tiistai 30. joulukuuta 2014

Kahvikeskus

Meidän keittiöstä löytyy tätä nykyä oikein kahvittelijan paratiisi. Moccamaster sai jouluna viereensä DeLonghin Nespresso -keittimen, jolla saa tehtyä kaikkia ihania kahveja. Olen aika myyty tästä vehkeestä, eilen piti jo käydä tilaamassa lisää kapseleita koneeseen. Kahvi, mikä ihana tekosyy ♡

maanantai 29. joulukuuta 2014

Kotipäivä

Ulkolämpömittari näyttää -23, isi on töissä ja kiinnostus lähteä mihinkään on nolla. Siispä tänään on vietetty kotipäivää visusti sisätiloissa. 


Juttu ei nyt oikein luista. Pojat eivät nuku enää säännöllisesti päiväunia ja päässä ei liiku mikään muu kuin lanttulaatikko. Jouluähky laiskotuttaa edelleen eli inspiraatiota löytyy vain sohvalla makoiluun ja syömiseen. Kamera sen sijaan on ollut ihan kiitettävästi hollilla, joten katsellaan nyt sitten vain kuvia. Ehkä ensi vuonna kirjoitusinspis taas löytyy, sikäli kun työkiireiltä ehtii. 

Tänään aion kuitenkin aloittaa joulukiloista eroon pääsemisen ja suuntaan illalla jumppailemaan. Huomenna koitan saada juttua meidän alelöydöistä ja keittiön uudesta tulokkaasta. Leppoisaa väliviikkoa kaikille!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kolme kuvaa joulusta

Joulu on lusittu ja on aika kerätä muistiin menneiden päivien tapahtumat. Meidän jouluun maalla kuului luonnollisestikin seuraavia juttuja:

Tunnelmaa...


hyvää ruokaa...


lahjoja...


tonttuja...


illanviettoja poikien nukahdettua...


läheisyyttä...


ja ne pikkumiehet!


Tällaiselta näytti meidän joulu tällä kertaa. Mahat on täynnä, auto on purettu lahjavuoresta ja alennusmyynneissäkin on jo piipahdettu. Vähän liian nopeasti nämä joulunpyhät menivät, mutta toisaalta ihan kiva, että joulu on vain kerran vuodessa. Nyt voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla vielä hetken mussuttaa herkkuja ja rötvätä sohvalla, sillä loppiaiseen on vielä aikaa. "Ei sillä ole mitään väliä, mitä syö joulun ja loppiaisen välissä, vaan sillä mitä syö loppiaisen ja joulun välissä."

Loppuun vielä kuva, joka tiivistää koko joulun sanoman:


Btw, mihin nämä kaikki uudet lelut mahtuvat?!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Have yourself...

A merry little christmas!
 

Palataan jälleen joulunpyhien jälkeen, joulurauhaa kaikille ihanille siellä ruudun toisella puolen

tiistai 23. joulukuuta 2014

Jouluinen kakku

Tässä aivan täydellinen ohje jouluiseen kakkuun, jos piparit, luumuhillot ja glögi alkavat jo ähkyttää! Alkuperäinen ohje on joulukuun Pirkasta, mutta pikkusen taas varioin ohjetta, kuten tapoihini kuuluu. Kakkua on leivottu meillä jo kolmeen otteeseen ja luultavasti ainakin vielä yhden kerran aion kakun leipaista. Koe-erä, opehuoneen kakku ja sunnuntainen vierasvara hävisivät alta aikayksikön, joten taitaa tässä kakussa olla jotain hyvää. Jos tekee kakun siihen ns. normaaliin irtopohjavuokaan, kannattaa koko resepti kaksinkertaistaa ettei kakku jää ihan olemattomaksi. Koristeeksi voi ripotella kanelia ja jos haluaa hifistellä (eli tehdä kuten minä), niin leivinpaperista voi leikata muotin, jonka läpi kanelia ripottelee.


