lauantai 28. helmikuuta 2015

Miksi oi miksi?

Miksi pesukoneessa on lapsilukko, jos se ei kuitenkaan koske virtanäppäintä? Siinä vaiheessa, kun kolmen tunnin pesuohjelmaa on jäljellä neljä minuuttia ja vauhtisormet painavat off-nappulaa, on vitsit vähissä. Ei meidän kone ainakaan ole niin fiksu, että osaisi jatkaa siitä, mihin jäätiin.

Miksi aina niinä aamuina, kun on kauhea kiire, pitää jumittautua rekan taakse sunnuntaiajelulle?

Miksi myslin joukossa pitää aina olla rusinoita? Ärsyttää aika huolella nyppiä niitä aamuisin joukosta pois, sillä minähän en niitä kuivattuja viinirypäleitä syö.

Miksi mun piti taas poiketa kenkäkauppaan? Ja ei, en lähtenyt tyhjin käsin...

Miksi Matin piti loikata Novalle? Ei aamu lähde käyntiin ilman Matin sutkautuksia, mutta toisaalta en kyllä pysty kuuntelemaan Novaakaan. Eli sori vaan Ylönen, YleX taitaa viedä voiton.

Miksi nakit loppuvat aina kesken?

Miksi en koskaan osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan? "Tänään kyllä olen jo kymmeneltä sängyssä. Ai oho, kello onkin jo puoli kaksitoista.."

Miksi auton pyyhkijöistä pitää loppua se neste juuri silloin, kun kuraa lentää enemmän kuin laki sallii?

Miksi en myöskään muista ikinä ostaa vessapaperia, kun sitä tarvittaisiin?

Miksi lapseni nauravat minulle päin naamaa, kun yritän olla tiukkismutsi ja komentaa? Ei kai tämä nyt vaan ole taas sitä uhmailua? Luulin, että selvittiin jo siitä...

Miksi en vaan tykkää hiihtämisestä?

Miksi koko perheen automatkoilla on aina pakko ottaa selfie, jossa näkyy irvistelevä äiti, isin olkapää ja pojat kyllästyneinä? #ihanaamatkusteluamurujenkanssa

Miksi kaksoset olisi muka pakko pukea samanlaisiin vaatteisiin? 

Niin ja miksi keltainen on muka tyttöjen väri? "Onpas teillä suloiset kaksoset, Ihanaa saada yksi molempia!" Prkl.

Miksi me ei päästä yksimielisyyteen siitä, millainen sohva meidän tulisi hankkia? Vihaan näitä nykyisiä ja kohta menen kyllä omin lupineni kauppaan ja ostan sen minkä haluan.

Miksi huomenna on jo viimeinen lomapäivä?

Miksi Rainbown piti uudistaa se Pyörre-karkkipussi? Ei niitä viinikumeja kyllä syö edes pahimmassa herkkunälässä...

Miksi meillä on menossa kyselyvaihe ja kaikki pitää kyseenalaistaa? 
Mikä sinua mietityttää?

ps. Tinga Tinga on pop! Sä kysyt miks miks miks miks miks....

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ja raidallisena kiitos.


Siitä lähtien, kun siskoni osti noin vuosi sitten Zarasta raidallisen peplumjakun, olen himoinnut raidallista bleiseriä. Mutta ei, ei vain löydy sitten mistään. Joko on liian pienet raidat tai malli on huono. Tai sitten on pystyraidat ja liikaa peplumia. Alunperin hakusessa oli tummansini-valkoinen, mutta tämän H&M:n Modern Classics -malliston jakun nähdessäni ei haitannut yhtään, että raidat olivat mustat. Se oli täydellinen!

 
Farkkujen kanssa töissä, pikkumustan kanssa juhlissa, shortsien kanssa keväämmällä. Ah, en kestä, miten paljon tätä voi yhdistellä! Myös bleiserin leikkaus on tosi nätti ja helma on ihan aavistuksen peplumilla. Hihat ovat tällaiselle metrikädelle tarpeeksi pitkät ja kerrankin bleiseri on jotain muuta, kuin selästä lyhyt. Jakku myös antaa illuusion kurveista takana olevilla leikkauksilla! Vaikka kovin lupailin olla ostamatta mitään vaatteita tai ainakaan yhtään bleiseriä lisää en olisi tarvinnut, niin kyllä tämä vaan on puuttunut sieltä kaapista. Ja raitoja nyt ei voi olla koskaan liikaa, sen nyt sanoo järkikin...

tiistai 24. helmikuuta 2015

Hiukan erilainen mustikkapiirakka

Viikonloppuna tuli alkaneen loman ja muutamien kyläilevien sukulaisten vuoksi leivottua mustikkapiirakkaa. Kysäisin mieheltä lauantaiaamuna, että mitä makeaa tarjottavaa leipoisin iltapäivällä tuleville vieraille ja vastaus oli sama kuin aina ennenkin: mustikkapiirakkaa. Kuitenkin se perinteinen rahkalla maustettu versio on jo aika käytetty, joten päätin soveltaa.

