torstai 31. heinäkuuta 2014

Turvaistuimet Saksasta

Meille tuli väistämättä eteen tilanne, jossa meidän oli hankittava toinen auto. Luonnollisestikin sinne toiseenkin autoon oli hankittava pojille turvaistuimet, sillä hoitoon vievä vanhempi ei välttämättä ole hoidosta pois kuljettava. Eikä istuinten sumpliminen autosta toiseen oikein pidemmän päälle houkuttele. Ennestään meiltä löytyy Cybexin JunoFixit, jotka ostimme poikien ollessa 9kk. Olemmekin olleet aivan älyttömän tyytyväisiä kyseisiin istuimiin, sillä palkki-istuimessa pojat matkustavat kasvot menosuuntaan ja viihtyvät näin ollen paljon paremmin automatkoilla. Olikin siis itsestäänselvää, että myös toiset istuimet tulevat olemaan palkki-istuimet.
 
Palkki-istuimista ja niiden turvallisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Meille palkki-istuimen ostaminen oli välttämätöntä, sillä meidän isi on sen verran pitkä, ettei kuskin taakse yksinkertaisesti mahtunut selkä menosuuntaan -istuin. Toisaalta en taas missään nimessä halunnut laittaa poikia vyöistuimeen kasvot menosuuntaan, joten tämä oli tällä selvä. Meidän perhe siis liputtaa palkin puolesta, toisille voi sopia paremmin jokin toinen ratkaisu.


Ostimme JunoFixit vuosi sitten keväällä Tampereen BabyStylestä ja sen verran hintavat ovat Suomen istuinmarkkinat, että päätimme tilata kakkosauton istuimet ulkomailta. Poikien rattaiden osalta meillä on jo verrattain hyviä kokemuksia ulkomailta tilaamisesta, rattaathan me ostimme Brittien Amazonista. Keväällä Amazon muuttui kuitenkin sen verran, että ilmaiset postikulut Suomeen lakkasivat olemasta ja aloimme etsiä muita vastaavia vaihtoehtoja. Moneen otteeseen törmäsin kauppaan nimeltä KikiWelt, josta monella suomalaisella oli hyviä kokemuksia. Saksan Amazonia harkittiin myös, mutta torpattiin se kalliiden postikulujen myötä.

Viime viikon perjantaina sitten uskaltauduin vihdoin tekemään tilausta KikiWeltiin ja jälleen voin kyllä sanoa olevani tyytyväinen. Istuimet saapuivat kotiin kannettuna eilen eli alle viikon sisällä tilauksesta ja koko ajan pystyin reaaliajassa seuraamaan pakettimme kulkua. Maksoin istuimet PayPalin kautta luottokortilla, joten välikäden ansiosta maksaminenkin tuntui turvalliselta. Toki Saksasta tilaaminen tapahtui saksan kielellä, joten tilauksen tekeminen itsessään oli melko hidasta puuhaa. Vaikka olen lukenut saksaa viisi vuotta, oli tietokoneella silti auki sanakirja.org sekä googlen kääntäjä, että kaikki meni varmasti oikein.


Päädyimme tilaamaan lopulta Cybexin Pallas 2 -istuimet, ilman isofix-kiinnitystä. Emme ole Junoissa kokeneet isofixiä mitenkään erityiseksi, toki istuin pysyy autossa paikoillaan eikä turvavyön kanssa tarvitse säätää, jos pojat eivät ole kyydissä. Autolla matkustaessa pojat ovat kuitenkin kiinni palkki-istuimissa auton omilla turvavöillä, löytyi fixit tai ei, joten fixien hyöty törmäystilanteessa on melko pieni. Jos olisimme päätyneet vyöistuimeen, olisivat fixit olleet kyllä aivan ehdottomat. Toki isofix-kiinnitys tekee istuimesta hieman tukevamman, mutta emme kokeneet tarpeelliseksi maksaa fixeistä ylimääräisiä satasia vain tämän takia. Mielipidejuttuja.

Pallas on istuimena varsin samanlainen mitä Juno, mutta käyttöikä Pallaksella on pidempi. Junot menevät 18kg asti, kun taas Pallasta voi käyttää jopa 36kg saakka. Tosin en kyllä usko, että meidän sällit enää 12-vuotiaina turvaistuimessa suostuvat istumaan, mutta eipä tarvitse hankkia ihan heti taas uusia istuimia. Junoissakaan painorajoitus tuskin tulee vastaan vielä lähivuosina, vaikka poikien paino onkin jo reippaasti kaksinumeroinen.