Kanelinen juustokakku

Pohja
puoli paketti Bastogne-keksejä
50g voita

Täyte
200g maustamatonta tuorejuustoa 
3/4dl siirappia
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa 
2 tl vaniljasokeria 
2 tl liivatejauhetta 
2 rkl sitruunamehua 
1 tlk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Murskaa keksit ja sulata voi. 
Sekoita ne keskenään ja painele irtovuoan pohjalle. 
Vaahdota vaniljakastike ja notkista tuorejuusto. 
Sekoita juuston joukkoon mausteet ja siirappi. 
Laita liivatejauhe tekeytymään sitruunamehuun. 
Lisää liivate juustoseoksen joukkoon ja nostele vaniljakastike varovasti sekaan. 
Hyydytä kakkua vähintään 4 tuntia, mutta mieluiten seuraavaan päivään. 
Koristele. 
Nauti. 
Saa ähky.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Motivaatiota kohottamaan

Pottailu. Tästä on pitänyt kirjoittaa jo ikuisuuden ajan, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Kuten on myös käynyt sille kuivaksi opettelulle! Rahkeet varmasti löytyisivät, mutta ihan rehellisesti sanottuna meidän vanhempien viitsimisestä se on ollut kiinni. Ei jaksa sitten yhtään kiinnostaa, paljon helpommalla päästään kun vaan vaihdetaan sitä vaippaa eikä tarvitse taistella potan kanssa. No ennen jäätävää kivitystä mainittakoon, että nyt me on alettu tuumasta toimeen.


Syitä pottailun pitkittämiseen on monia, joista suurimpana on jälleen tämä kaksosuus. Yhden lapsen kanssa nämä touhut olisi voinut aloittaa vaikka kuinka ajoissa, mutta kahden kanssa sitä aikaa istua siellä potalla tuntitolkulla ei vain ole. Varsinkin, kun meillä se ns. istuminen oli lähinnä kyykyssä käymistä ja matkan jatkamista. Energian puute kaiken sen valvomisen jälkeen on myös osasyynä tähän laiskuuteen, ollaan oltu täysin saamattomia tämän suhteen. Pojilla kuivaksi opettelu kestää yleensä vielä kauemmin, joten senkin suhteen puhtia tähän hommaan ei ole oikein ollut. Pitkäjänteisyys, kaksoset, työelämä, kodin hoitaminen ja kuivaksi opettelu - ei mikään kovin houkutteleva yhdistelmä!

Ensimmäinen askel otettiin aika tarkkaan vuosi sitten, kun pojat saivat joululahjaksi potat. Siitä ne kuitenkin unohtuivat varaston nurkkaan aina loppukeväälle asti, jolloin vihdoin päätin että alkaa tämä vaippashow riittää. En halua edes ajatella, paljonko me on laitettu niihin liberoihin rahaa kiinni! Kesällä oltiin melkein kaikki päivät ulkona uikkareissa tai pikkuhousuissa, jolloin vaippaa ei pidetty ja potta oli tehnyt majapaikan terassin kulmalle. Melkein poikkeuksetta se asia kuitenkin tehtiin sinne housuun ja kesän aikana me ei oikeastaan päästy tämän pidemmälle, vaikka alunperin oli tarkoituksena oppia kuivaksi kesän aikana.

Päiväkodin ja työelämän aloittamisen aikoihin koko pottailu jäi taas unholaan, lukuunottamatta päikyn "pakkoistuttamista". Alkuun pojat olivat istuneet potalla noin about kaksi sekuntia, jonka jälkeen vipellettiin jo eteenpäin. Kotona pottailu keskittyi lähinnä viikonloppuihin ja silloinkin saalis oli yleensä melkolailla heikohkoa. Loppusyksystä pottahommat alkoivat vihdoin onnistua siellä päiväkodin puolella ja sekunnit muuttuivat lopulta minuuteiksi. Tulosta alkoi syntyä, mutta ei kotona. Muutaman kerran pystyin ennakoimaan kakkoshädät ja ne saatiin suurinpiirtein lennosta sinne pottaan, mutta muuten ne lähinnä pölyttyivät nurkassa.


