torstai 30. huhtikuuta 2015

Sima, munkki ja jalkavamma

Se on vappu. Ilmapallojen ja serpentiinin luvattu maa ja munkkien yliannostuksen juhlapäivä. Päivä, jolloin töihin saa pukeutua vähän hassusti ja olla ontuva merimies. Hoitoon sain viedä aamulla kaksi pupua ja tämän päivän aikana olen nähnyt jo hipsterin, Peppi Pitkätossun, keijun ja salaisen agentin. Ollaan herkuteltu, hassuteltu ja relattu. Mies aloitti saunan maalaamisen ja jääkaappi on ostettu täyteen grilliherkkuja huomiselle. Ei mikään tavallinen torstai siis!


Vapun kunniaksi päätin vielä eilen pudottaa tyylikkäästi täyden simapullon suoraan jalkapöydälle ja nyt mennään kepeillä ainakin viikonlopun yli. Hyvä minä. Vain allekirjoittanut pystyy toilailemaan näin! Hei simapullolla jalka sököksi, oikeasti...arvatkaa vaan nauroiko ne mulle siellä teekoossa.

Nyt kuitenkin sipsien, pantteripussin ja sen kirotun siman pariin. Jotain hyvää siis tästäkin seurasi, palvelu pelaa ja säälipisteet ropisee! "Äitin jalka on tosi pipi, äiti ei pysty jumppaamaan. Äitin täytyy pököttää." ♥


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Coffee is my driver.

Ja aamun piristys, iltapäivän pelastaja ja illan viimeinen nautinto. 

Siksi en voinut olla ostamatta tätä kassia lauantaina. Siksi shoppailulakko oli pakko purkaa pariksi minuutiksi. Siksi, koska kangaskasseja voi aivan hyvin omistaa seitsemän. Siksi, koska kahvi vaan on niin  hyvää ja tarvitsen sitä. Siksi, koska päänsärky ja kiukku iskee takuuvarmasti, jos en kahvia saa. Siksi, koska kassissa on tärkeä sanoma, jonka kaikki tietävät. Ainakin kaikki kahviholistit. 


Kahvi todellakin on itselleni polttoainetta ja se, joka pitää mielen virkeänä ja kuljettaa eteenpäin. Miten olisin edes selvinnyt vauva-ajasta ilman kahvia? Toki kahvi oli oleellinen osa elämääni jo ennen poikia, mutta äidiksi tulon jälkeen kahvista on tullut korvaamaton osa päivittäistä arkea. Itselleni kahvi on myös nautintoaine polttoaineen ohella, enkä tiedä kyllä parempaa keinoa rentoutua kuin kuuma kahvi kesäisenä päivänä terassilla nautittuna. Kahvi on myös oleellinen osa välituntikulttuuria ja toisinaan kotimatkalla on pakko poiketa ABC:lle hakemaan kupponen kofeiinia ihan vain matkaseuraksi. Jos siis pitäisi valita kahvin tai teen väliltä, vastaus on melkoisen ilmiselvä.

Ja ne puheet kahvin terveyshaitoista voi sitten sanoa jollekin muulle. Enemmän siitä on haittaa, jos en kahvia saa. Kysykää vaikka mieheltä, jos iltakahvini jää juomatta...

Kahvil eka. Kahvil vika.

Mites teillä? Kaffetellaanko?

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Keväinen Espa ja muutama muu

Eilisen blogitapahtuman lisäksi saimme siskoni kanssa nauttia keväisestä ja aurinkoisesta Helsingistä. Kilometrejä kertyi puhelimen laskurin mukaan melkein  kolmetoista ja jalat olivat illalla kyllä aivan puhki, kun köpöttelimme bussipysäkiltä autolle. Mutta siitäkin huolimatta päivä pääkaupungissa oli mitä mahtavin ja seura vielä sitäkin parempi. Iltapäivä meni kauppoja kierrellen, kvg:tä harjoittaen etsiessämme milloin mitäkin putiikkia ja kahvilaa sekä Helsingin menoa ihmetellen. Oltiin vaan ihan turisteina kamerat kainalossa ja google mapsit auki käveltiin pitkin katuja. Siihen on ihan syy, miksi en asu Stadissa...Pakollinen ratikkakuva, peruspose tuomiokirkon edessä ja vangittu whats app -moment. Sellainen oli meidän lauantai, siskot vauhdissa.


