perjantai 31. lokakuuta 2014

Pikkuinen salkku

Viikonlopun Helsingin reissun yksi löytö oli tämä aivan i-h-a-n-a laukku Zarasta. Se näyttäytyikin jo Inspiration Dayn kuvissa ja on siitä lähtien ollut käytössä nyt päivittäin. Hätäinen visiitti Zaraan ennen tapahtumaan lähtöä oli siis hyvinkin tuloksellinen ja löysin vihdoin kauan etsimäni salkkutyylisen veskan. Pidemmän aikaa on hakusessa ollut sellainen semikokoinen olkahihnalla  ja käsikahvoilla varustettu salkku, jossa olisi sisällä pieni tasku pikkutilpehööreille ja lisäksi läpässä juurikin solkikiinnitys. Alunperin olisin halunnut laukun mustana, mutta pitkien etsintöjen jälkeen tämä ruskea versio sai kelvata.


Laukkuun mahtuu juuri tarvittavat jutut töihin ja mahtuupa sinne tarvittaessa myös vaihtovaippa ja -vaatteet poikien kanssa liikkeelle lähdettäessä. Olkahihna on ainakin itselleni nykyään ihan must have, sillä en jaksa kyllä raahata käsissäni kahden pojan lisäksi vielä laukkuakin. Myös kroppa kuormittuu vähemmän, kun laukku keikkuu selässä eikä käsivarrella. Muutaman lisäreiän ajattelin hihnaan vielä tehdä, mutta muuten laukku on kyllä lähes täydellinen. Aitoa nahkaa tämä nyt ei tietenkään ole, mutta kelpaa. Juuttinen vuori on myös varsin hurmaava, unohtamatta pieniä hopeisia yksityiskohtia. Ei liikaa, mutta sopivasti blingiä. Jokohan me kohta saataisiin Tampereelle oma Zara?


Me lähdetään huomenna katsastamaan se uusi ja mahtava Torni-hotelli ja jätetään muksut mummin ja pappan hellään hoitoon. Kiukkukin on jo lähes laantunut ja loppu takakireys lähtee viimeistään siellä hotelliaamiaisella.

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

torstai 30. lokakuuta 2014

Eniten vatuttaa kaikki.

Varoitus. Jos et kestä kiukkuisen muijan ragettamista, skippaa tämä postaus.

Meillä ei ole yhtään, siis YHTÄÄN, lasagnelevyjä vaikka piti kokkailla lasagnea.

Sain aamulla junaradan tunnelin suoraan silmäkulmaan.

Lempparihousuni ovat venyneet ja vanuneet ja pitäisi mennä farkkuostoksille. Vihaan!

Unohdin ostaa töihin kahvimaitoa ja jouduin juomaan kahvini mustana.

Vaikka olen kiukkuinen, en miehen mielestä saisi olla.

Pojat ovat taas räkäisiä.

Olen ollut viimeisen kolmen viikon aikana enemmän kipeä kuin viimeiseen kolmeen vuoteen.

Pyykkivuori ja likainen vessa odottaa pesijäänsä.

Tulevana lauantaina päästään pitkästä aikaa viettämään parisuhdeaikaa ja silti olen kiukkuinen.

Haluaisin shoppailla, mutta en oikeasti edes tarvitse mitään.

Olen ihan totaalisesti hävittänyt yhden huulirasvan. Ärsyttää, kun en tiedä missä se on.

Tässä parin kuukauden sisään pitäisi keksiä miehelle isänpäivälahja, joululahja ja synttärilahja. 

Väsyttää.

Tekisi mieli ihan hirveästi mässätä kaikilla herkuilla, mutta en oikeastaan saisi.

Yhden hoitajan kanssa on mennyt päiväkodissa sukset ristiin. 

Palkkapäivä on vasta huomenna.

Joku kaksilahkeinen ei ole vieläkään oppinut laittamaan niitä tyhjiä viilipurkkeja roskikseen.

Sain viivästyskorkoa 0,03e vaikka maksoin visalaskun vain päivän myöhässä.

Tulostimesta on taas muste loppu.

Ja pitäisi tankata autokin.

Treenaaminen ei innosta sitten yhtään, laiskottaa.