Mullistava käänne tapahtui noin pari viikkoa sitten. Yhtäkkiä melkein aina hoitopäivän päätteeksi sain kuulla, että pottaan on saatu jotain aikaiseksi ja voitaisiin kohta yrittää Aapon kohdalla olla ilman vaippaa. What? Missä välissä tämä oikein tapahtui?! Sitten heräsin itsekin taas tähän maailmaan ja päätettiin yrittää pottatouhuja ihan tosissaan uudelleen. Ja niin siinä vain on käynyt, että Aapo on nyt ollut muutamia iltoja arkisin ilman vaippaa, vaihtelevalla menestyksellä, ja hätäpissaa meillä huudetaan, kun se hätä ihan oikeasti on. Eino on sitten se arempi osapuoli tässä asiassa. Potalla istutaan kyllä ihan nätisti, mutta mitään sinne ei tehdä kahta tippaa enempää. Mutta samantien, kun vaippa laitetaan päälle, homma hoituu siltä seisomalta sitten sinne. Eli Einon kohdalla vaipattomuus ei ole vielä  ajankohtaista.

Jotain oli keksittävä kuitenkin Einoakin motivoimaan, joten otimme käyttöön tarrasysteemin. Jokaisesta ykköshädästä, joka pottaan ilmestyy, saa yhden tarran ja kakkoshädästä luonnollisestikin sitten kaksi tarraa. Aapolla näitä tarroja alkaa olla jo ihan mukava määrä, mutta Einon lappusesta löytyy vasta yksi tarra. Me vanhemmatkin nyt luonnollisesti ollaan tarvittu vähän motivaation kohotusta, mutta meitä tällä hetkellä motivoi kaikkein eniten se rahallinen säästö, joka vaipoista luopumisesta seuraa! Tarrat ovat kuitenkin ihan selkeästi motivoineet varsinkin Aapoa, mutta Einoa se tietysti vähän kiukuttaa, kun hän ei saa millään niitä tarroja liimattavaksi. Jospa tässäkin asiassa tapahtuisi sitä mallioppimista ja myös Einon siniseen pottaan alkaisi ilmestyä muutakin kuin pölyä.


Millä tyylillä te olette motivoineet lasta käymään potalla? 
Ja ennen kaikkea, kauanko siinä opettelussa oikein kesti?

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Sininen aamuhetki

Tiedättehän sen hetken ennen auringonnousua, kun kaikki on pienen hetken ihan sinistä? 


Me ulkoiltiin tänään poikien kanssa jo aamutuimaan sillä välin, kun isi vielä torkkui ja latasi akkuja. Aurinko nousi täällä meillä paikassa x tänään klo 9:36 ja satuimme olemaan juuri oikeaan aikaan ulkona. Maisema oli aivan älyttömän kaunis ja luonto hiljainen, kun kaikki naapuritkin taisivat olla vielä unten mailla. Aamu kuuden herätyksiin ei oikeastaan ole mitään muuta lääkettä, kuin lähteä samantien aamupalan jälkeen ulkoilemaan. Oma pää ei vaan millään kestä pitkääkin pidempää aamupäivää sisätiloissa, jos vaihtoehtona on lähteä pihalle.


Kännykällä sai yllättävän hyvin vangittua tuon taianomaisen hetken, ja pääsipä mukaan kuviin myös kaksi innokasta lumen kanssa peuhaajaa. Yllättävän paljon lapset saavat lumesta irti, vaikka sitä on maassa vain muutama sentti. Ihan hirveän kauaa me ei tänään aamulla jaksettu ulkoilla, sillä olin varautunut pihallaoloon aivan väärin varustein ja palelin koko sen ajan, kun ulkona touhuttiin. Ehkä se on jo itsekin pakko siirtyä kuoripuvusta toppavaatteisiin ja pukeutua asianmukaisesti. Tänään kun ei ollut edes pihan siivoamista tai lumiukon rakentamista, vaan lähinnä seisoskelin ja nautiskelin hiljaisuudesta. Ja se muuten kannatti, loppupäivä olikin melkoista huutoa ja meininkiä. Plus herkkukakkua, josta lisää tuonnempana. 