Meillä on siis pelkästään positiivisia kokemuksia ulkomailta tilaamisesta ja voinkin suositella sitä lämpimästi. En aio kyllä enää tulevaisuudessa Suomesta lastentarvikkeita ostaa, vaikka haluaisinkin tukea suomalaista yrittäjyyttä ja kauppatoimintaa. Kaksosten tapauksessa hinta on kuitenkin melkoisen merkittävä seikka (kaikki kahtena, daa) ja jälleen säästimme pari sataa euroa tällä tilauksella. Niillä satasilla täytyykin ostaa sitten pojille talvihaalarit, jotka ovat muuten seuraavana hankintalistalla. Voi voi tätä rahanmenoa...

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kaksi uutta suosikkia



Talvella hehkutin kovaan ääneen kuivashampoon perään ja ylistin sen maagista toimivuutta kotiäidin arjessa. Nyt olen löytänyt kaksi suosikkia lisää, kiitos vain teille lukijoille. Monessa kommentissa kehuttiin tuolloin BB-voiteen nimeen, ja siitä innostuneena päätin vihdoin itsekin marssia kauppaan ostamaan sitä ihmeainetta. Ja olen myyty, miksi ihmeessä en ole tajunnut tätä ennen? Onhan sitä mainostettu jo ikuisuudet jokaisessa mahdollisessa mediassa, mutta jotenkin olen vain sivuuttanut koko jutun. No onneksi uskoin teitä ja nykyään meikkipussista löytyy vakiovarustuksena L'Oréalin BB-voide.


Toinen uusi lempparini on Palmoliven kuoriva suihkusaippua. Törmäsin tähän kerran eräällä Prismareissulla ja päätin kokeilla. Enkä kyllä enää ymmärrä, miten olen ennen jaksanut aina erikseen käyttää ensin kuorivaa voidetta ja sitten suihkusaippuaa. 2 in 1, ihanan helppoa! Thermal Spa -saippuan tuoksu on aivan ihana ja kuorivasta ominaisuudestaan huolimatta iholle jää kosteutettu tunne. Ennen vannoin täysin Doven tehokosteuttavaan suihkusaippuaan ja Oriflamen kuorintavoiteeseen, mutta Palmolive kyllä nyt syrjäytti nämä kaksi kestosuosikkia. 


Ei muuta kuin olkaa hyvät L'Oréal ja Palmolive, saitte juuri ilmaista mainosta hyvin tyytyväiseltä kuluttajalta!

Löytyisikö teiltä lisää hyviä vinkkejä kauneudenhoitoon?

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Koko perhe kotona

Nämä päivät ovat harvassa. Ollaan oltu koko porukka kotona saman katon alla ihan koko päivä, isin viimeisen kesälomapäivän kunniaksi. Ei olla käyty kaupassa, ei juostu harrastuksissa tai oltu töissä, ollaan oltu ihan vain kotona. Tai no käväistiin me pikaisesti leikkipuistossa, oli pakko lähteä pakoon järkyttävää kuumuutta. Näitä päiviä ei todellakaan ole usein, sillä melkein aina löytyy jokin "pakollinen" meno, johon vaaditaan kotoa poistuminen. Yleensä lähden samantien miehen töistäpaluun jälkeen itse töihin iltavuoroon, asioille tai kauppaan ja viikonloppuisinkin löytyy aina ohjelmaa. Jos itselläni on vapaailta, lähtee mies yleensä salille, jonka jälkeen vaihdetaan lennosta ja lähden itse lenkille. Se on läpystä vaihto melkein poikkeuksetta.


Kesän aikana ollaan muutenkin oltu  menossa vähän joka suuntaan. On käyty mummiloissa, kierretty leikkipuistoja ja leikitty rannalla. Ollaan oltu Korkeasaaressa, HopLopissa ja maatalousmessuilla. Itse olen sompaillut kodin ja työpaikan väliä, isi on käynyt pelaamassa tennistä ja ollaanpa käyty Aapon kummien mökilläkin. Tuntuukin, että kesä on mennyt ihan hurahtaen ohi ja paras tapa päättää kulunut kesäloma onkin viettää perhepäivää.

