maanantai 17. marraskuuta 2014

Pusumies alias Pikku-Sintti

Pikku-Sintti, Pikku-Eikka, Taksu Takiainen, Pikkusälli, Eikka, Einari...Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten meidän Einopoika on saanut huomata. Mahassa Einoa kutsuttiin Pikkuiseksi, syntymän jälkeen Pikkuinen muuttui Einarin kautta Pikku-Eikaksi ja kastepäivänä nimeksi tuli Eino Ilmari. Nykyään Eino on lähinnä Pikku-Sintti tai Eikkaveikka, sitkeän luonteensa ja housunlahkeessa roikkumisen vuoksi.


Jo mahassa ollessaan Eino oli todella vilkas. Kärrynpyörää heitettiin jatkuvasti ja ultrassa mentiin edestakaisin raivotarjonnasta perätilaan. Jopa viimeisten kolmen päivän aikana vielä käännyttiin toisinpäin, vaikka sen piti olla tilanpuutteen takia mahdotonta. Eino syntyi minuutin isoveljensä jälkeen ja onkin siitä lähtien ollut se meidän pikkuinen vauva. Ensimmäisen elinviikkonsa Eino vietti lastenosastolla kasvamassa ja ihastuttamassa osaston tätejä. Jo ihan alusta lähtien Eino oli todella kiinnostunut ympäristöstään ja viettikin usein hoitohetkiä äitin sylissä silmät auki ihmetellen. Muut osaston vauvat vetivät yleensä sikeitä, mutta ei meidän Sintti! Eino on ollut aina myös tosi kova valvottamaan meitä vanhempia, mutta se onkin sitten aivan toinen tarina.


Eino on rämäpää. Aina löytyy jokin kuhmu tai mustelma eikä Einoa pelota kiipeillä pitkin isojen lasten kiipeilytelinettä. Liikkeellelähtö kahdella jalalla tapahtui reilusti ennen yhden vuoden ikää ja siitä lähtien ollaankin menty ja lujaa. Eino myös kiihtyy nollasta sataan ja on toisinaan hyvinkin omistushaluinen. Jos ei joskus asiat mene niinkuin Einopoika haluaa, heittäydytään spagetiksi ja hakataan nyrkeillä lattiaa kunnes kiukku hälvenee. Toki toisinaan osumia saa myös isoveli tai äiti, mutta loppujen lopuksi aina halitaan ja sanotaan anteeksi.


Eino on ollut aina läheisyyttä vaativa ja ikuisen halipulan omaava. Itse olen päätellyt tämän niin, että kun Aapo sai olla syntymän jälkeen äidin kanssa kahdestaan, Eino vaatii nyt myöhemmin oman osansa. Spontaaneja haleja ja pusuja tulee monesti päivässä ja usein Eino myös sanoo, että halitaan. Halit ja pusut eivät toki rajoitu vain äitiin, myös isi, Aapo, hoitotädit ja muut lähelle tulevat saavat useasti märän pusun keskelle suuta. Eino myös tulee öisin toisinaan vieläkin äitin kainaloon ja haluaa istua yleensä äitin vieressä ruokapöydässä. Äitinpoika ihan selkeästi.


Eino höpöttää.  Ja paljon. Juttua tulee ihan laidasta laitaan ja useimmiten asia on vielä ihan järkevääkin! Päivän kuulumiset, ostoslistat, traktorikirjan tekstit ja nimet Eino osaa luetella ihan tosta noin vaan. Mahdolliset ja mahdottomat koneet tunnistetaan ja lastenohjelmien juonenkäänteet opitaan alta aikayksikön. Välillä Einolla jää levy päälle ja saatetaan hokea koko ilta sitä, kuinka nyt matkaan, Lauri kiihdyttää (Lauri Kilpa-Auto jos ette tienneet, kova hitti!). Einolla on myös tapana ennen nukkumaan menoa luetella päivän juttuja ja höpöttää joskus pitkänkin aikaa yksinään.


Meidän Eino on siis aikamoinen kaveri. Ensimmäinen pöydässä ja viimeinen joka sieltä pöydästä nousee. Eino on kranttu ruoan suhteen, mutta erittäin kova nautiskelija. Siinä vaiheessa, kun Aapo on syönyt askillisen rusinoita, Einolla on menossa vasta ensimmäinen neljännes. Pieni ja pippurinen, sinnikäs sintti. Sieltä se reilusta kahdesta kilosta ponnistaa, pikkuinen rimpula, jolle oli todella pelottavaa vaihtaa vaippa ensimmäistä kertaa. Eino on omien sanojensa mukaan pieni rontti, toisinaan äitin kulta ja pikkuvauva, mutta välillä sitten oikein iso mies.


Tänään ollaan juhlittu pikku-Einon nimppareita leikkien eilen saaduilla paloautoilla sekä syömällä jälkkäriksi muumikeksit. Sen enempää ei meillä ainakaan toistaiseksi nimipäiviä juhlita, mutta ehkä tulevaisuudessa olisi kiva omistaa molemmille pojille "oma-päivä". Harmi vaan sinänsä, että kaikki merkkipäivät sattuvat osumaan näin loppuvuoteen. Noh, ehkä niitä paloautoja ei voi koskaan olla liikaa!

ps. Tasapuolisuuden nimissä Aaposta tulee vastaava herkkispostaus 18.12. Stay tuned...

4 kommenttia:

  1. Ihana Eikku <3 ja mikä poseeraus tos viimeses kuvassa :)

    VastaaPoista
  2. Meilläkin on Eino Ilmari, mutta täysin vastakohta luonteeltaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä? Meillä on siis puoliksi täyskaimat :) meilläkin pojat ovat ihan toistensa vastakohdat, eli teidän Eino on sitten meidän Aapo ;D

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!