Huomenna onkin aika jännä päivä, kun isi lähtee töihin ja me muut jäädään kotiin lötköttelemään. Varmaan aika hassua pitkästä aikaa viettää kotiäitipäivää, ilman kiirettä yhtään mihinkään. Paitsi hankkimaan niitä edelleen puuttuvia joululahjoja. Voi miksi, miksi ne yhdet tietyt jäävät aina viime tinkaan? Asiaa nyt ei ainakaan auta se, että autoni hajosi perjantaina tämän vuoden viimeisen hoitopäivän kunniaksi päiväkodin pihalle ja joululahjashoppailuille on lähdettävä joko apostolilla tai bussilla.

Joka tapauksessa, enää kolme yötä jouluun! Mihin tämä joulukuu oikein katosi?

perjantai 19. joulukuuta 2014

Kaksoset

Mulla on aika usein tapana ostaa hyväksi havaittuja vaatteita sitten jopa ihan tuplasti. Sama neule saattaa löytyä useammassa värissä tai farkuissa malli pysyy samana, mutta pesu vähän vaihtelee. Sama trendi on nyt viime aikoina siirtynyt meikällä myös kenkiin! Converset nyt on ihan itsestäänselvyys, mutta löytyy niitä epäidenttisiä pareja myös muista kenkämalleista. 

 

Uusin lisä tähän kenkien kaksosteemaan löysi paikkansa meiltä edellisviikolla, kun päätin ostaa itselleni aikaistetun joululahjan. Stadiumissa sattui olemaan sopivasti kaikki tuotteet -20%, joten tilaisuus teki varkaan ja ostoskassiin päätyi jotain melkoisen ihanaa. Mustat freet saivat kaverikseen valkoiset, jotka nyt ainakin alkuun pääsivät "vain" työkengiksi ja sisäkäyttöön. Ei ihan raaski niillä tuonne kuralöllöön lähteä kälppimään, vanhemmat mustat ja ikivanhat asicset saavat ajaa asiansa lenkkikenkinä!


Vaikka alkuun tuomitsinkin nämä uudet freet ja niiden mallin, ovat nämä kuitenkin olleet aivan täydelliset omaan jalkaani. Jalat ei väsy ja askel lentää eteenpäin, pääseepä näillä myös aika nopsaan karkailevien oppilaiden perään! Joskus vielä kyllä repäisen ja laitan toiseen jalkaan mustan ja toiseen valkoisen kengän. Saa nähdä mitä oppilaat ja työkaverit sitten meinaavat, katsovatko entistä kierompaan... 

Ostatteko te itsellenne joululahjoja? 

ps. ihan kohta on loma!!

torstai 18. joulukuuta 2014

Hymypoika, meidän Aapo

Reilu kaksivuotias, noin kolmetoistakiloinen ja vajaa metrin mittainen sälli on tuo meidän Aapo Sakari. Apsupapsu, Aapeli, Ape, Iso-A. Kuten Einolla, myös Aapolla on monen monta lempinimeä, vaikka pyrimme pojille nimiä valitessa päätyä mahdollisimman vähän väännettävissä oleviin nimiin. Jos Eino kutsui itseään pikku-Rontiksi, on Aapo sitten luonnollisestikin iso-Rontti, vaikka kokoeroa sälleillä ei enää juuri olekaan.


Aapo oli mahassa jo isoveli. Rauhallinen ja silloin tällöin itsestään ilmoittava vahva potkunyrkkeilijä, joka laskeutui alas jo hyvissä ajoin eikä sieltä sitten enää suostunut mihinkään päin liikkumaan. Lähestulkoon 800 grammaa pikkuveljeään painavampi jötkäle saapui maailmaan kovaäänisenä ja isoruokaisena silloin eräänä syyskuun yönä.  Pari ensimmäistä päivää Aapo vietti Einon vieressä lastenosastolla äidin parannellessa itseään, mutta muutti sitten äitin viereen köllimään. Kotiin lähdettiin kaikki kolme samana päivänä, mutta Aapon kanssa palattiin vielä seuraavana päivänä tarkistuttamaan bilirubiinit.