Muistelin joskus törmänneeni ohjeeseen, jossa mustikat tulivat itse pohjaan ja päällä oli vain koristeet. No nyt oli luonnollisesti tarjolla vain pakastemustikoita, joten koristelu pelkillä mustikoilla olisi ollut aika järkyttävän näköinen. Siispä päätin porkkanakakku-tyyliin tehdä pohjan päälle tuorejuustokuorrutteen, ja lopuksi heittelin päälle vielä pakasteesta löytyneitä vadelmia ja niitä mustikoita. Siihen pohjaan laitoin muuten jääkaapista löytyneen ranskankerman lopun, joka toi kyllä toivottua pehmeyttä itse kakkuun. Eli aika onnistunut kokeilu niiden runebergin torttujen jälkeen. Ja tuli jotenkin tosi kesäinen fiilis tästä kakusta! Kesä, missä oooleet..?


Mustikkapiirakka

pohja
150 g margariinia
1½ dl sokeria
3 munaa
1 dl ranskankermaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
mustikoita
½ dl vehnäjauhoja

kuorrute
200 g maustamatonta tuorejuustoa
tomusokeria

marjoja

Sekoita pehmeä margariini, sokeri, munat ja ranskankerma vatkaimella tasaiseksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos muiden aineiden joukkoon.
Pyörittele mustikat vehnäjauhoissa ja sekoita varovasti taikinan joukkoon.
Paista irtopohjavuoassa 175 asteessa noin puolisen tuntia.
Anna jäähtyä.
Sekoita tomusokeria tuorejuuston joukkoon sen verran, että kuorrute on sopivan paksua.
Koristele marjoilla.

Ps.määrät on vähän sinnepäin. En jaksa koskaan käyttää mitään mittoja.. 

maanantai 23. helmikuuta 2015

Ja myssyn saa...

...Arhippa!


Paljon onnea voittajalle, lähetän sinulle sähköpostia! Kiitos kaikille osallistujille, mahtavaa, että Myssyfarmin tuotteet herättivät kiinnostusta. Jos jäit nyt ilman myssyä ja sellaista himoitset,  niin alekoodi PUOLIKAS20 on voimassa vielä viikon ajan, ja sillähän saat kaikista myssyfarmin tuotteista -20% alennusta. Verkkokauppaan pääset tästä.

Mukavaa viikon jatkoa, me lomaillaan koko perhe! 

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kevään Pompit

Alkuviikolla käväisin taas ystävälläni kohta jo perinteeksi muodostuneilla Pomp de Luxin kutsuilla. Olin kuullut paljon hyvää tästä tämän kevään mallistosta, mutta täytyy myöntää että silti yllätyin, kuinka kiva se oikeasti oli! Mahtavat värit ja kuosit, laadukkaan tuntuiset materiaalit ja vaatteiden mallit nyt luonnollisestikin ovat ihan parhaimmistoa. Ainoa, mikä alkaa vähän ärsyttää, on näidenkin ihanuuksien kohdalla vaatteiden hinta. Onko ihan pakko tavoitella niitä miikkareiden hintoja..? Ennen Pompia on kuitenkin saanut varsin vertailukelpoiseen ja käypään hintaan, mutta nyt housujen ja paksumpien paitojen hinnat alkavat nousta jo sinne kolmeenkymppiin. Muutoin olisinkin varmasti uusinut koko poitsujen vaatekaapin kertaheitolla!

Kevätmallistossa oli aivan ihania värejä. Varsinkin tytöille olisi ollut vaikka mitä ihania kuoseja ja sävyjä sekä niitä fotoprinttejä. Ja aivan mahtavaa tyttöjen puolella oli se, että vaaleanpunainen oli saanut kaverikseen sinistä, keltaista ja vihreää. Vielä odottelisin poikien puolelle vastaavaa muutosta eli rohkeasti vaan tyttömäisiä värejä kehiin! Yksi asia, mikä on Pompeissa aina harmittanut on se, että pojille on täysin mahdoton ostaa sieltä leggingsejä. Joko niissä on lahkeissa rusetit, ne olisivat neutraalit mutta vajaamittaiset tai sitten pintaan on läntätty jokin pitsikuvio. Argh.


Tilaukseen lähtivät siis taas perinteisesti vaarinpaidat ja uutena tuttavuutena ajattelin testata näitä Pompin hellehattuja. Kuosi oli niin suloinen, että lätsät oli hankittava! Housuja en tällä kertaa tilannut ollenkaan, sillä parina viime kertana olen kyllä joutunut pettymään Pompin housujen laatuun. Vaikka esittelijä vakuuttikin materiaalien parantuneen, enpä silti lähtenyt koittamaan onneani. Mietintään jäivät tilauksen ulkopuolelta parit teepparit sekä hattujen kanssa samaa kuosia olevat shortsit. Mutta kukkaro alkoi sitomaan nyörejään kiinni ja järki huusi realismia. Mitä järkeä on maksaa yhden kesän shortseista yhteensä yli neljäkymppiä, sillä  no, kaksoset ja turhan tarkka äiti.
Lähtikö teiltä tilausta Pomp de Luxille? Mitä piditte uudesta mallistosta?

perjantai 20. helmikuuta 2015

Talonpuolikas Kotiblogeissa!