Koko päivä kotona nelikkona on todella harvinaista herkkua, onneksi isillä oli kunnon kesäloma, joten näitä päiviä on ollut useampikin. Tällöin loikoillaan aamulla pitkään, tai no puhutaan parista minuutista, sillä pojilla on kiire alakertaan. Syödään koko perhe yhdessä aamupalaa pitkällä kaavalla ja rakennetaan junarata eteisestä keittiöön asti. Otetaan vähän painimatsia ja herkutellaan jätskillä, unohtamatta yhteisiä kotihommia, joissa pojat tietysti haluavat auttaa. Touhutaan pihalla hiekkalaatikolla ja käydään kävelyllä moikkaamassa vastaantuleville autoille. Illalla käydään kaikki yhdessä nukkumaan, tai siis oikeasti mehän miehen kanssa valvotaan vielä myöhään, mutta poikia on onneksi edelleen helppo höynäyttää.


Perhepäivinä kuitenkin kaikkein parasta on se, että meitä on kaksi aikuista jakamassa arjen. Löytyy kaksi lohduttajaa, voi arpoa kivipaperisaksilla vaipanvaihtajan ja onpahan meitä kaksi kestämässä uhmaavia pikkumuruja. Saa keittää kahvia isomman satsin kerralla, ja juoda ne äklösöpösti yhteensopivista muumimukeista. Eikä tule niin huono omatunto iltapäiväpullasta, kun sitä mussuttaa kaksi. Myös lakanat on helpompi vetää kahdestaan ja poikien nukkumaanmenon jälkeen meillä on vihdoin myös sitä parisuhdeaikaa (joka alkaa muuten änyytee NYT). Näinä päivinä suhdeluku on siis selvästi 1:1, normaaliin 1:2 verrattuna, aika huippua siis!  

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Haalaripaniikki

Pakko se on todeta näin heinäkuun viimeisinä päivinä, että syksy saapuu jo kovaa vauhtia. Isillä alkaa työt jälleen ensi viikolla ja poikien päiväkotoiluun on aikaa enää reilu viikko. Ihan hirveää ajatella, että kesä oli ja meni jo eikä talven tuloon ole enää kuin muutama hassu kuukausi. Jospa kerrankin kävisi niin, että lämpimät ilmat kestäisivät edes sinne syyskuulle, jolloin kesä ei tuntuisikaan niin lyhyeltä?

Syksyn lähestyminen sai aikaan myös pienen paniikinpoikasen. Vk-vaatteet nimittäin. Meillähän on olemassa kevään jäljiltä ne Popin kuorihaalarit, jotka mahtuvat aivan mainiosti edelleen tulevana syksynä. Kuitenkin päiväkodin takia oli hankittava myös toiset haalarit, ja valinnanvaikeus oli kyllä aikamoinen. Tavoitteena oli löytää suhteellisen edullisesti juuri nimenomaan haalarit eikä kaksiosaiset puvut. Puvun piti toki olla myös laadukas ja vedenpitävä, vaikka päiväkodissa kurahousuja pidetäänkin, unohtamatta itse haalarin ulkonäköä. Pinnallinen kun olen. Kaikesta Reima -vastaisuudesta huolimatta menin aika huolella rakastumaan siihen Reiman uuteen pallokuosiin ja melkein ne jo meille ostinkin. 

Kunnes muistin NameItin softshellin. Sen paljon kehutun ja ylistetyn haalarin, joka ei ole tosiaankaan hinnalla pilattu. Pari viikkoa sitten kävimme liikkeessä sovittamassa kyseistä haalaria ja se oli siinä, aivan täydellinen puku oli löytynyt. Reima unohtui samantien, liikkeestä mukaan lähti denimsininen yksilö ja nettikaupasta tilasin toiselle sällille turkoosin. Pojat ovat jo sen verran pitkiä, että otin molemmille haalareista koon 98, joten toivoa sopii että haalari menisi vielä keväälläkin.

 

Todelliseen testiin uudet haalarit eivät ole vielä päässeet, mutta ainakin materiaali, kumiset jalkalenksut sekä irroitettava huppu antavat odottaa pelkkiä kehuja. Ja onhan ne aika söpöt! Pojista ja haalareista yritin kovin ottaa sovituskuvia, mutta eipä se yllättäen sopinutkaan jätkien leikkeihin. No ehkä näistä saa jotain osviittaa haalarin istuvuudesta. Meidän pojat on pitkiä ja hoikkia, joten ainakin haalarin malli on hyvä jos ei muuta. Sisällä oleva fleecevuori pitää lapsen lämpimänä syyskelien viiletessä ja heijastimia löytyy reippaasti edestä ja takaa. Peppu sekä polvet on vielä vahvistettu vahvikekankaalla ja tosiaan enpä ole ennen nähnyt alle 60e haalarissa kumisia jalkalenksuja.


