tiskirätti. Meillä käytetään nykyään ihan vallan näitä mun omatekemiä tiskirättejä, ihan vain sen takia, koska ne on parhaita. Omakehu haisee, mutta nämä rätit eivät. Haaveilisin näille kaikille keittiötarpeille vielä Mayn koria, mutta toistaiseksi Hennesin halpisversio saa kelvata. 


Mustaa näkyy meillä siis vähän siellä sun täällä, musta se on vaan aika paras väri vaikkei väri kai olekaan. Kokeilisit säkin joskus jotain muuta kun mustaa, tokaisi rakas mieheni tässä eräänä päivänä. No en takuulla.

perjantai 21. elokuuta 2015

Ikeaa sen olla pitää!

Nappasin Home via Laura -blogista jo aikoja sitten kuvahaasteen, jossa kuvataan kaikki kodin Ikeat. Meiltähän niitä tunnetusti löytyy ihan reippaasti, joten rajasin tämän nyt vain huonekaluihin. Eli jokaista paistinlastaa ja tarrarullaa en lähtenyt kuvaamaan. Lopulta olin kuitenkin aika yllättynyt, että eipä niitä Ikeoita niin ihan hirveästi ollutkaan, tai no riippuu mihin vertaa... Viime aikoina olen ehkä tietoisesti pyrkinyt vähentämään Ikea-shoppailua, mutta silti Ikea on Ikea. Huonekalutaivas.

Me olemme aina olleet tosi tyytyväisiä Ikean laatuun. Huonekalut ovat olleet kestäviä ja hintansa arvoisia, sisustustarvikkeet ajattomia ja kulutustavarat laadukkaita. Ja Ikean lihapullat, jopa meidän pojat syö niitä paljon mielummin mitä itsetehtyjä. Ikea on kaikesta "halpuudesta" huolimatta mielestäni hyvinkin kilpailukykyinen muille markkinoilla oleville laatumerkeille ja -myymälöille. Ja onhan se nyt ihan itsestäänselvää, että jos tarvitaan yksi uusi hylly työhuoneeseen, niin silloin haetaan se Lack Ikeasta kympillä.

Ikea on konsepti ja ilmiö. Ikeaan voi mennä hengailemaan ja ideoimaan, syömään ja seurustelemaan. Ikea ei ole pelkästään huonekalukauppa, vaan se on osa meidän kulttuuriamme. Ikeassa huomioidaan lapset ja perheet, ja ostokokemus on tehty mahdollisimman helpoksi. Ikean tietävät kaikki eikä Ikeasta ostaminen ole enää pelkästään opiskelijoiden halpa ja säälittävä vaihtoehto. Toki Ikeassakaan ne kaikkein halvimmat vaihtoehdot eivät ole kaikkein parhaimpia, mutta se onkin sitten huomioitu hinnassa.  


Mutta sitten siihen listaukseen. Olohuone-keittiö -akselilta löytyy nykyään enää kuusi Ikean kalustetta. Olohuoneessa on iso Malm -lipasto ja telkkarin alla on Hemnesin kenkäkaappi. Sohvapöytänä hyvä ja halpa Lack. Keittiöstä sen sijaan löytyy enää vain ruokapöydän ympäriltä poikien ruokailussa Urban -junnutuolit sekä se Bekväm-jakkara. Sisustusroinaa kyllä löytyy sekä tekstiilejä, mutta kalusteet on saatu rajattua tässä tilassa "vain" kuuteen.


Eteinen, kodinhoitohuone ja työhuone sisältävät yhteensä viisi Ikealaista huonekalua. Vanhat kunnon Expeditit (vai Kallakset, no enivei) löytyvät portaiden alta lelusäilytyksestä sekä kodinhoitohuoneesta kätkien sisäänsä kenkiä, huiveja, kasseja ja muuta romua. Työhuoneesta löytyy Ikean Billy -hylly, Bestån tv-taso sekä Bestån työpöytä. Ainiin ja onhan tulostimen alla vielä se peruspöytä eli Lack. Tässä kohtaa laiskottelin enkä jaksanut siivota työhuonetta kuvauskuntoon. Muuta työhuone siis tuolia lukuunottamatta pelkkää ruotsalaista taattua laatua. Kelpaa!


