keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Pikainen avautuminen

Opettajien loma todellakin tulee tarpeeseen. Olen niin rättipoikkiväsynyt, että yhtenä iltana nukahdin työhuoneessa tuolille ja aamuisin alkaa olla työn ja tuskan takana nousta sängystä. Meidän koti on ihan kaaoksen vallassa ja aikakin näyttää pysähtyneen. Se ei ole mikään legenda, että kevään viimeiset viikot ovat opettajille raskaimmat, vaikka varsinaista opiskelua ei enää ohjelmassa olekaan. Huh huh.


Mutta eipä muuta irtoa tähän hätään, jatkan aivottoman komedian katsomista. Jos joku osaa tehdä surkeita leffoja, niin se on kyllä Adam Sandler. Palataan!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Asukriisi

Ensi lauantaina on edessä koulun kevätjuhla, johon koen ihan älytöntä asukriisiä. En ole juhlassa mitenkään suuressa roolissa, luokassa toki jaan todistukset ja edustan meidän luokkaa ja koulua. Mutta se, mikä tilanteesta tekee todella panikoitavan onkin se, että näen useimpien oppilaiden vanhemmat nyt ensimmäistä kertaa. Millaisen vaikutelman haluan heille antaa ja toisaalta, millaista vaikutelmaa en todellakaan halua heille antaa. Ja se suurin rajoite onkin pahin. Meidän kevätjuhla pidetään nimittäin ulkona, satoi tai paistoi. Kääk.

Asiallinen ja tiukkis? Rento, mutta tyylikäs? Nuorekas, olematta liian teini? Moderni ja nykyaikainen, muttei mikään hepsankeikka? Äh, ihan kamalaa. 

Mitään uusia vaatteita en aio ostaa, enkä kyllä edes saa, koska lakkoilen, joten olemassaolevista rojuista on asu koottava. Olenkin nyt päässyt rajaamaan vaihtoehdot muutamaan eniten omaa silmää miellyttävään, mutta kuitenkin täysin omaa tyyliäni olevaan kokonaisuuteen (huomaa värit!). Lisäksi haluaisin laittaa tuon harmaan bleiserin, jota en ole vielä koskaan käyttänyt, kun kerran laputkin ovat edelleen kiinni.. Ja koska miehen mielipide on "Joo ihan hyvä. Toikin on hyvä. Tossa sun peppu näyttää liian hyvältä. Ei kelpaa. Vähän liian lyhyt. Tää on liian juhlava. No nyt on ihan liian kuuma. Tää on ihan jees." Ja sitä rataa, eli jeesiä ei pahemmin sieltä suunnilta tule. Siispä tarvitsen apua! Mikä näistä olisi mielestäsi paras valinta koulun kevätjuhlaan? Itse olen vahvasti vaihtoehdon nro 1 tai 4 kannalla, mutta tarvitsen vielä vahvistusta. Vai tuleeko teille mieleen jokin ihan muu vaihtoehto?

1. Maximekko + vyö + ballerinat + bleiseri ulos
2. Suorat housut + paita + bleiseri + korkkarit


3. Kotelomekko + bleiseri + huivi + korkkarit
4. Chinot + paita + korkkarit + bleiseri ulos


5. Maximekko + huivi + korkkarit + bleiseri ulos
6. Kynähame + paita + bleiseri ulos + korkkarit


7. Sifonkimekko + vyö + bleiseri ulos + korkkarit


HELP?!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Same old story.

Kiire potenssiin sata. Ja ensimmäinen asia, josta olen karsinut, on ollut blogi. Olen ollut oikeastaan koko kevään todella laiska ja huono bloggaaja, ja rehellisesti sanottuna myös motivaatio on ollut aika ajoin hukassa. En oikein tiedä, mistä kirjoittaisin, mistä te haluaisitte lukea tai ylipäätään kiinnostaako ketään. Meidän arki on sitä samaa edelleen, valokuvaamiseen ei riitä aika eikä viime aikoina ole tullut tehtyä mitään sen ihmeempää tai ostettua mitään näyttämisen arvoista. Yksinkertaisesti, ei ole ollut mistä kirjoittaa, enkä halua julkaista väkisin väännettyä postausta kiireisestä päivästä.


Olen laiminlyönyt oman blogini lisäksi myös teidän kaikkien muiden blogit. Bloglovinissa on 227 lukematonta postausta, kommenttien vastaus laahaa enkä ole tainnut kenellekään kommentoida viimeiseen kuukauteen. Facebookissa en ehdi käymään, kirpparikamoja pitäisi laittaa myyntiin ja ikkunatkin kaipaisivat pesua. Ehkä ymmärrätte, miksi työ, perhe, koti ja blogi eivät ole kovin hyvä yhdistelmä... 


