torstai 9. heinäkuuta 2015

Mä en sitten koskaan...

...ikinä milloinkaan osta mitään niitä cars, lentsikka, disney-hirvityksiä. Ihan kamalia printtioksennuksia, silmiin ihan sattuu enkä ymmärrä kuka niitä lapsilleen ostaa.


No joo. Katsopa kertaalleen  (toim. huom. siis todellakin sinä katsot, lapset kyllästyvät puolessa tunnissa) Netflixistä se Lentsikat, niin ymmärrät mistä se hypetys johtuu. Onhan se aivan törkeen kova leffa ja oikeasti, siis ihan aikuisten oikeasti, mahtavasti tehty ja juonen säilyttävä. Ja se elokuvan musiikki osui ja upposi. Ja mainittakoon vielä, että olen aika kova elokuvakriitikko enkä katsele ihan mitä tahansa hömpötyksiä (paitsi aivottomia komedioita), joten jos elokuva saa meitsiltä hyvät pointsit, se on kova juttu se. Go Dusty!

Tollainen vähän vaille kolmevee ei ihan vielä osaa sanoa virheettömästi esimerkiksi El Chupacabra tai Ripslinger, vaan elokuvassa seikkailevat tsupa ja ripsi. Dusty sen sijaan on poikienkin mielestä sankari, ja ehdoton suosikki on kukas muukaan kuin pippari eli Kippari! Itse olen katsonut leffan nyt kertaalleen ihan kokonaan, neljä kertaa puolella silmällä ja kertaalleen autossa kuunnellen sitä selitystä ihan korvan vieressä. Virallisesti siis täysin höpsähtänyt, mutta ei kuitenkaan vielä yhtään kyllästynyt. Kaikenmaailman kaapot ja palomiessamit tulevat jo niin korvista ulos, joten tämä on oikeinkin toivottavaa vaihtelua! Carsia ei olla vielä katsottu, mutta eiköhän sekin ole pakko tsekata. Lentsikat ovat saaneet meidät jo ihan sekaisin, joten voin vain arvailla, mitä autot meille tekee. Ja tämä kaikki on tapahtunut reilun viikon sisällä...


Mutta ne shoppailut liittyen periaatteen murentamiseen ja kasvoni menettämiseen. Ihan vaatteisiin asti en kyllä suostu vielä menemään, mutta nämä kellukkeet ja juomapullot tyydyttivät leffasta innostuneet poitsut ja mutsin ainakin hetkeksi. Ja no, hellyin viime viikolla kauppareissulla ostamaan vielä keräilykortitkin. Kaiken huipuksi eilen kirjastoreissulla lainasin vielä kaksi aiheeseen liittyvää kirjaakin. Ou nou, olen virallisesti kääntänyt kelkkani.

2 kommenttia:

  1. Mulla on sama periaate. Enkä oo onneks ainakaan vielä joutunut kääntämään kelkkaani. Toivottavasti sitä hetkeä ei tulekaan... (turha kai toivoa?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin myös ihan varma, että tätä päivää ei tule, mutta niin vain kävi. Vaatteet sen sijaan saa kyllä edelleen jäädä kaupan hyllyille :D

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!