Haalaritilauksen mukana saapui myös poikien ihkaensimmäiset kerhotossut, jotka ovat kaikessa ihanuudessaan myös poikien mielestä ihan täydelliset. Helikopteritossuissa kulkeekin tästä eteenpäin kaksi reipasta päiväkotipoikaa, jotka huutavat mennessään plop plop plop. Niinhän se hekiko sanoo!



keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Maalla

Viime päivät ollaan nautittu raikkaasta maaseutuilmastosta ja vietetty aikaa mummiloiden kahvipöytien ääressä. Ollaan leikitty, uitu, saunottu, nukuttu pitkiä unia ja palvottu aurinkoa. Ollaan haahuiltu crocsit jalassa, hypitty viljapellossa ja ihmetelty kärpäsiä. Ollaan oltu passattavina ja muiden riesana, otettu siis ihan rennosti. Tai no niin rennosti mitä nyt kahden pian parivuotiaan kanssa voi ottaa.


Kameran jätin tarkoituksella kotiin ja napsin muutamia kuvia maaseutumatkailusta kännykän ja äitini kameran voimin. Välillä on oikeasti tosi rentouttavaa ja puhdistavaa olla täysin ilman teknologiaa, ja kännykästä olikin koko pidennetyn viikonlopun ajan netti pois päältä. Ei tule koko ajan tarkkailtua sähköpostia tai facea, tai seurattua tuoreimpia uutisia eri uutiskanavista. Toki teknologian tuoma helppous ja tiedonhaun nopeus on täysin korvaamatonta, mutta välillä erakoituminen tekee ihan oikeasti hyvää. Nyt olen tosin auttamatta jäljessä blogi- ja facebook -maailmoista ja armoton blogien lukeminen ja kommentteihin vastailu odottaa...

Mutta. Tänään oli taas paluu arkeen muutaman päivän miniloman jälkeen, kun palasin sorvin ääreen ja isi jäi viettämään viimeistä lomaviikkoaan poikien seuraan. Niin se vaan heinäkuu lähestyy loppuaan ja uudenalainen arki odottaa jo nurkan takana.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Sukua kinkkupiirakalle

Muistattekos tämän? Tässä tulee ohje vastaavaan, mutta vieläkin parempaan ja ruokaisampaan, eli broilerpiirakkaan!


Pohja
100 g pehmeää margariinia
  2 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl vettä

Täyte
300 g maustamattomia broilersuikaleita
mausteita, esim. suolaton broilermauste
1 paprika
1 sipuli
1 purjo
1 tlk kermaviiliä
3 munaa

Sekoita pohjan aineet keskenään.
Anna taikinan tekeytyä hetki jääkaapissa.
Taputtele taikina uunivuokaan kostein sormin.
Paista broileri ja sipuli ja mausta oman maun mukaan.
Paloittele paprika ja purjo.
Levitä paprika, purjo, broilerit ja sipulit taikinan päälle.
Sekoita kermaviili ja munat, ja kaada seos vuokaan.
Lisää vielä mausteita, jos siltä tuntuu.
Paista uunin alatasolla 225 asteessa n. 30-40 minuuttia.


Tästä ohjeesta saa muokattua aika helposti taco-version maustamalla suikaleet tacomausteella sekä lisäämällä täytteeseen juustoa ja maissia. Koristeeksi paiston jälkeen vielä tacosipsejä, niin kyllä kelpaa! Niin ja kun korvaa broitskut jauhelihalla, kinkulla tai tonnikalalla, niin saa vielä monta variaatiota lisää. Terkuin huoleton ja idearikas kotileipuri ♥

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Mattopyykillä

Riensin tänään aamusta heti aamupalan jälkeen läheiselle matonpesupaikalle pesemään meidän likaisia mattoja. Koko kesän suunnitelmissa ollut urakka pääsi tänään jo puoleen väliin, kun sain aikaiseksi pestyä keittiön ja meidän makuuhuoneen matot. Vielä olisi jäljellä olohuoneen toinen sekä poikien huoneen matot. Muita mattoja en ajatellut vielä pestä, sillä ne ovat niin uusia ja yllättävän puhtaita. 