Apua, eilen oli jännä päivä! Talonpuolikas sai nimittäin kunnian päästä viime vuonna lanseerattuun Kotiblogit - lehteen, johon kerätään inspiroivia blogikoteja. Kun sain viime vuoden puolella kyselyn halustani osallistua lehteen, en meinannut pysyä housuissani. Minäkö, minun blogini, meidän kotiko? Ilmeisesti jotain siis olen tehnyt tällä vajaan kahden vuoden blogiurallani oikein.


Kotiblogit -lehti keskittyy sisustus-, leivonta-, matkailu- ja diy -blogeihin. Kyseisessä lehden numerossa esiteltiin 26 kotimaista blogia, joista siis yksi oli Talonpuolikas. Paperisen lehden lisäksi myös verkossa osoitteessa www.kotiblogit.fi on paljon lehden ulkopuolista materiaalia sekä lisää kiinnostavia blogeja ja koteja. Jos ei meidän juttu lehdessä kiinnosta, niin kannattaa vaikka sitten ihan uteliaisuudesta napata lehti seuraavalla kauppareissulla mukaan!


Yksi mahtava saavutus siis jälleen plakkarissa ja keväämmällä on tiedossa taas pari jännää juttua, joista en voi vielä sen enempää paljastaa. Mutta nekin ovat sellaisia, joita en olisi voinut edes unissani kuvitella. Vaikka tämä blogi onkin aivan puhtaasti harrastus, niin onhan nämä jutut ihan huippuja! Unohtamatta teitä lukijoita, joista on tullut ainakin itselleni aivan korvaamattomia virtuaaliystäviä. Alkuun en ajatellut blogilla mitään saavuttavani, mutta pakko se on myöntää, että nälkä kasvaa syödessä...Mutta että päästiin oikein lehteen kaikkien niiden kauniiden ja tyylikkäiden kotien sekaan, en pysty ymmärtämään. Huh.


Näitä kuvia katsellessa on muuten vähän vaikea kuvitella, että nämä ovat ihan oikeasti meiltä. Ei sitä omaa kotiaan oikein osaa hektisen arjen keskellä arvostaa tai ihailla. Taidankin tästä painua alkavan loman kunniaksi sohvalle ihailemaan tätä huushollia ja nauttimaan kupposen teetä kera kaurakeksin. Enkä välitä yhtään pitkin olohuonetta kulkevasta junaradasta tai ylitsepursuavasta tiskialtaasta.

ps. muista osallistua ihanaan Myssy-arvontaan (täältä). Vielä on muutama päivä aikaa!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tätä tämä nyt on.

Lähtötilanne: Ollaan tultu poikien kanssa ulkoilusta sisälle ja isi on vielä töissä. Riisutaan vaatteet kodinhoitohuoneessa ja lähdetään pesemään vessaan käsiä. Käsien pesu onnistuu mallikkaasti, mutta itselläni on vielä pissahätä, joten jään vessaan. Laitan oven kiinni. Virhe numero yksi. Tästä se lähtee.


A: Missä äiti on?
Ä: Menin kulta vessaan, äiti tulee ihan kohta.
A: Mullakin on pissahätä, avaa ovi!
Ä: Äiti käy ihan nopeasti, sitten leikitään yhdessä.
A: Eikä, tulen mukaan.
Ä: No tule sitten, pissataan nopeasti. Aapo älä ota sitä vessapaperia.
E: Missä äiti ja Aapo on?
Ä: Ollaan muru vessassa, tullaan ihan kohta.
E: Minä tulen mukaan!
Ä: Onko sulla pissähätä?
E: Ei. Minä tulen katsomaan.
Ä: Ei tässä mene Einopieni kauaa, leiki sen aikaa.
*Huutoitkuraivoa oven takana*
A: Äiti avaa ovi. Eino tulee kanssa pissalle.
Ä: No tule Eino sitten, istu siihen jakkaralle.
E: Kiitos äiti.
A: Pissahätä!
Ä: Ota Aapo housut ja vaippa pois ja istu potalle. Eino ei saa mennä kaappeihin.
A: Pissa tuli, Aapo saa tarran!
E: Jee Aapo saa tarran.
Ä: Hyvä Aapo, tulipas iso pissa! Eino ei saa ottaa äitin ripsiväriä.
A: Aapo saa painaa (eli vetää vessan)
Ä: Saat painaa, mutta sitten pestään taas kädet. Eino ei saa koskea pönttöön. Aapo nosta housut ylös. Aapo äiti kaataa pissan pönttöön. Eino anna äitin hajuveden olla siinä pöydällä. Aapo ei saa uida pöntössä. Eino istu vielä hetki paikoillaan. Aapo nosta housut ylös. Eino odota!
A: Minä haluan pestä kädet.
Ä: Eino väistätkö hiukan, Aapo tulee pesemään kädet. Einokin voisi kyllä pestä kädet, kun koskit pönttöön. Hihat ylös pojat. Eikä saa sitten läiskytellä vettä!
*Hana täysille, molemmat pojat  seisovat jakkaralla ja läpsyttävät vettä*
Ä: Pojat ei saa, täytyy olla ihan nätisti eikä roiskia vettä.
*Huutonaurua*
Ä: Pojat nyt loppuu! Kuivataan kädet ja mennään leikkimään.
A ja E: Ei, lisää vettä!
Ä: Ei enempää, nyt riittää. Mennäänkö rakentamaan junarata?
*Raahaan kaksi löysää spagettia olohuoneeseen*

