lauantai 27. syyskuuta 2014

Kun arki alkaa helpottaa

Nyt sen kai jo uskaltaa sanoa ääneen? On ihanaa, että meillä on kaksoset! Vauva-ajan ongelmat ja haasteet on selätetty ja meillä asuu tätä nykyä kaksi tyytyväistä poikaa ja ennen kaikkea kaksi tyytyväistä vanhempaa. Suurimpana käänteentekijänä on ollut luonnollisestikin lisääntynyt unen määrä, mutta myös muut arjen osa-alueet ovat helpottuneet huomattavasti.


Ruokailu. Nykyään pojat syövät ruokansa pääsääntöisesti itse. Kädessä pysyy niin lusikka kuin haarukka ja suurimmaksi osaksi ruoka jopa löytää tiensä suuhun, ruokalapun kourukin muistetaan aina ruokailun päätteeksi tyhjentää. Yleensä iltapuurolla ollaan kuitenkin jo sen verran väsyneitä, että silloin tarvitaan vähän aikuisen apua. Maito meillä juodaan nykyisin myös jo lasista, lukuunottamatta aamuja, jolloin maidon saa juoda sohvalla nokkamukista samalla, kun katsellaan lastenohjelmia. Ruokailujen sujuvuus on siis helpottanut aivan huikeasti arkea, eikä jokaista syömiskertaa enää tarvitse kauhulla odottaa. Nyt meillä onnistuu jo koko perheen samanaikainen syöminen. Ihanaa!

No se uni. Pitääkö tästä edes sen enempää jutella? Varmasti on sanomattakin selvää, että siinä vaiheessa, kun lapset alkavat nukkua paremmin yönsä, myös vanhemmat ovat levänneitä. Ei enää kymmeniä yöherätyksiä ja maidon lämmittelyjä. Ei tutin nostoja tai vaipanvaihtoja. Meillä nukutaan meidän mittapuulla jo hyvin eli herätyksiä on yössä pahimmillaan enää kolmesta viiteen. Normaalisti selvitään yhdellä herätyksellä, ja tuolloin Eino tulee meidän väliin nukkumaan. Juu taas. Se alkoi uudestaan päiväkodin aloituksen jälkeen enkä ole jaksanut alkaa poikaa siitä vielä vieroittamaan. Tulkoon, kun kerran kainaloa kaipaa. Mutta siis uni tekee ihmeitä, ainakin meidän arjessa!


Leikki. On se vaan niin mahtavaa, kun on se leikkikaveri valmiina. Nyt ei niihin leikkeihin tarvita enää aina edes äitiä tai isiä, vaan leikit saadaan aikaiseksi ihan keskenäänkin. Ja onhan noiden kahden pökkelin leikkiä aivan ihana seurata, vaikka välillä tuleekin tappelua oranssista taksista tai nosturiveturista. Mutta nämäkin riidat sovitaan pyytämällä anteeksi ja halaamalla veljeä, meidän pojat ei ole kovinkaan pitkävihaisia. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, ehdottomasti suurin plussa kaksosten saamisessa. 

Päivähoito. Tämän myönnän ihan rehellisesti ja suoraselkäisesti, eli päivähoidon aloittaminen on tehnyt meille vain pelkkää hyvää. Pojat ovat saaneet uusia leikkikavereita ja sosiaalisia kontakteja. Päiväkodissa lapset saavat paljon virikkeitä ja oppivat hyödyllisiä taitoja käytöstavoista ihan muiden ihmisten huomiointiin. Itse olin ihan ehdottomasti jo valmis palaamaan töihin ja luulen, että toisaalta myös pojat alkoivat jo kyllästyä katselemaan äitin naamaa jokaikinen päivä. En ole myöskään yhtään varma, olisinko pystynyt kotona edes tarjoamaan joka päivä yhtä paljon aktiviteettiä kuin hoidossa. Vaikka joskus ajattelin, että minähän sitten olen ainakin sen kolme vuotta kotona, niin näin se mieli muuttuu, kun seinät alkavat kaatua päälle. Meidän arki on siis helpottunut huomattavasti päiväkodin myötä, mutta ei siis suinkaan tehnyt siitä yhtään sen rauhallisempaa. Elämä on tuhat kertaa hektisempää kuin ennen, mutta me nautimme!


Liikkuminen. Yrittäkääs kantaa kahta kymmenkiloista kaukaloissa autolle tai nostella kahta pötkylää väsyneillä käsillä useita kertoja päivässä. Ei ole helppoa ei. Vaikka kaikki sanoivat, että sitten se arki vasta haastavaa onkin, kun pojat lähtevät liikkeelle, niin silti olen kokenut poikien liikkumaan oppimisen pelkkänä plussana. Toki vahdittavuus lisääntyi potenssiin sata, mutta omat voimat säästyvät edes hieman eikä olla enää ihan niin riippuvaisia äidistä tai isistä. Nyt varsinkin, kun pojilla on jo vähän järkeäkin päässä ja maltetaan kävellä toisinaan ihan rauhassa kädestä kiinni pitäen. Poikien kanssa voi esimerkiksi lähteä kauppaan ilman, että täytyy raahata vankkurit mukana tai panikoida sitä, löytyykö vapaita kaksoskärryjä. Autolta ei enää tarvitse napata kahta rimpuilevaa jätkää kainaloon, vaan pojat itse kävelevät nätisti. Plussan puolelle lasken siis tämänkin!

Omatoimisuus. "Hae Aapo itse vaippa kaapista." "Riisu Eino kengät pois." "Voisitko hakea itse sen paloautokirjan?" Meillä pojat nauttivat, kun saavat vastuuta ja ennen kaikkea pojat ymmärtävät välillä vähän liiankin hyvin käskyjä. Omatoimisuus kaksosten kanssa on jotain aivan parasta! Sillä välin, kun puet toiselle ulkovaatteita, toinen pojista etsii omansa kaapista valmiiksi. Sekin helpottaa arkea huomattavasti, kun osataan jo vähän riisua vaatteita ja tosiaankin hakea se kuiva vaippa kaapista. Toki omatoimisuus on välillä jopa liiankin tehokasta, kun mennään omin luvin jääkaapille tai halutaan auttaa äitiä tyhjentämään tiskikone. Joka tapauksessa olemme saaneet kaksi käsiparia lisää arjen touhuihin, mahtia!


Mitä enemmän pojille on tullut ikää, sitä enemmän kaksosuuden hyödyt ovat tulleet esille. Monilla pikkujutuilla saa arkea vielä entistä helpommaksi, en malta odottaa aikaa, jolloin pojat pärjäävät ilman vaippaa ja osaavat pukea itse. Edellä mainittujen arjen pelastajien lisäksi lasken hyödyiksi myös yhden raskauden, yhden synnytyksen ja yhden vauva-ajan. Tehokasta eikö?

Milloin teillä on alkanut arki helpottaa?

4 kommenttia:

Kiitos, kiva kun kommentoit!