keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Tulossa kaiken kiireen keskellä...

Tällä hetkellä kaikki vapaa-aika menee enemmän tai vähemmän jossain muualla kuin koneen ääressä. Illat työpäivien jälkeen nautitaan yhdessäolosta kotihommia tehden ja viikonloput vierähtävät hups hei tuosta vaan ohitse. Nyt on jopa käynyt niin, että viikonloppujen päiväunetkin ovat jääneet useampana kertana vallan pois. Junnusänkyprojekti tuo sekin oman lisänsä tähän kiireiseen joulunalusaikaan, kuten myös kasaantuvat työjutut ja jouluvalmistelut. Eräs kaksilahkeinenkin uppoutuu iltaisin diplomityönsä syövereihin, joten aikamoista meininkiä on meneillään. Jossain välissä on myös pakko ehtiä näkemään kavereita, huoltaa kuntoa ja käydä kaupassa. Eli ymmärrettävästi sitä ylimääräistä aikaa ei pahemmin ole.

  
Tästä johtuen blogikin on ollut melko hiljainen ja pinnallinen, ilman sen suurempia järkeviä aivoituksia. Kuulostaa ehkä selitykseltä, mutta näin se vaan on. Ideoita on vaikka muille jakaa, mutta aika kirjoittaa ne puhtaaksi ja hienosäätää on tällä hetkellä se ratkaiseva tekijä, joka puuttuu yhtälöstä. Luonnoksista löytyy myös useampia melkein valmiita juttuja, mutta loppusilaus uupuu enkä halua keskeneräisiä väkisin hutaistuja tekstejä julkaista. 

Toivottavasti kuitenkin jaksatte vielä hetken roikkua mukana ja odotella niitä vähän tähdellisempiä postauksia. Sillä tuloillaan on asiaa mm. päiväkodista, uraäidistä, joulun sisustuksesta ja höpöttävistä pikkupojista. Päätin myös näin joulun ja mahtavien kävijämäärien kunniaksi järjestää blogini ensimmäisen arvonnankin! Alkuviikosta paukahti 150 000 kävijää rikki, joten pakkohan siitä on teitä lukijoita jotenkin palkita. Tästä kuitenkin lisää vasta ensi viikolla.


Loppuviikko menee nyt vielä samaa kaavaa noudattaen ja hijaisuutta pitäen. Viikonloppuna kutsuu taas maaseutu, joten ehkäpä sieltä sitten saatte jälleen kuvaoksennuksen ihasteltavaksenne. Nyt täytyy kuitenkin lähteä nukutuspuuhiin, eli jätän teidät nauttimaan meidän pienistä poseeraajista. En voi millään uskoa, että meidän pikkuvauvat on jo noin isoja poikia! 

Kiitos kärsivällisyydestä ja koittakaa kestää. ♥ 

4 kommenttia:

  1. ihanat pojat :) voi mä en tajua miten ehdit kaiken...mä vaika oon kotona niin tuntuu että aika loppuu kesken ja sitten valvoo yöstä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä aina ehdikään :D viikonloppuihin kasaantuu yleensä hirveästi hommaa. Mutta mä tykkään tästä elämänvaiheesta!

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!