keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Sokeria kääk!

Olin jo kertaalleen päättänyt, etten lähde käsittelemään tätä koko sokeri-hypetystä, joka blogeissa vallitsee. Mutta monen monta versiota lukiessani päätin kuitenkin avata sanaisen arkkuni, sillä koko keskustelu on mielestäni pudonnut raiteiltaan aika päiviä sitten. Meillä natseillaan semisti ja piste. Ehdoton ei sokerille -vaihe meillä kesti oikeastaan melkein puolitoista vuotta, sen jälkeen ollaan oltu vähän höllempiä ja kuunneltu sitä maalaisjärkeä. 

Poikien ensimmäinen sokeriannostus taisi tulla jäätelöstä ja kesällä sitä vedettiin välillä päivittäin. Ollaan käyty haukkaamassa myös äitin lautaselta pullaa ja on pojat saaneet karkkiakin maistaa. Hyi meitä. Normiarkena tosin sokerin määrä on ihan minimissä täällä kotona, sillä myöskään me vanhemmat emme hukuta ruokiamme sokeriin. Meillä ei osteta mehuja ollenkaan, emme syö maustettuja jogurtteja tai viilejä eikä meillä joka päivä mässätä sokeoriduilla jälkiruoilla. Toki hirveän monessa ruoka-aineessa on piilosokeria, myös niissä vauvojen hedelmäsoseissa, mutta lisätty sokeri on mielestäni se, joka on pahoista se pahin. Ja turha. Se maustamaton jogurtti menee ihan heittämällä kurkusta alas, eikä siis tarvitse kyytipojaksi neljää lusikallista mansikkahilloa.

Ennemminkin olisin huolissani lisääntyneen einesvalikoiman määrästä ja suosiosta. Niissä vasta kaikkea ylimääräistä onkin! Lisäaineita, suolaa, e-koodia e-koodin perään ja vielä vähän lisää suolaa. Ainoat einekset, joita meillä käytetään ovat kalapuikot, paneroidut kalafileet, satunnaisesti Ikean lihapullat, pinaattiletut sekä pakastevihannekset. Tottakai näitäkin saisi tehtyä ihan itsekin, mutta työssäkäyvänä kaksosten äitinä jostain on vain tingittävä. Joskus ihan vahingossa kaupasta saattaa lähteä mukaan pakastepitsaa tai nakkipaketti, mutta ne äitien tekemät valmisannokset saavat jo ulkonäöllään aikaan oksennusrefleksiä, joten miksi ihmeessä kantaisin sellaista kotiini?

Nykyisessä työssäni olen päivittäin tekemisissä lasten ja nuorten syömistouhujen kanssa. En yhtään ihmettele, jos lapsi valittaa aamuyhdeksältä jo nälkäänsä, jos on syönyt aamupalaksi lasin kokista. "En syönyt aamulla mitään, kun äiti ei ollut kaatamassa muroja kulhoon." Missä ihmeessä on vanhempien esimerkki? Eikö siellä kotona ihan oikeasti tehdä aamuisin aamupalaksi puuroa tai voileipiä? Miksei samantien voitaisi tehdä myös lapselle annos valmiiksi jääkaappiin odottelemaan tai sitten vain yksinkertaisesti opettaa sille koululaiselle, mistä kaapista ne suklaamurot löytyy? Nykyään elämä on tehty kyllä niin helpoksi, että luulisi jokaisen osaavan edes sen kolmioleipäpaketin aukaisun. Mutta ei.


Tästä päästäänkin sopivasti aasinsiltana päiväkotiin. Päiväkodin tädit saivat männä viikolla pienen luennon tästä sokerigatesta, kun kuulin, että välipalalla oli ollut eräänä päivänä pullaa (?!). Eiväthän pojat siihen kuole, jos välipalalla syövät sokeroidun jogurtin tai pari lettua, mutta periaatteesta. Tätien mukaan esimerkiksi rahkaa ei syö kukaan täysjärkinen raakana, mutta ihan fiksuja me koko porukka täällä talonpuolikkaassa ollaan. Tässä asiassa olenkin vahvasti Lahden äitien ja isien puolella, sillä lapsille uppoaisivat ihan varmasti myös sokeroimattomat välipalat. Ei sitä sokeria ole oikeasti ihan pakko tunkea joka paikkaan, lapset pärjäävät kyllä ilmankin. Sokerittomalle päiväkodille siis ainakin täältä löytyy kannatusta!

Kenenkään tapa tässäkään asiassa ei kuitenkaan ole se oikea. Toisen mielestä sokeri on pahempi kuin suola, toiset taas kammoksuvat jokaista e-koodia. Mielestäni ainoa, joka tämänkin asian ratkaisee, on se kuuluisa maalaisjärki ja oma harkintakyky. Pari popcornia silloin tällöin tuskin saa kenenkään verisuonia tukkeutumaan. Tai korvapuusti, mansikkakiisseli tai suklaapatukka tuskin aiheuttaa 2-tyypin diabetesta ihan tosta noin vain. Jos homma pysyy hanskassa ja muistaa pitää kohtuuden mukana, tuskin niistä herkutteluhetkistä on kenellekään vaaraa.