Yläkerrasta löytyy meidän vanhempien makuuhuoneesta Malm -sänky, poikien huoneesta Hemnesin lipasto ja aulatilasta Hemnesin kaappi. Poikien pinnasängyt olivat aikoinaan myös Ikeasta, mutta junnusängyt ovat nyt Unipuuta. Toki meiltä löytyy Ikean seinähyllyjä monestakin paikkaa ja suurin osa valaisimista on myös Ikeasta.

Siinäpä meidän Ikea-saalis eli neljätoista, jos ei lasketa mukaan niitä viittä tauluhyllyä... Aika paljon, mutta silti ihan kohtuullisesti näihin 115 neliöön.

Mutta laittakaas te Nelli, Paula, Elina, Tuija ja Selina paremmaksi! Mitä Ikeaa teiltä löytyy?

ps. Arvatkaas mistä me lähdetään huomenna hakemaan pojille uusia peittoja? Kyllä, oikein arvattu.

tiistai 18. elokuuta 2015

On tää arki aika ihanaa!

Takana viikko töitä ja kiireiset päivät. Aika menee eteenpäin kaamealla tahdilla eikä sitä aina edes tajua, että on ilta ja pitäisi painua pehkuihin. Mutta silti, arkeen paluu on kyllä ollut ihan paikallaan.


Aluksi oli toki taas vähän sulattelua herätyskellon käyttämisen ja aamukahvin autossa juomisen suhteen, mutta parin päivän jälkeen homma alkoi mennä taas ihan rutiinilla. Ajelua töihin, radion kuuntelua, tuntien suunnittelua, opehuoneen kahvia ja wilmamerkintöjen jakamista alkoikin olla jo vähän ikävä. Tottakai kesäloma oli aivan mahtavaa aikaa ja oli ihana viettää poikien kanssa aikaa kotona, mutta on se vaan ihan parasta saada tehdä myös sitä ihan omaa juttua. 

Päiväkotiin paluu on sekin sujunut oikein hyvin eikä sen suhteen ole tarvinnut stressata yhtään. Pojat menevät siellä isompien ryhmässä niin kuin olisivat iät ja ajat olleet siellä. Myös omalta osaltani paluu työympyröihin on mennyt omalla painollaan ja tuntijakokin on saatu just eikä melkein toimivaksi. Kaikki on siis aikalailla kivasti, vaikka nyt meinaa se kirottu syysflunssa iskeä päälle.


Työpäivän jälkeen aika menee kotona kotitöitä tehden, poikien touhuja seuraillen ja liikuntasalijäsenyyskin on taas kesän jäljiltä aktivoitu. Aloitin itse spinningin taas monen vuoden tauon jälkeen ja edelleen se on yhtä kamalaa. Viime viikolla palautumisessa meni neljä päivää, tällä viikolla selviän jo toivottavasti vähän nopeammin. Mieskin ilmoitti pari viikkoa sitten, että jääkiekkokausi alkaa sitten muuten huomenna. Kiva, varma syksyn merkki. Iltaisin ollaan poikien nukahdettua pyhitetty aikaa Sons of Anarchylle ja sohvalla makoilulle, unohdettu työhommat ja pyykinpesut. Mikäs sen parempi tapa päättää päivä, kun katsoa tunnin verran kuumia mieh...eiku moottoripyöriä.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Blogikirppis a'la Åblogit

Sunnuntaina Liedossa Vilkkimäen vanhalla meijerillä järjestettiin Åblogien blogikirppis, jossa luonnollisesti oli pakko käydä kun kerran siellä suunnilla viikonloppua vietettiin. Kaappasin siskoni lisäksi mukaan miehen siskon ja lähtiessä lennosta vielä anopin. Väkeä oli paikalla ihan törkeästi ja isot pointsit järjestäjille hyvästä liikenteen ohjauksesta ja muista kirppistelyä helpottavista tekijöistä! Säästyttiin takuulla monelta klommolta ja tuskaiselta parkkipaikan etsijältä, puhumattakaan nälkäisistä ja tuskaisista miehistä. Aurinkoinen sää oli mitä mahtavin blogipöytien kiertelyyn, vaikkakin yhden kierroksen jälkeen ainakin allekirjoittanut oli ihan läkähdyksissä!


