maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kesän kaipuu

Koska meillä halataan pönttöä taas melkein koko perheen voimin, on pakko saada vähän piristystä kesäisistä kuvista. Viime kesä oli aivan huippu, joten miltäköhän tuleva kesä näyttää, kun palailen hetkeksi (työttömän) kotiäidin moodiin ja nautiskelen pojista aamusta iltaan? Vielä pari kuukautta...


Jep. Mölkky or die. Tai tällä hetkellä lähinnä yritäpysyäpystyssä or die. Tää on kirjaimellisesti ihan syvältä.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Sääntö nro 1:

-Opettele säännöt.


Eipä tällä erää muuta, rauhallista ja rentouttavaa lauantai-iltaa murut. Ja muistakaa siirtää ensi yönä kellot!

torstai 26. maaliskuuta 2015

Päivät, jolloin saa olla hullu.

Ja se tuli taas todistettua, että kansa sekoaa, kun keltainen kuvasto tipahtaa postiluukusta ja Stockmannin ovet avautuvat. Itse olin tottakai myös mukana tänään, mutta en sentään ensimmäisten joukossa, vaan vasta iltapäivästä töiden jälkeen. En kuulu niihin, jotka lintsaavat töistä tai koulusta Hullujen päivien vuoksi. Ainakaan enää...kröhm. 

Olen yleensä joulun alennusmyyntien jälkeen säästellyt ostoksissa ja pitänyt silmällä Hulluja päiviä. Tapana on siis tuhlailla keltaisina päivinä ihan kiitettävästi! Varsinkin lastenvaatteita ja astioita on yleensä hullareilla tosi kivaan hintaan ja sama ilmiö oli havaittavissa nytkin. Unohtamatta tietenkään kaikkia niitä ihania Herkun tarjouksia! Viikonlopun aikana selailin kuvastoa useaan otteeseen ja ostoslistalle pääsivät seuraavat tuotteet, kaikki vieläpä keskiviikon sivuilta, jolloin on ne parhaimmat tarjoukset: 
kuvat: stockmann.com
Makian takki 89.90e
Tigerin puuvillaneule 59.90e
Teeman syvät lautaset 2 kpl á 8.90e 
Design Letters keittiöpyyhkeet 14.90e
pojille Hilfigerin t-paidat á 10.90e
pojille Benettonin paitoja á 6.90e
käsivarsikotelo puhelimelle 12e


Lopulta tämän päivän saldo jäi suunniteltua laihemmaksi. No kuten arvata saattaa, eihän niitä eilisen tuotteita ollut enää paljoa jäljellä ja itseasiassa verkkokauppakin oli osan kohdalta loppuunmyyty jo heti eilen aamusta. Mutta vaikka ostosten lukumäärä kasvoi huolimatta siitä, että himotuimmat tuotteet olikin loppu, ostosten loppusumma sentään pieneni. Edes siis jotain positiivista! Kotiin asti selvisi keltaisesta kaaoksesta seuraavan näköinen kombo:   


Design Lettersin keittiöpyyhket sain ystävän avustuksella eilen, Hilfigerin paidat vaihtuivat Name Itin teeppareihin (4.90e vs, 10.90e, joten iski piheys) ja toki pakolliset hiuslakat ja ripsarit tuli myös ostettua. Ja noita raidallisia kurarukkasia en vaan voinut jättää kauppaan! Käsivarsikotelo oli loppuunmyyty, mutta miehelle nappasin Hilfigerin paidan kahdellakympillä. Makian takkia itseasiassa oli vielä Tampereella jäljellä, mutta ei se istunut sitten yhtään. Voisin vaikka väittää, että tämä ei kyllä ollut se sama Raglan, jota olen ennen sovitellut...Eli kuten kuvista näkyy, tällä erää jätin oman vaatekaappini täydentämisen vallan tekemättä. Itselleni siis vain kosmetiikkaa ja karkkia. Hyvä minä!

Tältä näytti siis Johannan keltaisen kassin sisältö. Huomenna himottaisi aika rajusti se String, en vaan ole saanut vielä miestä lämpeämään ajatukselle. Huomaiskohan se, jos ihan vaivihkaa ruuvaisin sen kiinni seinään? Ai mikä se juttu on, että ihmiset hullaantuu...en minä ainakaan. Ja eikun huomenna uusiksi!

