keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vapaata äitiydestä?

Itselleni on todella tärkeää saada päivittäin se kuuluisa oma aika, jotta päivistä selviytyy mahdollisimman hyvin. Ja luonnollisestikin se oma aika on silloin, kun pojat ovat päiväunilla. Tällöin keitän kahvia, surffailen koneella, katson telkkaria tai teen muuta päätä nollaavaa toimintaa. Viime aikoina olen myös tehnyt sen päätöksen, etten edes mieti poikien päikkäreiden aikaan mitään kotihommia, vaan pyhitän sen ajan kokonaan itselleni.

Päivät, jolloin poikia ei huvita nukkua päiväunia tai ne ovat ihan miniminiunet, ovat itselleni tosi raskaita. Hermo palaa tosi helposti enkä jaksaisi katsoa yhtään jätkien naamataulua, niin karulta kuin se kuulostaakin. Oma aika on itselleni siis ihan täysin ja ainoastaan henkireikä, jonka avulla jaksan iltapäivään asti. Ja ihan turha tulla sitten sanomaan, että mitäs menit hankkimaan lapsia, kyse ei ole ollenkaan siitä.

Monesti kuuleekin (varsinkin vanhemmilta äideiltä) juuri tämän tyylisiä kommentteja, ettei äidillä kuuluisi olla vapaa-aikaa. Lapset on nyt se ykkösjuttu ja niiden kanssa tulisi viettää päivän joka ainoa sekunti. Ja päiväunien aikaan tehdään sitten niitä kotitöitä eikä maata sohvalla! Auta armias, jos joskus haluat lähteä ilman lapsia käymään vaikka kaupassa tai lenkillä, olet paskin mutsi ikinä. Äidillä ei saa olla mitään muuta elämää kuin lapset lapset lapset lapset lapset...

Monissa blogeissa onkin viime aikoina pyörinyt aika vahvana tämä keskustelu äitinä olemisesta ja oman ajan vaatimisesta. Lasten hoitoonvieminen vauva-aikana aiheuttaa sekin suurta tunnekuohua, mikä on oikea aika viedä vauva yökylään ensimmäistä kertaa tai milloin vauvan voi antaa isän vastuulle kauppareissun ajaksi. Jos toinen äiti kokee kuukauden ikäisen vauvansa olevan sopiva yökyläilyyn, toisen lapsi ei ole vielä 3-vuotiaanakaan ollut kertaakaan poissa kotoa. Ja kivitys alkaa molempiin suuntiin. Äitikerho on oikein reilukerho.

Meillä pojat olivat ensimmäistä kertaa ihan virallisesti yökylässä heidän ollessaan reilut 6 kuukautta. Olimme tällöin miehen kanssa Naantalin kylpylässä yhden yön ja olimme todellakin pienen irtioton tarpeessa. Enkä koe, että tästä yökyläilystä olisi jäänyt pojille traumoja. Jonkun expertin suositusten mukaan lapsi voi olla niin monta yötä pois kotoa kuin hänellä on ikävuosia, eli olimme huonoja vanhempia, kun halusimme nukkua yhden yön. No ihan vain tiedoksi kaikille, että tämä olikin ainoa kerta, kun pojat ovat olleet yökylässä. Tässä asiassa meidän kyllä pitäisi vähän skarpata ja ottaa useammin parisuhdeaikaa. Hävettää ihan oikeasti, mutta olemme olleet tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana ehkä maksimissaan 10 kertaa kahdestaan jossain...

keepcalm-o-matic.co.uk

Tarvitsen myös iltaisin pienen hetken laatuaikaa itseni seurassa. Kun pojat ovat nukahtaneet ja paikat siivottu, haluan olla hetken ihan vain itsekseni ja nollata. Joskus riittää 10 minuttia, rankan päivän jälkeen nollaamiseen saattaa mennä tuntikin. Ja tällöin haluan todellakin olla yksin, mies saa pysyä visusti pois näköpiiristä. Olemme myös sopineet reiluuden nimissä, että saan viettää noin kertaalleen kuussa nk. vapaapäivää. Saan lähteä päiväksi pois shoppailemaan tai mihin ikinä haluankaan. Takaisin tulen silti illaksi kotiin, mutta pääsen hetkeksi irti arjesta.