Ja niin muuten. 2.50e kangaskassia lukuunottamatta shoppailulakko pitää edelleen! Mutta se kassi oli saatava, näette lähiaikoina miksi.

Mukavaa vappuviikkoa, se on tj 24!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Helsinki kutsuu!

Tulevana lauantaina vietetään Indiedaysin Inspiraatiopäivää eli luvassa on matka stadiin. Taas jätän suosiolla illan kemut Blog Awardsit kuvauksellisemmille tyypeille ja osallistun ainoastaan päivätapahtumaan. Pakotin jälleen siskoni mukaan ja aiommekin viettää blogijuttujen lisäksi aikaa Hesassa kierrellen ja kaarrellen, sillä sopiva bussikyyti takaisin lähtee vasta iltasella. Mutta uskoisin, että päivästä tulee aivan mahtava, vaikka shoppailulakossa olenkin edelleen. 

Ainiin, enpä ole täällä koko hommasta tainnut edes mainita. Olen siis ollut Hullujen päivien jälkeen shoppailulakossa ja tavoitteena olisi selviytyä kesälomaan asti. Kiellettyjen listalla ovat siis kaikki vaatteet ja kengät, laukut ja asusteet yms. Pojille on ollut pakko ostaa esimerkiksi sukkia ja itselleni kosmetiikkaa jne, mutta sellainen turha shoppailu on jäissä. Arvatkaa oliko muuten pikkuisen hankaluuksia viikonlopun Ideapark-reissulla, kun kaikki liikkeet tyrkyttivät ystävämyyntiä? Mutta selvisin eikä ole tehnyt edes tiukkaa! En tarvitse mitään, en edes halua nyt mitään uusia vaatteita eikä rehellisesti sanottuna edes kiinnosta shoppailla. Tai no vähän nyt tietenkin...


Lakko sikseen, Helsinkiin mennään. Haluaisin ainakin käydä testaamassa sen uuden Friends & Brgrsin sekä fiilistellä Helsingin kevättä. Viime viikot ovat olleet taas ihan törkeän kiireisiä eikä aikaa ole jäänyt pakollisten kotihommien lisäksi oikeastaan muulle kuin nukkumiselle. Joten pieni irtiotto tulee tarpeeseen! Mutta hei, enää viitisen viikkoa ja sitten tämän kevään työrupeama olisi siinä. Huomenna päättyy myös yksi ajanjakso elämästä, kun juhlistetaan miehen valmistumista. Kauan siihen meni, mutta nyt se on ohi. Seuraavaksi onkin taas mun vuoro opiskella, tai sitten ei.

Mutta ylihuomenna tulossa siis toivottavasti ihan mahtava reissu. Helsinki, shoppailulakkoileva Johanna ja roskaruokalakkoileva siskoni. Mahtava kombinaatio!

Oletko sinä tulossa lauantaina hakemaan inspiraatiota?

tiistai 21. huhtikuuta 2015

String love

Ja nyt ei siis ole kyse alusvaatteista, vaikka miehen sain jo innostumaan, kun kerroin tilanneeni Stringin. Ehei, jotain aivan paljon parempaa! En siis pystynyt vastustamaan kiusausta Hullujen päivien perjantaina, vaan aamun ensimmäisellä välitunnilla näpyttelin Pocket -hyllyn ostoskoriin. Melkein kuukauden päivät hylly makoili työhuoneen lattialla, kun emme  vaan päässeet selvyyteen siitä, mihin hylly laitetaan. Jossain vaiheessa olin jo luovuttamassa ja jemmaamassa koko hyllyn odottamaan seuraavaa kotia, mutta lauantaina syntymäpäiväni kunniaksi sain Stringin vihdoin keittiön tyhjälle seinälle.