Tuleeko sinusta hullu tällä viikolla?

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Onko äidin pakko leikkiä?

Kolmistaan -blogin Karoliina tästä aiheesta jo jokin aika sitten kirjoitti ja siitä inspiroituneena päätän nyt minäkin tulla kaapista ulos. Olen ehkä paskamutsi ja karmea äiti, mutta myönnetään, että mikään varsinainen leikittäjä tai leikkimisestä nauttiva ihminen en rehellisesti sanottuna ole.

En ole ehkä koskaan ollutkaan mikään varsinainen vauva-ihminen, vaan olenkin aina halunnut puuhata lasten kanssa eri juttuja ja juurikin odottanut sitä ikää, kun voidaan tehdä yhdessä. Oli se sitten junaradan rakentamista tai pölyjen pyyhkimistä, mielestäni on vain ihanaa, että lapsetkin saavat osallistua. Eikä saa käsittää väärin, myös vauvoissa on omat ihanat puolensa ja vauva-aika oli omalla tavallaan aivan mahtavaa. Mutta mutta. Silti. Ei niiden lattialla makaavien pötköjen kanssa pahemmin voinut muuta tehdä kuin ilveillä ja oleilla.


Legoilla, junaradalla ja palapeleillä puuhailu on vielä ihan siedettävää ja mieluisaa puuhaa, mutta esimerkiksi pikkuautoilla ei minua kyllä saa leikkimään. Päristelyt pitkin eteisen käytävää ovat enemmänkin noiden miesten juttuja! Toki meillä luetaan myös paljon kirjoja, piirretään, muovaillaan, sormiväreillään ja pelataan, mutta en laske näitä leikkimiseksi vaan juurikin yhdessä puuhasteluksi. Mikä pelastus onkaan, että poikia on kaksi, sillä nyt se leikkikaveri onkin siinä koko ajan saatavilla. Kliseistä, mutta totta.

Ulkoilusta sen sijaan me nautimme kaikki. Usein jäämmekin vielä poikien hoitopäivän jälkeen ulos tekemään lumihommia, pulkkailemaan, leipomaan hiekkalaatikolle tai lähdemme metsäretkelle. Pojat ovat ihan selvästi ulkoilmaihmisiä, sillä sisälletulo on aina yhtä huutoa. Ja jos on huono päivä ja kiukuttaa, niin ulos lähteminen helpottaa kiukkua aika lahjakkaasti. Mutta myönnän, myöskään ulkona en kyllä sen suuremmin nauti mistään leikkimisestä hiekkalaatikolla tai rekkarallin ajamisesta pitkin naapurin pihoja. Siellä vaan seistä tönötän, näppäilen kännykkää ja komennan poikia pois muiden postilaatikoilta. Natsi somemutsi!

No koska meidän arki on nykyään mitä on, niin illat ovat aika pitkälti pyhitetty kodinhoidolle ja muille askareille. Valitettavan usein kotiinpaluun jälkeen pojat suuntaavat omiin puuhinsa ja me vanhemmat omiimme. Sen muutaman hassun tunnin aikana ei pahemmin edes ehdi tehdä mitään suurta yhteistä koko perheen projektia, vaan yleensä illat menevät aika rutiinilla. Leikitään, syödään, leikitään, syödään ja mennään nukkumaan.


Näin ollen haluankin tarjota pojille näitä yhdessätekemisen hetkiä viikonloppuisin, kun arki on meillä nykyään niin hektistä ja rutiininomaista. Tehdään retkiä, ulkoillaan ja puuhaillaan yhdessä. Pojat saavat ja voivat osallistua kaikkiin soveltuviin kotiaskareisiin ja varsinkin leipominen on ollut viime aikoina pyykkitouhujen ohella suosittua puuhaa. Milloin ollaan tunkemassa kädet äitin sämpylätaikinaan tai halutaan laittaa joulutorttuihin hillot. Piparien leivonta se vasta hauskaa puuhaa joulun aikaan olikin! Ja ihan oikeasti nautin suuresti tästä vaiheesta, kun poikien kanssa ihan oikeasti pystyy jo tekemään kaikennäköistä. Taisin sen jo muutamaan otteeseen sanoakin.