Arvioinnit ovat painaneet päälle, syksyn työpaikan suhteen on järkyttävä stressi ja kaiken huipuksi tehdään tässä samalla vielä pesutilojen remonttia. Kuvissa onkin jo vähän esimakua siitä, mitä saunan puolella tapahtuu eli samalla linjalla mennään. Mustaa ja valkoista. Pihatyöt pitäisi aloittaa ja hommata sinne muutama puu, nurmikkoakin pitäisi kylvää muutamaan kohtaan. Päiväkotiin pitäisi keksiä jotkin kevätlahjat ja uutta autoakin etsitään täydellä höyryllä. Hommaa riittää siis vähän liikaakin ja aika tuntuu valuvan ihan liian nopeasti.


Iltaisin painavat kotityöt päälle, pyykkiä tulee nykyään vaipattomilta hepuilta kaameat kasat ja joskus pitäisi ehtiä imuroimaankin. Illat olen väsännyt työhakemuksia ja korjannut kokeita, telkkarista olen katsonut viimeksi viikko sitten muuta kuin lastenohjelmia. Monesti blogi on mielessä, mutta se bloggeriin kirjautuminen on ollut vain liian vaivalloista. Kun avaan uuden tekstin luomisikkunan, pää lyö tyhjää. Siksi tarvitsenkin nyt teidän apua. Eli vanhoja kunnon toiveita pliis. 


Mutta jotain hyvääkin. Paljon ollaan saatu aikaiseksi, viikon päästä alkaa kesäloma ja taisin löytää meille juuri täydellisen auton. Sama virsi jatkuu, mutta en vain mahda sille mitään, etten ehdi. 24 tuntia vuorokaudessa on vain hiukan liian vähän. 

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Yhtenä iltana

...mentäisi ei nukkumaan. Yhtenä iltana kuunnella tuulia vaan. Ja niin edelleen. Se fiilis, tiedättekö, se välittyy näistä kuvista.

Me ollaan monena iltana menty vielä suhteellisen myöhään, ainakin lapsiperheen aikataululla, ulkoilemaan. Ollaan käyty pyöräilemässä, leikitty hiekkalaatikolla tai pelattu sählyä. Ja juotu iltakahvit hiekkalaatikon reunalla. Näin iltaisin luonto on jotenkin todella kaunis ja hiljainen, kun kaikki muut alkavat ilmeisesti olla jo iltapuuhissa. Mahtavat naapurit ihmetellä, että siellä ne kaahot taas valvottavat lapsia eivätkä ymmärrä lasten kasvatuksen päälle mitään. Hahah, me väsytetään lapsia!

Pojilla on näin valon lisääntyessä rytmi siiirtynyt koko ajan myöhäisemmäksi ja nukkumaan käydään vasta lähempänä yhdeksää. Päiväkodissa nukutut päiväunet myöhästyttävät nukahtamista entisestään eikä siihen taistoon kannata todellakaan lähteä kovin aikaisin. Entinen hiljaisuus talossa kello puoli kahdeksan onkin muuttunut hiljaisuudeksi kello yhdeksän! Eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, jokainen hetki on vain enemmän aikaa poikien kanssa, mutta tällä tyylillä se kuuluisa oma aika jää melkoisen minimaaliseksi. Toki tässä nyt eletään jo ihan viimeisiä työviikkoja, joten kyllä sitä jaksaa herätä aamulla vähän vähemmilläkin yöunilla. Sillä minähän en karsi siitä hetkestä hiljaisuutta enkä siis painele nukkumaan heti poikien perään.

Mutta kevätilta, auringonlasku ja kaksi touhuavaa pojankoltiaista. Siinä ei paljoa häiritse ojaan ajot pyörillä, hutilaukaukset sählypelissä tai hiekanmurut lenkkareissa. Ihan parasta aikaa!


Mut hei mites tuo meidän nurmikko. Pitäisköhän sille näyttää jo pikkuhiljaa leikkuria? Ja ehkä Einollekin pitäisi pukea housut oikeinpäin jalkaan..No mitäs pienistä, kohta on kesä ♥

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Väri on enne.