Pari tuntia sitä kuuluisaa omaa aikaa aurinkoisessa säässä täysin yksin oli kyllä jotain aivan mahtavaa. Vaikka olin pesu-urakan jälkeen aivan litimärkä pesuvedestä ja hiestä, niin silti se tunne kun tietää tehneensä jotain. Ja kaiken lisäksi tuli tehtyä jotain oikeasti oleellista ja tärkeää, tai no toki auringossa makoilu kirjan kera on sekin näin kesäisin oleellista. Mutta olin ainakin ahkera ja reipas, poikien sanoin äiti hommii, aapo eikka isi kokii (vapaasti suomennettuna: äiti tekee hommia. Aapo, Eikka ja isi jäivät kotiin).

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Oodi puurolle

Kunnioitan puuroa. Ylistän puuroa. No yksinkertaisesti rakastan puuroa. 

Meillä kotona syötiin jo pienestä pitäen puuroa, ja mummin keittämä neljän viljan puuro voisilmällä onkin ehkä yksi parhaista lapsuuden ajan ruokamuistoista. Teini-iässä puuro jäi epäcoolina taka-alalle eikä aamupuuron syöminen ollut millään muotoa soveliasta. Lukion jälkeen opiskelemaan lähtiessä ja omilleen muuttaessa löysin ystäväni puuron uudelleen, ja iltapuurosta tulikin aika vahva tapa. Poikien synnyttyä ja aloitellessaan puuroilua, siirryin itsekin taas pitkästä aikaa aamupuuroon ja sillä tiellä ollaan edelleen.


Oman puurohistoriani takia olikin melkein itsestään selvää, että pojat opettelevat myös aamu- ja iltapuuroon. Ensikohtaaminen taisi tapahtua siinä 5 kuukauden iässä, ja tällöin iltapuuro olikin lähinnä hedelmäsosetta puurolla. Pikku hiljaa puuron määrää lisättiin ja mukaan kuvioihin tuli myös aamupuuro, nyt tarjolla olikin puuroa hedelmäsoseella. Ja alusta asti ollaan menty ihan "aikuisten" puurolla eli meillä ei ole syöty niitä vauvapuuroja ollenkaan eikä hiutaleita ole tarvinnut jauhaa hienommiksi.

Myös pojat ovat olleet puuron ystäviä pienestä pitäen. Puuroa vedetään aamuin illoin järkyttävät lautaselliset eikä päivä lähde käyntiin ilman puuroannosta. Lemppareita ovat vanha kunnon kaurapuuro sekä 4-viljan puuro. Puolukkapuuro tulee hyvänä kolmosena, riisi- tai mannapuuro sen sijaan nauttivat vähän vähemmälti suosiota. Yleensä meillä onkin tarjolla puuromixiä eli kaurahiutaleita ja neljää viljaa sekaisin.


Oma henkilökohtainen puurosuosikkini on ehdottomasti pitkään uunissa haudutettu ohrapuuro. Aamuisin useimmiten lautaselta löytyy kuitenkin sitä nelosta voisilmällä tai toisinaan kaurapuuroa maitoon tehtynä. Kaurapuuro veteen uitettuna ei uppoa kuin hätätapauksessa. Sunnuntaisin pidän puurovapaata ja aamupalaksi nautiskelen tällöin leipää tai muuta vastaavaa puuronkorviketta. Pitäisi tehdä kyllä useammin uunipuuroja, mutta omaa laiskuuttani ne ovat vain unohtuneet. Haudutuskattila sen sijaan on kyllä hyvinkin ahkerassa käytössä, isin suosikkia riisipuuroa tuleekin tehtyä ihan ympäri vuoden.

Vaikka puuro onkin meidän arvoasteikolla melko korkealla, silti isiä ei olla saatu houkuteltua tähän aamupuurobuumiin. Ilmeisesti armeijasta on jäänyt sen verran kovat traumat, että kaurapuuroa ei kyllä saa meidän isiin uppoamaan. Ellei sen sitten keitä oma äiti.

Syödäänkö teillä puuroa?

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Päivä Korkeasaaressa

Eilen odotti viimein päivä, jota on koko kesä suunniteltu ja odotettu. Lähdettiin roadtripille kohti Helsinkiä, ja päämääränä luonnollisestikin Korkeasaari. Poikia on jo pidemmän aikaa kiinnostaneet eri eläimet todella paljon, joten olikin lähes välttämätöntä tehdä kesäretki eläintarhaan. Pojathan olivat jo OKRAssa aivan täpinöissään kaikista kotieläimistä ja ollaanpa me tehty kertaalleen pikavisiitti eräälle maatilallekin, jossa pojat pääsivät silittelemään neljän päivän ikäisiä pikkukaritsoja. Tuolloin lehmä oli ihan liian pelottava, mutta possut  sen sijaan naurattivat jätkiä ihan mahdottomasti. 

