maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kun ei millään jaksaisi nousta...

Olen varmaan jo vähän liiankin kanssa mainostanut täällä tätä omaa loputonta väsymystäni. No lisää tulee. Poikien vauva-ajasta lähtien päällä on ollut ikuinen unihiekkamyrsky, joka ei vain ota laantuakseen. Aamuisin kestää liian kauan herätä tähän maailmaan, vaikka yö olisi mennyt kuinka hyvin tahansa ja unta olisi kerääntynyt tarpeeksi. Siihen asti kunnes saan sen ensimmäisen kupin kahvia, haahuilen ihan sumussa ja automatiikalla hoidan aamutoimet.

Jo alkutalvesta otettiin miehen kanssa tavaksi juoda heti aamusta vitamiinijuomat ennen aamupalaa. Jotenkin se vitamiini nesteen muodossa tuntuu paljon tehokkaammalta (ja kivemmalta) kuin purkista veden kanssa otettu pilleri. Alkuun juotiin niitä apteekin himokalliita vitamiinimömmöjä, mutta nyt ollaan siirrytty halpisrainbown monivitamiiniporeeseen. Sisältö on kutakuinkin sama, mitä niissä apteekin vastaavissa, joten hinta ratkaisee. Mies sanoo, että juotsku toimii ja heti tulee virkeämpi olo, mutta itselläni ei ole tahtonut tämäkään riittää.

Päätinkin eräällä kauppareissulla poiketa Lifen myymälään ja vähän konsultoida myyjää erilaisista piristävistä luonnontuotteista. Vakuuttavalla myyntipuheella päädyin ostamaan paketillisen tiivistettyä ruusujuuriuutetta ja kuinkas ollakaan, olen ihan oikeasti huomannut sen tehoavan! Yksi tabletti aamuisin nyt kuukauden ajan on auttanut ihan selkeästi heräämään päiviin eri tyylillä kuin aikaisemmin eikä se peiton alta nouseminen kukonlaulun aikaan tunnu enää niin masentavalta. Ehkä osittain mukana saattaa olla lumevaikutusta, mutta jotenkin vain tuntuu erilaiselta. 


Eikä se tunne lopu siihen aamuun. Päivätkin menevät nykyään jouhevammin, tietysti osasyynä on jatkuvasti lisääntyvä valo, mutta koen tämän ihmeaineen myös vaikuttavan ainakin osittain. Ruusujuuren luvataan parantavan myös unenlaatua, ja olenkin huomannut nukkuvani yöt välillä niinkin sikeästi, etten edes muista, olenko käynyt silittelemässä Aapoa uneen! Ihan taju kankaalla ei sentään olla, tottakai lapsen itkun ja hädän kuulen, ei hätää. Tosin edelleen vieressä nukkuva Einopoika häiritsee untani aika lahjakkaasti, mutta enää ei ole kattoontuijottelu-tilanteita keskellä yötä tai lampaiden laskemisia. 

Oman kokemukseni perusteella voisinkin siis suositella kokeilemaan ruusujuuriuutetta väsymyksen helpottamiseen kahvipannun ohella. Ihan niin tehokasta tämä ei sentään ole, että kahvin juonnin voisi lopettaa. Kyllä siihen aamuun kuuluu edelleen se iso kuppi kahvia.


En muuten voi sietää näitä kellojen siirtelyjä suuntaan tai toiseen, meillä on rytmit taas ihan sekaisin. Huoh, vieläkin yläkerrasta kuuluu juttelua ja kello on jo yksi! Millä ihmeellä näitä nyt saa illalla nukkumaan "ihmisten aikoihin"?! Kai se on vaan pakko laittaa aamuisin kello soimaan ja raahata väkisin sällit hereille, vaikka siitä seuraisikin kaksi kiukkuista sähikäistä. Ja juu en, en varmana jätä päikkäreitä väliin.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ombre!

Periaatteessahan mulla on ollut jo pidemmän aikaa liukuvärjätyt hiukset, johtuen pitkästä epämääräisestä juurikasvusta, jota on peitelty raidoittamalla. Mutta aamupäiväisen kampaajavisiitin jäljiltä nyt ne ovat ihan virallisestikin liuku- eli ombrevärjätyt. Ja kyllä tykkään, ai että!