Lopputulos: Märkä vessan lattia, piilolinssit vessanpöntössä, puolet kasvorasvasta pöydällä, meikkipussi hujan hajan, pumpulit pitkin lattiaa ja auki revitty vessapaperirulla. Niin ja meitsillä edelleen pissahätä.


Ihanaa arkea murujen kanssa, käykö kateeksi? ♥

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Myssypostia, ehkä myös sinulle? (arvonta)

Itella (vai joko saa sanoa taas Posti?) toi meille alkuviikosta aivan ihanaa postia. Vaikka tiesin, mitä paketin sisältä löytyy, en oikein olisi malttanut avata koko kuorta, sillä harvemmin saa näin nätisti paketoitua postia. No otsikosta voi jo päätellä, mitä paketti piti sisällään:


Myssyfarmi on Pöytyällä sijaitseva luomutila, jota pyörittää sympaattinen Rauhansuun perhe. 2008 alkunsa saanut Myssyfarmi toimii aktiivisena luomumaanviljelyssä toukokuusta lokakuulle, mutta kelirikko pyhitetään puhdetöille ja myssyille. Myssyfarmi kunnioittaa toiminnallaan menneiden sukupolvien työtä ja elämäntapaa, joka näkyykin vaikutteena Myssyfarmin tuotteissa. Myssytuotteiden lisäksi tila keskittyy itse viljeltyjen tuotteiden jatkojalostamiseen. Tästä voit lukea lisää sivulta myssypellolta.fi.

Myssyfarmin myssytuotteet on neulottu käsin 100% suomenlampaan luomuvillasta, ja jokainen myssy on ainutlaatuinen. Myssyt syntyvät paikallisten myssymummojen puikoista ja kuulemma myös farmin isäntä tarttuu toisinaan puikkoihin. Villa itsessään tulee paikalliselta Rintalan luomutilalta, josta se toimitetaan Myssyfarmin omien lampaiden villan kanssa kehräämöön. Villa pestään käsin, jotta sen luontainen rasva säilyisi. Luontainen rasva eli lanoliini pitää villan pehmeänä sekä vettä ja likaa hylkivänä, tästä syystä suomenlampaan villa onkin melkein verrattavissa merinovillaan!

 
Myssyfarmin pipomallisto on nykyään jo tosi laaja. Myssyjä löytyy tupsulla ja ilman, raidallisena, värikkäänä, lapsille ja aikuisille. Mallistoon kuuluu myös kaulureita sekä solmioita. Jokainen myssy on jäljitettävissä ja myssyn mukana tulee aina tieto siitä, kuka myssymummoista sen on neulonut. Jokaisella myssyllä on myös oma tarinansa ja myssyjen nimet kertovat idean alkuperästä. Juuri tämä tekijä tekee myssyistä paljon mielenkiintoisempia ja houkuttelevampia kuin mitkään markettien tusinamyssyt. Ja myssyllä saa aivan varmasti kateellisia katseita!

Omasta paketistani paljastui klassikkomalliston Hiili -myssy ja pojille kotiutuivat surf&play -malliston Usko Jr. ja Saaronniemi Jr. Usko Jr on saanut nimensä Myssyfarmin Emännän surffilaudan mukaan ja Saaronniemi on ranta Ruissalossa Turun saaristossa. Hiili-myssy sen sijaan on nimensä mukaisesti kauniin hiilen sävyinen. Poikien keväiset surffimyssyt on neulonut myssymummo Terttu, joka ihanasti ilmenee myssyjen mukana tulevasta kortista. Koska myssyt ovat sataprosenttisesti villaa niiden käyttöaika ja -tapa on monipuolinen. Eli meillä mennään näillä myssyillä ihan takuulla vuoden ympäri. Niin ja nämä eivät edes hiosta shoppailureissulla, testattu on eilen kolmituntisella Ideapark-visiitillä!