Ja voi elämä, miten onnelliseksi tulenkaan aina, kun katson koko hyllyä. Se on täydellinen (vaikkakin pikkuisen yksinäinen...) ja juuri meidän näköinen. Jopa mies myönsi lopulta, että ehkä ne sata euroa eivät menneet ihan hukkaan ja hylly näyttää "ihan kivalta", vaikkakin String Pocket on kaikkea muuta kuin ihan kiva. Se on materialismionnellisuutta parhaimmillaan!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kakkua vanhukselle

Eilen tuli taas täytettyä lisää vuosia ja se maaginen virstanpylväs vain lähenee. Joten mikä onkaan paras tapa lohduttautua ikäkriisissä kuin leipoa kakku? Toinen vaihtoehto olisi ollut hautautuminen sänkyyn koko päiväksi itkemään vanhuutta ja sitä, että nuoruus on jo kaukainen muisto. Valitsin siis kakun. Ja oli muuten aika sairaan herkkua! Ei liian makeaa, mutta ei myöskään liian pliisua. Testatkaa ja rakastukaa kookoskerman ja limen yhdistelmään!


Lime-kookos -juustokakku

pohja
1,5 pötköä dominoita
50g margariinia

täyte
4dl kookoskermaa
600g tuorejuustoa
2dl sokeria
2dl limetahnaa (lime curd)
2 limen raastettu kuori
1 levy valkosuklaata
8 liivatelehteä
2 limen mehu

koristeeksi
minttua
limeä
dominoita


Murskaa dominot ja sekoita ne sulatetun margariinin kanssa.
Levitä murska irtopohjavuoan päälle, jossa on pohjalla leivinpaperi.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vaahdota kookoskerma.
Sekoita tuorejuustot, sokeri, lime curd ja limen kuori notkeaksi.
Sulata valkosuklaa vesihauteessa.
Lisää tuorejuustoseoksen joukkoon valkosuklaa ja kookosvaahto nostellen.
Kuumenna limemehu ja sekoita pehmenneet liivatteet mehun joukkoon.
Kaada liivate ohuena nauhana muuhun täytteeseen.
Kaada täyte pohjan päälle ja peittele kelmulla.
Koristele kakku seuraavana päivänä ja nautiskele.


Ihan muuten mielenkiinnosta laskin tällä kertaa kakulle hinnan. Jos nyt oletetaan, että kaapista löytyy valmiina sokeri, vuoka ja leivinpaperi, niin tämä herkku tuli kustantamaan 17,25e. Eli aika tyyris kakku, mutta toisaalta eipä tuohon hintaan saa vastaavaa mistään. Tästä tuli myös aika iso eli kakku riittää kevyesti vähän isommallekin porukalle ja meille jäi huomisellekin vielä iso pala mässättäväksi. No, kerrankos sitä vain vanhaksi tullaan...

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Välineurheilua

Voisin väittää näin suorilta käsin, että vähintään puolet ainakin omasta liikuntainnostuksestani tulee urheiluvälineiden, ja varsinkin urheiluvaatteiden, kautta. Mitä kivemmat vermeet on päällä, sen mukavampi niillä on liikkua. Toki vaatteen täytyy olla pakostakin urheiluun sopiva ja miellyttävä päällä, mutta väkisinkin myös vaatteen ulkonäkö on suuressa roolissa. 


Harrastan nykyään noin 3-4 päivänä viikossa liikuntaa. Kaksi tai kolme jumppaa sekä yhdestä kahteen lenkkiä viikossa riittävät tällä hetkellä varsin mainiosti kaiken muun touhuamisen lisäksi. Näin kevään tullen olen taas aloittanut juoksuhommatkin ja aika kivuttomasti talvitauon jälkeen se juoksu edelleen kulkee. Jumpista kahvakuula jäi nyt tauolle ja tilalle otin HIIT-jumpan, jonka koeajoin eilen alkuillasta. Aika rajua menoa oman kehon vastuksella 45 minuuttia ilman taukoja, joten tänään pohkeet ja peba ovat huutaneet hoosiannaa. Mutta jumppa kulki ihan kivasti kivoissa vaatteissa!