Kaikesta tästä leikittömyydestä huolimatta koen silti olevani ihan kelvollinen äiti. Haluan tarjota lapsille kokemuksia ja mahdollisuuden osallistua arkeen. Joku sanoi joskus, että leikki on lapsen työtä ja äiti hoitaa loput, joten näillä mennään. Ja säilyypä tällä tavalla ne säälittävät jäljellä olevat auktoriteetin rippeet, kun en laskeudu päristelevän pikkupojan tasolle...tai näin ainakin annan itseni kuvitella.

Mutta hei, mitä mieltä olette? Onko äidin pakko leikkiä?

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Talonpuolikkaan tulevaisuus

Vaikka talonpuolikas on tällä hetkellä meidän koti, se ei tule olemaan sitä tulevaisuudessa. Joillekin saattaa tulla ehkä yllätyksenä, mutta ostaessamme tätä paritalon puolikasta, emme ostaneet tätä itseämme varten tai välttämättä edes omiin tarpeisiimme. Toki sillä hetkellä (ja nytkin) talonpuolikas oli meille sopiva ja varsin kelpo koti asustaa, mutta tämä on kuitenkin vielä aika kaukana siitä, mihin tähtäämme. Ostimme talonpuolikkaan siis aivan puhtaasti jälleenmyyntiä ja voittoa ajatellen.


Meidän ainainen haave on ollut omakotitalo. Talon ulkomuoto, sijainti ja koko ovat vaihdelleet vuosien varrella aika reippaastikin, mutta silti perusajatus on pysynyt  samana. O-ma-ko-ti-ta-lo. Tällä hetkellä seuraavan unelmien talon sijainti alkaa hahmottua ja myös ulkomuoto on kokenut tietynlaisen varmistuksen. Sijainti sen tarkemmin saa vielä pysyä salaisuutena ja meidän omana tietona. Myös aikataulu tälle uudelle haaveelle on vielä täysin auki, mutta vähintään ensi syksyyn on odoteltava, jolloin tulee se kaksi vuotta täyteen talonpuolikkaassa. 

Olemme tämän asunnon ostamisen jälkeen tehneet jos jonkinmoista pientä remonttia. Kaikki seinät maalattiin, laattoja lukuunottamatta, ja parille seinälle laitettiin tapetti. Keittiössä uudistettiin välitila, kaappien vetimet ja valaistus. Ikkunalistat vaihdettiin alakerrasta ja lattialistat maalattiin. Myös portaat muuttuivat männynruskeasta harmaiksi ja piha laitettiin uuteen uskoon. Näiden kaikkien muutosten jälkeen asunnon arvo on noussut huomattavasti, kun taas muutostöihin meni meidän laskujemme mukaan noin kymmenes hinnan noususta. 


Pyrimme remontoidessa ajattelemaan tulevia ostajia. Neutraalia, mutta kuitenkin pikkuisen säväyttävää, joka erottaa talonpuolikkaan muista vastaavista markkinoilla olevista kohteista. Yksi asunnon haastavimmista tekijöistä on kirsikan värinen lattia, jota emme kuitenkaan aio vaihtaa. Uusi asukas saakoon sitten tehdä lattialle mitä tykkää, me emme lähde siihen projektiin. Koko talossa kun on joka huoneessa märkätiloja lukuunottamatta tämä sama punertava lattia. Josta en muuten tykkää itse sitten yhtään. Toinen seikka, joka kaipaisi lisää muutosta, mutta jonka aiomme sivuuttaa, on keittiö. Nyt ei vaan riitä aika eikä kiinnostus, unelmieni keittiö saa edelleen odottaa.

Seuraavana muutoskohteena ennen mahdollista myyntiä on kuitenkin talon pesutilat ja wc:t. Värimaailmaltaan kylppäri ja vessat ovat jo ihan täydelliset, eli niistä löytyy harmaata ja valkoista laattaa. Päivitys kuitenkin nykyaikaan on tervetullut ja saunan ajattelimme maalata mustaksi tai savunharmaaksi nykyisestä kuusipaneloinnista. Pieni pintaremontti alkaa ensimmäisenä alakerran vessasta, johon vaihdetaan valaistus, peili sekä seinille tehdään jotain jännää. Myös peilin viereisestä kaapista hankkiudutaan eroon ja avohylly korvataan ehkä umpikaapilla. Ehkä.