Joko alkoi myssyt kiehtoa? Nyt voit nimittäin voittaa ihan omavalintaisen myssyn Myssyfarmin valikoimasta! Kommentoi alas, montako kertaa postauksessa mainittiin sana "myssy" ja minkä myssyistä kotiuttaisit mieluiten, muistathan jättää myös tunnistettavan nimimerkin. Arvonta suoritetaan kaikkien osallistujien kesken. Vieraile siis Myssyfarmin nettikaupassa  ja osallistu arvontaan! Osallistumisaikaa on 22.2. klo 22 asti.

Tämän lisäksi myssyfarmi tarjoaa nyt alkavien hiihtolomien kunniaksi kaikille Talonpuolikkaan lukijoille -20% alennuksen koko Myssykaupan valikoimasta. Kirjoita alennuskoodille varattuun kohtaan PUOLIKAS20 ja tilaa itsellesi oma myssy. Koodi on voimassa helmikuun loppuun asti.


Onnea arvontaan ja myssyterveisiä kaikille!

Myssy-yhteistyössä myssyfarmi.fi

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ikärasismia!

Olen kauhean nuori äiti. Olen kauhean nuori vaimo. Olen kauhean nuori opettaja. Olen kauhean nuori asunnon ja kahden auton omistaja. Olen kauhean nuori ostamaan silmänympärysvoidetta ja ummetuslääkettä. Olen kauhean nuori käymään rasvanpolttojumpassa. Olen kauhean nuori tekemään yhtään mitään. 

Tiedättekö. Joka maailman päivä törmään tähän samaan virteen siitä, miten nuori olen. Enkä hemmetti soikoon edes ole! Olen parin vuoden päästä kolmekymppinen ja teinivuodet on selätetty jo aikoja sitten. Mikä siinä voi olla niin väärin, jos olen ollut elämässäni tehokas ja omaan hyvät geenit? Jos jotain, niin ylistystä ja arvostusta niistä saavutuksista ansaitsisin enkä jatkuvaa nuoruuspropagandaa. Alkaa pikkuhiljaa ottaa aivoon, kun aina lokeroidaan sinne nuorten nättien tyttöjen koloon, vaikka paljon korrektimpaa olisi sanoa nainen.


Tapasin mieheni ensimmäisen kerran jo kerhoikäisenä hiihtokisoissa. Kävimme samaa yläastetta ja lukiossa päädyimme samalle luokalle. Olimme pari vanhojen tansseissa ja sen jälkeen ajelimme kaikki yöt pienellä punaisella autolla ja rakastuimme. Lukion jälkeen muutimme opiskelemaan Tampereelle ja menimme kihloihin. 2010 sanoimme tahdon. Vuoden päästä yhteiseloa tulee täyteen 10 vuotta ja heinäkuussa vietämme jo viisivuotishääpäivää. Järkyttävää.

Alkuvuodesta 2012 tulin ihan suunnitellusti raskaaksi. Se, että niitä syntyikin syksyllä kaksi, ei ollut suunniteltua. Kaiken tämän jälkeen meillä on nyt kaksi kohta 2.5-vuotiasta poikaa ja me olemme perhe. Pöyristyttävää.

Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2007 ja pääsin jo heti seuraavana syksynä opiskelemaan yliopistoon. Sain kandin paperit kesällä 2010 ja maisteriksi valmistuin pallomahana keväällä 2012. Tein viidessä vuodessa yhteensä 360 opintopistettä ja kirjoitin gradun modaalilogiikan häröilystä. Teen tällä hetkellä lähes koulutustani vastaavaa työtä ja olen siinä aika hiton hyvä. Kauhistuttavaa.

Ostin ensimmäisen autoni 18-vuotiaana, joka on aikojen saatossa vaihtunut perhemalliin. Tällä hetkellä pihassa on kaksi autoa ja ihan omilla rahoilla ostettua. Asumme hyvällä asuinalueella omassa paritalo-osakkeessa ja lainaa on vaikka muille jakaa, mutta silti elämme varsin hyvää elämää. Jääkaapissa on aina ruokaa ja laskut maksetaan ajallaan. Raha-asioissa olen turhankin tarkka ja excel-taulukkoa löytyy joka lähtöön. En polta tupakkaa, juo alkoholia tai käytä huumeita. Liikunta ja hyvinvointi on meillä tärkeässä roolissa ja toisinaan elämässämme on myös vähän luksusta. Paheksuttavaa.


Siinä teille kauhean nuorta nättiä tyttöä, jonka ei pitäisi osata yhtään mitään.

torstai 12. helmikuuta 2015

Hiljaisuus

Viime viikolla tein lupauksen itselleni, että seuraavalla viikolla keskityn taas vaihteeksi blogiin. No kuinkas kävi.

