sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Siellä oli lehmä.

Melkein 800 kilsaa, kolme päivää, kaksi yötä ja luvattoman monta grillimakkaraa. Taukoeväät ja matkapahoinvointi, aikaiset herätykset ja hyttysten puremat. Savon murretta ja laineiden liplatusta, lettukahveja ja remonttisuunnitelmia. Kotiin unohtunut kamera, Fazerin jumbopussi ja tosi surkeasti omia vaatteita pakannut mutsi. Anoppi ja appi, setämies ja me. Maatila, navetta, traktori ja heinäpaali. Ainiin ja ne lehmät. Niin tosiaan, ne lehmät.


Sellainen oli meidän perheen ensimmäinen tämän kesän lomareissu Pohjois-Savon maisemiin noin lyhkäisyydessään. Lehmät oli siis aika kova juttu! Ensi viikolla suunnataan vähän lyhyemmän etäisyyden päähän Päijät-Hämeeseen vuorostaan omien vanhempieni kesäpaikkaan. Siellä on tullut vietettyä monet lapsuuden kesät, joten aika korkeilla fiiliksillä odotan sitä reissua. Jospa se talviturkki lähtisi sitten vihdoin siellä rantasaunan järvivesissä! Ja ehkä sielläkin nähdään lehmiä, ei voi tietää.

Mutta eihän nämä helteet olleet tässä, eihän?

2 kommenttia:

  1. Harvoin enää näkee lehmiä missään :) Meilläkin naapurissa on maatila, muttei ne eläimet ole koskaan ulkona niin että näkisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan totta! Ja se on ihan kamalaa, ettei joissain paikoissa juuri päästetä eläimiä enää ulos. Toista se oli ennen.. ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!