Realismia on kuitenkin se, että tässä asutaan ainakin vielä vähintään se puoli vuotta, luultavasti pidempään. Senkin takia halutaan tehdä talonpuolikkaasta edes pikkuisen enemmän meidän näköinen, jotta viihdymme täällä myös tulevat hetket. Mitä sen jälkeen tapahtuu, on vielä meillekin täysi mysteeri. Eli sori, ei vieläkään tämän enempää vinkkejä tulevaisuudesta.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Tervemenoa messuille

Paula ja Tuikku!


Päädyinkin arpomaan kaksi lippupakettia, sillä joudun jättämään oman matkani messuille väliin. Siispä onnea voittajille ja käykäähän kurkkaamassa sähköpostinne! 

Kiitos kaikille osallistujille ja onnea voittajille. Toivottavasti koette mahtavat Kevätmessut :)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

The Himmeli


Vihdoin sain joululahjaksi saamani Pentikin himmelin paikoilleen olohuoneen nurkkaan. Vaikka ns. romanttinen tyyli ja blingbling ei olekaan normaalisti yhtään sitä ominta meille, tämä himmeli on silti täydellinen materialismin huipentuma. Ikean hyllynkannatin kannattelee kaunokaista ja eikös vain, että himmeli tuolla nurkassa tuo tapettiseinää entistä enemmän esille? Ja toki himmelin lasikristallit mätsäävät aika mainiosti myös niin ikään Pentikin lampunjalkaan ja kynttilänjalkoihin, jotka majailevat lipaston päällä. Perus olkihimmeliä en kyllä meille kotiuta ja aika ei riitä pillihimmelin väsäämisen, joten tämä on aivan passeli. Sillä himmelithän on nyt ihan kuuminta hottia!


Joko sinulta löytyy oma himmeli?


ps. vielä on pari tuntia aikaa osallistua Kevätmessujen lippupaketin arvontaan! Hop hop..klik klik!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Koukuttavia palleroita

Kukaan tuskin on välttynyt törmäämästä huopapallomattoihin? Tuhansista palluroista koostuvia katseenvangitsijoita voi tilata esimerkiksi huopapallomatto.com -sivustolta, jossa voit suunnitella myös täysin uniikin ja omannäköisesi maton. Ja voin kertoa, että on muuten ihan pikkusen koukuttavaa hommaa! Oman maton suunnittelussa vain taivas (ja budjetti) on rajana ja saat aina tietää, kuka oman mattosi on Nepalissa käsin tehnyt.

kuvat: feltballrug.com

Maton suunnittelu on ihan älyttömän helppoa. Jos valmismatoista ei mikään miellytä silmää ja haluat vähän leikkiä, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla oman maton suunnitteluohjelmaa, jossa ensin päätät maton muodon. Valittavana on joko pyöreä tai suorakulmio, jonka jälkeen kaikki hauskuus vasta alkaa. 

Itse aloin tässä eräänä iltana suunnittelemaan meille olohuoneeseen uutta mattoa ja päätin haluta mattoon jonkin kuvion. Maton muodon jälkeen seuraava askel on valita koko ja omassa tapauksessani myös kuvio. Päädyin tällä suunnittelukerralla valitsemaan maton kooksi 200x300 ja kuvioksi verkkokuvioinnin sekä toiseksi vaihtoehdoksi kehystetyn maton, joka näyttää itseasiassa aika siistiltä! Ja sitten niitä palloja. Värejä on valittavana kymmeniä erilaisia ja tällä erää päädyin tuttuun ja turvalliseen mustavalkoiseen. Klikkailtuani värikartasta kyseiset värit ja painamalla esikatselu -näppäintä näin jo silmissäni tuon verkkokuviollisen maton meidän uuden sohvan ja sohvapöydän kaverina. Aika herkku etten sanoisi. 
Mutta koska maton suunnittelu on, kuten sanottu, aika koukuttavaa puuhaa, oli pakko vähän myös leikkiä. Ja sen seurauksena tulikin sitten suunnitteltua matot poikien huoneeseen sekä meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Ja nyt uskalsin käyttää jopa niitä värejä, hiukan. Arvaattekos, kumpi tulisi kumpaan huoneeseen? 
Tilaustyönä tehdyn maton toimitusaika on noin 4 viikkoa eli maton saa aika siedettävällä aikataululla eikä omaa luomustaan joudu odottamaan ikuisuuksia. Matot ovat myös kaksipuolisia, joten käyttöaika matolla on huomattavasti pidempi verrattuna tavalliseen nukkamattoon. Ja mikä näissä huopapallomatoissa on se kaikkein paras juttu esteettisyyden lisäksi? Ne ovat käsintehtyjä, ekologisia, myrkyttömiä ja ainutlaatuisia.

