sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Koko perhe kotona

Nämä päivät ovat harvassa. Ollaan oltu koko porukka kotona saman katon alla ihan koko päivä, isin viimeisen kesälomapäivän kunniaksi. Ei olla käyty kaupassa, ei juostu harrastuksissa tai oltu töissä, ollaan oltu ihan vain kotona. Tai no käväistiin me pikaisesti leikkipuistossa, oli pakko lähteä pakoon järkyttävää kuumuutta. Näitä päiviä ei todellakaan ole usein, sillä melkein aina löytyy jokin "pakollinen" meno, johon vaaditaan kotoa poistuminen. Yleensä lähden samantien miehen töistäpaluun jälkeen itse töihin iltavuoroon, asioille tai kauppaan ja viikonloppuisinkin löytyy aina ohjelmaa. Jos itselläni on vapaailta, lähtee mies yleensä salille, jonka jälkeen vaihdetaan lennosta ja lähden itse lenkille. Se on läpystä vaihto melkein poikkeuksetta.


Kesän aikana ollaan muutenkin oltu  menossa vähän joka suuntaan. On käyty mummiloissa, kierretty leikkipuistoja ja leikitty rannalla. Ollaan oltu Korkeasaaressa, HopLopissa ja maatalousmessuilla. Itse olen sompaillut kodin ja työpaikan väliä, isi on käynyt pelaamassa tennistä ja ollaanpa käyty Aapon kummien mökilläkin. Tuntuukin, että kesä on mennyt ihan hurahtaen ohi ja paras tapa päättää kulunut kesäloma onkin viettää perhepäivää.

Koko päivä kotona nelikkona on todella harvinaista herkkua, onneksi isillä oli kunnon kesäloma, joten näitä päiviä on ollut useampikin. Tällöin loikoillaan aamulla pitkään, tai no puhutaan parista minuutista, sillä pojilla on kiire alakertaan. Syödään koko perhe yhdessä aamupalaa pitkällä kaavalla ja rakennetaan junarata eteisestä keittiöön asti. Otetaan vähän painimatsia ja herkutellaan jätskillä, unohtamatta yhteisiä kotihommia, joissa pojat tietysti haluavat auttaa. Touhutaan pihalla hiekkalaatikolla ja käydään kävelyllä moikkaamassa vastaantuleville autoille. Illalla käydään kaikki yhdessä nukkumaan, tai siis oikeasti mehän miehen kanssa valvotaan vielä myöhään, mutta poikia on onneksi edelleen helppo höynäyttää.


Perhepäivinä kuitenkin kaikkein parasta on se, että meitä on kaksi aikuista jakamassa arjen. Löytyy kaksi lohduttajaa, voi arpoa kivipaperisaksilla vaipanvaihtajan ja onpahan meitä kaksi kestämässä uhmaavia pikkumuruja. Saa keittää kahvia isomman satsin kerralla, ja juoda ne äklösöpösti yhteensopivista muumimukeista. Eikä tule niin huono omatunto iltapäiväpullasta, kun sitä mussuttaa kaksi. Myös lakanat on helpompi vetää kahdestaan ja poikien nukkumaanmenon jälkeen meillä on vihdoin myös sitä parisuhdeaikaa (joka alkaa muuten änyytee NYT). Näinä päivinä suhdeluku on siis selvästi 1:1, normaaliin 1:2 verrattuna, aika huippua siis!  

8 kommenttia:

  1. Tuo on juuri sitä mitä itse kaipaan. Meillä ei mies juuri pysty lomailemaan, koska on yrittäjä ja kaikki työntekijät lomailee. Sitten on omakotitalo, jossa on vielä rakentamisen jäljiltä laittamista sekä pihatyöt, joten niissä menee pitkälti viikonloput. Mutta kunhan lapsi kasvaa on aina helpompi käyttää ulkoiluaikojakin noihin pihahommiin ja talokin alkaa pikkuhiljaa olla kokonaan kunnossa. Mutta tosiaan tuollaista kiireetöntä yhdessäoloa pitäisi yrittää vaalia ainakin välillä.

    Mukavaa loppukesää teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä hetkiä tulisi kyllä pyrkiä viettämään enemmänkin. Valitettavan usein arki on vain yhtä edestakaisin juoksua. Lapsetkin ovat vain kerran pieniä :)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  2. Tuollaiset päivät on kyllä niin ihania, kun saa olla omalla porukalla aamusta iltaan ihan rauhassa ja puuhata kaikkea mukavaa. :)

    VastaaPoista
  3. Sulla on kyllä niin pienet varpaat xD mutta ihania kuvia!

    VastaaPoista

Kiitos, kiva kun kommentoit!