perjantai 8. elokuuta 2014

Nyt se lähti!

Tutti nimittäin. Ensimmäiset tutittomat unet ovat siis edessä ensi yönä ja kauhunsekaisin tuntein valmistaudun tulevaan koitokseen...

Tutti. Kiistelty ja kiitelty vauvaiän tarvike, joka meillä on kuulunut päivittäisiin rutiineihin pian kahden vuoden ajan. Ennen poikien syntymää olin melkoisen tuttivastainen, sillä en kokenut tutin tuomaa etua haittoja suuremmaksi. Mutta kun pojille se suuhun iskettiin jo lastenosastolla ja sitä niin innokkaasti söivät, luonnollisestikin meillä ollaan tuttia sitten maiskuteltu. Aika pian kuitenkin tutista tuli enemmänkin unikaveri ja tutin saikin aina vasta unille mukaan. Päivisin meillä ei siis ole tuttia syöty enää yli vuoteen, poislukien tietysti päiväunet.
Alunperin suunnitelmissa oli päästä tutista eroon kesän aikana, mutta tulevan päiväkotoilun vuoksi siirsimme vieroituksen syksylle. Yhdessä päikyn henkilökunnan kanssa päätimme, että ehkä hoidon aloittaminen on helpompaa, jos mukana on turvallinen tutti. No joo, ehkä se helpotti ehkä ei. Pojat eivät nimittäin tuttia kaipaile touhujen lomassa, harmitukset selvitetään ilman tuttia ja tutti tuodaan keittiön pöydälle heti unilta herätessä. Pojille tutti on siis ollut nimenomaan se unille rauhoittaja. Ja välillä yöllä poikia kurkkiessa eipä se tutti edes ole ollut suussa.

Kuitenkin viimeisen kuukauden aikana ollaan jouduttu heittämään useita tutteja roskikseen, sillä pojat ovat alkaneet pureskella ne rikki. Yhteen aikaan meidän tuttiarsenaali oli 8kpl, nyt niitä löytyy enää kaksi. Ja niissäkin on reiät, vaikka ostin ne viime viikolla. Joten tänään päätimme miehen kanssa, että enää ei meitä tuttikaupoille saa ja tuttien on aika lentää roskiin. Iltapuuron jälkeen tehtiin pojille iltatoimet ja kiivettiin yläkertaan. Ei puhuttu sanallakaan koko tutista eivätkä pojat sen perään kyselleet. Hetken päästä alkoi kuulua Einon suunnalta "tutti tutti" ehkä noin kahden minuutin ajan, jonka jälkeen alkoi perinteinen nimien luettelu. Einolla on siis tapana luetella kaikki tutut ennen nukkumaanmenoa, jopa kuulemma siellä päiväkodissa. Mummi nukkuu, Pappa nukkuu, Vijje nukkuu jne...

Mutta sitten tapahtui ihme. Eino hiljeni ja kävin laittamassa Aapolle peiton päälle, kun sitä huoneesta huuteli. Ei kertaakaan enää kaivattu tutin perään eikä unihöpötyksiäkään kuulunut kuin reilun vartin verran. Siis tässäkö tämä oli? Pitkään venytetty ja pelolla odotettu tuttivieroitus, joka oli ohi parin minuutin tuttihuutelun ja parin peiton nostelun jälkeen. Ihan uskomatonta, jos tämä kävi näin helposti! Kop kop.

En ole koskaan kokenut tuttien viemistä oraville tai muille jyrsijöille tarpeelliseksi tutista vieroittamisen yhteydessä. Jos tämä tuttien ns. unohtaminen ei tekosyynä pojille kelpaa, sitten me vain yksinkertaisesti heitämme tutit roskiin ja that's it. En jotenkaan jaksa uskoa, että meidän sällit ymmärtäisivät oravavauvojen tai pikkuhiirien päälle yhtään sen paremmin tai vieroittaminen kävisi hellemmin. Kerrasta poikki vaan ja kuunnellaan sitten sitä tuttiraivoa pari yötä. Mutta jos tämä näin kivuttomasti menee, niin meidän ei tarvitse lähteä edes siihen vaan voidaan unohtaa koko samperin tutti ja olla onnellisia. Pienelle vauvalle tutti oli ihan loistava tulppa, mutta isommalla lapsella tutti näyttää mielestäni vain täysin naurettavalta. 

Missä iässä teillä ollaan luovuttu tutista?

ps. huomasitteko, että tekstissä esiintyi tutti -sana noin 35 kertaa. The word has lost its meaning.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tosi tutulta! Meillä nimittäin noin kaksi viikkoa sitten jätettiin tutti pois reilu puolitoistavuotiaalta pojalta juurikin "unohtamalla". Helposti meni, poija ei kertaakaan kysellyt tuttia tai itkenyt sen perään. Päiväunille nukahtaminen on tosin ollut vähän hankalampaa kun ei ole tuttia rauhoittamassa.. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis en olisi ikinä uskonut, että näin helpolla selvitään! Yhden kerran tuttia on nyt kaivattu, mutta siihenkin riitti selitykseksi, että tutti meni rikki ja ne heitettiin roskiin. Jopa yöt on rauhoittuneet, kun ei tarvitse käydä miljoona kertaa nostamassa sitä tuttia!

      Poista
  2. Meillä luovuttiin tutista hieman yli vuoden iässä, olisiko ollut 1-2 kk yli vuoden. Ja tosi hyvin meni, tutti vaan otettiin pois eikä siitä enää puhuttu, niin kuin teilläkin :) Tsemppiä ! Toivotaan, että menee hyvin tästä eteenpäinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ymmärrä miksei me tehty tätä aikaisemmin :D

      Poista
  3. Tytöt luopuivat tutista yhtä aikaa. Maalistyttö söi tuttia enää satunnaisesti, Kesäheinä nukkumaan mennessään. Reilu vuosi sitten kesällä oltiin parin viikon ajan talonvahtina toisaalla, ja yöt sujuivat levottomasti; itse kärsin viisaudenhampaan aiheuttamasta karmeasta särystä ja tytöt taas eivät muuten vain osanneet vieraassa paikassa nukkua. Ajattelin, ettei muutama huono yö enää voi tuollaisessa unikonkurssissa tuntua, ja tuteista luovuttiin. Pari iltaa meni tutteja kysellessä, mutta äkkiä ne sitten unohtuivat... Hyvä niin :)

    Tarkoitus oli aluksi ollut, että vain Maalistytön kohdalla luovutaan tutista, mutta eihän se tietenkään onnistunut kun tyttö haki aina tutin siskonsa suusta. Päätin sitten, että molempien tutit saavat kyytiä. Tälle pienelle tulokkaalle varmaan myös tutti hankitaan siltä varalta, että tykkää sitä lupsutella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkimalla oppii parhaiten ;) onhan se tutti toisaalta tosi kätevä pienellä vauvalla, jos ei halua, että vauva roikkuu 24/7 tississä kiinni :D

      Poista
  4. Hyvä hyvä! Meillä tutti luovutetaan oraville --heh heh-- aivan kuten pullotkin. Ensi su on tutin vuoro. Meillä pullojen vierotus meni tosi kivuttomasti ja siksi sama tarina on tuttien suhteen :-) Meillä tämä tutin irroittaminen venyi tosi pitkälle.. jos olisin vuosi sitten tutin poistanut, en olisi niin pienille minäkään tarinaa vääntänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä itseasiassa äsken luinkin teidän pulloepisodin! Go veljet! :)

      Hukkasin sun blogin puhelimen vaihdon yhteydessä, mutta onneksi se sposti oli vielä tallella ja löysin teidät! jee :)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!