Töissä on yksi inhottava juttu, josta en saa puhua, mutta tekisi mieli.

En tiedä edelleenkään mitä ihmettä minä itse haluaisin joululahjaksi, saatika mitä ostaa muille.

Joku nimeltä mainitsematon Aapo heräsi viime yönä taas ainakin kolmesti. Viimeiset hampaat?


ragetoons.com


Eniten kuitenkin vatuttaa se, että minua vatuttaa ihan tyhmät asiat.

Ja miten tyhmäksi nyt tunnen itseni, kun kirjoitin ne tähän ylös.

Ja miksi ihmeessä vielä julkaisin tämän.

Sori.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Unelmieni keittiö

Meillä on haaveissa tulevaisuudessa rakentaa itse meille uusi oma koti. Ihan selvyyteen ei olla vielä päästy siitä, millainen tuo unelmien koti tulee olemaan tai missä se sijaitsee, mutta yksi asia on jo varma. Nimittäin se, minkä tyylisen keittiön sinne haluan. Itselleni keittiö on kodissa se sydän, jossa vietän mieluusti ja paljon aikaa. Siksi koenkin, että keittiö on meidän tulevassa haavekodissa se, jonka minä haluan päättää. Mieluusti vaikka ihan kokonaan!

kvik.fi, kalustetukku.fi, luxkeittio.fi

Ensinnäkin keittiön malli. Haluan ehdottomasti avokeittiön keskisaarekkeella. Saarekkeesta tulisi löytyä liesi, vesipiste, liesituuletin sekä tietysti sitä säilytystilaa. Saarekkeeseen olisi myös hyvä yhdistää jonkin sortin ruokailumahdollisuus joko baaripöytätyyliin tai sitten matalampi osa saarekkeen päässä. Keittiöön itsessään en halua erillistä ruokapöytää, vaan ruokailutila ns. hienompiin tilaisuuksiin tulisi sitten erikseen. En myöskään halua mitään perinteistä liesituuletinta, vaan siinä pitäisi olla jokin the juttu.
Keittiön seinustalle haluan alakaapit vetolaatikoiksi ja mahdollisesti yläkaapit jätettäisiin kokonaan pois. Jos jälkimmäinen ei tilanpuutteen vuoksi onnistu, yläkaapit olisivat ns. nosto-ovelliset eli perinteisiä keittiönkaappeja ei meidään keittiöön tulisi. Ja yksi ehdoton wanted-juttu keittiöön on myös apteekkikaappi! Seinustalle haluan myös uunin, mikron sekä astianpesukoneen integroituna ja nostettuna ylös lattialta. Ihan vain selkäongelmien välttämiseksi. Jääkaappi ja pakastin löytyisivät myös nekin seinustalta mahdollisimman hyvin sulautuen muihin kalusteisiin. Ei kuitenkaan tyyliin, jossa en erota jääkaappia tiskikoneesta, joten avaan kaikki ovet.

kalustetukku.fi, gaalakeittiot.fi

Tiettyjä materiaalivaatimuksiakin on ehtinyt tässä vuosien mittaan syntyä. Kodinkoneet rosteria, tasot laminaattia tai puuta, lattiat laattaa ja välitila lasia. Olen kokenut nykyisessä kodissamme välitilan lasin niin älyttömän käteväksi, etten helpolla enää siitä luovu. Lasin taakse voisi laittaa tapetin, jolla saisi sitten vaihdettua keittiön ilmetta tarpeen tullen. Kaappien ovet haluaisin mahdollisimman mattapintaisina, ainakin alakaapit, yläkaapeissa voisi olla jopa maitolasiset ovet. Hanat ja kodinkoneet saisivat nekin olla mattapintaisia, inhoan meinaan kiillottamista yli kaiken!

Sitten se väri. Musta, valkoinen, harmaa ja puu. Tuskinpa yllätti ketään. Mahdollisimman simppeliä, helppohoitoista ja modernia. Selkeät linjat ja turhat härpätykset pois, toiminnallisuus ja ulkonäkö ennen kaikkea! Myös siivouksen kannalta keittiön tulisi olla toimiva. Tällä hetkellä eniten silmää miellyttää Varennan (poliform.it) keittiöiden tyyli, mielestäni keittiössä saa olla myös pieni ripaus sitä industriaalia ja kovuutta. Meillä keittiössä avainsanat olisivat siis työergonomia, selkeys, toiminnallisuus, kauneus sekä Johannan näköinen keittiö.

