keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Operaatio junnusänky

Sunnuntaina siirrettiin pojat nukkumaan vihdoin pinnasängystä isojen poikien sänkyyn. Pojat hoksasivat heti ensimmäisestä illasta lähtien homman jujun, ja nyt meillä onkin nukuttu täydellisiä öitä ja menty kiltisti nukkumaan. Turhaa karkailua tai sängystä putoilua ei ole ollut, vaan isot pojat ovat hienosti omaksuneet tämän muutoksen. Ihanaa!

NOT.

Ei ole mennyt ihan niin kuin strömsössä tämä muutos...

Lauantaina päikkäriaikaan se päätös lopulta tehtiin ja sunnuntai-iltana käytiin isojen poikien sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisenä iltana karkailua kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Toisena iltana ei mennyt kuin 2 tuntia ja 20 minuuttia. Eilen selvittiin jo alle kahden tunnin. Uskon ja toivon, että nukahtamiseen ja sänkyyn tottumiseen kuluva aika vähenee joka päivä ja oltaisiin taas siinä tilanteessa, että meitä vanhempia ei enää tarvittaisi nukuttamiseen. Mutta tätä vauhtia meillä nukutetaan vielä teini-ikäisiä jässiköitä!


Nyt me ollaan tehty niin, että pojat viedään sänkyyn, peitellään ja annetaan hyvänyön pusut. Laitetaan unipimputukset soimaan, yövalo päälle ja suljetaan ovi. Itse ollaan jääty kuitenkin vielä oven taakse vakoilemaan ja kuuntelemaan ja käyty sitten vähän väliä palauttamassa karkulaiset takaisin sänkyyn. Toki ollaan jouduttu poistamaan huoneesta myös kaikki ylimääräinen virike kirjoista ja leluista lähtien. Jopa se unilaulua soittava masiina on siirretty oven ulkopuolelle käytävälle ja vaatekaappiin viritin supertyylikkään lukkosysteemin sukkahousuista. Iltasatua meillä ei ole koskaan luettu, sillä ei poikia vain yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa. Yritetty on, ei toimi. Myöskään siihen vieressä makoiluun en enää olisi halunnut lähteä, mutta toisin kävi. No myönnetään nyt sekin, että nämä ensimmäiset illat ovat lopulta päätyneet siihen, kun pojat ovat sinne äitin kainaloon nukahtaneet. Yksinkertaisesti hermot meni ja luovutin.

Ja ne yöt. Morjens. Ensimmäisenä yönä Aapo putosi kaksi kertaa sängystä ja heräili muistaakseni noin kuusi kertaa muuten vain. Toisena yönä oli Einon vuoro sooloilla ja lopulta pääsin itse nukkumaan omalle tyynylleni puoli viideltä. Viime yönä sen sijaan taas vaihteen vuoksi Aapo huuteli milloin rasvaa, milloin kädestä kiinni. Ja Eino kipitti sitten viideltä meidän väliin. Jos jotain positiivista, niin eipä ainakaan tarvitse enää hakea äitiä kiljuvaa Einoa keskellä yötä puolivaloissa meidän sänkyyn. Suunnitelmissa olisi kuitenkin nyt lopettaa nuo Einon interventiot, ja ehkä näin ollen yötkin voisivat vihdoin rauhoittua. (toiveajattelua?) Ai niin, pakko huomauttaa tähän väliin, että tosiaan isihän ei kelpaa öisin rauhoittelemaan tai iltaisin nukuttamaan. Hyvästi vaan kaikki iltariennot, vapaaillat ja oma-aika...


Se mikä tästä siirrosta tekee erityisen hankalaa, on (ylläri) kaksosuus. Vaikka toinen ihan nätisti jäisi sänkyyn, niin se toinen saattaa sitten kuitenkin villitä sen toisen. Eikä asiaa auta yhtään se, että väsyneenä meidän pojat ovat melkoisen riehakkaita ja viiraantuvat toisistaan tosi helposti. KARATAAN YHDESSÄ! Jep, tosi kiva. Jo pinnasängyssä ollessa pojat höpöttivät ja naureskelivat toisilleen joka ilta, niin ja pomppivat tottakai. Pidemmän aikaa pojat ovat osanneet itse kiivetä pinnarista pois, mutta lauantaina se touhu meni ihan mahdottomaksi päiväuniaikaan. Lähinnä alkoi vain pelottamaan, että mitä jos sieltä tullaan sitten yölläkin pää edellä alas lattialle puoliunessa? Portti meillä nyt luonnollisestikin on kiinni aina yläkerrassa ollessa.

