perjantai 13. helmikuuta 2015

Ikärasismia!

Olen kauhean nuori äiti. Olen kauhean nuori vaimo. Olen kauhean nuori opettaja. Olen kauhean nuori asunnon ja kahden auton omistaja. Olen kauhean nuori ostamaan silmänympärysvoidetta ja ummetuslääkettä. Olen kauhean nuori käymään rasvanpolttojumpassa. Olen kauhean nuori tekemään yhtään mitään. 

Tiedättekö. Joka maailman päivä törmään tähän samaan virteen siitä, miten nuori olen. Enkä hemmetti soikoon edes ole! Olen parin vuoden päästä kolmekymppinen ja teinivuodet on selätetty jo aikoja sitten. Mikä siinä voi olla niin väärin, jos olen ollut elämässäni tehokas ja omaan hyvät geenit? Jos jotain, niin ylistystä ja arvostusta niistä saavutuksista ansaitsisin enkä jatkuvaa nuoruuspropagandaa. Alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon, kun aina lokeroidaan sinne nuorten nättien tyttöjen koloon, vaikka paljon korrektimpaa olisi sanoa nainen.


Tapasin mieheni ensimmäisen kerran jo kerhoikäisenä hiihtokisoissa. Kävimme samaa yläastetta ja lukiossa päädyimme samalle luokalle. Olimme pari vanhojen tansseissa ja sen jälkeen ajelimme kaikki yöt pienellä punaisella autolla ja rakastuimme. Lukion jälkeen muutimme opiskelemaan Tampereelle ja menimme kihloihin. 2010 sanoimme tahdon. Vuoden päästä yhteiseloa tulee täyteen 10 vuotta ja heinäkuussa vietämme jo viisivuotishääpäivää. Järkyttävää.

Alkuvuodesta 2012 tulin ihan suunnitellusti raskaaksi. Se, että niitä syntyikin syksyllä kaksi, ei ollut suunniteltua. Kaiken tämän jälkeen meillä on nyt kaksi kohta 2.5-vuotiasta poikaa ja me olemme perhe. Pöyristyttävää.

Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2007 ja pääsin jo heti seuraavana syksynä opiskelemaan yliopistoon. Sain kandin paperit kesällä 2010 ja maisteriksi valmistuin pallomahana keväällä 2012. Tein viidessä vuodessa yhteensä 360 opintopistettä ja kirjoitin gradun modaalilogiikan häröilystä. Teen tällä hetkellä lähes koulutustani vastaavaa työtä ja olen siinä aika hiton hyvä. Kauhistuttavaa.

Ostin ensimmäisen autoni 18-vuotiaana, joka on aikojen saatossa vaihtunut perhemalliin. Tällä hetkellä pihassa on kaksi autoa ja ihan omilla rahoilla ostettua. Asumme hyvällä asuinalueella omassa paritalo-osakkeessa ja lainaa on vaikka muille jakaa, mutta silti elämme varsin hyvää elämää. Jääkaapissa on aina ruokaa ja laskut maksetaan ajallaan. Raha-asioissa olen turhankin tarkka ja excel-taulukkoa löytyy joka lähtöön. En polta tupakkaa, juo alkoholia tai käytä huumeita. Liikunta ja hyvinvointi on meillä tärkeässä roolissa ja toisinaan elämässämme on myös vähän luksusta. Paheksuttavaa.


Siinä teille kauhean nuorta nättiä tyttöä, jonka ei pitäisi osata yhtään mitään.

21 kommenttia:

  1. Jeah!! Asia on juuri näin. Ihan niinkuin lusmuilu olisi nykyään hyväksyttävämpää kuin se, että tekee töitä haluamiensa asioiden eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, joku siis samaa mieltä! Toki lusmuilukin on toisinaan ihan sallittua, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että unelmiensa eteen on vaan tehtävä töitä :)

      Poista
  2. Voi sä kuulostat ihan multa pari vuotta sitten. Nyt oon vaan onnellinen, kun joku tytöttelee tai neidittelee, liekö mulla kolmenkympinkriisi :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah voi olla, että muutan mieltäni juurikin parin vuoden kuluttua :D

      Poista
  3. Haha, mä en tiedä mitä mun pitäis ajatella kun kukaan ei ole nuoreksi sanonut ja aina iän kuullessaan kommentoi, miten ei ikinä olis uskonut mun olevan niin nuori... kai sit näytän vaan niin vanhalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö! Mun mielestä sä et näytä päivääkään yli 20-vuotiaalta :) ja nyt sorruin itse tähän ikärasismiin...