 
Viikonloppuna pojat aloittivat sen kamalista kamalimman sairastelun,  eli lauantain ja sunnuntain välinen yö meni aika pitkälti lakanoita vaihdellessa. Sunnuntaina pestiin luvattoman monta koneellista pyykkiä ja yritettiin saada jätkiä syömään ja juomaan edes jotain. Maanantai paranneltiin vielä kotona eikä yrjöä sen koommin nähty, nyt alkoi jo ruokakin maistua. Tiistaina palattiin  normiarkeen eli pojat hoitoon ja itse kurvailin töihin. Koko päivän töissä oli jotenkin ihan veto pois ja jokainen askel tuntui ylitsepääsemättömän rankalta. Iltapäivällä poikien haun jälkeen romahdin sohvalle, josta nousin ensimmäisen kerran parin tunnin päästä halaamaan posliinia. 


Nyt kolmantena päivänä olo alkaa olla jo aika hyvä ja huomenna luultavasti palaan jo töihin. Laatoittaminen jäi omalta osaltani onneksi siihen tiistai-iltaan, mutta kyllä sekin oli ihan riittävästi viemään kaikki mehut eikä energiaa tahdo olla edes istumiseen. Itse kun olen vielä sitä tyyppiä, että koko ajan tekisi mieli tehdä jotain,  niin tämä on ollut kyllä ihan karseaa. Sairastaminen ei vain ole mua varten.

Ironisinta tästä koko hommasta tekee yksi lausahdus. Viime viikolla tokaisin miehelle, että olisipa kiva olla joskus ihan täysin yksin kotona ja nauttia hiljaisuudesta. Saisi tehdä mitä huvittaa ja vaikka sitten siivota rauhassa. No sitä saa mitä tilaa. Mutta myönnän, ei oo herkkua ei, mielummin ottaisin energiat takaisin ja pojat riehumaan. Ei tämä ole mikään koti ilman legotornadoa, naurua, pesukoneen hurinaa tai miehen huomautuksia siitä, etten osaa parkkeerata tuota laivaa suoraan meidän autokatokseen.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Burgundyn viemää

Olen ihan hullaantunut tästä burgundyn väristä näin talvella! Tosin vain poikien vaatteiden osalta, omassa pukeutumisessa luotan edelleen mustan, valkoisen, harmaan ja denimin voimaan. Tai no joo, on siellä mun uuden talvitakin sisävuoressa vähän burgundya. Enivei, aivan mahtavaa, että pojillekin on tullut kauppoihin vähän tällainen murrettu väri kaiken vihreän ja sinisen rinnalle. Tykkään tykkään tykkään!


Tällä hetkellä poikien vaatevalinnassa luotan aika pitkälti Polarn o. Pyretiin ja Name Itiin. Itseasiassa kaikki poikien pitkähihaiset trikoopaidat on jommasta kummasta putiikista. Housuja sen sijaan löytyy muistakin lähteistä sekä ns. päällyspaitoja eli huppareita ja neuleita on myös tullut ostettua muualta. Popissa ja NameItissä on hinta-laatusuhde mielestäni kohdillaan ja vaatteet kestävät toistuvaa pesua moitteettomassa kunnossa. Vauva-aikana NameIt oli ihan täysi nounou huonon laadun suhteen, mutta nämä isojen puolen vaatteet ovat olleet ihan huippuja. Meillä ei myöskään ole erikseen mitään päiväkotivaatteita ja esittelyvaatteita, vaan päälle laitetaan sitä mitä puhtaana sattuu olemaan. Myös tästä syystä panostan ihan mielelläni niihin käyttövaatteisiinkin ja voin laittaa muutaman euron enemmän säilyvyyden puolesta.

samettihousut / H&M, farkut / Name It, collarit / H&M
huppari / H&M, kauluspaita / Marimekko, neule / Mango Kids
Paidat / Name It  ja Polarn O. Pyret

No mitäs sanotte? Menikö jo vähän överiksi..?


ps. Meidän pojat tosiaan käyttää punaista, keltaista ja oranssia! Ja sukkahousuja. Ja leggingsejä.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kohti änäriä!

Alunperin luisteluhommat piti aloittaa vasta ensi talvena, mutta innostuttiin kuitenkin nyt jo kokeilemaan josko se jäällä liikkuminen näiltä elohiiriltä sujuisi. Ja nyt muutaman kerran jälkeen voi jo sanoa: kyllä se vaan yllättävän hyvin onnistuu! Ensimmäinen kerta oli aika haparointia, mutta jo toisella kerralla homma sujui huomattavasti paremmin. Aapo varsinkin on ihan innoissaan luistelusta ja hihkuu koko ajan "tää on tosi hauskaa!" Eino sen sijaan on vähän nihkeämpi ja kyllästyy yleensä viimeistään vartissa. Vähän näyttää ns. Teemu-Paavo -asetelmalta, mutta saa nähdä vaikka Einokin tässä vielä innostuu. Joka tapauksessa viitteitä on siitä, että pelkkä maastojuoksu ei taida riittää pojille harrastukseksi. Sponsorit ja scouttaajat nyt kuulolle!


