torstai 30. heinäkuuta 2015

Aurinkoinen vanha Porvoo

Asuntomessuseikkailun jälkeen viime viikonloppuna yövyimme Vantaan Flamingossa, josta huristelimme lauantaina Porvooseen. Aurinko paistoi ja kadut kuhisivat ihmisiä, pikkukaupat oikein kutsuivat käymään ja kesän ensimmäiset ylihinnoitellut torijätskit nautittiin vanhan kaupungin satamassa. Kävelimme vain edestakaisin niitä mukulakivikatuja, kun kerrankin saatiin olla kahdestaan liikenteessä ilman kiirettä vapauttamaan lapsenvahteja. Pojat seikkailivat samaan aikaan Liedon Zoolandiassa ja me syötiin mustaa makkaraa Porvoossa. Että ihan sinne asti piti lähteä... 


Mutta eipäs ole muuten mikään valhe, että Porvoo on kaunis kaupunki! Ja jätski ihan törkeän hyvää, varsinkin nautittuna aurinkoisessa ilmastossa, pienessä tuulenvireessä. Ja joku taika tuossa Porvoossa on, kun se mustakin maistui paremmalle siellä. 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Nettishoppailijan unelma (tai painajainen)

Myönnetään nyt heti tähän kärkeen, että olen aika kova nettishoppailija. Usein tulee selattua verkkokauppoja hyvien tarjousten toivossa ja varsinkin, kun on kyseessä kodin tuotteet tai lasten vaatteet. Tuntuu vaan niin tyhmältä maksaa tuotteesta täyttä hintaa, jos on kerran olemassa mahdollisuus saada se edes hiukan edullisemmin käyttämällä kassalla jotakin koodia. Vai onko joku eri mieltä? Saleduck kokoaa yli 150 nettikaupan alennukset saman sivuston alle, ja tarjousta klikkaamalla pääsee suoraan ostoksille kyseiseen kauppaan. Aika kätevää eikö?

Itse klikkailin järkyttävässä asuntomessujen jälkeisessä sisustuskuumeessani Saleduckin osastolle Koti. Esimerkiksi Scandinavian Design Center tarjoaa tällä hetkellä aika mahtipontiset alet sekä -20% kaikista Nordic Nestin matoista vielä tänään ja huomenna. Meiltä puuttuu edelleen yläkerran aulatilasta matot ja nyt tässä kovin pähkäilen, lähtisikö meille tilaukseen pari mattoa Nordic Nestiltä. Eikä varmaan  tarvitse perustella, miksi nuo matot kiehtoo? Toisaalta aika kovin himottaisi tilata pari uutta säilytyskoria poikien leluille ja muille härpäkkeille. Ja miten ihanan suloisia lasten juttuja Scandinavian Design Center tarjoaakaan. Tuohon talohyllyyn saisi aika kivasti poikien pikkuautoja esille, pilvilamppu on nyt vaan ihan täydellinen ja junahylly nyt tuskin kaipaa selittelyjä. Huh hei, nettishoppailu on joskus kyllä aika kamalaa!
kaikki kuvat: scandinaviandesigncenter.fi

SDC:n lisäksi Saleduck tarjoaa alennuskoodeja esimerkiksi Finnish Design Shopiin, Royal Designiin ja Room 21:een. Ja koska Saleduckin sivuille on koottu eri verkkokaupat aihepiireittäin, on alennuskoodien kyttäily tehty ihan naurettavan helpoksi. Huomasin muuten juuri, että Scandinavian Design Centerissä olisi lasten Arne Jacobsenin kirjainpussilakanat alessa. Apua, miehelle ei sitten kerrota tästä yhtään mitään...

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Asuntomessujen parhaat

Veimme perjantaina vauhtikaksikon mummille ja pappalle viikonloppuhoitoon ja lähdimme miehen kanssa pitkästä pitkästä aikaa kahdestaan yhtään mihinkään. Ensimmäinen  pysäkki oli Vantaan asuntomessuilla. Alunperin meillä ei ollut tarkoitus mennä koko messuille ollenkaan, mutta kun saimme liput messuille Passiivikivitalojen kautta, niin sinne suunnattiin. Ja hyvä että mentiin, nyt on ideapankki taas täydempi ja täydellisempi suunnitellessamme meidän seuraavaa taloa. Ja aika yllättäen yllätin myös itseni, sillä innostuin lähinnä vaaleaa puuta ja pehmeitä värejä sisältävistä kodeista. Ou mään, kuvat kertokoon.