Jo alkuviikosta alettiin seurailla säätiedoituksia tulevan viikonlopun osalta. Nyt me vihdoin tehtäisiin se retki pääkaupunkiseudulle, vielä kun isilläkin on lomaa jäljellä. Lauantaina olin töissä, mutta sunnuntaina päätettiin käynnistää auto heti aamupalan jälkeen ja lähteä eläimiä moikkaamaan. Parin tunnin ajomatka meni suhteellisen leppoisissa merkeissä, lueskeltiin lelulehteä, ajettiin pikkuautoilla ja katsottiin vähän Puuha Peteä. Toki ajomatkalla kului askillinen rusinoita sekä välipalalle varatut muumikeksit, mutta tärkeintä oli oikeastaan pitää pojat hereillä ja säästellä meidän vanhempien hermoja. Yleensä kun se matkustuskiukku iskee siinä tunnin kohdilla.


Vähän ennen yhtätoista ajettiin Mustikkamaan parkkipaikalle ja lähdettiin köpöttelemään kohti eläintarhaa. Ensimmäisenä tsekattiin kissaeläimet, mutta näimme ainoastaan vilauksen tiikerin turkista eikä siis näissä aitauksissa ollut paljoa nähtävää. Piti siis paikkansa, että nätillä ilmalla erikoisemmat eläimet pysyttelevät aika pitkälti piilossa ja lepäävät. Kamelit, apinat ja kumppanit sen sijaan jaksoivat kävijöitä viihdyttää, puhumattakaan vapaana kulkevista riikinkukoista. Itse pienen lintukammon omaavana olin välillä vähän paniikissa, kun riikinkukko tai hanhimikälie tuli vähän turhan lähelle...


Puolilta päivin pysäköitiin piknik-paikalle syöttämään pojille evästä ja sitten suunnattiin takaisin kissalaaksoon seuraamaan leijonien ruokintaa. Nyt päästiin näkemään jopa itse urosleijona, mutta järkyttävän väentungoksen keskellä eipä tullut tästäkään saatua yhtään onnistunutta kuvaa. Ihanat suloiset leijonanpennut olivat nekin nyt hereillä ja villillä tuulella, mutta näistäkin kuvasaldoksi jäi surkeaakin surkeampi tärähtänyt lasin läpi otettu kuva. Tässä vaiheessa Eino simahti päiväunille, mutta Aapo ei hyvästä yrityksestä huolimatta nukahtanut ollenkaan. Oli ilmeisesti sen verran jännittävää ja paljon nähtävää, ettei vain malttanut nukahtaa. Tilasimme Eikan nukkuessa pihvit, leikimme leikkipuistossa ja nautiskelimme merimaisemasta.


Einon herättyä evästimme välipalaa, kaivoimme mammuttia esiin ja herkuttelimme jätskeillä. Karhu ei ollut edelleenkään hereillä, joten jatkettiin matkaa eteenpäin kohti lintutarhaa sekä matelijoita. Tässä kohtaa tuli eteen ehdottomasti koko reissun kohokohta, nimittäin kanala. Jep, kaikken mielenkiintoisin eläin koko päivänä oli kana. Kanojen luota ei olisi lähdetty sitten millään pois ja koko kotimatkan takapenkkiläiset hokivat kana kana kotkotkot.  


Kotona oltiin Korkeasaari-visiitiltä iltaseitsemän jälkeen. Paluumatkalla pysähdyimme Hyvinkään ABC:lle ruokailemaan ja nukahtipa Aapokin hetkeksi sillä välin, kun ohjasin isin harhaan ja eksyimme Helsingin keskustaan. Hupsis vain, selvittiin me sentään tunnissa ulos kehien sisältä! Kaiken kaikkiaan päivä oli aivan mahtava ja mikä tärkeintä, pojilla oli varmasti ihan huippuhauskaa. Toki me vanhemmatkin olimme tyytyväisiä eläintarhapäivään, mutta pakko se on myöntää, että aika vaikea on päihittää Berliinin Zoologischer Gartenia. Kaksi vuotta sitten tehty matka Berliinin eläintarhaan poikien vielä salamatkustaessa tullaan kyllä tekemään uudemman kerran, kunhan pojat vain vähän kasvavat. Ja malttavat katsella muitakin eläimiä kuin pelkkiä kanoja.