Eli kyllä se vain niin on, että jos tuntee itsensä edes hippasen hyvännäköiseksi (edes vaatteiden osalta) kaiken sen hikoilun keskellä, niin urheilu sujuu paljon paremmin. Ja onhan se nyt selvää, että niitä kivannäköisiä vaatteita on myös paljon mukavampi ostella. Suurin osa nykyisistä treenivaatteistani on Stadiumista, jossa on ehdottomasti paras hinta-laatu -suhde. Juoksupuku, kaikki jumppahousut ja lähes kaikki urheilupaidat ovat kyseisestä puljusta. Olenpa tainnut ostaa myös kaikki kengät viime aikoina Stadiumista. Toinen uusi ja yllättävä ostopaikka on ollut H&M. Laatu on ollut toistaiseksi aika loistavaa eivätkä hinnatkaan ole kovin suolaisia. Tähän mennessä en ole kylläkään uskaltautunut ostamaan Hennesistä kuin yhdet urheilurintsikat ja pari toppia, mutta seuraavia housuja voisin kyllä testata heidän valikoimastaan. (Ilmaista mainosta, olkaa hyvät vain...) 

Kuten olen useasti maininnut, en osaa käyttää ns. arkikäytössä vaatetuksessa värejä, mutta jumppavaatteet ovatkin asia erikseen. Ennen menin näissäkin tutussa ja turvallisessa meiningissä eli mustaa, mustaa ja mustaa. Mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen aivan totaalirakastunut korallinpunaisen ja harmaan yhdistelmään (tosi kätevä hikoillessa..), jota värittävät entisestään violetti, sininen ja nyt uusimpana ihastuksena limevihreä. Eli kyllä sitä väriä löytyy tästäkin huushollista muualtakin kuin vain poikien vaatekaapista.  


Yhteenvetona ja pääpointtina, jos tässä tekstissä nyt sellaista edes oli, kiteytän seuraavaan.

Mitä kivemmat vermeet, sitä enemmän ne hikistyvät. Pinnallista pintaliitoa, mutta toimii. Piste.

Onko urheilu teille välineurheilua vai onko niillä vaatteilla mitään väliä?

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Iso paha TV!

Telkkari, töllö, telkku, toosa. Elektroninen kapistus, joka aiheuttaa varsinkin meissä äiti-ihmisissä valtavan määrän vahvoja mielipiteitä ja ennakkoluuloja. Osa pitää TV:tä maailman parhaimpana lastenvahtina ja osan mielestä telkkari on kaiken pahuuden alkulähde. Lapset menevät pilalle, jos TV:tä katsotaan päivittäin enemmän kuin 10 minuuttia. Vai menevätkö?


Ennen poikien syntymää ja oikeastaan vielä vauva-aikanakin olin ihan varma, että olen telkkarinatsi. Pojille ei tule tarvetta katsoa telkkua enkä aio sitä heille tyrkyttää. No joopa joo, lopulta siinä kävi niin, että jouduin opettamaan pojat katsomaan TV:tä. Sitä ei maltettu katsoa eikä ymmärretty edes kehittävien ohjelmien päälle. Fakta kun vain oli ja on se, että telkkari on ihan himputin hyvä lastenvahti!

Ensin ei kiinnostanut kuin lastenohjelmien tunnarit. Sitten pikkuhiljaa ohjelmaa jaksettiin katsoa pari minuuttia ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että 20 minuuttia Ryhmähauta menee ihan heittämällä yhdeltä istumalta. Ja mutsi kiittää, kun voi rauhassa juoda kello viiden iltapäiväkahvin.

No mitä lisäarvoa telkkari sitten tuo meidän elämään? Ainakin rutkasti lisää mielikuvitusta ja innovointia. Ilman telkkaria meillä tuskin leikittäisiin haarukkatrukkirallia, Rollen ja Sampan pelastusoperaatiota tai tuksupartiota korjaamassa rikkinäisiä kiskoja. Myös monet sanat, laulut ja huudahdukset ovat peräisin vain ja ainoastaan Samsungin saloista. Vai kuvittelitteko tosiaan, että pojat ihan itse keksivät sanoa, että arvaa kuinka paljon sinua rakastan äiti?

