maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kyl maal o niinpal mukavaa, että!

Viikonloppu vierähti taas kotiseuduilla peltojen ja metsien keskellä. Käpyjen keräämistä, muurahaisten ihmettelyä, pallopelejä, leskenlehtiä ja sukulaisten tapaamista. Sitä se weekend in the countryside yleensä on, unohtamatta tietenkään lähtökiukkuja, kun pitää hyvästellä mummit ja papat. Eilen illalla kotimatkalla tunsinkin taas ihan kamalan huonoa omaatuntoa, kun pidämme poikia "erossa" isovanhemmistaan. Mutta toisaalta emme näe vaihtoehdoksi ainakaan tällä hetkellä muuttamista toispualjokkee (vai tälpual?), vaikka ajatus toisinaan houkutteleekin. Joka tapauksessa tässä tulee viikonlopun kuvasatoa, maalaismaisemat vaan on ihan parhaita.


En muuten kyllä määrittele meitä mitenkään kaupunkilaisiksi, vaikka emme maaseudulla asukaan. Ehkä se on vain niin, että sieltä maalta voi lähteä, mutta maalaisuus ei lähde meistä. Tällaisia landepaukkuja me ollaan. Juntteja, jotka innostuvat K-Raudassa enemmän omenapuista kuin porealtaista ja haistelevat mielummin hevosenpaskaa kuin asfaltin käryä. Ilmeisesti ainakin toinen pojista on samaa sarjaa, kun Einon puolelta takapenkiltä kuuluu useimmiten matkustaessa "äiti kato, puita ja messää!"

Keväisiä päiviä teidän viikkoon, me ollaan taas täysissä voimissa! Kop kop, vaikken taikauskoinen olekaan.

8 kommenttia:

  1. Nyt iski suoraan syömmeen tämä teksti! :D Kyllä se koti on maalla. Itellä ajankohtainen asia alkaa olemaan se, että lähtäkkö kauemmas kotipaikkakuntaa ja katsomaan uusia, isoja kaupunkeja ja niitä suurempia mahdollisuuksia, mutta kun koti on aina koti.

    Mutta onneksi kotiin voi aina palata! Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Mä olen toisaalta tosi iloinen, että tuli silloin lukion jälkeen lähdettyä "suureen maailmaan", sillä nyt sitä maaseudun rauhaa arvostaa ihan eri tavalla!

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. I feel you! Mä kans poden välillä huonoa omatuntoa siitä, että poikien molemmat isovanhemmat asuu melkein 400km päässä, eli nähdään noin kerran kuukaudessa. Automatkat sujuu vielä ihan ok - mut kuinkahan mahtaa olla vuoden parin päästä? Tää alue missä nyt asutaan on aika samanlainen kuin mistä ollaan itse lähtöisin, asunto vain erillainen. Jotenkin kotona ja anoppilassa sitä aina ihailee sitä omakotitaloa ja isoa pihaa, ehkä vielä joskus meillekkin! En haluaisi missään ihan syrjäseudulla asua, missä välimatkat jo ihan kauppaan on kovin pitkät, mutta sopivasti maalla on se paras! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän mekään tällä hetkellä missään ihan kaupungin vilskeessä asuta, mutta ei ihan maaseudullakaan. Sellaisessa sopivassa välimaastossa :) Voi, teillä on vielä pidempi matka. Meillä sentään selvitään reilun tunnin ajamisella mummin oven taakse...

      Poista
  3. Maalle se mieli halajaa, jos sieltä on lähtöisin. Juuret ne vetävät ♥ Kauniita kuvia ja tuttuja kontuja :)
    Nostalginen tuo pihakeinu. Meillä on myös samanmoinen, isäni kotoa pelastettu ja kunnostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran maalta, aina maalta ;) Tekisi kyllä mieli napata joku kerta tuo keinu mukaan ja juurikin kunnostaa se omalle pihalle!

      Poista
  4. Meillä maaseudun houkutus voitti kaupunkielon jälkeen. Maalla on mukavaa! Metsät ja pellot, lintujen laulu. 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkanpa, että myös meitä kutsuu maaseutu jossain vaiheessa. Se maaseudun hiljaisuus on vain jotain aivan korvaamatonta ♥

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!