Sain Indiedays Inspiration Daysta L'Oréalin pisteeltä kaksi uuden L'Oréal Parisin Prodigy -hiusvärisarjan sävyä testiin. Eilen sitten vihdoin ja viimein läimäisin värit päähän kaverin avustuksella, tavoitteena saada aikaiseksi liukuväriefektiä luonnollisen näköisesti. Täytyy kyllä myöntää, että aika hyvin me onnistuttiin, vaikka ei ammattilaisia ollakaan. Ainakin ero entiseen puoli vuotta sitten viimeksi kampaajalla käyneeseen kuontaloon on huomattava! Jos ei ihan liukuväriä, mutta ainakin kiiltoa ja raikkautta on enemmän. Ja ihan oikeasti tämä hamppukasa tuntuu paljon terveemmältä ja paremmin voivalta! 


Värjäsimme tummemmalla eli sävyllä 8.0 keskivaalea hiusten tyven ja siitä noin kymmenen sentin verran kohti latvaa. Sitten laitoimme tummemman värin perään latvaan asti vaaleampaa väriä eli sävyä 9.0 kirkas vaalea. Levityksessä käytimme apuna sivellintä ja värin kaadoimme pakasterasiaan, oltiin olevinamme ihan pro. Mutta väripullollakin homma onnistuisi ihan mainiosti.  Värin annoimme vaikuttaa ohjeessa mainitun ajan eli puolisen tuntia, jonka jälkeen pesin värin pois ja levitin mukana tulleen hoitoaineen hiuksiin. Käytin vain toisen väripaketin hoitoaineen, koska se oli hyvinkin riittoisaa. Tyvestä tuli ihan aavistuksen kellertävä, mutta senkin saa korjattua hopeashampoolla ja tarvittaessa sitten heitän sekaan color maskin poistamaan keltaisuutta. Muuten, bueno!

En ole värjännyt hiuksia itse kotikonstein moneen vuoteen. Olen luottanut vain ammattilaisen osaamiseen  enkä ole uskaltanut edes yrittää kaupan värejä epäonnistumisen pelossa. Hiukset ovat itselleni olennainen osa itsevarmuutta ja hiusten pitää olla aina kuosissa ennen kuin voin edes kuvitella lähteväni mihinkään. Kuitenkin oma hiusvärini on suoraan sanottuna ihan karmean tylsä ja toisaalta kampaajan hinnat nousevat jatkuvasti, joten kotivärjäys aina silloin tällöin olisi ihan järkevääkin.


Ja nyt kun sain hyvinkin onnistuneen kotivärjäyskokemuksen, voin huoletta käydä puolen vuoden välein siellä kampaajalla ja käyntikertojen välissä värjätä kotona. Itseasiassa tiistaina olen menossa leikkauttamaan tukkani, joten saa nähdä mitä luottokampaajani sanoo tästä kokeilusta. Ainakin itse olen ihan tyytyväinen, ettei tullut tarvetta varata paniikkisessiota ammattitason värjäykseen.

Yhteistyössä L'Oréal Paris

torstai 14. toukokuuta 2015

Reppuhaaveilua

Mulla on ihan hirveä reppukuume. Pakko saada hetitännenyt! Sitä se ilmeisesti teettää tehdä vuoden verran töitä koulussa, niin johan alkaa taas reput näyttää hienoilta eikä ollenkaan oldschoolilta. Heh heh, sisäpiirivitsi. Reppu olisi vaan niin kätevä joka tilanteeseen ja varsinkin kesää ajatellen reissuille ja mahdollisille festareille. Tahdon! Vielä, kun osaisi vaan päättää, että minkälaisen repun haluan... 

Muutamia suosikkeja olisivat vähän merihenkiset Makian, Marimekon, Herschelin ja Fjällravenin kangasreput. Toisaalta taas nahkainen reppu olisi varmasti paljon kestävämpi ja helpompi pitää kuosissa. Äh, en osaa päättää. Sen verran kriteerejä kuitenkin on, että repun pitäisi olla kestävä ja laadukas. Ja tietysti kivan näköinen eikä ekologisuuskaan olisi pahasta. Hintapuoli on vielä vähän auki, mutta kaiken tämän shoppailulakkoilun jälkeen ehkä sen hinnankaan ei ole niin nuukaa. En vaan jaksaisi odottaa, että kesäloma alkaa ja voin taas shoppailla ja ostaa repun!

stockmann.com, partioaitta.fi, marimekko.fi


Mutta repun haluan ja sillä sipuli. Ja onhan se nyt täysin luonnollista hankkia reppu, sillä olen jälleen opiskelija! Osa-aikainen tosin, mutta sitäkin tehokkaampi (ainakin kuvitelmissani). Tavoitteena on tehdä työn ohessa vähän täydennyskoulutusta ja saada lisäpätevyys kahden vuoden kuluttua. Eli ihan oikein ennustin, ei meidän perheessä vain osata olla opiskelematta! Siispä reppukaupoille mars.