Moni messuilla käynyt oli kokenut asunnot pieniksi ja ahtaiksi sekä persoonattomiksi. Itse olen kuitenkin osittain eri mieltä, sillä talot heijastivat kyllä omasta mielestäni juuri tätä päivää. Yksinkertaista, tehokasta ja toimivaa. Kohteissa neliöt oli otettu tehokkaasti käyttöön ja tilat oli tehty helposti muunneltaviksi ja moneen makuun sopiviksi. Ne oli ihan oikeiden ihmisten ja perheiden koteja eikä niinkään kohahdusta ja ihmettelyä aiheuttavia loukkoja, joilla yritetään väkisin päästä sisustuslehtien kanteen. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, tietysti.


Alueena Vantaan Kivistö oli hyvinkin viihtyisä ja asuntomessualue oli paikka, jossa hyvin voisin kuvitella asuvani. Tontit nyt olivat luonnollisestikin melko eriarvoisia riippuen siitä, sijaitsiko tontti kaaren sisä- vai ulkokehällä. Ympäristö oli tehty ainakin näin mukakaupungistuneen maalaisjuntin mielestä hyvin toimivaksi ja varsinkin lapsiperheille sopivaksi. Kulkuyhteydet oli hyvät joka suuntaan ja alueelle näytti olevan rakenteilla myös ihan niitä peruspalveluja neuvolasta lähikauppaan. Myös rakennusasioissa hyvinkin kriittinen mieheni oli aika mehuissaan alueesta ja messukohteista. Ja taatusti muuten kyseenalaisti ja argumentoi useaakin rakennusmenetelmää. Siinä sitten seisoin vieressä ja mietin, että huh huh, meidän rakennusprojektista tulee sitten joskus muuten aika tuskaa... 

Mutta mitä uutta ja ihmeellistä sieltä messuilta sitten jäi käteemme ylihinnoiteltujen voileipien ja tekopirteiden esittelijöiden lisäksi?

- kodinhoitohuoneen sijoittelu yläkertaan erilleen alakerran pesutiloista. Aivan loistava idea, ainakin itselläni pyykkihuollossa kaikkein ärsyttävintä on se puhtaiden pyykkien raahaaminen takaisin yläkertaan vaatekaappeihin. Ehdottomasti tämä idea käyttöön!

- liukuovet vessoissa ja yleisissä tiloissa. Tätä ratkaisua on mietitty itsekin jo ennen messuja ja meidän tulevassa kodissa on suurella todennäköisyydellä kyllä liukuovia.

- keittiön välitilana ikkuna. Miksi keittiön pitäisi aina sijaita sisäseinää vasten? Joku rakenteellinen seikka siinä varmaan on, mutta itse lämpenin tälle ajatukselle aika huolella. Myös yläkaapit saavat jäädä tulevassa kodissa unholaan. 

- lastenhuoneen jakaminen liukuovella. Tämä olisi ihan älyttömän toimiva ratkaisu, varsinkin näin kaksosperheessä. Pojat olisivat samassa huoneessa, mutta tarvittaessa heidät voisi myös erottaa ja molemmat saisivat omaa rauhaa. Tämäkin idea käyttöön!

- betoniportaat ja lasikaiteet. Mies ei ole muista puhunutkaan koko messujen jälkeen. Eli ilmeisesti meiltä löytyy tulevaisuudessa myös betoniportaat. Ja on ne munkin mielestä ihan törkeen siistit!

- sauna ja pesutilojen sijoittaminen erilliseen siipeen. Ja siitä se ajatus sitten lähti ja nyt piirretään kovaa vauhtia jo pohjapiirustuksia...

- ulkovuorauksena leveä vaakalaudoitus. Taas miehen topkolmoseen menevä juttu, aika hyvä kakkosvaihtoehto rappaukselle!