Vaikka telkkari toimiikin meillä lastenvahtina, riehumisen rauhoittajana ja leikin lähteenä, katsomme sitä silti varsin kohtuullisesti. Aamuisin ennen hoitoon lähtöä ehtii hyvin katsoa pari jaksoa Chuggingtonia sillä välin, kun äiti kampaa tukkaa ja syö aamupalaa. Iltapäivästä päivällisen jälkeen on hyvä rauhoittua hetkeksi pikkukakkosen pariin ja jatkaa siitä leikkimään autokorjaamoa. Eli arkisin telkkaria keskimäärin noin tunnin ajan. Kääk.

Viikonloppuisin sen sijaan ollaan vähän löysempiä. Aamukuuden herätyksiä voi aivan hyvällä omalla tunnolla venyttää laittamalla Netflixistä merirosvoja tai viisauksia jakavia vetureita. Joskus jopa tunninkin ajan! Ja heti perään päiväuniaikaan, kun perinteiset päikkärit harvoin enää onnistuvat, laitetaan jokin pätkä pyörimään ja saatetaan nukahtaa sohvalle. Keskiarvo viikonloppuisin kaksi tuntia päivässä. A pu a.


Mutta ei sitä aina jakseta katsoa. Useimmiten palapeli tai kirja vie voiton, tai sitten huippuhauska hinausautoleikki. Olen silti onnellinen, että telkkari on olemassa ja maailmaan on keksitty lastenohjelmat. Ei ole meinaan tähän päivään mennessä tullut vielä kiukkua vastaan, jota ei yksi jakso Lauri Kilpa-autoa selättäisi. Ja hei, kahvi kuumana kurkusta alas, vain ja ainoastaan Isojen koneiden ansiosta. Kai nyt vanhemmat saavat sen verran olla itsekkäitä ja tuhota lastensa aivosoluja?

Me vanhemmat sen sijaan ollaan nykyään tosi laiskoja telkkarin tuijottajia. Ainoa sarja, jota seurataan aktiivisesti on Greyn anatomia ja Netflixistä katsellaan leffoja ja satunnaisia sarjoja. Eevat ja Aatamit eivät kiinnosta, salkkarit on täyttä tuubaa ja uutiset luetaan netistä. Poikien hereilläolon aikana ei telkkarista katsota aikuisten ohjelmia, ja toisaalta iltaisin poikien nukahdettua on paljon muuta hommaa kuin tuijottaa tyhjänpäi(väi)siä keskusteluohjelmia. Perjantaisin pidetään kylläkin usein leffailtaa ja onhan niitä päiviä, kun haluaa vain maastoutua sohvaan. Itseasiassa tästä illasta taitaa tulla juurikin sellainen, kiinnostus kotihommiin nolla.


Tällä hetkellä siis pojat katsovat telkkaria ja telkkarinatsiäiti on selätetty. Tabletit sun muut älyvempeleet ovat vielä toistaiseksi saaneet olla rauhassa, mitä nyt toisinaan napataan äitin puhelimella salaa pari selfietä. Mutta olen sitä mieltä, että telkkarista on myös paljon hyötyä eikä se ole kokonaan sieltä sarvipäisestä tyypistä, kunhan muistetaan kohtuus ja sammutetaan se toosa myös välillä. Eli vaikka pikkukakkonen kuuluu meidän arkirutiineihin, niin ehkä meidän pojat eivät kovin vinoon kasva. Sanoo allekirjoittanut ammattikasvattaja, joka näyttää luokassa videoita harva se päivä. 

Mitäs mieltä olette, onko telkkari pahis vai hyvis?

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kyl maal o niinpal mukavaa, että!

Viikonloppu vierähti taas kotiseuduilla peltojen ja metsien keskellä. Käpyjen keräämistä, muurahaisten ihmettelyä, pallopelejä, leskenlehtiä ja sukulaisten tapaamista. Sitä se weekend in the countryside yleensä on, unohtamatta tietenkään lähtökiukkuja, kun pitää hyvästellä mummit ja papat. Eilen illalla kotimatkalla tunsinkin taas ihan kamalan huonoa omaatuntoa, kun pidämme poikia "erossa" isovanhemmistaan. Mutta toisaalta emme näe vaihtoehdoksi ainakaan tällä hetkellä muuttamista toispualjokkee (vai tälpual?), vaikka ajatus toisinaan houkutteleekin. Joka tapauksessa tässä tulee viikonlopun kuvasatoa, maalaismaisemat vaan on ihan parhaita.