Kaikenlaista ihanaa olisi ollut pöydissä tarjolla, mutta itse sain tuhlattua kirppiksellä vain kympin. Hennesin musta bleiseri lähti matkaan kolmella eurolla, puinen A-kirjain kahella egellä, Marimekon raitapaita maksoi myös sen 3e ja Hope ry:n pöydässä laitoin hyväntekeväisyyteen kaksi euroa kotiuttaen pojille muumimuistipelin. Aika hyvin käytetty kybä etten sanoisi!


Vilkkimäen meijerillä sijaitsee myös monia lifestyleputiikkeja, joissa tuli kirppiksen ohella käytyä. Kotilaiturista ostin Mustan keittiösuihketta ja melkein taas ne riisikorit, mutta en sittenkään. Ehkä seuraavalla kerralla? Kotilaituri on kyllä sellainen pieni putiikki, johon saisin helposti upotettua pienen omaisuuden. Mutta onneksi liike sijaitsee sen verran kaukana Tampereelta, ettei sinne tule tehtyä ihan päivittäisiä reissuja. Toki onhan  Kotilaiturilla verkkokauppa...


Joskus pitäisi tehdä kyllä oikein kunnon kirppiskierrosta myös Turun suunnalla, sillä olen huomannut suunnattomasti nauttivani nykyään siitä kiertelystä ja löytöjen tekemisestä. Ostan jonkin verran pojille vaatteita facebookin kirppiksiltä, ja sisustustavaroiden ja huonekalujen metsästäminen ihan oikeilta kirppiksiltä on aika vapauttavaa. Ei aina tarvitse ostaa uutta, jos vanhaa ja hyvääkin tavaraa on tarjolla. Tämän olen minäkin viime vuosina hoksannut ja onhan se aika mahtavaa, jos esineellä on jo tarina takanansa.

Ja niin muuten, pienelle mustalle tuolille löytyi kaveri Torista. Ei ihan identtinen, mutta oikein loistava pari tuolille. Vielä vähän tuunausta, niin on aika hyvä.

Iskeekö kirppistely livenä vai onko facessa klikkailu helpompaa? Vai onko kirppikset teille ihan nounou?

maanantai 10. elokuuta 2015

Kesäpäivä Tampereella

Tänään aamulla päätin pakata pojat, vaihtovaatteet, eväät ja muut härpäkkeet rattaiden kyytiin ja hypättiin Tampereelle vievän bussin kyytiin. Kotipäivä ei houkutellut näin viimeisenä lomapäivänä, kun halusin pitää vielä pojat kotona ja edessä olisi väistämättä ollut tuskaisen kuumat oltavat. Meidän kämppä on sauna, pihalla on kuuma ja kaikki muut kootut selitykset. Mitään tiettyä ja tarkkaa suunnitelmaa retken varalle ei ollut, puistopiknikin ja Pikkukakkosen leikkipuiston lisäksi. Ja niissä me oikeastaan koko päivä saatiin kulutettua! Olen jo pitkään suunnitellut käyntiä kyseiseen leikkipuistoon, ja nyt tuli hyvä sauma ja sää lähteä tutustumiskäynnille. Oikeasti, asuimme kuusi vuotta Tampereella eikä me olla koskaan ennen käyty siellä, vaikka se sijaitsee ihan ydinkeskustassa ja ohi on kävelty monet kerrat. No kliseisesti, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Tampere on kesäisin (ja miksei talvellakin) aivan älyttömän kaunis kaupunki. Keskustan puistot ja kohiseva koski oikein kutsuvat hengailemaan eikä vanhoja tehdasrakennuksia voi olla kuvailematta. Harmittaa vaan, ettei sitä oikein osannut arvostaa niinä Tampereen vuosina ja monet upeat kadut jäi kokonaan tutkimatta. Toki silloin oli elämäntilannekin aivan eri ja ehkä mielessä olivat muut asiat, kuin jokaiseen kadunkulmaan pysähtyminen ja paniikissa vessan etsiminen, kun toinen sälleistä ilmoittaa, että nyt on muuten tosi kova pissahätä.