      Poista
  4. Meillähän on useampi yhteinen tekijä; olen 28v., mulla on myös kaksospojat (pian 4v.) ja olen sanonut tahdon vuoden 2010 heinäkuussa :) Niin ja liikunta on mullakin tosi tärkeässä roolissa.
    Moni lulee mua nuoremmaksi ja saan todistaa ikääni, kun teen lottoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska sattuma! ollaan sitten melkein virtuaalisamikset...

      Onni on hyvät geenit ;)

      Poista
  5. Koetko tuon oikeasti ongelmaksi? Elämässämme on paljon samankaltaisia asetuksia, mutta en törmää tytöttelyyn (tai suostu siitä häiriintymään). Voisiko olla mahdollista, että reagoit tuohon itse jotenkin todella vahvasti..? Tarvitseeko sinun todistaa jollekin jotain? Entä jos vain eläisit tyytyväisenä omaa elämääsi.

    -jules

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä lisätä, että ympärillesi on tainnut sattua myös useita tosi epäkohteliaita tyyppejä.. Onhan se iän korostaminen (suuntaan tai toiSeen) typerää. Siihen kun emme itse voi vaikuttaa.

      -jules

      Poista
    2. Saattaa hyvin ollakin, että itse teen tästä enemmän ongelmaa kuin se todellisuudessa on. Mutta toisaalta taas me kaikki koemme asiat eri tavalla, joten jo se lähtökohta tähän nuoruuteen viittaamiseen on mielestäni väärä. Ei se, että on alle 30v saisi olla esteenä yhtään mihinkään. Voisin jopa väittää, että esimerkiksi työssäni omaan paremmat lähtökohdat kuin ne rutinoituneet eläkeikää lähestyvät kollegat. Onhan mulla tuoreempi näkemys juttuihin ja asiat tuoreemmassa muistissa, vaikka kokemusta onkin vähemmän.

      En koe tarvetta todistaa kenellekään mitään. Teen asiat tavallani ja jos ei miellytä, ei sitä tarvitse laittaa nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Toki on väkisinkin tilanteita, joissa täytyy vähän päteä ja pitää päänsä, esimerkiksi nyt äitiys. Mutta en silti koe tarvetta "todistella" äitiyttäni tai varsinkaan ikääni kenellekään.

      Mutta kiitos Jules kommentista, se antoi ajattelemisen aihetta. Hyvällä tavalla :)

      Niin ja kyllä, olen varsin tyytyväinen elämääni!

      Poista
    3. Blogisi perusteella olenkin saanut kuvan, että sinulla on syytäkin olla tyytyväinen elämääsi.:) pidän tyylistäsi ja uskon, että tulisimme juttuun siviilissäkin!

      -jules

      Poista
    4. Kiva kuulla! Ja mikäs meitä estäisi joskus tapaamasta siviilissä? :)

      Poista
  6. Jokaisessa iässä on puolensa. Eräät ystäväni ovat 30+, menestyviä yrittäjiä ja heitä ärsyttää toistuva tytöttely työrintamalla. Ymmärrän, että väärässä kohtaa sen kokee alentavaksi ja se ottaa päähän. Hyvä, että pohdit asiaa ääneen ja blogin puolella näitä ajatuksia on hyvä jakaa. Saa kiinnostavaa vuoropuhelua aikaan.
    Minusta on hienoa, että olet juuri sellainen kuin olet ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Kati ♥

      Luultavasti taas parin vuoden päästä kriiseilen sitä, kun kukaan ei enää tytöttele ja olen kaikille vain joku täti :D En sitten tiedä, kumpi haluaisin mieluummin olla...

      Poista
  7. Mä allekirjoitan kyllä kans tämän. Me ollaan miehen kanssa aloitettu seurustelu sinä vuonna kun molemmat täyttivät 15v. Lähes AINA kun kerron ihmisille (heidän asiaa uteliaisuuttaan tiedustellessa) kuinka kauan olemme olleet yhdessä, on reaktio "Voi kamallaa!!" Tähän päivään mennessä en ole keksinyt mitä siihen pitäisi vastata ja miten reagoida. Minkä vuoksi se on kamalaa että on löytänyt rinnalleen ihmisen jota rakstaa ja jonka seurasta nauttii? Joskus on jopa käynyt mielessä, että pitäisikö vain valehdella jotain muuta niin ei tarvitsisi kuunnella päivittelyitä. Mur.

    Äitiys sitten taas. Mä jotenkin itse pidän itseäni kauhean nuorena äitinä...mutta sitten kun taas asiaa tarkemmin alan miettimään niin mä täytän tänä vuonna 26!! :O Whaaaaat! Enhän mä enää mikään niiin nuori ole todellakaan! Kriisiä pukkaa kyllä kohta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se nuoruus riippuu niin siitä, mihin sitä vertaa. Toki olemme nuoria äitejä moniin verrattuna, mutta taas teiniäiteihin verrattuna olemme ihan "normaaleja" :D No äiti kuin äiti, varmasti iästä riippumatta kaikki pyrkivät tekemään parhaansa!

