lauantai 24. toukokuuta 2014

Rokko?

Voi elämä, mikä viikko takana. Huutoa, hikeä, univelkaa ja tähän päälle vielä Aapolla (luultavasti pikaisella googlettelulla) vauvarokko. Maanantaina päiväunien jälkeen jätkä oli aivan tulikuuma ja veltto, halusi vain makoilla lattialla. Päättelin, että kyseessä on varmaankin vain auringonpistos, sillä oltiinhan me oltu koko viikonloppu ulkona paahteessa. Iltaa kohden Aapo piristyi ja jaksoi jo leikkiä ja syödä, mutta seuraava yö olikin sitten yhtä huutoa. Ja tiistaina aamusta tuli selkä täyteen pientä näppyä, jotka levisivät pikkuhiljaa myös kaulalle ja kasvojen alueelle. Kuume ei noussut yli 39 (ainakaan en huomannut..), mutta samaan pakettiin nämä helteet, niin voin kyllä kuvitella, ettei olo ollut mitä parhain.

Tiistain ja keskiviikon välisen yön Aapo raapi itseään eikä kestänyt yhtään kosketusta. Äidille siis unta pyöreät nolla. Koita siinä sitten rauhotella lasta, kun ei kestä edes sylissä oloa. Lopulta uni tuli kylmän maitopullon, vaipanvaihdon ja rasvailun jälkeen. Keskiviikkona jätkä oli jo melkolailla oma itsensä, väsymystä lukuunottamatta, mutta selkeästi huomasi, että paikat kutisee ja oli inhottava olo. Myös näppylät lisääntyivät ja niitä tuli kasvoihin lisää. Aapolla on vielä kaiken lisäksi ollut tosi kuivat ja haavaiset kädet, jotka ovat valitettavaa perintöä täältä äidin suunnilta. Joten yhdistettynä se rokkoon ja uhmaan, on ollut äidillä vähän tiukkaa niin huolen, mutta myös sietokyvyn suhteen. Katsos kun siinä on vielä se toinen terve lapsi vieressä huutamassa leikittäjää ja huomiota. Eli toinen kiukkuaa kipeyttään ja toinen sitä, kun äiti ei anna huomiota. Turha siis unelmoidakaan mistään sohvalla makoilusta ja muumimaratonin katselemisesta, toisen lapsen sairastelu ei siis todellakaan ole kaksosten tapauksessa mitään herkkua, jos lapsen sairastelu nyt voi koskaan ollakaan. Huh.

Keskiviikkona soitin vielä lääkäriinkin konsultaatiota, mutta kuumeettomuuden ja hyvän yleisvoinnin perusteella meillä ei ollut syytä lähteä näytille. Lääkäri veikkasi näppyjen aiheuttajaksi joko kuumeen jälkitautia tai sitten sitä vauvarokkoa. Toki kehotti lähtemään kiiresti vastaanotolle mikäli kuume nousee uudelleen tai Aapon vointi heikkenee, mutta ainakaan toistaiseksi näin ei ole ollut.


Mutta nyt ollaan jo voiton puolella, torstaina näppylät alkoivat pikkuhiljaa vaaleta ja kadota eikä löysäilystä tietoakaan. Äitiä on siis pidetty taas kiireisenä kaksinverroin! Täytyy nyt vain toivoa ettei pikkuveli saa samaa tautia. Kop kop. Ollaan siis jouduttu viettämään näitä ihania päiviä aika pitkälti sisätiloissa, joten paljon hehkutettu ulkona asuminen on jäänyt valitettavasti vain haaveilun tasolle. Poikien päiväunien aikaan olen itsekin painunut untenmaille, sillä pakko oikeasti käyttää tilaisuus hyväksi ja nukkua edes sitten se tunti. Paitsi eilen raahasin terassille peiton, kahvikupin, aurinkolasit ja Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän ja otin aurinkoa. Sen säälittävät 45 minuuttia, minkä sällit päättivät antaa äitin hengähtää...

4 kommenttia:

  1. Voi pientä! Meillä sairastettiin sama pari kk sitten, viime metreillä (pari kk ennnen 2v...) Onneksi se menee nopeesti ohi :) Hyviä vointeja ja unta teidän perheelle :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että ehditte sairastaa ;D ei vaan, tosi kurjahan toi on mutta menee tosiaan onneks nopeasti ohi.

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!