No pissahätä tai ei, puolen tunnin bussimatka Manseen ei ole sekään mikään paha rasti ja pojat viihtyivät koko matkan kiltisti rattaissa. Äiti miksi toi papparainen tulee kyytiin oli ainoa hetki, kun ajattelin että OMG. Mutta siihen se jäi eikä onneksi muita matkustajia kommentoitu sen enempää, vaikka olisi ollut kyllä saumaa monikulttuurisuuden ja kyseenalaisesti pukeutuneiden teinien perusteella. Iltapäivällä tultiin isin kyydillä kotiin ja painuttiin samantien uimaan terassin luksusaltaaseen. 


Oli kyllä mahtava tapa päättää kymmenen viikon kesä ja vaikka päivä yksin kotona houkutteli, päivä oli paljon mahtavampi poikien kanssa. Jaksaa taas painaa seuraavat kymmenen viikkoa, kunhan taas koittaa uusi loma. Oonkohan koskaan maininnut näitä opetouhujen hyviä puolia? Tässä illalla vielä Eino tapansa mukaan jutteli puoliunessa nukahtaessaan, että tänään on täydellinen päivä. Ei sille mitään mahda, totuus sieltä lapsen suusta tulee. Kaiken sen muun lentävän verbaalisuuden ja uhmakiukuttelun lisäksi. 

torstai 6. elokuuta 2015

Pieni musta tuoli

Ostin joskus about vuosi sitten kirppikseltä tämän aivan ihanan pienen pinnatuolin neljällä egellä. Säilöin sen varastoon odottelemaan tuunausinnostusta ja sinnehän se sitten unohtui. Tietysti. Muutama viikko sitten, kun mies teki suursiivousta varaston puolella, pikkuinen tuoli löytyi taas ja päätin, että vihdoin teen sille jotain. Ja niin kuin kuvasta näkyy ja otsikosta voi päätellä, siitä tuli musta. Vähän mattamustaa spraymaalia vaan suihkaisin ja siinäpä se. Pieni suloinen tuoli sai uuden elämän. 


Toistaiseksi tuoli on nyt poikien huoneessa vain somisteena. Tavoitteena olisi löytää joko toinen samanlainen tai sitten ylipäätään toinen pikkutuoli ja pöytä, mieluiten puolipyöreä. Ja ei, en lähde Ikeaan vaan haluan ehdottomasti ostaa ne käytettynä ja tarvittaessa entisöidä ne. Torissa pyörii muuten muutama samanlainen tuoli ja niistä pyydetään ihan sikamaisia hintoja, eli onkohan tämä sitten ihan oikeasti olevinaan joku arvokas? Ihan sama, nyt se on ainakin meillä ja se on ihan hurjan ihana! 

maanantai 3. elokuuta 2015

Ai siinäkö se taas meni?

Loma nimittäin. Tänään pojat palasivat päiväkotiin ja mies duuniin. Itse painan vielä tämän viikon opiskelujuttuja (ts. makaan siis sohvalla ja katson hömppää) ja työrintama kutsuu ojentamaan esiteinejä viikon päästä. Poikien kahdeksan viikkoa ja miehen neljä viikkoa lomaa meni kuin hujauksessa eikä me tehty oikeastaan mitään. Paitsi käytiin kahdesti Särkänniemessä, lomailtiin Pohjois-Savossa ja Päijät-Hämeessä sekä otettiin vähän laatuaikaa kahdestaan asuntomessuilla ja Porvoossa poikien sählätessä mummilassa. Ainiin käytiinhän me myös liikennepuistossa, monilla pyöräretkillä, uimassa, bussiretkellä Tampereella, kymmeniä kertoja Ideaparkissa ja Ikeassa sekä tehtiin visiittejä molempien isovanhempien luo. Ja niin tosiaan, rempattiin meidän vessa, viimeisteltiin alakerran pesutilat, pestiin matot ja ikkunat ja tuunattiin yhtä sun toista olemassaolevaa huonekalua. Melkein unohtui, lauantaina käytiin vielä Pohjanmaalla Ähtärissä ja Tuurissa.