Miltä teidän unelmien keittiössä näyttäisi? 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Inspiraatiopäivä Helsingissä

Lauantaina tein siskoni kanssa pikatripin Helsinkiin Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayhin. Illan Blog Awardsit jäivät lopulta aikatauluongelmien takia välistä, mutta päivätapahtumassa käytiin tsekkailemassa ja inspiroitumassa blogijuttujen suhteen. Tapahtumassa näin monia tunnettuja bloggaajia ja edelleen välillä tulee sellainen olo, että mitä ihmettä minä sinne lähdin, tällainen harrastelija-amatööri-bloggaaja. Mutta miksi en olisi mennyt? Sain tilaisuudessa paljon uusia ideoita ja vinkkejä, sain viettää päivän Helsingissä siskoni kanssa sekä laittautua kerrankin vähän enemmän kuin normaalina lauantaina. Tapasinpa tilaisuudessa vihdoin blogi- ja äitikollega Nannankin

Sen enempää en ajatellut päivän tapahtumista kertoa, sillä uskoisin aika monen blogin olevan täynnä infoa päivän tapahtumista. Kuvat kertokoot enemmän! Jostain kumman syystä päädyin muuten kuvailemaan lähinnä ruokia ja kenkiä...Blogitapahtuman jälkeen kiersimme hetken Helsingin putiikkeja ja haistelimme stadin pakokaasun kätkyistä ilmastoa. Toisinaan tuleekin mietittyä, että miksei siellä tule käytyä useammin? Matka ei kuitenkaan ole pitkä ja nytkin bongasimme junaliput kympillä suuntaansa, joten kovin kalliiksikaan ei reissu tullut. Jos nyt ei lasketa shoppailusaalista...


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, meitsi alkaa nyt ruoanlaittoon!

Sifonkipaita / Mango
Bleiseri / H&M
Farkut / Diesel
Kengät / H&M
Laukku / Zara

perjantai 24. lokakuuta 2014

Prototyyppi 1.0

Joulu. Huoh. Sieltä se tulee kahden kuukauden  päästä ja pieni paniikki alkaa  pikkuhiljaa nostaa päätään. Glögi- ja torttupuoli tulikin korkattua sunnuntaina, josta innostuneena sitten aloin ajattelemaan vähän enemmänkin tätä j-kirjaimella alkavaa stressipesäkettä. Mainittakoon tähän väliin torttusaldon olevan jo neljä ja glögiäkin on tullut kaadettua kurkusta alas ihan kiitettävästi. Kylmät illat ja teehen kyllästyminen iskivät, joten ratkaisu löytyi siis glögistä.

No enivei. Alkuviikosta päätin vihdoin terästäytyä ja piipahdin Sinelliin kauppareissulla. Oli siis jo korkea aika hakea vähän inspiraatiota joulukorttien väsäämiseen ja tällaisen idean sitten sain. Ensimmäinen prototyyppi on nyt tehtynä ja yllätin itsenikin tuolla ruskealla korttipohjalla. Mutta itse kyllä tykkään näistä, simppeliä, helppoa ja sanoma menee varmasti perille. toki pientä hienosäätöä vaaditaan edelleen ja värimaailma saattaa vielä muuttua, mutta perusidea korteissa olisi tämä.

Mitä mieltä kansa on?  


ps. Huomenna kutsuu Helsinki ja Indiedaysin Bloggers' Inspiration Day. Ehkä näemme siellä..?

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Syksy meillä sisällä


Käpyjä, kynttilöitä, tunnelmaa ja sitä violettia. Niistä on meidän syksyinen sisustus tehty!


Kynttilät laseissa ja tuikut / Ikea 
Tuikkukipot / Iittala, Pentik, H&M Home
Maljakko / Kirpputori
LOVE-kirjaimet / Jotex
Vahakangas / Marimekko
Tyynynpäälliset / Esprit, H&M Home, Eurokangas
Kävyt / Lähimetsä

tiistai 21. lokakuuta 2014

Valmiina ollaan!