- vaalea puu. Juuri, kun ollaan eliminoitu meidän kodista kaikki puun värinen, nyt haluan sitä lisää. Ja paljon. Ja joka puolelle. Perus-muija.

Eli miltä meidän tuleva talo sitten näyttää, kun se joskus rakennetaan? Ei mitään hajua, mutta kuume on kova eikä siihen taida auttaa yhtään, että käytiin asuntomessuilla...

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kakkujen kakku

Omiin TOP5 -kakkuihin lukeutuu ihan ehdottomasti Britakakku. Väliin kermavaahtoa ja mansikoita, päälle vähän minttua ja se on siinä. Yksinkertainen on kaunista ja ennenkaikkea parhaimman makuista. Muita vitoseen pääseviä suosikkeja ovat amerikkalainen juustokakku, valkosuklaajuustokakku, mutakakku sekä daimkakku. Näitä on siis meillä aina mitä luultavimmin tarjolla, jos kutsu käy synttäreille tai muihin juhliin. Tässä napsahtaa nyt kuitenkin luotto-ohje Britakakkuun, jota tein meidän hääpäivänä viime viikolla.


Britakakku mintulla ja mansikoilla

Pohja

3 keltuaista
1 muna
1,5 dl sokeria
100 g margariinia
0,25 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Marenki

3 valkuaista
0,75 dl sokeria

kermaa
mansikoita
mintun lehtiä


Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa keltuaiset, muna ja sokeria vaahdoksi.
Lisää voi ja maito.
Lisää keskenään sekoitetut kuiva-aineet.
Levitä taikina pellille.
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri pienissä erissä edelleen vatkaten.
Levitä marenki pohjan päälle.
Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia.
Anna jäähtyä.
Leikkaa pohja neljään osaan ja täytä välit kermavaahdolla, mansikoilla ja mintun lehdillä.
Älä kerro kenellekään, että teit kakkua vaan syö se salassa. Saatat muuten jäädä ilman...

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Särkänniemi

Eilen oltiin koko porukalla jo toistamiseen tälle kesälle Särkänniemessä viettämässä ihanan aurinkoista Johannan päivää. Hyvää myöhästynyttä nimipäivää vaan itselleni, en edes muistanut koko asiaa.

Leppäkertut, possujuna, regatta ja huvimaja-karuselli tuli testattua useampaan kertaan, kuten myös Särkänniemen kahvi ja hillomunkit. Vaikka siinä yhdessä ainoassa laitteessa, johon itse menin eli Huvimajassakin maha meni umpisolmuun ja meinasin oksentaa, meillä oli silti ihan mahtava päivä. Moitepalautteen jouduin kuitenkin vielä päivän päätteeksi kirjoittelemaan Särkkikseen, sillä aivan umpitökerö possujunan laitehoitaja eväsi Einolta pääsyn ajelulle reissun loppumetreillä. Eino ei suostunut koko päivänä ottamaan käteensä sitä alle 100 senttisten leimaa, ja joka ei ollut ongelma siihen mennessä, mutta tämä järjen jättiläinen päätti sitten pilata lapsen ilon ja jättää Einon kyydistä. No eihän Aapokaan suostunut sitten junan kyytiin ilman veljeä, joten itku kurkussa käveltiin possujunasta kohti Särkän portteja. 

No tästä pienestä välikohtauksesta huolimatta meillä oli aivan ihana iltapäivä Näsijärven rannalla. Aurinko paistoi täydellä teholla ja poikien iloa oli aivan mahtava katsella. Saa nähdä tuleeko pojista yhtä hurjapäitä kuin isänsä, vai saako pelkuriäiti tartutettua nössöilyn poikiin. Siis ajatelkaa, pahat olot jo pelkästä tornadon katsomisesta ja simppeli karusellikin sai pään ihan sekaisin koko loppupäiväksi. Mutta ei se mitään, tyydyn ihan mielelläni siihen penkillä istujan rooliin, jossa saa vahtia metrilakuja ja juoda kahvia. 

 Kestääkö teillä sisuskalut sitä kaikkea kieppumista ja ravistelua? 