Summa summarum. En halua kasvattaa lapsiani tynnyrissä, mutta tietynlainen kontrolli pitää säilyttää. Tällä hetkellä meillä riittää herkuiksi vallan mainiosti riisimurot ja rusinat, joten miksi vatussa kantaisin kaupasta viikonlopuksi säkillisen karkkia? Itselleni toki sellaisen perjantaiksi ostan, mutta lapsia haluan vielä säästää, ainakin hetken. Ja olisihan se ihan huippua, jos pystyisi lapset pitämään pimennossa kaikilta maailman pahuuksilta. Siis niiltä liitulakuilta ja ässämixeiltä. Hei haloo, kaikenmaailman kauheuksia tapahtuu ympäri maailmaa ja me vaan täällä ihmetellään, kun toisten lapset jauhaa dominokeksiä.

14 kommenttia:

  1. Mä niin ihmettelen tätä päiväkoti-asiaa, mun päähän ei vaan mahdu, että välipalalla tarjotaan pullaa? WTF? Eikö päiväkoti ole koulun ohella juuri niitä paikkoja, missä pitäisi ohjata oikeaan suuntaan ja muistaa se kuuluisa ruokapyramidi! Sieltä, ei muistaakseni pullaa löydy.. Maustettu jugurtti vielä ehkä menee, mutta ei jesus tuota mä en vaan ymmärrä. Kyllä pulla silloin tällöin voi kuulua lapsen arkeen, mutta ei mielestäni päiväkodissa. Varsinkaan, jos tittelinä on "välipala".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Piti oikeen itekin kahteen kertaan lukea se ruokalista, että ihanko oikeasti siellä lukee "pulla". Jep, ihan inasen kiehahti...

      Poista
  2. Hyvä JOhanna! Taas ihan huippu postaus!
    Ja samoilla linjoilla ollaan. Ylläri pylläri :D

    No mut hei TOTTAKAI pulla on välipala! Onhan pannukakkukin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih :) niin tai mites toi snickers tai tuplasuklaamättömuffinsi? ;D

      Poista
  3. Mä oon sitä mieltä,että kohta pitää pistää isomman luokan adressit pystyyn,että huoli otetaan tosissaan. Kyllä varmasti olen natsi,mutta myös hyvin huolestunut äiti. En hysteerinen,mutta järkyttynyt ihmisten avuttomuudesta ymmärtää mikä on oikeasti ruokaa eikä herkkua. On rohkea veto sanoa ääneen asioita! Jospa tää sokerisota löytää vielä sen ruokapalvelun päättäjät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Ei sen pitäis mennä niin että periaatteet vesittää, kun alottaa päiväkodin. Jospa ne saisi siellä Lahdessa jotain mullistavaa aikaiseksi :)

      Poista
  4. Olit ihanan raikkaasti kirjoittanut tämän tekstin. Nasevasti. :) En tiedä oonko ennen kehunut, mutta kehun sitten nyt :D Kirjoitat tosi hyvin, kivasti ja raikkaalla otteella. Siis kielellisesti :) Sitä ei jokainen bloggari osaa :)

    VastaaPoista
  5. Tuli muuten mieleen, että kun meidän ukot aloittivat hoidon (1v 8kk), hoitajat kysyivät meiltä, saanko ns. herkkuja antaa.. Plussat siis meidän hoitajille :D Siis että edes ajattelivat moista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti? Ihan huippua :) anoppi on nykyään töissä sokerittomassa päiväkodissa, ja on kyllä ihan mahtijuttu!

      Poista
  6. Kun mä työskentelin vielä pph:na sain paljon kiitosta siitä, että meillä ei koskaan ollut mitään sokeria sisältävää. Paitsi viimeisenä hoitopäivänä leivottiin, mut siinäkin oli vaan intiaanisokeria :) Muutenkin suosin luomuaineksia. Toki tuli kalliimmaksi, mikä näkyi hoitomaksussa, mutta tyytyväisiä oltiin ja samalla linjalla jatkan kun jatkan taas töitä. En omillenikaan anna sokeria niin miksi sitten hoitolapsille. Jos mulla olis lapset päiväkodissa niin pistäsin varmaan omat eväät mukaan, haha... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, hyvä sinä! :) Voi kun kaikki ymmärtäisivät tämän saman, niin maailmasta tulisi taas pikkusen parempi paikka :D

      Poista
  7. Juu, kyllä se lasten aikuis- ja jo teinielämää helpottaa, kun tietää mitä on terveellinen ruokavalio ja mitä siihen ei kuulu. Ei tarvitse kamppailla liikakilojen kanssa, ja mikä tietysti pahempaa, niistä aiheutuvien sairauksien kanssa.

    Jotka väittää ettei tervejärkinen syö rahkaa raakana, on itse pullamössöakkoja ja möhömahaäijiä, jotka naamioivat itselleen oman kontrolloimattoman sokerihalun sillä, että pitää olla hullu tykätäkseen terveellisestä. Ja kyllä minä ainakin usein syön sitä rahkaa raakana, joskus paloittelen siihen omenia tai muita hedelmiä, ja voi luoja että on hyvää. Ei ehkä mansikka-kerma-jäätelö-rahka -sekoituksen tasoista nannaa, mutta terveellistä ja arjen herkkua ihan oikeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Meillä pojat ovat syöneet raakarahkaa jo 9kk iästä lähtien ja me vanhemmat jo ties kuinka kauan. :) Luulisi, että päiväkodit ja koulut pikkuhiljaa heräisivät todellisuuteen ja alkaisivat panostaa siihen ruokaankin. Säästöjä voi sitten tehdä jossain ihan muualla...

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!