Meidän puolestamme talvi saa siis tulla. Poikien varustus on valmiina, vanhemmilla on uudet takit odottamassa pakkaskelejä ja onpas äitin autokin saanut uudet talvirenkaat jo varastoon. 


Aloitetaan vaikka niistä poikien vaatteista. Haalareina on tuttuun tapaan jälleen Molo Kidsiä, tällä kertaa kuitenkin Pyxis-malli vaihtui isojen lasten Polarikseen. Jälkimmäisestä löytyy vain yksi vetoketju ja onpa se ehkä vähän taaperoystävällisempi muotoilultaan, mitä Pyxis. Voi elämä muuten, että inhoan koko taapero -sanaa, yök. Haalarit on KIDideasta ja Einolle valikoitui väriksi Bottle Green ja Aapolle Blueprint. Normaalisti en ole yhtään tuollaisen tumman vihreän ystävä, mutta tähän haalariin ja Einon päälle se sopi kuin nakutettu!

Viime talven jäljiltä päätin jo suorilta käsin, että meille tulee seuraavaksikin talveksi Moloa. Olen vain aivan yksinkertaisesti rakastunut Molon talvihaalareihin ja pidän niitä kyllä jokaisen euron arvoisena. Valitsin pojille 98 koon haalarit ja niissä on ihan sopivasti kasvunvaraa. Joskus eräs myyjä opasti, että talvihaalari on sopivankokoinen, jos syksyllä pystyy haaroista saamaan aikuisen kämmenenkokoisen kaistaleen käsiensä väliin. Tiedä sitten miten luotettava tämä menetelmä on, mutta ainakin viime talvena se toimi.


Toisena settinä pojille on talveksi kaksiosainen puku. Housut löysin jo kesän alennusmyynneistä Stadiumista ihan pilkkahintaan, olisikohan ollut kympin luokkaa per housu. Nämäkin ovat teknistä materiaalia eli veden- ja tuulenpitävyys on ihan huippuluokkaa. Takit sen sijaan bongattiin Sokoksen 3+1-päiviltä eikä niitä voinut söpöyden vuoksi jättää kyllä kauppaan. Ciraf-merkin takit eivät kylläkään ole mitään supermerkkilaatua, mutta tuntuvat tosi lämpimiltä ja varmasti ajavat asiansa ns. kakkos- ja kauppatakkeina. Ja takit ollaan jo testattu viime viikonloppuna, Aapo varasi heti keltaisen itselleen. Yllätys. Jossain vaiheessa ideana oli ostaa pojille kahdet takit, eli pihatouhuihin ja hienosteluun omansa, mutta tällä kompromissilla säästettiin hiukan. Käytäntö sitten osoittaa tarvitaanko vielä toiset takit, mutta uskoisin että näillä pärjätään. Näissäkin koko on molemmissa housuissa ja takeissa 98.


Kenkinä pojille on talveksi Crocsin Gust bootit koossa 25-26. Niillä ajateltiin pärjäillä alkuun ja katsellaan sitten kovemmilla pakkasilla, jos tarvitsee hankkia Kuomat lisäksi. Netissä on kuitenkin kehuttu noita Crocsejakin aika lämpimiksi, joten saa nähdä miten meidän hikivarpaiden käy. Ja tuleeko tänä talvena edes mitään kovia pakkasia! Crocseihin ajattelin kuitenkin hakea varuiksi vielä villapohjalliset. Toisina kenkinä pojille on hienosteluun H&M:n karvavuoritennarit, jotka ovat vielä matkalla.


Poikien talven asusteista löytyy tulevana talvena sekalainen sekoitus eri tuotemerkkejä. Rukkasia on Jonathanilta ja NameItiltä, pipoja Reimalta, Everestiltä, Warpilta ja H&M:ltä. Kaulurit on Jonathanilta ja kypärämyssyt Everestiltä. Villasukkia, lapasia ja kaulaliinoja löytyy kasapäin tuliaisina Mummin puikkotehtaalta, eli pienten sormien ja varpaiden pitäisi kyllä pysyä lämpiminä. Välikerrastoina löytyy Everestin kaksiosainen fleecepuku sekä Mummin kutomat villapuvut, tosin näitä ei viime talvenakaan käytetty kuin ihan muutamasti, sillä Molon haalarit ovat tosi lämpöiset. Eiköhän meidän pojat näillä jo pärjää vai olenko kenties unohtanut jotain?!