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Sunny morning

Aamulla on mulla tapana avata sälekaihtimet aamupalaa syödessä, kunhan ollaan ensin jaksettu heräillä. Siinä näkee aika hyvin tulevan aamupäivän suunnitelmat eli lähdetäänkö aamupalan jälkeen suoraan pihalle, tehdäänkö retki johonkin suuntaan vai ollaanko ihan sovinnolla sisällä ja kannetaan legolaatikot olohuoneeseen. Viime viikolla oli onneksi useampana aamupäivänä mahdollisuus loikata aamupuurolta suoraan terassin ovesta ulos ja nauttia siitä kesästä. Helteet tosin edelleen loistivat poissaolollaan, mutta silti pihalla tarkeni hyvin shortseilla ja meitsi keikisteli jopa biksut päällä, yrittäen epätoivoisesti saada vähän väriä pintaan.

Samaa kaavaa olen noudattanut tänä aamuna ja pakko se on uskoa, että aurinko paistaa. Kunhan tässä saadaan aamutoimet tehtyä, niin avaan oven ja päästän pojat vapauteen. Itse otan aamupäiväkahvin terdelle mukaan ja nappaan kainaloon ristikkolehden. 


Laitoimme alkukesästä pihamme täysin suljetuksi eli lisäsimme aidattomaan kohtaan vielä portin. Viime kesänä tonttia laitettiin siis reunustamaan pensasaita ja verkkoaita, mutta silti pojat löysivät aina sen ainoan kolon, josta pääsi autokatoksen kautta omasta pihasta pois. Nyt on sekin mahdollisuus blokattu ja pojat voi aivan huoletta päästää jopa keskenään pihalle touhuamaan ja itse löntystää paikalle omassa tahdissa. Toki poikia täytyy edelleen vähän valvoa, vähintäänkin sisältä ikkunoiden kautta, sillä ikinä ei voi tietää, mitä sällit keksivät. Tajusivatpa he heti portin laiton jälkeenkin, että pääseehän sisäkautta edelleen naapureiden pihalle ja autotielle. Terassin ovesta vaan sisälle ja pääoven kautta ulos. Tosi kiva..


Ehdottomasti parasta kesässä on vesileikit. Autopesula, kenkäpesula, traktoripesula, äitipesula, ihan kaikesta saa aikaiseksi pesulaleikin. Toinen kova juttu veden kanssa läträtessä on maalaaminen, ja siinäkin vain taivas on rajana, kun etsitään maalauskohdetta. Vesipyssyjä en halua enkä suostu pojille vielä hankkimaan, sen verran olen pyssyleikkejä vastaan, että meillähän ei mitään sotataisteluja vielä leikitä. Vettä suihkuttavat pallot sen sijaan ovat ihan ykkösiä! Itse uiminen on jäänyt kaiken tämän jalkoihin eikä meidän huippuhienossa design-altaassa ole tänä kesänä uitu kuin vain muutaman kerran. Yksi äitivalaskin eksyi kerran sinne helletuskissaan, mutta muuten on sen suhteen ollut kyllä aika hiljaista.


Isillä ja pojilla on lomaa jäljellä vielä pari viikkoa ja itselläni yksi viikko enemmän, joten on tässä aikaa vielä puuhata kaikenlaista. Loppuviikosta lähdetään taas reissun päälle ja tänään saan viettää luksusaikaa itseni kanssa, kun lähden oikein Tampereelle asti shoppailemaan. Kylppäri- ja vessarempat on valmiina sekä kesän pakolliset hommat eli mm. matonpesut ja ikkunanpesut on jo nekin hoidettu eli jospa nämä viimeiset lomaviikot ihan vaikka vaan lomailtaisiin! 