Juurikasvun väri on melko lähellä omaa luonnollista väriäni, kuitenkin aavistuksen taitettuna viileämpään. Latvat ovat kylmän vaaleat ja viilenevät entisestään hopeashampoopesujen jälkeen. Pituudesta napsastiin pois vajaat 10 senttiä ja latvaa rikottiin aavistuksen, kuitenkaan kerrostamatta liikaa. Olen kyllä ihan superonnellinen, että olen löytänyt niin hyvän kampaajan, ettei mun tarvitse edes melkein ääneen sanoa mitä haluan, vaan automaattisesti suunnitelmat on meillä samat.

Olen ollut aina tosi tarkka hiusten suhteen enkä todellakaan luota niitä kenenkään muun käsiin kuin ammattilaisen. Kerran olen käynyt opiskelijalla leikkauttamassa tukkaa enkä kyllä mene toiste. Ne rahat menivät täysin hukkaan, ja se aika mikä siihen operaatioon kului! Paljon mielummin maksan tilini tyhjäksi ammattilaiselle ja tiedän saavani loistavan lopputuloksen, säästän sitten vaikka vaateostoksissa. Hiukset on mulle tärkeä asia. Piste.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Metsässä

Kun kiukuttaa eikä mikään onnistu. Sisällä on tylsää, mutta ei huvita pukea ulos. Lähtiessä on pakko hajottaa kenkäteline ja heittää äitin valkoinen paita kuraisten saappaiden päälle. Ulkona säntäillään pitkin naapurien pihoja ja kaikki lelut on tyhmiä. Vaipparoskis tyhjennetään keskelle pihaa ja veljeä huidotaan haravalla naamaan. Äiti saa osuman kuraisesta hanskasta eikä kenellekään ole enää kivaa. "Hei pojat, mennäänkö metsään?" ja kaikki murheet unohtuu. Oi luonto ♥  (tai siis se pieni metsäpläntti talon ja motarin välissä...)

"Hei veli, ethän vain putoa sieltä?"

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Vapaata äitiydestä?

Itselleni on todella tärkeää saada päivittäin se kuuluisa oma aika, jotta päivistä selviytyy mahdollisimman hyvin. Ja luonnollisestikin se oma aika on silloin, kun pojat ovat päiväunilla. Tällöin keitän kahvia, surffailen koneella, katson telkkaria tai teen muuta päätä nollaavaa toimintaa. Viime aikoina olen myös tehnyt sen päätöksen, etten edes mieti poikien päikkäreiden aikaan mitään kotihommia, vaan pyhitän sen ajan kokonaan itselleni.

Päivät, jolloin poikia ei huvita nukkua päiväunia tai ne ovat ihan miniminiunet, ovat itselleni tosi raskaita. Hermo palaa tosi helposti enkä jaksaisi katsoa yhtään jätkien naamataulua, niin karulta kuin se kuulostaakin. Oma aika on itselleni siis ihan täysin ja ainoastaan henkireikä, jonka avulla jaksan iltapäivään asti. Ja ihan turha tulla sitten sanomaan, että mitäs menit hankkimaan lapsia, kyse ei ole ollenkaan siitä.

Monesti kuuleekin (varsinkin vanhemmilta äideiltä) juuri tämän tyylisiä kommentteja, ettei äidillä kuuluisi olla vapaa-aikaa. Lapset on nyt se ykkösjuttu ja niiden kanssa tulisi viettää päivän joka ainoa sekunti. Ja päiväunien aikaan tehdään sitten niitä kotitöitä eikä maata sohvalla! Auta armias, jos joskus haluat lähteä ilman lapsia käymään vaikka kaupassa tai lenkillä, olet paskin mutsi ikinä. Äidillä ei saa olla mitään muuta elämää kuin lapset lapset lapset lapset lapset...