Aapo on ollut veljeksistä aina se rauhallisempi ja kärsivällisempi. Toki kun nälkä iskee, on ruoka saatava eteen heti eikä kohta, mutta nukkumisesta Aapo on tykännyt aina. Edelleen Aapo on pojista se, joka nukkuu niitä harvoja kokonaisia öitä. Aapo myös lopetti yösyömisen vasta pitkän aikaa Einon jälkeen ja Aapo tarvitsi alkuun myös unimaitoa iltaisin, pelkkä puuronsyöminen ei meidän suursyömärille riittänyt. Aapon herkkuja ovat ehdottomasti kinkkukiusaus, Ikean lihapullat, pihvit sekä spagetti. Makeiden perään Aapo ei ole oikeastaan koskaan haikaillut, jos nyt rusinoita ei lasketa.


Aapo on tosi tarkka vaatteistaan. Jos valittavana on punainen tai sininen paita, on Aapon ihan ehdottomasti saatava se punainen. Aapo tykkää muutenkin selkeästi enemmän niistä stereotyyppisistä tyttöjen väreistä ja haluaa useimmiten vielä itse valita vaatteensa. Toki siis sallituissa rajoissa eli äiti antaa kaksi vaihtoehtoa, joista valitaan. Shoppailusta sen sijaan tämä isoveli ei tykkää sitten yhtään! Vaatekaupoissa kiertely on ihan karseeta kuraa ja aiheuttaa mielenosoituksen, jos ei ole tarjolla mitään viihdykettä. Myös vaatteiden sovittelu kaupassa on ihan ehdoton nou nou, puhumattakaan kenkien sovittelusta! Perinteinen mies siis.


Vaikka Aapo onkin pojista se viilipytty, osaa Aapokin raivostua. Maailmanloppu iskee samantien, jos ulos ei jäädäkään leikkimään hoitopäivän jälkeen tai Eino sattuu nappaamaan ensin sen valkoisen pienen maastoauton. Myöskään telkkaria Aapo ei jaksa kovin kauaa tuijottaa, ihan maksimina jaksetaan katsoa yksi Muumi-jakso tai Postimies Pate. Aapo on selkästi toiminnan mies ja hyvin tarkka luvatuista asioista. Jos erehtyy sanomaan, että ruokailun jälkeen saa sitten pastillin tai lähdetään ulos, niin Aapo kyllä pitää huolen, että näin myös tapahtuu. Aape on myös kova muistuttamaan kaikesta, esimerkiksi aamuisin Aapo huolehtii, että saappaat tulevat hoitoon mukaan ja äiti muistaa ottaa kahvitermariin matkaan.


Aapo juttelee ja lauleskelee. Monesti päivässä Aapo pyytää äitiä laulamaan kuiki kuiki eli tähtösistä tuikkivista ja leipurihiivaa meillä rallatellaan jatkuvasti. Vaikka pojista Eino on se, kumpi on koko ajan äänessä, eipä Aapokaan pahemmin hiljaa ole. Einoon erona jutteluissa on se, että Aapon jutuissa on useammin jotain järkeäkin. Ja useimmiten vielä jätkä muistaa aika kaukaisiakin juttuja, esimerkiksi sen, kuinka Eino tönäisi velipojan viime perjantaina sohvalta alas. Eino kiusaa. Aapo myös kyselee aina paljon, viimeisimpänä tänä aamuna piti heti herätessä kysyä, että mihin Aapon pieni peppu mahtuu?


Aapo onkin nykyään aikamoinen poliisi ja kielikello. Ei saa juosta sisällä, Eino kiipee pöydällä, soo soo tuhma poika. Onhan se ihan hyvä, että poika pitää huolen, että asiat sujuvat, mutta rajansa kaikella. Se, että äitiä kielletään löhöämästä sohvalla alkaa mennä jo liian pitkälle! Aapo on myös selkeästi isoveli, joka pitää huolen pienestä veljestään ja on ottanut suojelijan roolin päiväkodissakin. Vaikka Aapo on vielä hyvin pieni mies, on hän myös toosi iso poika, joka tykkää isistä ja mustasta spagetista. Eli snörestä...


