perjantai 17. heinäkuuta 2015

Vierekkäin

Lauantaina viisi vuotta sitten istuin kampaamon tuolissa ja hiuksiini laitettiin liljan kukkia. Puin päälleni kauneimman näkemäni mekon, ranteeseen asettelin edesmenneen mummini rannekorun ja jalkaani laitoin siniset kengät. Tänään tuli tasan viisi vuotta siitä, kun istahdimme sen vanhan Mersun kyytiin kirkon pihalla ja huokaisimme helpotuksesta. Viisi vuotta sitten söimme taivaallista mansikkakakkua ja nautimme kesän kuumimmasta päivästä. Silloin heinäkuisena lauantaina olimme pääroolissa ja mies sai onkia hameeni alta pesäpallokypärän ja hiustenkuivaimen. Niin ja sukkanauhan. Illalla karkasimme juhlasta ensimmäisinä riisisateessa ja päätimme, ettei koskaan enää.


Ja vierekkäin ollaan edelleen. Eikä sitä voisi paremmin osoittaa, kuin saamalla mieheltä lahjaksi sormus, jonka nimi on Vierekkäin. Tai no itse tätä himoitsin ja tarpeeksi kauan kun vinkuu, jossain kohtaa saa yleensä periksi. Paras neuvo kaikille teille avioon aikoville, miehet ei vaan pysty sanomaan loputtomasti ei.

Nyt vasemmasta nimettömästä löytyvät kolme sormusta kertovat mielestäni kaiken meidän suhteesta ja niistä vuosista, joita tulee ensi keväänä täyteen jo kymmenen. Keltakultainen kihlasormus, joka monen mutkan kautta ostettiin lopulta Suomesta Ruotsissa kihlautumisen jälkeen, johon kaiverrettiin ensin oma nimeni ja väärä päivämäärä, ja joka kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää ihan liikaa ihania muistoja. Valkokultainen Kalevala Korun Aurea, jonka sain viisi vuotta sitten pujottaa, tai oikeastaan ahtaa, sormeen ja joka on jo sopivasti klommoinen ja kulunut. Ja viimeisenä tuo Kalevala Korun Vierekkäin, johon kiteytyy kaikki yhdessä koetut hetket ja tulevaisuus. Nimenomaan tässä ollaan oltu vierekkäin ja tullaan olemaan.

Tänään juhlistamme hääpäivää lähtemällä Tampereelle ostamaan vessaan kaapinovia ja vohvelilounaalle Laukontorille, jos pilvet antavat myöten. Jääkaapissa odottaa britakakku ja ostin minä miehellekin jotain muistoksi tästä päivästä. Ensi viikolla karataan ihan kahdestaan muutamaksi yöksi johonkin, en kerro mihin, kun ei me ihan vielä itsekään tiedetä. Viimeiset viisi vuotta on mennyt niin haipakassa tahdissa, että jospa tulevat viisi vuotta menisi vähän kevyemmin. Toki muutoksilta tuskin vältytään, mutta ehkä ne raskaimmat hetket ovat takana päin. Nyt on hyvä kuitenkin juuri näin.


Love is all you need. And a pair of shoes. Vai miten se meni?

6 kommenttia:

Kiitos, kiva kun kommentoit!