Jotenkin kummasti nämä mun vapaapäivät keskittyvät aina shoppailuun, mutta toisaalta haittaako se? Shoppailu rentouttaa ja laittaa aivot hetkeksi narikkaan sekä vaan yksinkertaisesti rakastan shoppailua! Ei aina edes tarvitse ostaa mitään, mutta se fiilis päästä yksin kiertelemään kauppoja on vaan niin mahtava. Ja se rauhallinen kahvihetki shoppailun lomassa, ai että! Mikään kasvohoito-jalkahoito-manikyyri -ihminen en ole koskaan ollut, joten en oikein osaa "tuhlata" vapaapäivääni niissäkään. Kampaajalla, elokuvissa tai hierojalla käynti onkin asia erikseen, ja tiedossa onkin muuten jälleen hiusten päivitystä tulevana viikonloppuna. Joten vastaisuudessakin aion kyllä kuluttaa sen oman veepeeni kaupoissa kiertelyyn, oli uudelle tavaralle tarvetta tai ei.

Toki reiluuden nimissä myös isällä on oikeus vapaa-aikaan. Meidän isillä se kuluu yleensä jääkiekon parissa, ja tavallaan lasken myös työssäkäymisen vapaa-ajaksi. Onhan se tavallaan vapaata tästä kotiarjesta (ei saa kivittää tästäkään..) ja saa olla ihmisten ilmoilla ja ennen kaikkea aikuisten seurassa. Meillä molemmilla on myös oikeus käydä 2-3 kertaa viikossa salilla/jumpassa/harkoissa. Baarissa notkujia me ei olla koskaan oltu, joten sieltä meitä ei kyllä bongaa vapaa-aikaa viettämästä. Mielummin mennään ihan kunnolla ja ajan kanssa syömään, ja useimmiten meidän parisuhdeaika onkin ollut juuri rauhassa syömistä.

Oma mielipiteeni tähän vapaa-ajan vaatimiseen on varmaan tullut jo selväksi. Ilman sitä en vain yksinkertaisesti jaksa. Mutta tämä on nimenomaan minun oma mielipiteeni asiaan, jonkun toisen kanta voi olla täysin eri ja silti ihan täysin oikeutettu. Äitinä ja naisena tarvitsen näiden kakkavaippojen ja syljettyjen puurojen lisäksi hemmottelua ja luksusjuttuja, edes sitten sen kahvin kuumana ja viiden minuutin hartiahieronnan illalla. Niiden avulla jaksaa, pärjää ja selviää. Äiti on siis muutakin kuin äiti, kuten myös isä on muutakin kuin pelkkä isä. Molemmilla on oikeus unohtaa hetkeksi vanhemmuus ja nauttia vaikka sitten siitä jääkiekosta tai alerekkien tonkimisesta.

Tällä hetkellä itselleni luksusta on lähteä yksin ruokakauppaan, ne pari jumppakertaa viikossa ja poikien päiväunet. Mutta tätä ei saa missään nimessä käsittää väärin, en ole kyllästynyt poikiin tai tuohon kaksilahkeiseen vaan lähinnä kotona olemiseen ja tähän päivästä toiseen samana toistuvaan arkeen. Tarvitsen hengähdystauon, jotta jaksan olla paras äiti ja vaimo.

Mikä on teidän rehellinen mielipiteenne vanhempien vapaa-aikaan?

