maanantai 11. elokuuta 2014

Aina mukana



Rakastan yli kaiken ylisuuria kaiken sisäänsä ahmivia kangaskasseja. Sellaisia, joista ei ikinä löydä mitään ja joiden pohjalta löytyy aina yllätyksiä lakupatukoista kadoksissa olleisiin kuulokkeisiin. Kassissa kulkee aina mukana tietty arsenaali erilaisia tavaroita sekä lisäksi tarpeen vaatiessa muutakin tarpeellista ja tarpeetonta. Olen sillä kannalla, että mielummin liikaa kuin liian vähän. 

Mitä sieltä pohjattomasta laukusta sitten löytyy, kun kotiovesta poistutaan maailmalle? Jos olen yksin liikenteessä ilman poikia, mukana on ainakin kännykkä, lompakko ja avaimet. Nämä siis jos käyn esimerkiksi vain pikaiseen ruokaostoksilla enkä ota mukaan koko omaisuuttani. Mutta kun lähden töihin tai muihin aktiviteetteihin mukana kulkee seuraavaa: kalenteri, käsirasva, purkkapussi, hajuvesi, vesipullo sekä raitapussukka. Raitapussukka sen sijaan kätkee sisälleen huulirasvan, pilleripurkin, nenäliinoja, siteitä, ponnareita ja pinnejä, Mynthon-pastilleja sekä laastareita. Ihan riittävästi kamaa siis.


Silloin, kun pojat lähtevät sinne maailmalle mukaan, otan kassiin lisäksi seuraavaa: pari vaippaa, pyyhe, vaihtohousut, ruokalaput, pillimaito sekä rusina-aski. Kosteuspyyhkeet ja vesipullot kuuluvat nekin vakiovarustukseen, mutta kuvaushetkellä ne unohtuivat. Toki jos lähdetään esimerkiksi koko päivän kestävälle retkelle, kassista löytyy lisäksi välipalatarpeita (hedelmiä, keksejä yms..), varavaatteita ja  näin kesäisin aurinkorasva. Onkin siis aivan eri asia lähteä kahden kaksivuotiaan kanssa kaupoille kuin kahden alle yksivuotiaan. Silloin piti raahata mukana koko elämä korvikkeita, pullopusseja, tuttipulloja, vauvaruokia, harsoja ja viisiä varavaatekertoja myöten. Elämä on siis tässäkin asiassa helpottunut vuoden aikana aivan valtavasti.


Omasta kassistani löytyy siis yleensä kaikkea mahdollista. Näihin perustarpeisiin kun lisätään vielä työmateriaalit, jumppavermeet, mahdolliset eväät ja meikkipussi ollaan aika pian siinä tilanteessa, että laukuista loppuu tila kesken ja alan harkita ihan vakavissani rinkan tai matkalaukun raahaamista mukanani. Uusi suosikkini Makian kangaskassi on saanut sekin jo kokea vähän turhan painavia lasteja ja joutuukin pian korjaamolle. Marimekon jättilaukku sen sijaan kestää ja pysyy, enpä ole siis turhaan laittanut rahojani kiinni suomalaiseen designiin. Seuraavaksi haaveilisin ihan vanhasta kunnon repusta, ehkä matkin poikia ja ostan sen ikisuosikki Kånkenin. Vahvana kakkosena tulee Marimekon Alma, mutta siihen ei taida rahkeet ihan vielä riittää. Vuittonit sun muut merkkihypetyslaukut eivät ole meikän juttuja, Longchamp nyt annettakoon anteeksi. Tai no, jos nyt joku ihana haluaa mulle sen tonnin laukun ostaa, niin en kyllä lähde kieltäytymään. Voihan sen sitten vaikka myydä eteenpäin...

2 kommenttia:

Kiitos, kiva kun kommentoit!