perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kaks ja puol

Pari tuntia sitten, kun istuskelin kylppärin lattialla ja seurailin poikien kylpyleikkejä, tajusin jotain. Huomenna sällit täyttävät kaksi ja puoli vuotta! Enkös vasta ihan äsken kirjoittanut poikien synttäreistä ja siitä, mitä meidän kaksivuotiaat äijänkäppänät jo osaavat? Eikös se ollutkin ihan äsken, kun pojat oppivat kävelemään ja sanoivat ensimmäisen kerran äiti? Eikös ihan vasta taannoin meille selvinnyt, että mahassa kölliikin kaksi ihmisenalkua yhden sijaan? Eikun hetkinen, siitähän on jo kolme vuotta. Herää vain yksi kysymys: Missä välissä tämä kaikki oikein tapahtui?


Kai se aika jossain siinä sumussa ja kiireessä sitten kului. Ensimmäinen vuosi oli ja meni eikä siitä sen enempää. Toinen vuosi opeteltiin asumaan uudessa kodissa ja ympäristössä, ja kolmas vuosi on harjoiteltu uutta arkea päiväkodin ja töissäkäynnin merkeissä. Sen verran hektistä ja kaaosta tämä elämä välillä vaan on, etten yhtään kyllä ihmettele tällaisia järkytyksiä ja havahduksia. Meillä asuu jo isoja poikia (en suostu kutsumaan poikia taaperoiksi, en vaan suostu), joista olen kyllä maailman onnellisin ja ylpein. Vauva-aika on enää harmaa muisto ja tilalle on saatu kaksi hyvinkin energistä ja touhukasta poikaa. Ja näin äidin näkökulmasta myös hyvin taitavaa ja lahjakasta veijaria.

Meillä kaksijapuolikkaat uhmaavat ja pussaavat. Jokainen asia kyseenalaistetaan ja vähintäänkin kaikkeen on laitettava aluksi vastaan. Meillä keskustellaan ja lauletaan, tunnistetaan värit ja osataan laskea kymmeneen. Tiedetään kaikki mahdolliset ja mahdottomat eläimet ja kulkuneuvot sekä pyydetään anteeksi, jos toiselle tulee paha mieli. Meillä juksaillaan ja temppuillaan sekä muistutetaan äitiä ottamaan puhelin ja kahvi aamulla mukaan. Muistetaan kaikkien lähipiiriin kuuluvien nimet ja asuinpaikat sekä osataan vertailla asioiden suuruuksia ja aikamääreitä. Osataan syödä itse ja riisua vaatteet, pukeminenkin onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki halutaan tehdä itse, mutta turhautumisen iskiessä saa ihan pikkusen auttaa. Meillä leikitään mieluiten junaradalla, pikkuautoilla tai legoilla. Tai sitten pelastetaan kissaa puusta palomieskypärä päässä. Tehdään jo isojen poikien palapelejä ja löydetään rosvo kirjasta paljon ennen kuin äiti edes ehtii silmiään kohdistaa. Meillä härnätään ja painitaan, ja toki halataan ja vaaditaan joka ruokaan ketsuppia. Välillä ollaan äitin ja isin kultarakas, toisinaan sitten herra palomestari.


Että semmoiset kaksi ja puolivuotiaat kaksoset veljekset täällä meillä asuu. Puoli vuotta vielä, niin kolmonen paukkuu rikki. Siis kolme vuotta. Apua.

10 kommenttia:

  1. Ihmekös tuo, että aika kiitää tuplanopeudella. Välillä onneksi ehtii painaa pause -nappia. Suloiset veljekset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuplasti nimenomaan! ;) yllättävän suloisia ollaan saatu aikaan...

      Poista
  2. On se niin kamalaa miten nopeasti aika vain hujahtaa ohi tajuamattaan. Ihania poikia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just mietin, että ihan hetki sitten oli vasta elokuu ja palasin töihin. No tässä sitä ollaan jo kesän kynnyksellä.. :D

      Poista
  3. Kunpa osaisin kirjoittaa! :D
    Ihanat pienet! <3

    VastaaPoista

Kiitos, kiva kun kommentoit!