En muuten kyllä määrittele meitä mitenkään kaupunkilaisiksi, vaikka emme maaseudulla asukaan. Ehkä se on vain niin, että sieltä maalta voi lähteä, mutta maalaisuus ei lähde meistä. Tällaisia landepaukkuja me ollaan. Juntteja, jotka innostuvat K-Raudassa enemmän omenapuista kuin porealtaista ja haistelevat mielummin hevosenpaskaa kuin asfaltin käryä. Ilmeisesti ainakin toinen pojista on samaa sarjaa, kun Einon puolelta takapenkiltä kuuluu useimmiten matkustaessa "äiti kato, puita ja messää!"

Keväisiä päiviä teidän viikkoon, me ollaan taas täysissä voimissa! Kop kop, vaikken taikauskoinen olekaan.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Never say never!!


Meillä ei ole tähän mennessä vielä yhtään sairaspoissaoloa päiväkodista.

Juu ei ollut, kunnes tuli se kaamea ripuli.

No se nyt yleensä kestää maksimissaan pari päivää, joten eiköhän pari kotipäivää riitä.

Ei. Tarvittiin viikko.

Onneksi sentään ollaan säästytty vaipan vaihdosta öisin.

Niin siihen asti. Seuraavana yönä menikin  sitten 15 liberoa kolmessa tunnissa.

Tänään pojat eivät ole vielä kertaakaan päästäneet löysiä, joten huomenna on hoitopäivä.

"Äiti, kakka tuli."

No onneksi meillä ei sentään oksenneta!

Eivät pojat, mutta vanhemmat kyllä. Kiva.

Tämä mansikanmakuinen lääkejuoma maistuu pojille tosi hyvin.

Hah you wish!

Banaani sentään uppoaa yleensä kuin häkä.

Kahdeksan banaanin jälkeen, ei se enää uppoa.

Kipeänä yleensä uni maistuu ja aamut eivät ala ennen kuutta. Loppupäivän voikin viettää sohvalla ja tuijottaa lastenohjelmia.

Jaa voi vai? Ei meillä. Kyllä virtaa riittää ja aamulla herätään ihan tarpeeksi aikaisin.

Viikko ja kaksi päivää riitti tällä erää. Kiitos mummi ja pesukone. Aah ihanaa, että ollaan vihdoin terveitä koko porukka!

No eikös sitten iskenyt vielä silmätulehdus. Seriously?

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Keittiön kevät

Vietimme kuluneen pääsiäisloman ihan vain kotona, joten kaikelle pienelle puuhastelulle jäi hyvin aikaa. Yksi niistä ikuisuusprojekteista on ollut keittiön kaappien siivoaminen niin sisältä kuin ulkoa. Kaapit ovat olleet ihan järkyttävässä epäjärjestyksessä ja hyvä kun on uskaltanut yläkaappeja edes avata ilman pelkoa siitä, mikä muovikippo sieltä tällä kertaa lentää päin näköä. Karsin myös rankalla kädellä kaiken turhan pois ja yksinkertaistin koko keittiön sisustusta.


L-mallisen keittiön hyviä puolia ovat ehdottomasti lasku- ja työtilojen runsaus. Tämä on meille jo kolmas L-keittiö ja rakastan vain tuota nurkkaosaa, johon saa tehtyä jonkin kivan "asetelman". Tällä hetkellä keittiössä sisustuksen pääroolissa ovat ehdottomasti kahvinkeitin ja kahvikone. Ensinnäkin ne miellyttävät ulkonäöllisesti silmää ja toiseksi niitä käytetään meillä päivittäin. Myös blenderi saa olla esillä käyttökertojen vuoksi. Muut keittiön pienkoneet olen sopuisasti tunkenut yhteen alakaapeista, kuten myös toisinaan esillä olleet puurojauhot, kauhat ja keittokirjat.