Yhteistyössä huopapallomatto.com
En hyödy postauksen linkeistä.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vk-paniikki

Joka tuntuu olevan vallitseva olotila kaikkialla, paitsi meillä. Kaikki varusteet on siis jo hommattuna uusia lenkkareita lukuunottamatta. Viime kauden puvut sopivat edelleen ja ostoksilla ollaan käyty ainoastaan saappaiden, tennareiden, kurahousujen ja kurahanskojen osalta. Kerrankin on oikeasti hyvä mieli, että ei tarvitse panikoita sitä, mihin pojat näin kevään tullen pukee. Tosin hiukan harmittaa, että ei pääse shoppailemaan, mutta jospa nekin rahat käyttäisi sitten vaikka sohvatilin kartuttamiseen.

Meillä mennään edelleen haalareilla. Name Itin ja Popin puvut ovat vieläkin ihan sopivat ja kauppatakkeina ovat tuttuun tapaan Popin windfleecet. Meillä vannotaan kerrospukeutumisen nimeen, joten takin alla on ollut usein huppari jo näin talvikeleilläkin. En näe vieläkään aihetta ostaa pojille kaksiosaisia pukuja, kun nyt talvellakin toppahousut jäivät vallan käyttämättä. Eilen juuri tarkistin ja niissä on edelleen hintalaputkin paikoillaan...Kengissä menen myös valtavirtaa vastaan enkä aio edelleenkään hankkia pojille goretexejä välikauteen. Lenkkarit, loskasaappaat ja kumpparit riittävät varsin mainiosti pihatouhuihin ja tennareilla mennään sitten kuraleikkejä pakoon. 


Haalareissa olen ollut erityisen tyytyväinen NameItin puvun laatuun. Tummempi denimkuosi on edelleen uutta vastaava, mutta vaaleampaan turkoosiin on tullut muutamia käytön jälkiä. Normaalia. Haalarit olen pessyt kertaalleen talvisäilöön, joten ominaisuuksienkin luulisi olevan tallella. Vesikelillä tosin päällä on aina kurikset, eli tässäkin poikkean kurahousuja inhoavasta massasta ja tosiaankin aina puen ne kurikset. Popin haalari nyt ei selittelyjä kaipaa, yksinkertaisesti joka euron arvoinen. Ja siinäkin mielessä erinomainen ostos, sillä näillä mennään jo kolmatta kautta ja edelleen koko 92 mahtuu, vaikka muuten kaikki on jo kokoa 98 tai jopa 104. 


Kengissä olen aivan täysin ihastunut Crocsin loskasaappaisiin, ja jopa niin hullaantunut, että ostin itsellenikin Crocsilta talvisaappaat. Viimeiset kolmet kumpparit olen ostanut Stadiumista ja samasta puljusta on tämänkin kevään saappaat. Samoin myös ajattelin käydä hakemassa poitsuille lenkkarit Stadiumista, kunhan kelit näyttävät lenkkareille vihreää valoa. Tennarit tilasin Hennesiltä, sillä nyt iski piheys enkä enää raaskinut ostaa pojille Consseja. Talven jäljiltä on käytössä edelleen myös Hennesin karvavuoritennarit. Kesää ajatellen täytyy vielä ostaa sandaalit ja varmasti toiset kevyemmät tennarit, mutta nythän olikin puhe kevään kamoista.


Kurakeleihin mennään melkoisen värikkäissä vermeissä. Kurikset on Jonathanilta, samoin myös vuorilliset kurahanskat ja kuivan kelin rukkaset. Kurahanskoja löytyy myös Cirafilta ja HC-Kidsiltä. Pipoja löytyy vino pino Gugguusta Popin kautta Hennesiin ja kaulahuivit on handmade by mummi, mutsi ja Villervalla. Villasukkaa, lapasta ja sormikasta on vaikka jokaiselle päivälle omansa ja kuvien ulkopuolelta löytyy vielä kaulureita, kypärämyssyjä ja fleecekerrastot.