Meidän vanhempien uudet takit löytyivät Jack & Jonesilta ja Ellokselta. Oma takkini on Àhkkan teknistä materiaalia oleva parka, jossa on aivan hurmaava teddyvuorinen huppu. Miehen talvipusakassa sen sijaan on oranssi huppu, joten selkeästi meillä on ollut tänä talvena teemana uusissa takeissa huppu. Olemme molemmat pari viime talvea sinnitelleet rikkinäisillä vetoketjuilla varustetuilla takeilla, joten oli jo aikakin ostaa uudet takit. Ja ihan hyvällä omallatunnolla. Lisäksi kaapeista löytyy molemmilta pari villakangastakkia, laskettelutakit, toppahousut sekä softshell-takit. Kenkäarsenaali on meillä molemmilla kunnossa eli tekosyytä kenkäostoksille ei tältä osastolta löydy. Valitettavasti.


Sellaisissa vermeissä meillä ajateltiin tarpoa tulevan talven läpi. Luotto ainakin Molon haalareihin on kova, muut merkit ovatkin melkoisen uusia tuttavuuksia talvikamppeiden saralla.

We are so ready. But are you? 

Haalariyhteistyössä KIDidea.fi

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Varaslähtö

Otimme tänään varaslähdön jouluun. Iik, enää pari hassua kuukautta ja sitten se koittaa! Viime jouluna torttusaldo oli muistaakseni 18, tänä vuonna on siis pakko laittaa paremmaksi. Olen meinaan aivan älyttömän kova torttuhamsteri...Nyt plakkarissa on jo kaksi ja pakastimessa odottaa lisää torttulevyjä. Namnamnam!


Älä silti joulu tule ihan vielä, muuten iskee aikapula ja stressi...

perjantai 17. lokakuuta 2014

Pullaperjantai

Syysloman kunniaksi pyöräytettiin pullataikina ja leivottiin iso satsi kanelipullia sekä poikien nimeämiä pullapalloja. Ohje oli vanhasta kotitalouden kirjastani, joka on kyllä ihan huippu tällaisiin perusleipomisiin ja sieltä on helppo tarkistaa aineiden suhteita, jos oma mielikuvitus ei riitä. Osa sivuista on liimaantunut kiinni ja kirja on täynnä rasvatahroja, mutta täyttää silti edelleen tarkoituksensa. Käytetyimpiä ohjeita kirjasta ovatkin juuri pullataikina, lettutaikina sekä piirakkapohjien perusreseptit. Nämä huomaa selkeästi sivujen väleistä löytyvistä jauhokasoista. 


Useimmiten olen tunteella leipoja. En siis noudata orjallisesti ohjetta tai mittaa jokaista teelusikallista millintarkasti, vaan teen vähän miten sattuu. Myös pullaa leipoessa mittaan yleensä vain nesteet ja hiivat kohdilleen, loput sitten vedän suoraan hatusta ja lisäilen jauhot ja mausteet oman makuni ja fiiliksen mukaan. Rakastan myös käsillä tekemistä eli en ole koskaan vielä tehnyt taikinaa koneella. En ole mikään kummoinen ruoanlaittaja, ihan sellainen perus, mutta leipoessa luovuuteni pääsee kyllä valloilleen. Kumpa joku vielä vain söisi ne kaikki luomukset...


Pienet leipurihiivat eivät vielä ihan hoksanneet pullien pyörittelyä vaan leipominen oli pojilla lähinnä taikinan heittelyä, painelua ja nuolemista. Hauskinta pullatalkoissa taisi kuitenkin olla jauhot ja niiden pöllyttely, ainakin sen verran valkoisena oli keittiön lattia ja poikien vaatteet. Ehkä aloitteleville leipureille pitäisi jo hankkia ihan esiliinat! Monet naurut saatiin kuulla leipomishetken aikana ja uunin edessä odoteltiin kärsimättöminä pullien valmistumista. Niin ja toki pojat saivat sitten iltapalalla jälkkäriksi herkutella lämpöisellä pullalla. Poikien omat versiot pullapalloista voinee ehkä päätellä seuraavista kuvista...