Jopa allekirjoittanut on innostunut luistelusta monen vuoden tauon jälkeen. Ja pystyssä ollaan pysytty myös äitiosastolla. Isi sen sijaan ei ottanut viime kerralla luistimia mukaan ettei vaan teroitus mene piloille ulkojäillä, kun tänään on taas peli. Kakkosluistimetkin olivat jossain muualla eikä hän halunnut kuulemma prameilla taidoillaan. Pyh pah, jääkiekkoa nyt osaa pelata kaikki. Ainakin Stigalla...


 Missä iässä te olette aloittaneet luisteluharjoitukset?

torstai 5. helmikuuta 2015

Aina ei vaan onnistu.

Tässä kevään korvilla on moniakin tekosyitä leipoa kaikkia ihania herkkuja. Tuon herkuttelun merkkipäiväsuman aloittaa helmikuussa tämä Runebergin päivä, jota vietetään ties mistä syystä. Ainakin silloin saa syödä torttuja! Meillä mulla onkin ollut tapana leipoa aina helmikuun viidenneksi päiväksi Runebergin torttuja ja niillä ollaan sitten herkuteltu ja venytetty vatsaa taas joulun jälkeen. Täytyyhän sitä olla valmiina vastaanottamaan ystävänpäiväleivokset, laskiaispullat ja pääsiäismätöt. Vappuna ollaankin sitten jo ihan ready syömään ämpärillinen munkkeja.
 
Päätin tiistai-iltana ruveta sitten leipomishommiin ja tavoitteena oli askarrella tätä päivää silmällä pitäen runebergin torttuja. No, kuten allaolevasta kuvasta näkyy, jokin meni pahasti pieleen ja tuloksena oli kuivia mantelikasoja. Maku nyt etäisesti muistutti tavoitteena ollutta leivosta, mutta en edes vaivautunut koristelupuuhiin vaan kylmästi söin kaksi "runebergia" appelsiinimehulla kostutettuna. Muiden kohtalo olikin vähän karumpi ja niistä tuli matojen ruokaa. Meillä lentää ruokaa roskiin äärimmäisen harvoin, sillä se ei vain sovi arvomaailmaani, mutta ei näitä olisi syönyt edes se kuuluisa Erkki. 


Eli vaikka olen kova leipomaan ja useimmiten onnistun yrityksissä aika kivasti, niin joskus käy näitäkin. Ei siis mennyt niin kuin Strömsössä eikä edes sinne päin. Onneksi on olemassa lähileipomo, jossa kävin tänään kotimatkalla ostoksilla. Ja molemmat on muuten mulle, sillä eihän tuo toinen osapuoli ymmärrä hyvän päälle...


 Paistuuko teillä runebergit omassa vai kaupan uunissa?

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vuoden '14 parhaat

Blogit täyttyvät alkuvuodesta aina edellisen vuoden kertauksella ja parhaimpien hetkien muistelulla. Itse päätin näin materialistina lähestyä asiaa vähän eri tavalla, nimittäin kertaamalla viime vuoden parhaimmat ostokset ja hankinnat. Joissakin blogeissa olenkin tämän tyyppiseen lähestymistapaan törmännyt ja pidin sitä sen verran mielenkiintoisena, joten apinoidaan nyt sitten. 

Huonekalu ja lamppu
Ehdottomasti uusi ruokapöytä. Pohjanmaan Zoom -pöytä on ollut kaikintavoin  aivan täydellinen ja täyttänyt kaikki mahdolliset odotukset, niin käytännön mutta myös esteettisyyden kautta. Ja se lamppu. Ruokapöydän Hektar. Joo Ikeasta. Joo halpa. Mutta niin meitä!


Kengät
Tähän on moniakin ehdokkaita, mutta ehkä voiton vie kuitenkin Niken freet ja vielä nämä viimeisimmät, valkoiset. Hyvät jalkaan, nätit ja sopivat moneen käyttötarkoitukseen. 

 
Vaate
Tähän on pakko valita kaksi, paita ja housut. Paidoista paras ostokseni viime vuonna on ollut Crockerin farkkupaita. Ihan vain sillä perusteella, että käyttökertoja ja -tapoja on sille kertynyt huima määrä. Housuista ehdoton ykkönen käyttökerroilla laskettuna ovat olleet Dieselin tummansiniset farkut.


Laukku
Syksyllä Zarasta löytynyt pikkusalkku on ollut todellakin jokaisen euron arvoinen. Olen käyttänyt laukkua lähes päivittäin ja se sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ihan selkeästi siis vuoden paras laukkuhankinta!

 
Elektroniikka
Nyt on paha. Kahvikone, telkkari vai puhelin? En osaa päättää, ehkä kuitenkin puhelin.  Tai kahvikone. .ääh liian vaikea!