      Mä en myöskään ymmärrä mitä pahaa siinä on, jos on tässä iässä jo vakaassa parisuhteessa eikä tarvitse joka viikonloppu olla sitä heilaa etsimässä. Se paras mahdollinen löytyi jo ;)

      Kiitos Jenni kommentista ♥

      Poista
  8. Kirjoitat aina niin hyvin. Saat hyvälle mielelle :) Faktahan on, että moni on sulle kateellinen, koska sulla on jo kaikki se mistä monet sinkut haaveilee. Toki siis moni haluaa palloilla sinkkuna, mutta ymmärrät mitä meinaan :). Taidan olla pari vuotta sinua vanhempi, mutta ehei, ei enää tytötellä. Luulen, että se johtuu siitä, että olen isokokoinen ja vähän rupsahtanut :D :D Heh heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki, sait myös mut hyvälle mielelle :)

      Ja höpö höpö, sä olet niin upea!

      Poista
  9. Mä olen 42v ja jopa minä kuulen vielä välillä, miten nuori sitä ja tätä olen. Vaikka en siis tosiaankaan ole.

    Kun olin noin 3-kymppinen ja kuljin neljän lapseni kanssa, multa kyseltiin, olenko niiden isosisko taikka hoitaja. Kun sanoin, että ihan on omatekemiä koko setti, sain aika ällistyneitä katseita. Nyt mun tytär on 20v ja hänellä on kohta puolivuotias vauveli. Joskus vauvaa hoitelin ja kävin kahvilassa sen kanssa, jolloin mua luultiin lapsen äidiksi (mikä toki vois tietenkin olla vielä joten kuten mahdollistakin). Kun kehaisin, että olen kylläkin pikkuisen mummo, kysyjä meni aivan kipsiin... ja kakoi jotain, että "on niin nuoria nykyään mummot".

    Mä olen tosi lyhyt, vain vajaat 150cm, en tiiä vaikuttaako se sitten siihen, että mua luullaan jotenkin kauhean nuoreksi. (Naamasta nimittäin ei kyllä varmaan kukaan menis moista epäilemään...) En myöskään varmaankaan osaa pukeutua järin aikuismaisesti, vaan mulla on leggareita, tennareita yms. Ei multa silti kysellä Alkossa papereita... =D Ne taitaa nähdä sen verran tarkkaan kuitenkin mun naaman.

    Joitain hauskoja tilanteita on jäänyt erityisesti mieleeni: Kun olin 19v, multa kysyttiin bussissa "kokonainen vai puolikas". Ikäraja oli 12v... Sillon ei kyllä erityisemmin naurattanut. Ja vain muutama vuosi sitten kaupan kassalla töissä ollessani yksi mummeli kysyi multa, olenko "sellanen koululainen täällä harjottelemassa"... siis tarkoitti vissiin 9-luokkalaisia tettiläisiä... No, kyseessä ehkä jo melko hapanpäinen mummeli, mutta haloo silti!!! Toisaalta aivan äärimmäisen huvittavaa... =D

    Sinä olet nuori ja nätti (tämmöisen mummelin näkökulmasta katsottuna!), en yhtään ihmettele että tytötellään ja luullaan reippaasti ikäistäsi nuoremmaksi. Itsekin olen aivan hirveän huono arvioimaan ihmisten ikää... olen siinä kassalla ollessani kyselyt eräänkin kerran papereita 70-luvulla syntyneiltäkin. En usko, että kohdallasi sillä tytöttelyllä tarkoitetaan varsinaisesti pahaa, ennemminkin vaan ihmiset on kenties hämmentyneitä kun näytät niin nuorelta ja sitten selviääkin vaikkapa ammattisi ja perheesi. Todella hienosti sä oletkin monenlaista elämässäsi saavuttanut, nuoresta iästäsi huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli ihanasta kommentistasi! :) Se on kyllä jännä juttu, miten iästä tehdään iso numero suuntaan tai toiseen. Olet liian vanha tai liian nuori, vaikka jokainen on mielestäni juuri oikean ikäinen omaan tilanteeseensa. Ja sitä paitsi mitä muut ovat arvostelemaan toisen valintoja kussakin iässä, eiköhän meistä jokainen (ainakin toivottavasti) ota vastuun omista valinnoistaan eikä niitä mielestäni ole tarpeen ulkopuolisille perustella.

      Mukavaa kevään odotusta sinulle!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!