Jotenkin ajattelin, että siirtyminen voisi tapahtua helpommin, sillä iltaisin pojat ovat olleet päiväkotipäivän jälkeen aina niin väsyneitä, että yöunille on nukahdettu ihan hetkessä. Päikkärit nukutaan viikolla päiväkodissa, joten niitäkään ei ole tarvinnut (vielä) stressata. Toki se nyt oli itsestään selvää, että pientä vastustamista junnusänkyjä kohtaan tulee joka tapauksessa, mutta tämä ei kyllä silti ole mennyt ihan odotusten mukaan. Saas nähdä, miten kohta käy. Päästäisiinköhän tänään jo siihen tuntiin?


Tästä kaikesta voi siis päätellä, että hermot ovat ihan aavistuksen kireällä, blogi hiljaisena ja silmänaluset mustina! Jos tästä täytyy jotain positiivista löytää, niin pääsenpähän sisustamaan poitsujen huonetta uuteen uskoon...kunhan ensin nyt saadaan tämä nukahtamispuoli kuntoon. Wish us luck!

18 kommenttia:

  1. Hurjasti tsemppiä sinne! Pakko sanoa, ettei yhtään käy kateeksi ja kauhulla odotan tuota vaihetta.. meillä nukkumaan käyminen on sujunut nyt niin helposti juuri siksi ettei pojat pääse pois sängyistään. Apua. Kaikki vinkit sitten jakoon vaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meilläkin sujui jo liian hyvin, niin haluttiin toki lisää haastetta ;D

      Poista
  2. Voin "lohduttaa", kolme vuotiaskaan ei suostu itsekseen nukkumaan, karkaa, huutaa, karjuu...ja tietty vain äiti kelpaa nukuttamaan, mikä sekin vie lähemmäs tunnin helposti joka ilta=äiti nukahtaa ensin! Mutta kyllä tämä tästä, seuraavaa odotellessa :) Tsemppiä sinne, mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, ei siis toivoakaan siitä omasta ajasta seuraavaan pariin vuoteen.. :D Mukavaa joulun odotusta myös sinne ja kiitos kommentista :)

      Poista
  3. Voihan ei! Meillähän ukot nukkuvat pinniksissä, edelleen. He osaavat kyllä todella taitavasti itse kiivetä pinniksistä pois. He nousevat aamuisin siis itse sängyistään ja yölläkin tarpeen tullen. Pari kuukautta sitten oppivat taidon, ja silloin oli ramppatumista iltaisin yms.. Nyt vähemmän. Mutta. Ja mutta. Nyt nukkuvat välillä huonosti, kun näkevät painajaisia.. En ota nukkumaan keskeen, mutta arvannet missä sitten yöni usein vietän ;).. Aivan, patjalla jomman kumman huoneessa. Koska se kello soi klo 6, kuten sinulla, pakko on ollut hieman löysyttää. Hurjasti tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, meilläkin on siellä sänkyjen välissä sellaiset lattiatyynyt, jotka toimivat toki pehmusteena jos pudotaan. Mutta myös minulle patjana... :D Meilläkin varmaan vähän auttaisi jos jätkät olisivat eri huoneissa, mutta kun loppuu vähän neliöt kesken...Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. Hei! Kuulosti jotenkin tutulta.. meillä pojat nyt 3v. ja nukkuvat samassa huoneessa meidän kanssa, tämä on paras ratkaisu meille. Pojat on nukkunu jo kauan tosi hyvin, mutta en jaksa yöllä nousta sängystä edes pelkän peitonlaiton takia toiseen huoneeseen. Ollaan n. puolitoista vuotta jouduttu nukuttamaan pojat illalla makaamalla vieressä (lähes aina nukahdan siihen, joten ei oo ollu paljo yhteistä aikaa miehen kanssa tai omaa aikaa iltaisin), mutta nyt ollaan saatu ne nukahtamaan ilman aikuista. Annetaan tarra joka kerta, kun ovat nukahtaneet itsekseen ja tietystä määrästä tarroja saa palkinnon. Hyvin on toiminut.
    Ymmärrän hyvin sua noissa villityksissä. Meillä toinen on yleensä rauhallinen ja nukahtaisi nopeesti, mutta toinen kaksosista ei ja se villitsee sen toisen kaikenlaiseen hömpötykseen, joten nukahtamisessa voi joskus mennä se tuntikin.
    Tsemppiä kovasti! Toivotaan, että nukkuminen alkaisi pian sujumaan hyvin! Sun blogia on mukava seurata!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on siis aikalailla sama tilanne! Meillä ei vielä lahjonta kovin hyvin tehoa, mutta uhkailu sitäkin paremmin :D "Äiti ei pidä kädestä kiinni jos et heti laita päätä tyynyyn"...Toki sekin tehoaa vain siihen asti, kunnes pojat tajuavat ettei äiti ole tosissaan :)

      Kiitos kommentista!

