perjantai 30. toukokuuta 2014

Tahdon huutaa

Kihisen. Kiukuttaa niin maan p*rkeleesti ettei tosikaan. Voi miksei, miksei edes yhtenä päivänä voitaisi tehdä niinkuin äiti sanoo? Miksi joka ikiseen asiaan täytyy vastata EI ja miksi kaikki ruoka on pakko syödä lattian kautta? Onko se niin surkian vaikeaa antaa äitin laittaa ne sukat jalkaan tai lähteä kerrankin ulos ilman maailmanluokan protestia? Ja miksei siellä ulkona voida leikkiä kiltisti sovussa eikä heittää veljen naamaan lapiollista hiekkaa? Onko ihan pakko hajottaa kaikki kirjoista pyykkitelineeseen asti ja onko sieltä sohvalta pakko hypätä pää edellä alas? Onko ihan mahdotonta rauhoittua edes siksi ajaksi, että äiti saisi syötyä aamupuuron, ja miksi ne kaikki viisisataa legopalikkaa on pakko tunkea samaan aikaan suuhun ja juosta päin seinää? Kenelle saisin huutaa ja karjua? Miksette voisi olla vain kiltisti, leikkiä yhteistuumin ja antaa äidin hermojen levätä?

Tilasin ihanan ja rauhallisen lapsen, mutta sainkin tuplauhman höystettynä minäitse-vaiheella. Onkohan näillä vielä palautusoikeutta jäljellä ja voikohan smartpostin kautta lähettää lapsia kuuhun? Mihin osoitteeseen voisin lähettää reklamaation, ettei toimitus ihan vastannut tilattavan tuotteen kuvausta? Kai tästä nyt sentään jonkun pienen säälittävän alennuksen voisi saada..? 


Ja jos nyt joku tosikko ei tajunnut, niin tämähän oli sitten sitä mustaa huumoria. 

Juu ja kyllä tämä avautuminen hiukan helpotti.

Olen puhunut.

Kiitos ja anteeksi.

14 kommenttia:

  1. Feel you!!
    Terveisin 2-vuotiaiden kaksosten kotiäiti

    VastaaPoista
  2. Ihanaa tekstiä! Näin juuri :) en tiedä kaksosista, mutta 1v ja 2,5v sisarukset toisella kestänyt VUODEN järkky uhma ja nyt vauva aloittelee jo omaansa, ei siis hetken hengähdystä.... juu juu itseppä leikkiin ryhdyin mutta. Silti. Perse! Tiedän niin sen raivon tunteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei..meillä se uhma sentään tulee kerralla eikä monen vuoden pätkissä. Voimia :)

      Poista
  3. Hahahaha ihana sä =DD repeilin täällä ja huikaan samalla helpotuksesta että muillaki on näin =D tsemppiä!!!! ♡

    VastaaPoista
  4. Hyvä Johanna!!! Voisin taas copy/pasteta tän omaan blogiin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotas vaan, kun teidän kauhukaksikko pääsee vauhtiin... ;)

      Poista
  5. Tahdokkaat taaperot. Syvä huokaus. Toisaalta ihania kun ovat omatoimisia, mutta toisaalta sitä tahtomista voisi olla vähän vähemmän. Meillä on tällä hetkellä vain yksi tahtoja, mutta ei aikaakaan kun minit ovat tuossa iässä. Ei kannattane edes ajatella sinne asti.. Muista,että tahtominen on aallokkoa. Kun tuntuu, että nyt menee yli laidan niin pian jo helpottaa. Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon huomannu että päivät on yhtä vuoristorataa. Se siitä ehkä raskainta tekeekin! toisaalta onhan se tosi hellyyttävää kun kaikki halutaan tehdä "itte" ja ollaan muka jo niin isoa poikaa. Harmi vaan että järki tulee vielä vähän perästä... :D

      Poista
  6. Kuulostaa niin tutulta, meidän esikoispoika samaa vuosimallia teidän poikien kanssa... Meillä lisäksi pari kuukautiset kaksostytöt, onneksi he eivät sentään vielä osaa kiukutella turhasta! :)

    Tervetuloa seuraamaan myös uutta blogiani: http://espoonviisikko.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä riittääkin menoa ja meininkiä :) Tulen ehdottomasti vastavierailulle!

      Poista
  7. Hahah mahtava kirjoitus!! Meilläkin ihan tuttu näky. Erityisesti legopalikat suussa seinään juokseminen ja sen jälkeen voikin hypätä pää edellä sohvalta alas! ARGH! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanakamala uhma :D meillä oli taas pakko kaataa nojatuolit, sillä ei edes kolmannen syöksyn jälkeen tullut järkeä päähän...huoh.

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!