Auto
Pakkohankinta töihin paluuni vuoksi, joten siinäpä se. Ei mikään täydellinen yksilö, mutta pääsee sillä eteenpäin. Ja vähän taaksekin päin.


Esine
Viime vuonna ei ihan kauheasti tullut tehtyä varsinaisia sisustuksellisia esinehankintoja, jotka olisivat jääneet sen kummemmin mieleen. Askon Nets hedelmäkori on yksi harvoista esineistä, jonka muistan ostaneeni ihan puhtaasti tarpeeseen, mutta jonka ulkonäkö miellyttää silmää kovasti. Toinen lempparijuttu on H&M Homen seeprapurkki, aivan superihana!


Vaatelöytö
Viime vuonna tein paljonkin hyviä löytöjä, mutta yksi parhaista on ehdottomasti tämä KappAhlin alekorista syksyllä löytynyt sifonkinen paitapusero. Hintaa taisi paidalla olla noin 5e ja sitä on kyllä käytetty sen edestä vähintäänkin jo triplasti. Keinokuituahan tämä on, mutta ah niin ihana!


Löytöjen löytö
Päätetään listaus oikein löytöjen löytöön. Kesällä kirppispöytää siivotessa bongasin tämän pikkuisen pinnatuolin naapuripöydän alta ja kotiutin sen 3ella. Vähän mustaa maalia pintaan ja pientä tuunausta, niin tuolista tulee ihana pieni lisäys poikien huoneeseen.


Paljon tuli taas viime vuonna hankittua yhtä sun toista, mutta ehkä kuitenkin suurin kulutushysteria alkaa olla mennyt ohi. Nykyään tulee mietittyä ostoksia paljon tarkemmin ja turhia huteja yritän välttää viimeiseen asti. Toivottavasti sama meno jatkuu tänäkin vuonna, ainakin tammikuinen ostoslakko piti! Tai no pojille jotain pientä saatoin ihan vahingossa tilata hennesiltä, mutta ne menee sitten ensi kuun laskutukseen... Eräs tuttuni on lupautunut ostolakkoon juhannukseen asti. Siihen en pysty, mutta voin yrittää välttää ylimääräisiä tarviinhaluanpakkosaada -kohtauksia...

maanantai 2. helmikuuta 2015

Haaste: Laukussa

Nelli Mistä on pienet pojat tehty -blogista haastoi mut esittelemään laukkuani ja sen sisältöä. Vastaavan postauksen tein jo viime kesänä (klikkaa!), mutta töihin paluun myötä laukun sisältö on luonnollisestikin muuttunut. Siispä kurkistetaanpas tällaisen kiireisen kaksosmutsin veskaan, ja nyt nimenomaan sinne laukkuun, joka keikkuu työpäivinä mukana.


Syksyllä Zarasta ostamani laukku on ollut kyllä tosi hyvä ostos, ja siellä nämä tavarat ovat syksystä lähtien aika pitkälti matkustaneet. Toisinaan laukkuna on Longchampin klassikko tai Marimekon olkalaukku, joskus heitän vaan kaikki romut kangaskassiin ja lähden liikkeelle. Laukussa on mukana päivittäin lompakon ja kännykän lisäksi työavaimet, hiuslakka, purkkapussi, hajuvesi, pikkupussukka sekä vatsalääkkeet. Nämä jutut löytyvät aina laukusta viiden niistetyn nenäliinan lisäksi. Saattaapa kassin pohjalta löytyä joskus litistynyt banaani tai murskaantunut myslipatukka sekä tietysti epämääräinen määrä rypistyneitä kuitteja. Marimekon pussukka sen sijaan pitää sisällään huulirasvan, käsirasvan, babylipsin (sorruin..), mynthoneita, laastareita, pillerirasian, pinnejä sekä ponnarin.


Tätä siis pitää sisällään se maaginen naisen käsilaukku, ainakin tässä osoitteessa. Käsilaukun lisäksi mukana on päivisin aina jokin toinen isompi kangaskassi tai vastaava, jossa liikkuvat mukana opetusmatskut, ulkovaatteet, toisinaan kannettava ja muut päivittäin vaihtuvat romut. Aikamoisena kassialmana siis töihin aina aamuisin lähden. Näihin vielä lisäksi poikien hoitokamppeet ja mahdolliset muut tilpehöörit, niin voitte varmasti kuvitella sitä lastaamisen määrää aamuisin. Yksikin aamu vedin oikein kunnolliset lipat pihalla kaikkien näiden kassien kera. Ensimmäinen ajatus olikin luonnollisesti, että eihän vain kukaan nähnyt...

Mitä muuta vielä sieltä käsilaukusta voisi löytyä?

Heitetäänpäs haaste eteenpäin Tuijalle, Elinalle, Paulalle ja Alisalle. Ottakaas daamit koppi!