tiistai 6. toukokuuta 2014

Kadoksissa käynyt motivaatio

Joulun jälkeen se perinteisesti iskenyt motivaatio liikkumista ja treenamista kohtaan oli huipussaan ja kolmisen kuukautta sitä säännöllistä liikkumista kesti. Sitten tuli stoppi. Motivaatio katosi, pojat sairastelivat, palasin töihin, piharemontti alkoi ja kiirettä piti ihan joka suunnasta. Iltaisin kaaduin sohvalle raskaan päivän jälkeen eikä salikortti jumppakassin taskussa pahemmin itseään kuluttanut. Protskujauhepussi ei päässyt tyhjentymään eikä jumppakenkien pohjat kulumaan. Lenkkarit pölyttyivät ja juoksuhousuja ei enää näkynyt pyykkikorissa. 30 päivän vatsahaaste unohtui eikä herkkupäiväkään ollut enää vain perjantaisin.

Eräänä iltana sitten sain oikein kunnon wakeupcallin ja havahduin sieltä sohvan pohjalta tuijottelemasta löysää vatsanahkaa, kädessä olevaa paahtoleipäpinoa ja vieressä odottavaa suolapähkinäpussia. Jos ikinä haluaisin takaisin raskautta edeltävään vartaloon tai edes suht siedettävään kesäkuntoon, motivaation on löydyttävä uudelleen ja sieltä sohvalta on noustava. Ja näin ollen kipinä syttyi uudestaan ja liikunnan ilo löysi tiensä takaisin kotiin.

juoksupuku / SOC, lenkkarit / Nike

Nyt reilun viikon motivaation löytymisen jälkeen takana on juoksemista, kuntosaleilua, pumppia ja maitorahkaa. Ja niin kliseistä kuin se onkin, myös olo on ihan hurjan hyvä! Päässä on pyörinyt ihan liikaa ajatuksia monista eri asioista, välillä iltaisin ajatuksia on ollut niin paljon, että ahdistaa. Juoksu raikkaassa kevätillassa onkin ollut paras mahdollinen keino selvittää ajatukset ja hieman keventää oloa myös henkisesti. Ensin rokki soimaan soittolistalta ja jalkaa toisen eteen, ja sitten on lupa hautautua sinne sohvan nurkkaan. Pojat nukahtavat nykyään jo ennen kahdeksaa, joten ei ole paha rasti kuluttaa siitä illasta tuntia siellä metsäpolulla, rötvätä ehtii silti.


Motivaatiota entisestään kohottamaan oli luonnollisestikin pakko hankkia uudet juoksuhousut sekä vihdoin myös ne uudet lenkkarit, päädyin sittenkin niihin uusiin 5.0:iin. Mikä onkaan parempi tapa "palata" liikunnan pariin, kuin hommata uudenkarheat treenikamppeet! Onhan se nyt paljon kivempi juosta uusilla lenkkareilla kuin niillä iänikuisen vanhoilla ja likaisilla asicseilla. Myös soittolistan päivitys nykyaikaan tekee ihmeitä ja uuden jumppalajin eli fitkuulamuokkauksen (mitä ihmettä ikinä onkaan..) aloitus ensi viikolla antaa uutta potkua persuksiin. Minishortsit, here I come!

Sinänsä onni, että heräsin takaisin tähän maailmaan jo näinkin nopeasti eikä treenipaussi kestänyt kuin sen vajaan kuukauden. Jotain ehtii siis vielä tehdä ennen kesää eikä peli ole ollenkaan menetetty. Ehkä toisaalta toisinaan onkin ihan hyvä kadottaa se motivaatio, jotta sen voi löytää taas uudelleen ja jatkaa urheilemista uudella innolla ja tarmolla. Itselleni liikunta on kuitenkin melkeinpä elämäntapa, jota ilman en varmaan osaisi olla kovinkaan kauaa. Tai jos olisin, hautautuisin luultavasti sipsinmurujen alle enkä löytäisi tietä enää ulos. No niin kiva, nyt alkoi tehdä mieli sipsejä...

6 kommenttia:

  1. Aa päädyit siis sittenkin noihin lenkkareihin, on kyllä kivat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Ei vaan löytyny mitään parempiakaan ja noi on jalkaan ihan superhyvät, vaikkei ulkonäkö ihan täysin miellytäkkään :)

      Poista
  2. Mun pitäisi löytää myös motivaatio. Terveisiä slhvan pohjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sieltä löytyy! Terkut takaisin täältä sohvalta (tänään on välipäivä..) :D

      Poista
  3. Onneksi vaunuilunkin voi laskea lenkkeilyksi. Muuten ei tulis muutaku syötyy herkkuu...oikeaa ruokaa kun ei ehdi tekeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauva-aikana sitä tosi helposti jäi syöminen huonolle ko oli 'vähän sitä muuta tekemistä' :D mut vaunuilu on tosiaan tosi hyvää ja tehokasta liikuntaa, odota vaan kun pojat saa vielä lisää massaa ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!