Keittiössä ei ole tapahtunut viime aikoina mitään ihmeellisiä muutoksia. Tasolla olevat esineet nyt vaihtelevat välillä paikkoja ja tekstiilit luonnollisestikin vaihtuvat lähes päivittäin. Keväistä ilmettä tuovat maljakossa majailevat mustikanvarvut sekä ylitsepursuava hedelmäkori. Keittiöön, kuten en muuhunkaan kämppään, en tuonut nyt mitään tehosteväriä, ja perustelut ovat samaa luokkaa kuin muutenkin viime aikoina. Ei ole ollut aikaa ja halusin kapinoida pastellisävyjä vastaan. 


Ainoa täysin uusi asia keittiön tai oikeastaan ruokailutilan puolella on verhotangosta roikkuva pallovalosarja. Ostin pallurat ja ledvalot pari viikkoa sitten Tampereella olleesta Mega Outletista, jossa sisustusliike Sellofaanin osastolla sai tehdä uniikin valosarjan valitsemistaan väreistä. Ihan menisi mielestäni aidoista Paul-serkun palloista! Ruokapöydän ananas (tai mikälie) tuo myös hippasen kevään fiilistä ikkunoista tulvivan valon lisäksi.


Keittiön puolella olen nyt alkukevään aikana tehnyt aika isoa inventaariota astioiden osalta. Laitoin kaikki värilliset Teemat myyntiin ja nyt yritän päästä eroon KoKo -astiastosta. Jos muuten kiinnostaa ruskeat ja vihreät KoKot, niin pommita viestillä! Tarkoitus olisikin tässä pikkuhiljaa muuttaa kaikki astiat mustavalkoisiksi (yllätyys..) ja keskittyä ainoastaan valkoiseen Teemaan ja Marimekon Oiva -sarjaan. Teema ja Oiva sopivat mielestäni aika kivasti yhteen ja ovat ajattomia ja joka tilanteeseen sopivia. Toki kaapit ovat vielä väärällään muumimukeja, joista en vielä ainakaan toistaiseksi ole valmis luopumaan. Vaikka kyllä tekisi mieli laittaa ne lihoiksi, sillä laskin kerran, että niissä on rahaa kiinni sellaiset vaatimattomat 500e...Myöskään juhla-astiastosta eli Pentikin Vaniljasta en kyllä luovu, sillä vaikka käyttökertoja on sille tullut todella vähän, on sillä kuitenkin ihan älytön tunnearvo.


Tässä siis meidän keittiötä vol. kevät 2015. Kuten olen tainnut jo monesti ennenkin sanoa, en mitenkään erityisesti rakasta meidän keittiötä, mutta näillä pienillä jutuilla siitä saa kyllä ihan silmää miellyttävän. Tason ja kaapinovet haluaisin kyllä vaihtaa, mutta johtoporras on asiaa sen verran jyrkästi vastaan, että ehkä pärjään. Onhan meillä kuitenkin näitä kaikkia muita kivoja projekteja tiedossa...

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Entistä säälittävämmät pääsiäiskoristeet

Jos viime vuonna luokittelin nämä koristeet säälittäviksi, niin nyt vasta säälittävää onkin. Ei tipun tipua. Ei suklaamunia. Ei keltaisia pyyhkeitä eikä pääsiäiskakkua. Muutama hassu mustavalkoinen muna, surkeat ruohot, kolme virpojien tuomaa oksaa ja mämmi vaniljakastikkeella. Ja näiden lisäksi kaksi maailman suloisinta pääsiäisaskartelua!


Mutta vaikka paskan määrä on edelleen vakio ja pyykkikone laulaa yhtäsoittoa, niin meillä on loma. Ehkei ihan pääsiäisloma sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta loma kuitenkin. Ja me yritetään nauttia siitä ja ottaa rennosti, yrittäkää tekin!

Pääsiäisiloa kaikille ja pysykää terveinä!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mustaa ja valkoista

Meidän sisustuksen perusteet ovat kahdessa värissä; mustassa ja valkoisessa. Kaikki kalusteet sohvia lukuunottamatta ovat tällä hetkellä joko valkoisia tai mustia, samoin seinät. Myös sisustustekstiilit ovat pääsääntöisesti harmaan ohella myöskin mustia tai valkoisia. Vaatekaapistani löytyy lähinnä mustia, valkoisia ja harmaita vaatteita eikä meidän astiakaappikaan kovin paljon värikkäämmältä näytä. Uskokaa tai älkää, myös mustissa saippuapulloissa oleva saippua on aina valkoista. Freak.