Tämä tässä on muuten Aapo, meidän perheen linssilude. Äiti ota kuvaa musta, ota kuva mun kengästä, ota kuva mun sormesta, hei määkin haluun kuvaan!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Vierekkäin

Lauantaina viisi vuotta sitten istuin kampaamon tuolissa ja hiuksiini laitettiin liljan kukkia. Puin päälleni kauneimman näkemäni mekon, ranteeseen asettelin edesmenneen mummini rannekorun ja jalkaani laitoin siniset kengät. Tänään tuli tasan viisi vuotta siitä, kun istahdimme sen vanhan Mersun kyytiin kirkon pihalla ja huokaisimme helpotuksesta. Viisi vuotta sitten söimme taivaallista mansikkakakkua ja nautimme kesän kuumimmasta päivästä. Silloin heinäkuisena lauantaina olimme pääroolissa ja mies sai onkia hameeni alta pesäpallokypärän ja hiustenkuivaimen. Niin ja sukkanauhan. Illalla karkasimme juhlasta ensimmäisinä riisisateessa ja päätimme, ettei koskaan enää.


Ja vierekkäin ollaan edelleen. Eikä sitä voisi paremmin osoittaa, kuin saamalla mieheltä lahjaksi sormus, jonka nimi on Vierekkäin. Tai no itse tätä himoitsin ja tarpeeksi kauan kun vinkuu, jossain kohtaa saa yleensä periksi. Paras neuvo kaikille teille avioon aikoville, miehet ei vaan pysty sanomaan loputtomasti ei.

Nyt vasemmasta nimettömästä löytyvät kolme sormusta kertovat mielestäni kaiken meidän suhteesta ja niistä vuosista, joita tulee ensi keväänä täyteen jo kymmenen. Keltakultainen kihlasormus, joka monen mutkan kautta ostettiin lopulta Suomesta Ruotsissa kihlautumisen jälkeen, johon kaiverrettiin ensin oma nimeni ja väärä päivämäärä, ja joka kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää ihan liikaa ihania muistoja. Valkokultainen Kalevala Korun Aurea, jonka sain viisi vuotta sitten pujottaa, tai oikeastaan ahtaa, sormeen ja joka on jo sopivasti klommoinen ja kulunut. Ja viimeisenä tuo Kalevala Korun Vierekkäin, johon kiteytyy kaikki yhdessä koetut hetket ja tulevaisuus. Nimenomaan tässä ollaan oltu vierekkäin ja tullaan olemaan.

Tänään juhlistamme hääpäivää lähtemällä Tampereelle ostamaan vessaan kaapinovia ja vohvelilounaalle Laukontorille, jos pilvet antavat myöten. Jääkaapissa odottaa britakakku ja ostin minä miehellekin jotain muistoksi tästä päivästä. Ensi viikolla karataan ihan kahdestaan muutamaksi yöksi johonkin, en kerro mihin, kun ei me ihan vielä itsekään tiedetä. Viimeiset viisi vuotta on mennyt niin haipakassa tahdissa, että jospa tulevat viisi vuotta menisi vähän kevyemmin. Toki muutoksilta tuskin vältytään, mutta ehkä ne raskaimmat hetket ovat takana päin. Nyt on hyvä kuitenkin juuri näin.


Love is all you need. And a pair of shoes. Vai miten se meni?

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Shortsit vai sortsit?

Oikeastaan ihan yks hailee, sillä tälle kesälle niitä s(h)ortseja on tullut hankittua ihan riittämiin. Pojilta löytyy, äidiltä löytyy ja tokihan niitä on eksynyt myös isin vaatekaappiin. Shortsit on vaan niin must have kesäisin, etten kyllä pysty vastustamaan niiden hankintaa.


Itse kaivan shortsit esiin jo heti ensimmäisinä kesän aurinkoisina päivinä. Niiden kaveriksi vain huppari tai neule, niin kyllä kelpaa värjötellä kesäillassa. Jossain vaiheessa elin suurta hameinnostusta, mutta nykyään shortsit on vaan niin paljon kätevämmät, kun päivät pitkät hyppii ja kykkii noiden poitsujen perässä. Eipähän tarvitse pelätä vilautteluvahinkoja!

Itseltäni löytyy shortseja joka lähtöön. On farkkua ja collegea, löytyy pitkällä ja lyhyellä lahkeella. On rennompaa ja on siistempää, tummaa ja vaaleaa. Täksi kesäksi en ole ostanut itselleni muita uusia kuin nuo Makian aivan törkeät hienot farkkushortsit. Muut kappaleet ovat peruja edellisiltä kesiltä, ja osan farkkushortseista olen tehnyt ihan itse (lue: leikannut) vanhoista unohtuneista farmareista. Kuvissa näkyvien lisäksi löytyy vielä kahdet capri-mittaiset lökärit ja kahdet juoksushortsit. Ehkä näillä pärjää?