Aapo lähtee aina mielellään ulos, Aapo rakastaa ruokaa ja Aapo kakkaa aina yksin. Aapo nukkuu mahallaan ja pyytää useita kertoja yössä rasvaa käsiinsä. Aapo haluaa mielummin istua aina kuskin takana ja Aapo huomaa aina kaiken. Aapo on niin Aapo, ettei Talonpuolikas pärjäisi ilman omaa poliisiaan.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Opetakki

Meidän talven varustelua esitellessäni sain kyselyä omasta uudesta takistani. Kyseessä on siis tosiaankin ihan vaan Ellokselta tilattu Àhkkán Elissa W -parkatakki, denimharmaassa värissä ja itselläni on tästä koko 34. Sanoisin, että koko tässä takissa on vähän normaalia reilumpi, sillä yleensä itselläni ovat takit olleet kokoa 36. 


Takki on teknistä materiaalia, kiristysnauhat löytyvät sekä vyötäröltä että helmasta, ja hupussa on ihana karvasisus. Mikään ihan superpaksu tämä takki ei ole, mutta tuulen- ja vedenpitävyyden ansiosta tuskin tällä takilla kovin helposti kylmä tulee. Niille kolmenkymmenen asteen paukkupakkasille sitten vaan lisäkerrosta väliin! Nahkaiset pienet yksityiskohdat vetoketjuissa ja labeleissa tuovat ilmettä ja pientä säväystä muuten niin opemaiseen takkiin, kuten mies jo ehti takin nimetä. Itse tykkään myös pussittaa helman kiristysnyörillä,  jolloin takki muuttuu astetta rennommaksi. 

Vanha Stockerin lempiparkani on siis saanut varsin varteenotettavan haastajan! Vanhaa takkia en silti vieläkään tohdi hävittää, vaikka vetoketju onkin ihan mäsänä.

ps. Nämä kuvat otettiin jo pari viikkoa sitten. Sen jälkeen olen jo ehtinyt hankkiutua reuhkasta eroon, nykyään ollaan melkein polkkamitoissa! Jospa nyt alkaisin pikkuhiljaa näyttää ikäiseltäni enkä suunnilleen 14-vuotiaalta, kuten eräs kakkosluokan poika aiemmin ehti jo arvailla...

maanantai 15. joulukuuta 2014

Vastauksia + voittaja!

Kiitos kaikille Magian kalenterin arvontaan osallistuneille! Teitä oli huima määrä ja arpoja tuli kaiken kaikkiaan 52. Kiitos myös kaikista kysymyksistä, tässä satelee nyt vastauksia teitä askarruttaneisiin kysymyksiin:

Kotilaiturin osoite ?
Vilkkimäentie 5, 21350 Lieto

Mikä on poikien lempilelu? 
Tällä hetkellä se taitaa olla isin vanha kauko-ohjattava maastoauto.

Mikä on sun lemppari "sisustustavara" jonka omistat?
Lepakkotuoli ja Marimekon teepannu ovat kyllä aikalailla tasoissa.
 
 Millä raskausviikolla pojat syntyi?
36+5 

Onko muita jälleenmyyjiä kuin Kotilaituri? 
Tietääkseni myös Sesonki -niminen kauppa Kaarinassa myy Magian tuotteita.

Lisäksi minua kiinnostaisi kuulla poikien ruokailuista?
Pojat syövät paljon, usein ja hyvällä ruokahalulla. Suurimman osan ruoista pojat syövät itse, mutta iltapuuro me vedellään edelleen syötettynä. 

Missä teidän perhe viettää joulua?
Menemme tänä jouluna vanhemmilleni aatoksi ja joulupäivänä sitten anoppilaan.
 
Odotatko innolla joulua?
No joo, haloo! 

Mitä teidän jouluperinteisiin kuuluu?
 Syöminen, lahjominen, kyläily ja laiskottelu.

Mistä klassikkokalusteista/-valaisimista haaveilet eniten, entä jostain uudemmasta designista? 
Klassikoista ikuisella haavelistalle on Artekin tarjoiluvaunu sekä Yki Nummen Kuplat -valaisin. Uudemmista design-jutuista kärjessä on tällä hetkellä Petri Seurin Kube.

artek.fi, innolux.fi, kube.fi

Millaisen talon rakentamisesta haaveilet? 
Kaksikerroksisesta rapatusta omakotitalosta isolla keittiöllä.
 
