sunnuntai 17. elokuuta 2014

Inkkarimekko häissä

Juhlistimme eilen serkkuni naimisiinmenoa. Kutsun saapuessa loppukeväästä päätimme samantien, että poikia ei sitten mukaan oteta, me mennään kahdestaan. Poikien kanssa juhliminen on melkoisen rankkaa puuhaa eikä itse juhlista kyllä pysty yhtään nauttimaan. Eikä ollut nyt kiire nukuttamaan lapsosia tai stressiä iltapuurosta ja vaipanvaihdosta. Ne puuhat jäivät suosiolla Mummille ja Papalle. 

Juhlien pukukoodi oli melkoisen hankala. Hääpari oli karannut naimisiin jo talvella ja nyt juhlittiin virallisen epävirallisesti suurella joukolla avioon astumista. Pukeutumisvinkkejä udellessa vastaukseksi sai juurikin sen, että ylipukeutua ei tarvitse, mutta kyseessä on kuitenkin häät. Jep, auttoipa paljon. Omasta vaatekaapistani löytyy aika paljon juhlamekkoja ja niitä ns. arkimekkoja. Kuitenkaan yhden yhtä semijuhlavaa asiallisen siistiä mekkoa ei parin pikkumustan lisäksi löydy, joten sain siis hyvän syyn lähteä shoppailemaan!


Ajattelin ensialkuun koluta nämä perus hennesit ja ginat, mutta koska tarjonta oli pelkkää kesärönsyä ja mustanmustaa päätin sittenkin panostaa mekkoon enemmän. Jospa sille tulisi sitten vaikka enemmän käyttöä tulevaisuudessakin. Päädyinkin lopulta Mangoon ja ahtauduin noin kymmenen mekon kanssa sovituskoppiin. Testasin maksimekkoja, housuasua (joo kyllä!) sekä niitä ihan perusperusmekkoja. Eikä natsannut. Lähes luovuttaneena ja lannistuneena löysin kuitenkin poistuessa ihan ulko-oven vierestä yhden yksinäisen mekon, joka sattui vielä olemaan oikeaa kokoa ja hintaakin vain kolmisenkymppiä. Sekin oli tosin musta, mutta ei silti ihan tavallinen little black dress. Eikun uudestaan testaamaan ja siinä se oli. Perfect!


J-P sanoi tätä mekkoa heti Pocahontas-mekoksi, joten olkoon se sitten vaikka inkkarimekko. Mekon kaula-aukkoa koristaa helmikirjailu, joten koruprobleemat hoituivat nekin samalla. Alunperin mekkoon kuului musta punosvyö, mutta päätin vaihtaa sen kuitenkin ruskeaan nahkavyöhön, joka toi mekkoon aavistuksen rentoutta. Kengiksi valitsin Dinskon kiilakorot, joiden koron ruskea väri mätsäsi aika hyvin vyöhön. Mielestäni kenkien tulee aina sopia johonkin asusteeseen, oli se sitten vyö tai laukku. Pikkutarkkaa nipottamista, tiedän. Nyt valitsin laukuksi mustan nahkaisen kirjekuorilaukun, jonka bongasin joskus pari vuotta sitten UFFilta eurolla. Ihan paras kirppislöytöni!


Tältä näytti siis inkkarimekkoni asustettuna häihin. Seuraava käyttökerta mekolle tuleekin jo parin viikon päästä, kun juhlitaan poikien pienen serkkutytön ristiäisiä. Vähän himottaisi laittaa mekon kaveriksi ruusukuvioiset korkkarini, mutta saa nähdä mihin silloin päädyn. Joka tapauksessa, tämä mekko siirtyi juuri top3 listalle lempivaatteissani. Harmi vaan, että ihan jokapäiväiseen käyttöön tätä ei pysty soveltamaan...

2 kommenttia:

Kiitos, kiva kun kommentoit!