torstai 18. joulukuuta 2014

Hymypoika, meidän Aapo

Reilu kaksivuotias, noin kolmetoistakiloinen ja vajaa metrin mittainen sälli on tuo meidän Aapo Sakari. Apsupapsu, Aapeli, Ape, Iso-A. Kuten Einolla, myös Aapolla on monen monta lempinimeä, vaikka pyrimme pojille nimiä valitessa päätyä mahdollisimman vähän väännettävissä oleviin nimiin. Jos Eino kutsui itseään pikku-Rontiksi, on Aapo sitten luonnollisestikin iso-Rontti, vaikka kokoeroa sälleillä ei enää juuri olekaan.


Aapo oli mahassa jo isoveli. Rauhallinen ja silloin tällöin itsestään ilmoittava vahva potkunyrkkeilijä, joka laskeutui alas jo hyvissä ajoin eikä sieltä sitten enää suostunut mihinkään päin liikkumaan. Lähestulkoon 800 grammaa pikkuveljeään painavampi jötkäle saapui maailmaan kovaäänisenä ja isoruokaisena silloin eräänä syyskuun yönä.  Pari ensimmäistä päivää Aapo vietti Einon vieressä lastenosastolla äidin parannellessa itseään, mutta muutti sitten äitin viereen köllimään. Kotiin lähdettiin kaikki kolme samana päivänä, mutta Aapon kanssa palattiin vielä seuraavana päivänä tarkistuttamaan bilirubiinit.

Aapo on ollut veljeksistä aina se rauhallisempi ja kärsivällisempi. Toki kun nälkä iskee, on ruoka saatava eteen heti eikä kohta, mutta nukkumisesta Aapo on tykännyt aina. Edelleen Aapo on pojista se, joka nukkuu niitä harvoja kokonaisia öitä. Aapo myös lopetti yösyömisen vasta pitkän aikaa Einon jälkeen ja Aapo tarvitsi alkuun myös unimaitoa iltaisin, pelkkä puuronsyöminen ei meidän suursyömärille riittänyt. Aapon herkkuja ovat ehdottomasti kinkkukiusaus, Ikean lihapullat, pihvit sekä spagetti. Makeiden perään Aapo ei ole oikeastaan koskaan haikaillut, jos nyt rusinoita ei lasketa.


Aapo on tosi tarkka vaatteistaan. Jos valittavana on punainen tai sininen paita, on Aapon ihan ehdottomasti saatava se punainen. Aapo tykkää muutenkin selkeästi enemmän niistä stereotyyppisistä tyttöjen väreistä ja haluaa useimmiten vielä itse valita vaatteensa. Toki siis sallituissa rajoissa eli äiti antaa kaksi vaihtoehtoa, joista valitaan. Shoppailusta sen sijaan tämä isoveli ei tykkää sitten yhtään! Vaatekaupoissa kiertely on ihan karseeta kuraa ja aiheuttaa mielenosoituksen, jos ei ole tarjolla mitään viihdykettä. Myös vaatteiden sovittelu kaupassa on ihan ehdoton nou nou, puhumattakaan kenkien sovittelusta! Perinteinen mies siis.


Vaikka Aapo onkin pojista se viilipytty, osaa Aapokin raivostua. Maailmanloppu iskee samantien, jos ulos ei jäädäkään leikkimään hoitopäivän jälkeen tai Eino sattuu nappaamaan ensin sen valkoisen pienen maastoauton. Myöskään telkkaria Aapo ei jaksa kovin kauaa tuijottaa, ihan maksimina jaksetaan katsoa yksi Muumi-jakso tai Postimies Pate. Aapo on selkästi toiminnan mies ja hyvin tarkka luvatuista asioista. Jos erehtyy sanomaan, että ruokailun jälkeen saa sitten pastillin tai lähdetään ulos, niin Aapo kyllä pitää huolen, että näin myös tapahtuu. Aape on myös kova muistuttamaan kaikesta, esimerkiksi aamuisin Aapo huolehtii, että saappaat tulevat hoitoon mukaan ja äiti muistaa ottaa kahvitermariin matkaan.


Aapo juttelee ja lauleskelee. Monesti päivässä Aapo pyytää äitiä laulamaan kuiki kuiki eli tähtösistä tuikkivista ja leipurihiivaa meillä rallatellaan jatkuvasti. Vaikka pojista Eino on se, kumpi on koko ajan äänessä, eipä Aapokaan pahemmin hiljaa ole. Einoon erona jutteluissa on se, että Aapon jutuissa on useammin jotain järkeäkin. Ja useimmiten vielä jätkä muistaa aika kaukaisiakin juttuja, esimerkiksi sen, kuinka Eino tönäisi velipojan viime perjantaina sohvalta alas. Eino kiusaa. Aapo myös kyselee aina paljon, viimeisimpänä tänä aamuna piti heti herätessä kysyä, että mihin Aapon pieni peppu mahtuu?


Aapo onkin nykyään aikamoinen poliisi ja kielikello. Ei saa juosta sisällä, Eino kiipee pöydällä, soo soo tuhma poika. Onhan se ihan hyvä, että poika pitää huolen, että asiat sujuvat, mutta rajansa kaikella. Se, että äitiä kielletään löhöämästä sohvalla alkaa mennä jo liian pitkälle! Aapo on myös selkeästi isoveli, joka pitää huolen pienestä veljestään ja on ottanut suojelijan roolin päiväkodissakin. Vaikka Aapo on vielä hyvin pieni mies, on hän myös toosi iso poika, joka tykkää isistä ja mustasta spagetista. Eli snörestä...


Aapo lähtee aina mielellään ulos, Aapo rakastaa ruokaa ja Aapo kakkaa aina yksin. Aapo nukkuu mahallaan ja pyytää useita kertoja yössä rasvaa käsiinsä. Aapo haluaa mielummin istua aina kuskin takana ja Aapo huomaa aina kaiken. Aapo on niin Aapo, ettei Talonpuolikas pärjäisi ilman omaa poliisiaan.

8 kommenttia:

Kiitos, kiva kun kommentoit!