Minkälaiset perinteet teillä on uutenavuotena?
Meille ei ole oikeastaan vielä muodostunut minkäänlaisia perinteitä uudelle vuodelle. Ollaan tähän asti menty vähän virran mukana ja kyläilty milloin missäkin. Viime uusi vuosi taidettiin olla ihan vaan kotona.
 
Mikä on lempi nettikauppasi?
 Lasketaanko Stockmann nettikaupaksi? 

Onko kaikki joululahjat jo hommattu?
 Ei. Kääk.

Lemppari tuotemerkki tällä hetkellä?
 Sisustusjutuissa varmaankin Marimekko.

Mistä esineestä/tavarasta haaveilet?
 Toisesta lepakkotuolista ja uudesta sohvasta. Onko ne tavaroita..? Esineistä olisi aika ihana saada se Iittalan Lantern valaisimena...

asko.fi, iittala.fi

 
Jos viettäisit joulun ulkomailla, niin missä?
Jossakin suurkaupungissa, ehkä Pariisissa..?
 
Onko sulla kiire?
Tällä hetkellä ei oikeastaan edes ole. Viime viikolla vielä oli ihan järkyttävä kiire! 

Mitä toivot joululahjaksi?
Jos nyt vaikka olisi se valkoinen joulu. Ja sitten näitä.
 
Lempijoululaulusi?
Sylvian joululaulu

 
Mikä on joulussa parasta?
Tunnelma. Ja lanttulaatikko ♥ 

Kuinka monelle ostat joululahjat?
Ihan yksinäni ostan vain miehelle ja kaikki muut ostetaan yhdessä. Yhteensä meillä taitaa olla 14 lahjaa hankittavana.

 Millaisia odotuksia sinulla on tulevalle vuodelle?
Onnellisuutta, uusia haasteita ja lottovoitto.

Mikä on arjen pelastus?
KAHVI!

Onko muita myyjiä kuin tuo mainitsemasi paikka?
 Tietääkseni myös Sesonki -niminen kauppa Kaarinassa myy Magian tuotteita.

Paras jouluruoka?
Lanttulaatikko

Onko työsi ollut sellaista kuin kuvittelit etukäteen ja tykkäätkö työstäsi?
 On ja ei. Aina se vaan jaksaa yllättää, kuinka vähän loppupeleissä opettajan työstä on sitä itse opettamista. Mutta kyllä, tykkään!

Kotilaiturin osoite?
Vilkkimäentie 5, 21350 Lieto

Mitä väriä inhoat?
Kaikkia kirkkaita huomiovärejä sekä vaaleanpunaista.

Lempihetkesi?
Täytyy olla siirappinen ja sanoa, että se hetki, kun lapsi nukahtaa syliin.

Mistä sisustustuotteesta haaveilet tällä hetkellä?
Edellisiin lisäten korkea lattiakynttelikkö olisi aika jees. Tosin ei ehkä vielä muutamaan vuoteen...

Jos voisit ostaa ihan mitkä tahansa kengät, mitkä ne olis?
Louboutinit. Piste. 

Lempi joululaulu sekä jouluelokuva, jos niistä pidät?
Sylvian joululaulu ja elokuvista varmaankin Lumiukko.

Jos olisit kuka tahansa yhden päivän ajan, niin kuka olisit?
Olisi kiva tietää, miltä tuntuisi olla mies :D

Lempijoulukoristeesi?
Ihan yhtä tiettlempparia ei ole, mutta kyllä ne valot ja punainen väri tuovat joulun.

Mikä on viimeisin lukemasi kirja? 
Taitaapi olla Mauri Kunnaksen suuri urheilukirja. Sitä me luetaan poikien kanssa harva se päivä!

Voiko kenkiä olla ikinä liikaa?
Ei voi olla. Ikinä. 

Ja sitten siihen voittajaan. Magia Graphicsin kalenterin ensi vuodelle voittaa....


 Eli kalenteri lähtee sinulle KaroH.

Kommentistasi puuttui sähköpostiosoite, joten laita postia meille yhteystietoinesi talonpuolikas@outlook.com, jotta saat kalenterin omaksesi.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille ja uusille lukijoille tervetuloa mukaan! Palataan jälleen huomenissa, morjens!