Mitä mieltä olette, olenko ihan out tämän reppuvouhotuksen kanssa?

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Täydellinen matto

Vihdoin reilu kuukausi sitten löysin sen. Nimittäin täydellisen maton meidän portaiden alla sijaitsevaan poikien leikkinurkkaukseen! Oikeastaan siitä lähtien, kun tänne muutimme, olen etsinyt ahtaaseen tilaan sopivaa mattoa. Alkuun pidimme siellä moniväristä liikennemattoa, jonka halusin ehdottomasti vaihtaa pyöreään, lämpimään karvamattoon. Mutta kun sen karvamaton ostin ja paikkaan sovitin, ei se sopinut sinne sittenkään. Ja muutenkin taitaa aika olla ajanut jo nukkamattojen ohitse, sillä ne eivät sytytä enää ollenkaan. Sitten ostin harmaaraidallisen matonretaleen, jonka kuitenkin siirsin keittiöön tuomaan sinne vähän pehmeyttä. No taas oltiin pitkän aikaa ilman mattoa, kunnes eräänä iltana uupuneena ja elämään kyllästyneenä selailin Hennesin nettikauppaa. Ja sieltä se löytyi. Mustavalkoinen puuvilla matto, jossa oli kaiken lisäksi autoradan kuva ja liukueste pohjassa. En miettinyt kahta sekuntia, kun jo olin kassalla maksamassa ostoksia. Ja tämä oli siis ennen sitä shoppailulakkoa.


Mutta eikö ole ihan täydellinen ja juuri kuin tuohon tilaan tehty? Itse en ainakaan voisi olla tyytyväisempi ja myös kukkaro kiitti ihan kivasti. Matolla taisi olla hintaa alle kolmekymppiä ja silmäniloa sitäkin enemmän. Myös pojat leikkivät matolla ihan innoissaan, onhan siinä leveät kaistat ja ne on ihan oikean autotien näköiset. Miksi sen liikennematon muka pitäisi olla värioksennus? 

Ollaan taas askeleen lähempänä kotia, joka miellyttää sataprosenttisesti! 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Äiti on minun kultarakas.

Näin tokaisi Eino yhtenä aamuna ja toisena Aapo lohkaisi, että minä rakastan äitiä, isiä ja jätskiä. En tiedä mitään parempaa tunnetta kuin se, kun oma lapsi rutistaa tosi lujaa ja antaa märän pusun. Vaikka välillä kiroan lapsiperhearjen syvimpään mustaan aukkoon, niin kyllä se silti on maailman parasta olla äiti.


Tämä menkööt siitä kiintiöäitienpäiväpostauksesta. Ihan hirveästi ei kerrottavaa ole edestakaisin juoksusta, kahdesta sokerihumalaisesta pojanviikarista ja kakkuövereistä. Sen verran on kuitenkin pakko mainita, että sain ehkä siisteimmät äitienpäivälahjat! Pojat olivat tehneet hoidossa rannekorut, joista toinen oli kokonaan musta, koska äiti tykkää mustasta. Jotain on siis mennyt perille! Ja toki eilinen päivä oli muutenkin perussunnuntaita spesiaalimpi, mutta prinsessapäiväkirjaa en aio nyt kirjoittaa. Vai miltä kuulostaa sellaiset kevyet 300km autossa istumista, joista viimeinen satanen huutoa siitä, miten masuun sattuu. Kerronko lisää? Sitähän minäkin.

Enivei äidit rocks. Tai ainakin mää rokkasin äsken kaikki eiliset juustokakut rasvanpoltossa. Nyt hapottaa ja voi hyvällä omalla tunnolla syödä ne kakkujen jämät.

Mukavaa viikkoa, kestäkää vielä pari viikkoa tällaista laiskaa ja saamatonta bloggaajaa!

torstai 7. toukokuuta 2015

Parittomat

Mulla on ollut aina jokin ihmeellinen tapa sijoitella sisustusesineet parittomiin ryhmiin. Yksi, kolme, viisi tai seitsemän. En vain näe mahdolliseksi tilannetta, että meillä olisi kaksi kynttilää pöydällä tai neljän lampun kiskovalaisin. Ruokapöydällä on kolme kynttilänjalkaa, samoin olohuoneen lipaston päällä. TV:n alla majailee seitsemän tuikkukippoa ja vessassakin on saippuapullon, seeprapurkin ja kynttilälyhdyn pyhä kolminaisuus. Jopa meidän kattovalaisimissa on parittomat  määrät lamppuja!