12 kommenttia:

  1. Voi ihana että joku muukin ajattelee näin!! ♥ Mä en kestäisi ilman päikkäriaikaa! Mullakaan ei hermo kestä jos joudun olemaan tyttöjen kanssa 24/7. Ja aivan mahtavaa etten ole ainoa ketä ei kestä edes katsoa lasten naamoja jos sitä omaa aikaa ei ole saanut! :) Loistava teksti ja olet mielestäni loistava äiti kun pystyt nämä asiat ääneen sanomaan. Muakin ärsyttää sellainen ajattelumaailma että äiti ei saa olla MITÄÄN MUUTA kuin äiti. Lapsia tulee katsoa joka päivä, minuutti ja sekunti ja nauttia siitä... Huh, mä en ole niin supermutsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Elina ♥ mä en ole koskaan häpeillyt sanoa, että tarviin omaa aikaa. Ei kaikki voi millään olla superhypermegaparhaita äitejä, jotka viettävät kaikki elämänsä sekunnit lasten kanssa, eli meillekin on tilaa ;)

      Poista
  2. Allekirjoitan, kyllä äidilläkin on oikeus vapaa-aikaan. Kaikki äidit eivät sitä halua/tarvi, mutta monille se on tärkeä henkireikä arjessa eikä siitä ketään saa syyllistää. Meidän tytöt olivat ekaa kertaa mummolassa yötä 3kk, sitten tulikin Vilmalle vähän pidempi jakso mummolassa & Alinalle sairaalassa. Tuskin ovat mitenkään siitä haavoittuneet, sillä juuri silloin vaihtoehtoja ei ollut. Kotiin tulon jälkeen, tytöt ovat olleet toisen kerran mummulassa yötä ja nyt menevät muutaman viikon kuluttua joko siskolleni tai hän tulee hoitamaan tyttöjä meille. Meillä on silloin kaveripariskunnan kihlajaiset.

    Oma-aika on myös mulle sillon, kun tytöt nukkuu päikkäreitä. Sillon joko siivoilen tai vaihtoehtosesti en tee koneella istumista kummosempaa. Mä en koe kuitenkaan, että olisin vielä kertaakaan turhautunut tyttöihin. Johtuu varmaan siitä, että meidän tytöt on ollu tähän asti "suhteellisen helppoja vauvoja". Nyt meillä on kohta kaks viikkoa nukuttu kokonaisia yöunia, parilla tutin nostolla. Tosin mun lähtökohta on siinäkin suhteessa erilainen, että kun maailma ihan konkreettisesti muistuttaa siitä, että oma lapsi voi kuolla niin kotona niitä kaikki hetkiä vaan arvostaa eritavalla. Ja kaikki hetket tunnen vaan sellaista suurta ja pakahtuvaa rakkaudentunnetta omiin lapsiini, sillä saan olla niin paljon kiitollinen siitä, että minulla on vielä kaksi pientä tytön tylleröä <3

    Kyllä vanhemmat tarvitsevat niin omaa kuin yhteistäkin parisuhde-aikaa. Me saatiin myös Alinan kummeilta elokuvaliput ja lapsenvahtilupaus, että päästään rentoutumaan joskus! Hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkään meidän tilanteita (eikä oikeastaan kenenkään) voi verrata, mutta vaikka välillä turhaudun, ei se tarkoita ettenkö rakastaisi poikia. Päinvastoin ♥ mutta nämä on näitä mielipiteistä ja kokemuksista riippuvia juttuja :) tosi hienoa, että teillä nukutaan jo noin hyvin! Meillähän ollaan oltu alusta lähtien huonoja yönukkujia, joten ehkä osittain oma kantani johtaa juurensa jo sieltä...

      Kiitos Iina kommentista, antoi ajattelemisen aihetta siitä, ettei kaikki välttämättä ole pysyvää ♥

      Poista
    2. Tottakai rakastat poikia <3 Uskon, että jos meidän tilanne ois eri niin kyllä mäkin olisin saattanut turhautua. Meidän tytöt on alusta asti nukkuneet hyvin, niin päivällä kun yöllä :) Alussakin syötiin yöllä sen noin 3 kertaa ja saatetiiin nukkua johki 10 tai 11 joskus :) Kai se on niin, että "paskan määrä on vakio" toisille tulee koliikkivauvoja/huonosti nukkujia. Toisille muuten helppoja vauvoja, mutta sitten tuleekin joku vähän isompi juttu kuten aivokasvain tai syöpä. Myöskään koliikkivauvoja tai huonostinukkujia ei kannata vähätellä. Silloin "ongelma" on vaan erilainen!