Ps. Tampereella Pääkirjasto Metsossa järjestetään huomenna monikkokirppis klo 11-14, josta voit bongata myös meidät ja meidän poikien pieneksi jääneet vaatteet. Vinkkinä vaan, että halvalla lähtee... Nähdään siellä!

torstai 16. lokakuuta 2014

Metsäretkellä

Eilen käytiin taas vaihteeksi metsässä samoilemassa, tällä kertaa lähipikkumetsä vaihtui astetta isompaan tien toisella puolella olevaan pöheikköön. Siskoni on ollut meillä nyt muutaman päivän viettämässä syyslomaa ja senpä takia uskaltauduttiin vähän isompiin ympyröihin. Yksin poikien kanssa ollessa en kyllä suostu lähtemään pikkumetsää kauemmas. Siinä vaiheessa kun toinen bongaa oravan ja toinen keksii kiivetä puuhun, kaksi kättä ei vain yksinkertaisesti enää riitäkään. 


Meidän metsäretki sujui eilen kirpakassa syyskelissä,  mittari näytti yhtä astetta plussaa ja aurinko pysyi pilven takana koko päivän. Pipot kaivettiin jo talvijemmasta ja pitipä tuulihousujen alle tunkea ihan pitkät kalsarit! Kai se talvi sieltä pikkuhiljaa on tuloillaan. 


Meidän pojat ovat olleet aina kovia ulkoilijoita. Uhmaraivarit jää aina sisälle ulos lähtiessä eikä sieltä ulkoa maltettaisi millään tulla sisälle. Siinä vaiheessa kun oma piha alkaa tökkiä ja hiekkalaatikko on pengottu jo useaan kertaan,  me painellaan yleensä metsään. Joskus otetaan rekat mukaan ja kerätään kärryt täyteen käpyjä. Joskus otetaan mukaan ämpärit ja lapiot,  joiden avulla tutkitaan  ihmeellistä luontoa. Niin pitkälle ei olla vielä tätä metsäharrastusta viety, että metsään otettaisiin mukaan eväitä, mutta luultavasti senkin aika koittaa lähitulevaisuudessa. 


Pidän metsässä liikkumista hyvin tärkeänä ja tarpeellisena lapsen liikunnalliselle kehitykselle. Epätasainen maasto ja esteiden yli kulkeminen kehittää tasapainoa ja on myös meille vanhemmille oikein hyvää hyötyliikuntaa. Välillä kaadutaan ja saadaan naarmuja poskeen, mutta aina noustaan ylös. Pojat tietävät myös, ettei metsässä kosketa kaikkeen eikä ulkona saa syödä mitään. 


Keskellä metsää kasvaneena olen tosi iloinen, että pojat ovat innostuneita luonnossa liikkujia. Mikään sienien tai marjojen keräilijä en itse kylläkään ole, mutta metsässä haahuilu, se on se mun juttu!


Menettekö te metsään? 

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Shoepaholic

"En osta enää yhtään lisää kenkiä ennen kuin oikeasti tarvitsen."


 Mutta kun ne oli niin nätit ja täydelliset. 

Ja tarvitsin nämä. Ihan oikeasti. 

Mitäs tehdään niin ihania kenkiä etten pysty vastustamaan. 

Ja ne on ihan nahkaiset.


Ja kaiken lisäksi alessa, joten käytännössä lähes ilmaiset. 

Eilisen shoppailun lopputulos. 

Tuhma minä. 
 

Mutta onnellinen uusien kenkien omistaja.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Tyhjä eteinen

Meidän ns. pääeteinen ammottaa tyhjyyttä. Arkikäytössä emme käytä juuri ikinä tuota virallista etuovea, vaan kuljemme lähes aina kodinhoitohuoneen oven kautta. Ehkä juuri tästä syystä koko eteisen sisustaminen on unohtunut, vaikka ollaan asuttu tässä jo yli vuoden verran. 

