torstai 8. toukokuuta 2014

Äidin hermojen hinta on 21.95e

Tästä tarina alkaa. Pojat saivat joululahjaksi Legon suuren eläintarhaboxin, jonka mukana tuli yksi valkoinen safarijeeppi. No kuten arvata saattaa, saatiin siitä tappelut aikaiseksi ja auto pääsi jäähylle joksikin aikaa. Alkukeväästä Liberolla oli kampanjana vaippakoodeilla saatavia Legojuttuja, joista sitten tilasin pojille taas kerran yhden traktorin, jotta saataisiin se safariauto jäähyltä. Homma toimikin tosi hienosti hetken aikaa, kunnes alkoi tappelu sitten siitä traktorista. 

Välillä auto ja traktori menivät kaappiin ja unohtuivat sinne, välillä niillä leikittiin ihan nätisti. Kunnes. Enää ei suostuta jakamaan niitä eikä kelpaa, että hetken päästä vaihdetaan tai leikittäisiin yhdessä. Nou nou, tahdon oman traktorin enkä mitään tyhmää autoa. Kun koko maanantain ja tiistain olin kuunnellut sitä ihan järkyttävää kiistaa ja kitinää siitä surkian traktorista, päätin kauppareissulla heltyä ja säästää hermojani. Kassalle lähti mukaan toinen traktori, ja nyt on molemmilla ihan ikiomat! Päätin siis, että ei se kakskymppiä ole kovin paha hinta siitä, että saan säilyttää edes ne pienet jäljelläolevat mielenterveyden rippeet. Ja ehkä mahdollisesti saada tehtyä jotain muutakin, kuin irrotella kahta riitapukaria toisistaan. Tämä oli myös ehkä kolmas kerta, kun jouduttiin itse leluostoksille, joten ehkäpä tämän nyt jotenkuten kestää.


Ollaan pyritty siihen, että opetetaan pojat jakamaan eikä molemmilla tarvitsisi olla aina sitä omaa kappaletta lelusta. Kuitenkin viime aikoina on tullut hyvin selväksi, että helpommalla pääsee, kun molemmilla on ne ihan omat ja samanlaiset vehkeet. Ei siis onnistu, että toisella on formula-auto ja toisella rekka, kaikkea täytyy olla kaksi. Vinkkinä siis kaikille sukulaisille ja tuttaville, jotka haluavat lahjoa poikia, kaikki kahtena kiitos.

Nyt meillä onkin asunut jo pari päivää kaksi ihanaa ja suloista maajussia. Ei tietoakaan riitelystä tai omimisesta, pojat tekevät maatalon hommia sulassa sovussa. Välillä traktoria hyppää ajamaan pupu tai mummo, välillä kyytiin laitetaan palloja tai kirahvi. Nyt myös molemmat tyypit osaavat jo itse kiinnittää peräkärryn takaisin paikoilleen, joten edes siihen irtoamiseen ei enää maailma kaadu ja kiljuta äitiä apuun. Toki se safariauto on nyt pois kuvioista, sillä luonnollisena jatkumona siitä olisi tullut seuraavaksi kinaa. 

Toivotaan vain, että hinta järjen säilyttämiselle pysyisi tulevina vuosina ihan suhteellisen alhaisella tasolla. Ainakin sitten edes sinne mopoautoikään asti...


Minkä hintaiset teidän hermonne ovat?

4 kommenttia:

  1. Todellakin kaikkea tarvitsee olla kaksi. Kumpa kaikki sukulaiset ja muut lahjojen antajat tajuaisivat saman. Meillä tapellaan vartin välein jostain lelusta. Kaikkia pikkuautoja, kun ei viitsisi ostaa kahta samanlaista...Tällä hetkelle myös värillä on väliä. Keltaisesta autosta tapellaan eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tätä auvoa kesti jopa huimat kaksi päivää, nyt on saanut taas olla välienselvittelijänä..viimeisin kiista saatiin aikaiseksi Bilteman kuvastosta. Huoh.

      Poista
  2. Ikinä ei mitään mopoautoja! Ne on niinku niin vihoviimeisiä kapistuksia, mä vihaan niitä, ei oo kuin harmia! Argh. Nimimerkillä miehen sisaruksilla molemmilla ollut mopoauto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Koskaan ei meillekään niitä tule, mielummin vaikka viis mopoa kun yhtäkään mopoautoa...

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!