Tällainen on nyt oma panostukseni vk-hysteriaan. Tosi tylsää verrattuna moneen muuhun eikä meillä ole edelleenkään yhtään Picoa. En vaan näe mitään järkeä hommata tämän enempää, syksyllä kun on kuitenkin taas edessä vaatekaapin uudistus ja silloin jo luultavasti mennään myös niihin vk-housuihin. Sitä tosin en kiellä yhtään, etteikö vaatteita olisi kiva ja koukuttava ostaa. Ja ettenkö salaa haaveilisi pojille uusien vaatteiden ostoa. Ja myönnetään, olisihan ne Picot aika herkut...

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Lippuja tarjolla Kevätmessuille!

Sain Kotiblogit -lehden kautta arvottavaksi teidän lukijoiden kesken lippupaketin (sis. kaksi lippua) Helsingin messukeskuksessa järjestettäville Kevätmessuille. Messut järjestetään 26.3.-29.3. ja messuilla on mahdollisuus tutustua puutarhan, rakentamisen, sisustamisen ja ruoan tämän hetken trendeihin.

Kommentoimalla alas tämän kevään sisustusvinkkisi pääset osallistumaan arvontaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 20.3. klo 24 asti, jotta ehdin vielä postittaa liput ennen messuja. Jätä taas tuttuun tapaan joko tunnistettava nimimerkki tai sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle. Onnea arvontaan!


Yhteistyössä kotiblogit.fi

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kiire

Jaahas ja taas on yksi työviikko lusittu ja ensimmäistä kertaa ehdin istahtaa koneelle blogijuttujen merkeissä. Ihan tajuton kiire päällä koko ajan eikä työjuttujen lisäksi ehdi ajatella muuta kuin pyykinpesua ja puuronkeittoa. Uskotte varmaan myös sen, että iltaisin ei ihan kauheasti nappaa jumittaa koneella, jos on mahdollisuus esimerkiksi katsoa ensitreffejä alttarilla tai lukea koukuttavaa kirjasarjaa. Olen myös huomaamattani jättänyt (ehkä alitajuisesti ihan tarkoituksellakin) koko blogin vähän taka-alalle enkä ole uhrannut ajatustakaan postausideoille tai edes muiden blogien lukemiselle. Välillä vaan huomaan, että tästä jutusta saa paljon enemmän irti, kun malttaa välillä hetkeksi unohtaa koko touhun.


Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vauhti ja mielenkiinto hiipuu. Päinvastoin. Luulen saavani näistä pikkubreikeistä paljon uutta virtaa kirjoittamiseen ja saanpahan toisaalta pidettyä myös teidän lukijoiden mielenkiintoa yllä, kun en kirjoita vain väkinäisiä täytepostauksia. Vai mitä sanotte? Se nyt on ihan selvää, että vastaavia taukoja tule pakostakin tässä kevään aikana, sillä kiire tuskin tästä hellittää. Kesällä luultavasti on taas paljonkin asiaa, kun lusmuilen kotona ja yritän keksiä tekemistä (vitsi, onhan mulla pojat.).  


Nyt on kuitenkin taas aika päästää tuo meidän perheen opiskelija koneelle viimeistelemään diplomityötään ja ehkä siis vihdoin valmistumaankin lähiaikoina. Itse taidan uppoutua sohvalle kera viltin, lakupussin ja sen koukuttavan kirjan. Pojat kyläilee tällä hetkellä mummilassa, joten aamulla on luvassa harvinaista herkkua, kun ei tarvitse herätä kuus reikäleipä antamaan pojille banaania. Itseasiassa taidan heivata koko herätyskellon mäkeen ja nukkua niin kauan kuin sielu sietää. Eli todennäköisesti herään itse 6:30 syömään sitä banaania. Äitisyndrooma vai mikälie. Tajuttiin muuten äsken, että ollaan tällä hetkellä miehen kanssa ekaa kertaa kahdestaan talonpuolikkaassa ilman poikia. Aika outo fiilis.


Se on perjantai ihmiset! Peace, love and Charlie Tango. 

