keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Iso paha TV!

Telkkari, töllö, telkku, toosa. Elektroninen kapistus, joka aiheuttaa varsinkin meissä äiti-ihmisissä valtavan määrän vahvoja mielipiteitä ja ennakkoluuloja. Osa pitää TV:tä maailman parhaimpana lastenvahtina ja osan mielestä telkkari on kaiken pahuuden alkulähde. Lapset menevät pilalle, jos TV:tä katsotaan päivittäin enemmän kuin 10 minuuttia. Vai menevätkö?


Ennen poikien syntymää ja oikeastaan vielä vauva-aikanakin olin ihan varma, että olen telkkarinatsi. Pojille ei tule tarvetta katsoa telkkua enkä aio sitä heille tyrkyttää. No joopa joo, lopulta siinä kävi niin, että jouduin opettamaan pojat katsomaan TV:tä. Sitä ei maltettu katsoa eikä ymmärretty edes kehittävien ohjelmien päälle. Fakta kun vain oli ja on se, että telkkari on ihan himputin hyvä lastenvahti!

Ensin ei kiinnostanut kuin lastenohjelmien tunnarit. Sitten pikkuhiljaa ohjelmaa jaksettiin katsoa pari minuuttia ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että 20 minuuttia Ryhmähauta menee ihan heittämällä yhdeltä istumalta. Ja mutsi kiittää, kun voi rauhassa juoda kello viiden iltapäiväkahvin.

No mitä lisäarvoa telkkari sitten tuo meidän elämään? Ainakin rutkasti lisää mielikuvitusta ja innovointia. Ilman telkkaria meillä tuskin leikittäisiin haarukkatrukkirallia, Rollen ja Sampan pelastusoperaatiota tai tuksupartiota korjaamassa rikkinäisiä kiskoja. Myös monet sanat, laulut ja huudahdukset ovat peräisin vain ja ainoastaan Samsungin saloista. Vai kuvittelitteko tosiaan, että pojat ihan itse keksivät sanoa, että arvaa kuinka paljon sinua rakastan äiti?

Vaikka telkkari toimiikin meillä lastenvahtina, riehumisen rauhoittajana ja leikin lähteenä, katsomme sitä silti varsin kohtuullisesti. Aamuisin ennen hoitoon lähtöä ehtii hyvin katsoa pari jaksoa Chuggingtonia sillä välin, kun äiti kampaa tukkaa ja syö aamupalaa. Iltapäivästä päivällisen jälkeen on hyvä rauhoittua hetkeksi pikkukakkosen pariin ja jatkaa siitä leikkimään autokorjaamoa. Eli arkisin telkkaria keskimäärin noin tunnin ajan. Kääk.

Viikonloppuisin sen sijaan ollaan vähän löysempiä. Aamukuuden herätyksiä voi aivan hyvällä omalla tunnolla venyttää laittamalla Netflixistä merirosvoja tai viisauksia jakavia vetureita. Joskus jopa tunninkin ajan! Ja heti perään päiväuniaikaan, kun perinteiset päikkärit harvoin enää onnistuvat, laitetaan jokin pätkä pyörimään ja saatetaan nukahtaa sohvalle. Keskiarvo viikonloppuisin kaksi tuntia päivässä. A pu a.


Mutta ei sitä aina jakseta katsoa. Useimmiten palapeli tai kirja vie voiton, tai sitten huippuhauska hinausautoleikki. Olen silti onnellinen, että telkkari on olemassa ja maailmaan on keksitty lastenohjelmat. Ei ole meinaan tähän päivään mennessä tullut vielä kiukkua vastaan, jota ei yksi jakso Lauri Kilpa-autoa selättäisi. Ja hei, kahvi kuumana kurkusta alas, vain ja ainoastaan Isojen koneiden ansiosta. Kai nyt vanhemmat saavat sen verran olla itsekkäitä ja tuhota lastensa aivosoluja?

Me vanhemmat sen sijaan ollaan nykyään tosi laiskoja telkkarin tuijottajia. Ainoa sarja, jota seurataan aktiivisesti on Greyn anatomia ja Netflixistä katsellaan leffoja ja satunnaisia sarjoja. Eevat ja Aatamit eivät kiinnosta, salkkarit on täyttä tuubaa ja uutiset luetaan netistä. Poikien hereilläolon aikana ei telkkarista katsota aikuisten ohjelmia, ja toisaalta iltaisin poikien nukahdettua on paljon muuta hommaa kuin tuijottaa tyhjänpäi(väi)siä keskusteluohjelmia. Perjantaisin pidetään kylläkin usein leffailtaa ja onhan niitä päiviä, kun haluaa vain maastoutua sohvaan. Itseasiassa tästä illasta taitaa tulla juurikin sellainen, kiinnostus kotihommiin nolla.


Tällä hetkellä siis pojat katsovat telkkaria ja telkkarinatsiäiti on selätetty. Tabletit sun muut älyvempeleet ovat vielä toistaiseksi saaneet olla rauhassa, mitä nyt toisinaan napataan äitin puhelimella salaa pari selfietä. Mutta olen sitä mieltä, että telkkarista on myös paljon hyötyä eikä se ole kokonaan sieltä sarvipäisestä tyypistä, kunhan muistetaan kohtuus ja sammutetaan se toosa myös välillä. Eli vaikka pikkukakkonen kuuluu meidän arkirutiineihin, niin ehkä meidän pojat eivät kovin vinoon kasva. Sanoo allekirjoittanut ammattikasvattaja, joka näyttää luokassa videoita harva se päivä. 

Mitäs mieltä olette, onko telkkari pahis vai hyvis?

2 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu teksti ! Telkkari on ehdottomasti hyvis, ainakin kohtuudella käytettynä :) Tuo 1-2h on varmaan aika normi tv:n katseluaika, meilläkin on suunnilleen samalla tavalla. Tietty jos poika on kipeenä niin saa katsoa muumeja niin paljon kun haluaa, kunhan lepää siinä sohvalla. Millä muulla kaksveen saa pysymään paikoillaan ?! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah meillä ei pysytä edes kipeänä paikoillaan kovin pitkään :D Mutta kiva kuulla, että en ole ainoa, joka pilaa lapsensa television säteilyllä ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!