      Poista
  5. Tsemppiä Johanna! Meillä esikoinen on suostunut tosi hyvin käydä omaan sänkyyn nukkumaan (yllättävää, en olisi uskonut!), yöllä kyllä saattaa vaeltaa meidän sänkyyn. Kauhulla odotan tyttöjen siirtoa junnusänkyihin... Mitä he sitten keksivät, kun on kaksi samassa huoneessa! En tiedä, onko tämäkin niitä asioita, kun yhden kanssa saattaa päästä vähän helpommalla ;) no, aikansa kutakin, toivottavasti teillä helpottaa pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on juurikin niitä asioita ;) Maanantaina saadaan sänkyihin laidat, joten jospa se hiukan hidastaisi menoa...Toivottavasti teillä tytöt ovat perinteistä rauhallista naisväkeä ja siirto sujuu paremmin kuin meidän villiveikkojen kanssa :)

      Poista
  6. Tsemppiä Johanna! Mä niin muistan tuon ajan kun esikoisen kanssa kiristeltiin tuosta asiasta. Tosin me jouduttiin tekemään siirto junnuun Iidan ollessa 1v4kk jotta saatiin pinnari valmiiksi pikkusiskoille. Voi sitä ravin määrää! Meille neuvottiin että jää silittelemään sinne huoneeseen... no emme halunneet lähteä sille linjalle kun vauvat olivat tulossa.. Kyllä hän oppi mutta nyt kun siskot ovat 1v3kk, ei isompi nukahda omaan sänkyyn mitenkään! Enkä todella tiedä mitä tehdä. Ja kun lapset nukkuvat samassa huoneessa niin ei joka iltaiseen show:n ole jaksamista...eli babyt nukkumaan ja esikko nukahtaa sohvalle kymmenessä minuutissa ja siitä siirretään omaan sänkyyn.

    En voi sanoa muuta kuin tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raila :) En olisi minäkään halunnut enää lähteä tälle silittelylinjalle, mutta minkäs teet, kun se on ainoa keino millä ne nukahtaa edes vähän siedettävässä ajassa...pidetään sitten uutta unikoulua vaikka vuoden päästä :D no jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu, enää ei sentään ole mennyt kuin se reipas tunti nukahtamiseen!

      Poista
    2. Kyllä se siitä. Mä haluun uskoa, että aika auttaa tässäkin asiassa (vaikka nukutuksen hetkellä sitä kiroaa viimeiseen hengenvetoon etten enää ikinä..) No meidän A-tyttö on täysin nukutettava, alkuun piti pötköttää meidän sängyssä vieressä, nyt riittää istuminen sängynlaidalla.. B nukahtaa itse kovin helposti.. Ja sitten vielä se esikko. Eli junnusänkyjä meille ei tule vielä... no katellaan koska :D

      Poista
    3. Eilen ja tänään ollaan selvitty jo puolessa tunnissa, joten alkaa jo helpottaa :) kaksi karkailijaa on jo ihan tarpeeksi, huh jos olisi vielä kolmaskin :D

      Poista
  7. Uuuuh...tsempit teille sinne. Toivottavasti nukahtamiset ja yöt menisi jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa ollaan voiton puolella :) kiitos Jenni tsempeistä!

      Poista
  8. Tsemppiä sinne teille!

    Vaikka tämä nyt ei varmasti paljon lohdutakaan, niin sanon sen silti: Ymmärrän miltä sinusta tuntuu (no, kaksosten osalta ei ole kokemusta mutta kahden, iältään toisiaan lähekkäin olevan taaperon nukuttamisrumba kylläkin on tuttua) ja tiedätkö mitä muuta? Se helpottaa ajan kanssa - aivan varmasti - toivotaan, että pian!

    Meillä on toimittu nyt niin, että tytöt viedään unille joko eri aikaan (eli toinen hakee unen ennen toista) tai vaihtoehtoisesti nukahtavat vierekkäisissä huoneissa; toinen omassa sängyssään ja toinen meidän huoneessa. Tämä on toiminut ihan mukavasti, mutta todennäköisesti tällekin on etsittävä toinen ratkaisu sitten, kun vauva syntyy; vauvan nukkumapaikka kun on meidän huoneessa myöskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itse asiassa mietin alkuun myös tota eri aikaan nukkumaan laittamista! Mutta ei me sitten kuitenkaan lähdetty siihen, sillä se olisi vaatinut sen toisen aikuisen läsnäolon. Meillä kun tulee väkisinkin iltoja, jolloin toinen ei ole kotona. Eri huoneisiin en myöskään halunnut poikia siirtää, koska ovat tottuneet pienestä asti nukkumaan samassa huoneessa. Mutta kiitos Janni, toivoa näkyy jo ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!