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Yhdet sinne tai tänne

Ei paljoa enää tunnu tässä kenkäkonkurssissa, että taas tuli yhdet lisää. Itselläni on menossa nyt joku ihmeellinen maiharikausi ja taas uuden kodin saivat nahkaiset bootsit. Rakkautta ensi silmäyksellä, vai mitä sanotte?


"Eiks sulla ole jo tällaiset ennestään?"
"No joo, mut ei tällasen värisiä ruskeita..."

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kaks ja puol

Pari tuntia sitten, kun istuskelin kylppärin lattialla ja seurailin poikien kylpyleikkejä, tajusin jotain. Huomenna sällit täyttävät kaksi ja puoli vuotta! Enkös vasta ihan äsken kirjoittanut poikien synttäreistä ja siitä, mitä meidän kaksivuotiaat äijänkäppänät jo osaavat? Eikös se ollutkin ihan äsken, kun pojat oppivat kävelemään ja sanoivat ensimmäisen kerran äiti? Eikös ihan vasta taannoin meille selvinnyt, että mahassa kölliikin kaksi ihmisenalkua yhden sijaan? Eikun hetkinen, siitähän on jo kolme vuotta. Herää vain yksi kysymys: Missä välissä tämä kaikki oikein tapahtui?


Kai se aika jossain siinä sumussa ja kiireessä sitten kului. Ensimmäinen vuosi oli ja meni eikä siitä sen enempää. Toinen vuosi opeteltiin asumaan uudessa kodissa ja ympäristössä, ja kolmas vuosi on harjoiteltu uutta arkea päiväkodin ja töissäkäynnin merkeissä. Sen verran hektistä ja kaaosta tämä elämä välillä vaan on, etten yhtään kyllä ihmettele tällaisia järkytyksiä ja havahduksia. Meillä asuu jo isoja poikia (en suostu kutsumaan poikia taaperoiksi, en vaan suostu), joista olen kyllä maailman onnellisin ja ylpein. Vauva-aika on enää harmaa muisto ja tilalle on saatu kaksi hyvinkin energistä ja touhukasta poikaa. Ja näin äidin näkökulmasta myös hyvin taitavaa ja lahjakasta veijaria.

Meillä kaksijapuolikkaat uhmaavat ja pussaavat. Jokainen asia kyseenalaistetaan ja vähintäänkin kaikkeen on laitettava aluksi vastaan. Meillä keskustellaan ja lauletaan, tunnistetaan värit ja osataan laskea kymmeneen. Tiedetään kaikki mahdolliset ja mahdottomat eläimet ja kulkuneuvot sekä pyydetään anteeksi, jos toiselle tulee paha mieli. Meillä juksaillaan ja temppuillaan sekä muistutetaan äitiä ottamaan puhelin ja kahvi aamulla mukaan. Muistetaan kaikkien lähipiiriin kuuluvien nimet ja asuinpaikat sekä osataan vertailla asioiden suuruuksia ja aikamääreitä. Osataan syödä itse ja riisua vaatteet, pukeminenkin onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki halutaan tehdä itse, mutta turhautumisen iskiessä saa ihan pikkusen auttaa. Meillä leikitään mieluiten junaradalla, pikkuautoilla tai legoilla. Tai sitten pelastetaan kissaa puusta palomieskypärä päässä. Tehdään jo isojen poikien palapelejä ja löydetään rosvo kirjasta paljon ennen kuin äiti edes ehtii silmiään kohdistaa. Meillä härnätään ja painitaan, ja toki halataan ja vaaditaan joka ruokaan ketsuppia. Välillä ollaan äitin ja isin kultarakas, toisinaan sitten herra palomestari.


Että semmoiset kaksi ja puolivuotiaat kaksoset veljekset täällä meillä asuu. Puoli vuotta vielä, niin kolmonen paukkuu rikki. Siis kolme vuotta. Apua.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Olohuonehaaveita

Kenellekään tuskin on jäänyt epäselväksi tässä viime aikoina, että kaipaan kipeästi uutta sohvaa? No voin kertoa, että sen lisäksi tekisi mieli laittaa koko olkkarin sisustus uusiksi...Mutta meillä on tässä kevään ja kesän mittaan tulossa yksi jos toinenkin remonttijuttu ja pihanlaitto, että taidan saada tyytyä vain siihen uuteen sohvaan. Ajattelin kuitenkin kerätä itselleni muistiin (ja miehelle vinkiksi) muutamia juttuja, joita meidän olohuone mielestäni kaipaa.