Vasemmalta: JC/Crocker, Vero Moda, Vero Moda, H&M, Stadium/Warp, Only, H&M, Makia, Levi's

Pojilta löytyy shortseja kullekin poitsulle viisi paria. Popilta on college- sekä uimashortsit, joita kyllä aion käyttää taas ihan normishortseina. Meillä on ollut juuri näitä Popin uimashortseja nyt kaikkina kesinä, ja näistä ei voi kuin tykätä! Lisäksi löytyy ns. siistemmät farkkushortsit Hennesiltä sekä Stadiumista ostetut urheilushortsit, jotka nekin taitavat olla alunperin tarkoitettu uintikäyttöön. Näiden lisäksi on vielä Tutan trikoiset shortsit, jotka ovat vähän pidemmät, mutta aivan ihanan ohuet.

Vasemmalta: Po.P, Stadium/Warp, Po.P, H&M, Tutta

Ihan kamalasti ei ole vielä ollut tarvetta shortseja suurkuluttaa, mutta kyllä melkein päivittäin me ollaan shortseissa menty. Lukuunottamatta nyt tietysti niitä päiviä, kun on ollut pakko kaivaa esiin ne tuulipuvut ja pipot. Mutta toivo elää edelleen korkealla, että se kesä vielä kunnolla tulee ja ennuste näyttäisi muuta kuin harmaata pilveä ja vesitippaa. Ainakin eilen ja tänään ollaan nautiskeltu auringosta, ehkä vielä huominen jooko? Mutta silti, ymmärrän, jos joku pitää tätä vähän ylimitoitettuna shortsivarastona. Onhan se nyt vähän pöhköä omistaa 13 shortsit...

Ja muuten. Mun mielestä sinne kuuluu kyllä se hoo. Sortsit näyttää vaan kirjoitettuna niiiin tyhmältä.

Mites on, hoolla vai ilman vai ei kyseisiä pätkittyjä housuja ollenkaan? 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Sielläkin oli lehmä.

Mutta ei vaan nyt käyty niitä lähempää ihastelemassa. Automatkallakin niitä bongailtiin, kuten myös heinäpaaleja, ojaan kaatuneita rekkoja, Lahden rautatieasemaa, nostureita, tukkipinoja, ABC-torneja ja mäntymetsiä. Mutta silti jäi lehmät mieleen...jep.


Parin päivän kesäreissu on taas tehty ja kotona ollaan. Kyllä sitä kotia vaan osaa ihan erilailla arvostaa, kun käy välillä vähän kauempana. Miten ihanaa onkaan laittaa se pyykkikone pyörimään ja ripustaa pyykit narulle. Tai päästää pojat terassin ovesta ulos, ilman pelkoa siitä, että pojat juoksevat tielle auton alle tai putoavat tyhjään vanhaan kaivoon. Ja aamulla saa valita kaapista just ne vaatteet, mitkä hyvältä tuntuu ja vaikka röhnöttää sohvalla rikkinäisissä verkkareissa koko päivän. Kotona saa juosta ja pomppia aivan vapaasti ja levittää kaikki legot olohuoneeseen, eikä tarvitse pelätä, että milloin se kallis jalkalamppu kaatuu. Voipi olla siis aivan relax ja vaihtaa suunnitelmia vaikka tunnin välein.


Mutta on se reissaaminenkin aika kivaa. Oikeastaan tosi kivaa. Paitsi ne hyttyset. Jos jotain kesässä vihaan, niin sitä surkian ininää. Enivei, yksi reissu taas takana ja toivottavasti kuvista välittyy edes hiukan lomafiilistä. Ja kiitos lisäkäsistä sinne Päijänteen rannoille!

Kesäisiä päiviä teille! Aion nyt tanssia antisadetanssin, jotta tämä harmaus loppuisi ja helteet tulis bäkkiin. Mä haluan taas tuskailla kuumuutta ja grillata sääriä.