      Toivottavasti tämä elämä ei ketään muuta muistuta tuollaisilla asioilla, eikä meitäkään enää koskaan. Mutta kyllä tuo on sellainen asia, mikä juurikin pistää miettimään, että saa olla onnellinen kun kaikki täällä ollaan vielä elossa <3

      Poista
    3. Lisätään vielä, että nostan siis hattua sellaisille vanhemmille, joiden lapset nukkuvat huonosti tai ovat koliikkivauvoja! En tiedä miten itse olisin jaksanut sellaista!

      Poista
  3. Allekirjoitan täysin ;) mäkin tänään jätin noi kaks anopin ja tädin hoivaan ja ihan itsekseni pyörin kaupoissa... Mulla on tosin vaan se "huono tapa" et ostan sit kyl aikas paljonkin :D no onneks ei tuu niiiiiin usein lähdettyä shoppailemaan yksin, koska kun noin on mukana nii on välil melkein sama ku ois jättänyt lompakon kotii. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se hyvä puoli lasten kanssa shoppaillessa kyllä on, ettei tulee turhaan haahuiltua ja tuhlailtua :D ja luonnollisestikin Kela rajoittaa nykyään aika reippaasti ;)

      Poista
  4. Hyvä postaus, mulla on samanlaisia kokemuksia. Jos ja kun tytöt nukkuu päiväunia, saan hetken ihan vain itselleni. Joskus se aika menee kyllä kotitöidenkin tekemiseen, mutta välillä luen kirjaa, bloggailen tai luen muiden postauksia, maksan laskuja, istun teekupin kanssa portailla tai vaikkapa nukun. Ne päivät, jolloin meillä on muutakin ohjelmaa kuin keskenämme olemista kotona, on helpompia. Totta kai nautin lasteni kanssa olemisesta, mutta on se omalla tavallaan raskastakin :)

    Tosin mäkään en Maalistytön vauva-aikana vielä kaivannut vastaavanlaista aikaa, mutta kaikki sujuikin hänen kanssaan hienosti. Pienempi sitten oli koliikkivauva jolla oli myös maitoallergia, eli eihän meillä nukuttu öitä noin neljään kuukauteen eikä vielä hetkeen sen jälkeenkään. Silloin se oma aika, joka oli aiemmin tuntunut jopa vastenmieliseltä, korostui merkityksessään ja aloin kaivata pieniä hengähdystaukoja. Nykyään vaikka yöt meneekin pääsääntöisesti mukavasti, oma aika on silti edelleen tarpeen. Jossain muodossa.

    Meillä miehen kanssa ns. lapsivapaa aika, jota ollaan koitettu aina välillä järjestää, kuluu kanssa yleensä käymällä syömässä. Hyvä seuralainen sille on elokuvissa käynti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se tosiaan on just niin, että huonosti nukkuvien lasten vanhemmat tarvitsee enemmän sitä nollausaikaa. Tuntuu vieläkin välillä, että ne vauva-ajan univelat on edelleen päällä, vaikka nykyään nukutaankin jo hyvin. Lasten kanssa oleminen on ihanaa ja niiden kehitystä on ihan mahtava seurata, mutta kuten sanoit, onhan se tavallaan raskastakin! Mäkin yritän aina keksiä jonkun spesiaalijutun joka päivälle, oli se sitten imurointi tai kauppareissu, kunhan on jotain vaihtelua kotona möllöttämiselle. :)

      Mutta ihana kuulla, etten ole ainoa "huono äiti" ;D

      Poista
  5. Kylla mä uskon kans että kaikki tarvitsee sen pienen vapaahetken, ihan vain itselleen. On se sitten netissä olemista, television katsomista tai kotoa poistumista. Varmasti koko perhe on onnellisempi kun myös vanhemmilla on hetki omaa aikaa ja näin ollen jaksavat paremmin viihdyttää lasta, jolloin lapsikin on onnellinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja se tunne kun palaa kotiin ja huomaa, että sua on oikeasti kaivattu ♥

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!