Mustavalkoinen värimaailma on helppo. Siihen on helppo lisätä jokin tehosteväri ja kuvioita sekoittelemalla saa elävyyttä pintoihin. Eräs sisustussuunnittelija sanoikin kerran, että yhdessä huoneessa voi olla tekstiileissä enintään 11 eri kuviota, meidän makuuhuoneesta löytyy jo 9. Eikä se silti näytä levottomalta. Siispä musta ja valkoinen yhdessä, se vain toimii. 

Kun puhutaan sisustustekstiileistä, suosikkina on ehdottomasti Marimekko. Oli kuosi sitten mikä tahansa, mustavalkoisena se vain toimii. Yhtä tiettyä suosikkia Marimekon kuoseista ei itselläni ole, mutta astioissa Siirtolapuutarha ja Räsymatto ovat ykkösiä. Ostan useasti kankaat Marimekosta ja ompelen niistä itse tyynynpäällisiä tai verhoja, nytkin kaapissa odottaisi kaksi kangasta, kunhan vain keksin mitä niistä teen. Toinen kestosuosikki on Ikean mustavalkoinen raitakangas, jota saa naurettavan halvalla ja on ihan älyttömän hyvännäköistä. Sitäkin löytyy jemmasta, metri ja toinenkin.

 kuvat: marimekko.fi

Meidän tyyli kalusteissa on sekin melko mustavalkoinen; selkeää, suoralinjaista ja modernia. Inhoan kaikkia ylimääräisiä koukeroita enkä voisi kuvitella ns. maalaisromanttista tyyliä omassa sisustuksessa. Erilaiset hempeät kukkakuviot, ornamentit ja kullanväri ovat myös kieltolistalla, ei kolahda sitten yhtään. Meillä on sinänsä onnellinen tilanne, että ollaan miehen kanssa tyyliltämme aika samanlaisia eikä kalusteiden valinta yleensä tuota riitoja. Uuden sohvan valinta sen sijaan aiheuttaa pientä erimielisyyttä, kuten tiedätte, mutta onneksi tässä on vielä aikaa ylipuhua herra pois huonoista ehdotuksistaan.

Myös siis vaatekaappi on täynnä mustaa ja nykyään myös valkoista. Jossain kohtaa ostin pelkkiä mustia vaatteita ja pukeuduin kuin mikäkin mustaleski, mutta nyt olen pikkuhiljaa tuonut kaappiin väriä valkoisen muodossa. Heh heh. No löytyy sieltä siis myös harmaata ja farkkua, mutta värien suhteen kaappi on tosi tylsä. Ainoa asia, jossa teen poikkeuksen, ovat urheiluvaatteet, ja niissä saa olla väriä ja särmää. Sieltä osastolta löytyy muuten jopa pinkkiä! Tänään meillä töissä vietettiin keltaista keskiviikkoa ja itse pukeuduin kokomustaan. Mutta vaatteiden väri ei silti korreloi mielentilan kanssa eli mieli on kaikkea muuta kuin musta, vaikka meillä edelleen 2/4 sairastaa.

Tämä mustavalkoisuus on mennyt jopa niin pitkälle, että kaikki meidän lastentarvikkeetkin ovat olleet mustavalkoisia. Rattaat, sitteri, rintareppu, kaukalot ja jopa pyöräilykypärät ovat kaikki olleet mustia, valkoisia tai harmaita. Poikien vaatteissa sen sijaan väriä riittää eikä me nyt olla alettu nipottamaan leluissa tai pakasterasioissa. Joku järki sentään on pidettävä matkassa.

Jos siis mietitte meille jotakin uutta sisustukseen liittyvää esinettä tai vastaavaa, ei voi mennä kauheasti metsään, jos se on joko musta tai valkoinen. Tai no harmaakin kelpaa, onhan se sentään virallisesti väritön...