Eteistä käyttää lähinnä pojat junarataleikkeihinsä ja ovesta otetaan kaasua ralliautoiluun. Muuta selkeätä fokusta koko tilalla ei loppupeleissä edes ole. Paitsi tietysti äidin toistuva peilailu. Mutta jos eteinen olisi nätti, niin ehkäpä sillekin löytyisi jokin elämää suurempi tarkoitus. Eteisessä on tällä hetkellä matto, peili, ilmoitustaulu ja siinä se. Jotain se silti kaipaa, tällä "sisustuksella" eteinen on vain tyhjä käytävä, josta pääsee vessaan, työhuoneeseen, kodinhoitohuoneeseen ja ulos. 

 

En ole itsekään ihan täysin varma, mitä eteiseen haluan. Ehkä jonkinlaista tuolia, ehkä pientä piironkia. Toisaalta olisi hirmu kiva asettaa seinän vierustalle jokin penkkisysteemi, jossa vieraat voisivat kenkänsä pukea. Tai sitten muokata naulakko umpinaiseksi ja laittaa esille iso maljakko ja kukkia. En tiedä. Tällä hetkellä ideoista niskan päällä on pienen nojiksen hankkiminen ja sen viereen  ison maljakon tai kynttilänjalan sijoittaminen. Tosin tähänkin oman haasteensa tuo kaksi hieman vilkasta pojankloppia. Ehkä maljakon voisi naulata kiinni lattiaan?

Toisaalta vapaata seinätilaa eteisessä on niin vähän ja käytävä on melko kapea, että fiksumpi veto olisi ehkä kuitenkin hankkia jokin kapea lipasto tuohon sähkökaappien alle. Siellä voisi sitten säilyttää harvemmin käytössä olevia huiveja, pipoja, koruja sun muita tilpehöörejä. Äh. Meidän eteinen on ihan liian vaikea sisustaa, enkä osaa itsekään päättää, mitä haluan.


Onko siellä joku sisustusalan ammattilainen kuulolla? Help, ideoita?

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Landepaukut

Viikonloppu maaseudulla takana ja on melkoisen levännyt olo. Tai ei oikeastaan yhtään levännyt, lapset mukana hei ja la-su välinen yö huudettiin, vaan ehkä lähinnä virkistynyt. Pari päivää raikasta ja hiljaista maaseutuilmaa tekee tällaisille kaupungistuneille työnarkomaaneille oikeinkin hyvää, unohtamatta valmiiseen  pöytään istumista, päiväunia äidille ja lisäkäsiä lastenhoidossa. Plus tietysti kummipojan synttärikakku lauantaina, nam! Niitä tarvittiin, sillä viikonloppu koostui lähinnä seuraavista seikoista. Huudettu yö, syömislakko, itkupotkuhuutoraivarit, jatkuva kiista maastoautosta ja monta uutta kolhua. Tässä nyt vain muutamia mainitakseni...Rentouttavaa eikö?


Kaikesta huolimatta kotiinkotiin on aina ihana mennä. Vaikka emme nykyisin enää kovin usein jaksa ehdi käydä kotiseuduilla, niin on se myönnettävä, että landepaukkuja ollaan edelleen. Aika näyttää palaammeko joskus vielä takaisin juurille, mutta ihana tietää että se mahdollisuus on kuitenkin olemassa. Ja jos se itsestäni on kiinni, niin seuraavassa asuinpaikassa haisee kyllä ennemmin hevosenkakka kuin pakokaasu.  

Kyllä maalla (ja mummolassa) on sittenkin ihan mukavaa!


Ps. Mä oon nyt kyllä niin lomalla! Paskamutsi laittaa lapset hoitoon pariksi päiväksi ja löhöää huomisen päivän sohvalla. Luvassa on Iholla -maraton ja pitkän kaavan aamupala sekä tämän iltaiset vohvelien jämät. Ehkä saatan jopa kirjoitella tänne blogiin, ei voi tietää. Joka tapauksessa ensimmäinen loma poikien syntymän jälkeen edessä ja otan siitä kaiken irti. Shoppailua, asioiden hoitamista, hierontaa ja laatuaikaa veljesten kanssa. Opehommien paras plussa: lomat!