Pareittain tulee ostettua lähinnä vain poikien vaatteet, banaaneitakin ostan aina parittoman määrän. En pysty perustelemaan tätä neuroosiani oikein mitenkään järkevästi, vaan näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan. Ehkä esineet ovat nätemmin esillä parittomassa muodostelmassa tai esineiden parittomuus kuvaa sitä tarvetta ostaa aina kahden sijaan kolme. Tämä nyt ei ole ainoa outo asia meitsissä, mutta en silti pidä itseäni ihan täysin kahjona. Ehkä ihan pikkuisen tunnen itseni hölmöksi, kun huomautan miestä siirtämään sohvalta yhden sohvatyynyn nojatuoliin, jotta niitä olisi kuuden sijaan viisi...
 

Ja luonnollisesti. Tähän postaukseen tuli seitsemän kuvaa...

Onko sinulla sisustusneurooseja? 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Liikenteessä

Viime perjantaina eli vapunpäivänä lähdettiin käväisemään läheisessä liikennepuistossa. Pojat saivat kevään alkumetreillä potkupyörät ja niillä käytiin vähän kruisailemassa ja ihmettelemässä liikennemerkkejä. Potkupyörät ovat olleet ihan täysi menestys ja meidän ulkoilut ovatkin viime aikoina olleet lähinnä potkutteluja ympäri pihaa. Aapo hoksasi potkupyörän idean ihan samantien ensimmäiseltä potkaisulta, mutta Eino on tarvinnut hieman lämmittelyaikaa ja ottikin tuntumaa potkutteluun ensimmäistä kertaa vasta tuolloin liikennepuistossa. Sitä ennen poitsu on tyytyväisenä vain talutellut ja kiillottanut pyöräänsä. 


Pojat ovat jo hyvin perillä liikennesäännöistä. Pyörällä mennään tien reunassa vain kävelytiellä ja omassa pihassa voi pyörällä potkia. Muualla pyörää pitää taluttaa eikä kotirinnettä alas saa koskaan mennä yksin. Kypärä pidetään aina päässä, kun pyörät ovat käytössä eikä autojen lähellä saa potkutella eikä myöskään nurmikolla. Jos näin pienenä takoo nämä järjen äänet päähän, niin eiköhän sitten isompana osata käyttäytyä liikennesääntöjen mukaisesti. Ainakin toivon niin.

Mietimme pitkään, hankimmeko pojille nyt kevääksi potkupyörät, kolmipyöräiset vai apupyörälliset ensipyörät. Olimme kuitenkin kuulleet niin paljon hyvää potkupyöristä ja niiden tehosta tasapainottelun opettelemisessa, joten päädyimme tilaamaan siis pyörät ilman polkimia ja apupyöriä. Pyörät ovat luonnollisestikin mustavalkoiset (vaikkakin ihan sattumalta, oli vain hyvä tarjous) ja merkiksi valikoitui Stiga ilman sen suurempia vertailuja. Päätös perustui suhteellisen halpaan hintaan ja hyviin ominaisuuksiin. Näillä me pärjäillään kyllä ainakin ensi kesään!


Iltapäivä liikennepuistossa oli siis aikamoisen mahtava ja sinne mennään ihan taatusti pian uudestaan. Puiston yhteydessä oleva leikkikenttä oli sekin kovassa käytössä ja viime aikojen merirosvo-innostuksen johdosta kiipeilytelineen ruori ja tähystystorni taisivat kuitenkin olla reissun parasta antia. Tai no ehkä voiton vei kuitenkin leppäkerttu, jota jaksettiin ihmetellä ja siirtää kädestä toiseen. Kunnes Aapo päätti murskata sen sormiensa väliin. Ei leppäkerttu lennä enää. Ei lennä ei...

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pupuja

Ihan pakko vielä jakaa tännekin meidän pienten pupujen poseeraukset. En vaan kestä, miten söpöjä pojat olivat vappuaaton naamiaisissa hoidossa! Aamulla Eino ei antanut piirtää viiksiä tai nenänpäätä, mutta illalla me oltiinkin koko porukka pupuina, niin kuin edellisestä postauksesta näkyi. Pupukostyymi toteutettiin aika pienellä budjetilla eli korvat hain alkuviikosta lelukaupasta ja valkoiset paidat ostin Hennesistä parilla eurolla. Hännäntupsukat askartelin isin vanhoista tennissukista ja siinäpä se. 

Tässä siis Talonpuolikkaan pikkupuput, olkaa hyvä!


 Me jatketaan tässä matkaa kohti Turkua. Keväistä viikonlopun jatkoa, tänään on vasta lauantai!