No ensinnäkin se sohva. Olemme vissiin vihdoinkin päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että meille tulee avokulmasohva. Itse olisin halunnut u-sohvan ja mies kaksi erillistä sohvaa, jossain vaiheessa mietittiin jopa kulmasohvaa tai divaania. Tärkein juttu sohvaa mietittäessä oli se, että koko perhe mahtuisi samaan aikaan sohvalle löhöämään eikä toisia tarvitse töniä sieltä alas tilanpuutteessa. Emme myöskään missään nimessä halunneet enää sitä perusmallista kolmen istuttavaa sohvaa, vaan jotain uutta. Siispä olemme päätyneet kompromissina avokulmasohvaan. Pientä kiistaa aiheuttaa edelleen värivalinta, sillä itseäni houkuttelisi kovasti joko valkoinen tai vaaleanharmaa kangassohva, kun taas mies himoitsee mustaa nahkasohvaa. No luultavasti tässäkin asiassa päädytään kompromissiin ja sohva tulee olemaan joko tummanharmaa tai musta, ja siis kankaalla eikä nahalla.

Toki uusi sohva tarvitsisi kaverikseen myös uuden sohvapöydän ja maton. Sohvapöytävaihtoehtoja onkin vain yksi ja ainoa, Hayn Tray. Kuvitelkaa se nyt tuohon avokulman keskelle. Täydellinen! Nykyisen nukkamaton tilalle haluaisin ehdottomasti villamaton ja vielä jonkin kuviollisen. Tällä hetkellä klassisen ruutu- tai raitakuvion lisäksi kiehtoo aikalailla marokko -tyyliset matot, mutta ehkä pitkällä juoksulla perinteinen ja simppeli kuviointi saattaa voittaa. Olohuoneeseen pitäisi tietysti ostaa myös uusi valaisin ja se olisikin Petri Seurin Kube harmaana.

No jotta lista ei loppuisi tähän, saattaa jossain vaiheessa olla aiheellista ostaa myös lisää istumatilaa. Varsinkin, jos nyt joskus tässä muutettaisiin isompaan asuntoon ja sitä kautta isompaan olohuoneeseen. Yksi lepakkotuoli meiltä jo löytyy ja olen miettinyt kovasti sille kaverin hankkimista, mutta toisaalta haluaisin pitää sen kauniina itsenäisenä yksilönä. Perinteisiä nojatuoleja en osaa meille kuvitella, mutta esimerkiksi tupakkatuolit tai moderni keinutuoli olisivat aika passeleita meidän tyyliin, unohtamatta nyt tietysti Artekin nojatuolia 400, joka keikkuu haluantahdon -listalla varmasti ikuisesti. Yksi himotuslistalla oleva kaluste olisi muuten Barcelona -tuoli, mutta ehkä tuoli ei saa maksaa enempää kuin meidän tämän hetkinen auto, joten haaveeksi jää. Tai ehkä laitan loton vetämään...

artek.fi, kodin1.com, ikea.fi, designsisustus.com, knoll.com, netanttila.com

Ainoa fakta, minkä tiedän on se, että uusi sohva meille tulee. Milloin se sitten päättää saapua, on vielä täysi mysteeri. Mutta tavoite on, että poikien kolmeveekemuilla vieraat saisivat jo istua uudella sohvalla...

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Lomatunnelmia

Siinä se viikko sitten vierähtikin. Tänään oli paluu arkeen, töihin ja päiväkotiin viikon lomailun jälkeen. Kerrankin sattui kivasti, että meillä molemmilla oli viime viikko kokonaan talvilomaa ja päätimme pitää pojatkin pois hoidosta. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi pitänyt olla aavistuksen itsekäs ja viettää ensimmäinen lomapäivä ihan kahdestaan eli laittaa pojat törkeästi hoitoon, mutta ehkä ensi kerralla. Pari päivää olimme alkuun ihan kotona, mutta loppuviikosta vietimme muutaman päivän Peurungalla. Tässä yliannostus lomatunnelmaa meidän minilomareissulta, pääroolissa tietysti pienet linssiluteet. Äiti ota tästä kuva.


Mukavaa viikkoa kaikille!