Eli ei me kyllä tehty mitään tai saatu mitään aikaiseksi tässä loman aikana. Vai onko se vaan se perus tunnetila, joka hyökkää loman loppuessa? Että loma meni hukkaan, kun ei muka tehty mitään? Entäs jos joskus ei ihan oikeasti tekisi mitään, olisi vaan ja nauttisi. Nukkuisi aamulla pitkään ja olla möllöttäisi sängyssä, josta siirtyisi sitten terassin puolelle makaamaan aurinkoon. Siitä sulava valuminen kohti sohvaa, välillä tietysti juoden vähän kahvia ja pakollinen käyminen jääkaapilla. Sitten taas hetkeksi sinne terassin lepotuoliin, josta voikin suoraan ryömiä sänkyyn nukkumaan. Ja seuraavana päivänä sama rutiini uudestaan. 

Äh, se nyt vasta hukkaan heitettyä aikaa olisikin!


Aurinkoista viikkoa teille, ehkä mä sittenkin kaivan sen tenttikirjan esille ja painun vielä hetkeksi takaisin terassille ennen kuin menen hakemaan pojat kotiin! 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Mukava jakkara

Pari viikkoa sitten käytiin Aapon kanssa Ikeassa palauttamassa pari hutiostosta, ja pakkohan sitä oli käväistä myös siellä tavaratalon puolella. Ja kuten Laura Mamma rimpuilee -blogissa taannoin kirjoitteli, eihän sieltä Ikeasta vaan voi millään selvitä ulos täydellä lompakolla ja tyhjin käsin. Ei, silkka mahdottomuus. Hyvityskortti hupeni kaikkeen pikkusälään ja siihen kassojen lähelle oli kärrätty vielä vino pino Bekväm -jakkaroita, varustettuna isolla keltaisella kyltillä, jossa luki 7,99e. No ei varmaan tarvitse kertoa ostettiinko henkareiden, valokuvakehysten, pattereiden, kellon, pyyhkeiden ja lautasliinojen lisäksi se jakkara? Daa, ehdottomasti! 

Ja eipä ne kahdeksan egeä ihan hukkaan menneet. Tällä hetkellä jakkara majailee keittiön nurkassa Stringin alla, ja toimii lähinnä emännän jalkojen jatkeena. Koska tietysti ne kaikki turhimmat muovikipot ja tarjoiluastiat on siellä korkeimmalla olevassa kaapissa ja olen pätkä. Tähän asti olen tähän tarkoitukseen käyttänyt vähän vaihdellen poikien junnutuoleja, ruokapöydän tuoleja tai sitten epäonnista hyppytaktiikkaa. Eipä tarvitse enää, koska mulla on oma Bekväm. Ikeassa päätin maalata jakkaran mustaksi, mutta ai että kun se on niin ihana tuossa puunvärissä. En ainakaan siis vielä lähde tuunaamaan, vaan annetaan tuon mukavan jakkaran olla ihan naturel.


Onko muuten joku päässyt joskus Ikeasta tyhjin käsin kotiin? Tai jos on selvinnyt kassoille asti ilman tavaroilla täyttynyttä keltaista kassia, niin onko pystynyt vielä välttelemään ne kotiin vietävät lihapullapussit ja mantelikakut siinä herkkutiskillä? Kai nyt sentään yhdet pehmikset aina syötte? Ikea, you know how to do it.