Monissa blogeissa onkin viime aikoina pyörinyt aika vahvana tämä keskustelu äitinä olemisesta ja oman ajan vaatimisesta. Lasten hoitoonvieminen vauva-aikana aiheuttaa sekin suurta tunnekuohua, mikä on oikea aika viedä vauva yökylään ensimmäistä kertaa tai milloin vauvan voi antaa isän vastuulle kauppareissun ajaksi. Jos toinen äiti kokee kuukauden ikäisen vauvansa olevan sopiva yökyläilyyn, toisen lapsi ei ole vielä 3-vuotiaanakaan ollut kertaakaan poissa kotoa. Ja kivitys alkaa molempiin suuntiin. Äitikerho on oikein reilukerho.

Meillä pojat olivat ensimmäistä kertaa ihan virallisesti yökylässä heidän ollessaan reilut 6 kuukautta. Olimme tällöin miehen kanssa Naantalin kylpylässä yhden yön ja olimme todellakin pienen irtioton tarpeessa. Enkä koe, että tästä yökyläilystä olisi jäänyt pojille traumoja. Jonkun expertin suositusten mukaan lapsi voi olla niin monta yötä pois kotoa kuin hänellä on ikävuosia, eli olimme huonoja vanhempia, kun halusimme nukkua yhden yön. No ihan vain tiedoksi kaikille, että tämä olikin ainoa kerta, kun pojat ovat olleet yökylässä. Tässä asiassa meidän kyllä pitäisi vähän skarpata ja ottaa useammin parisuhdeaikaa. Hävettää ihan oikeasti, mutta olemme olleet tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana ehkä maksimissaan 10 kertaa kahdestaan jossain...

keepcalm-o-matic.co.uk

Tarvitsen myös iltaisin pienen hetken laatuaikaa itseni seurassa. Kun pojat ovat nukahtaneet ja paikat siivottu, haluan olla hetken ihan vain itsekseni ja nollata. Joskus riittää 10 minuttia, rankan päivän jälkeen nollaamiseen saattaa mennä tuntikin. Ja tällöin haluan todellakin olla yksin, mies saa pysyä visusti pois näköpiiristä. Olemme myös sopineet reiluuden nimissä, että saan viettää noin kertaalleen kuussa nk. vapaapäivää. Saan lähteä päiväksi pois shoppailemaan tai mihin ikinä haluankaan. Takaisin tulen silti illaksi kotiin, mutta pääsen hetkeksi irti arjesta.

Jotenkin kummasti nämä mun vapaapäivät keskittyvät aina shoppailuun, mutta toisaalta haittaako se? Shoppailu rentouttaa ja laittaa aivot hetkeksi narikkaan sekä vaan yksinkertaisesti rakastan shoppailua! Ei aina edes tarvitse ostaa mitään, mutta se fiilis päästä yksin kiertelemään kauppoja on vaan niin mahtava. Ja se rauhallinen kahvihetki shoppailun lomassa, ai että! Mikään kasvohoito-jalkahoito-manikyyri -ihminen en ole koskaan ollut, joten en oikein osaa "tuhlata" vapaapäivääni niissäkään. Kampaajalla, elokuvissa tai hierojalla käynti onkin asia erikseen, ja tiedossa onkin muuten jälleen hiusten päivitystä tulevana viikonloppuna. Joten vastaisuudessakin aion kyllä kuluttaa sen oman veepeeni kaupoissa kiertelyyn, oli uudelle tavaralle tarvetta tai ei.

Toki reiluuden nimissä myös isällä on oikeus vapaa-aikaan. Meidän isillä se kuluu yleensä jääkiekon parissa, ja tavallaan lasken myös työssäkäymisen vapaa-ajaksi. Onhan se tavallaan vapaata tästä kotiarjesta (ei saa kivittää tästäkään..) ja saa olla ihmisten ilmoilla ja ennen kaikkea aikuisten seurassa. Meillä molemmilla on myös oikeus käydä 2-3 kertaa viikossa salilla/jumpassa/harkoissa. Baarissa notkujia me ei olla koskaan oltu, joten sieltä meitä ei kyllä bongaa vapaa-aikaa viettämästä. Mielummin mennään ihan kunnolla ja ajan kanssa syömään, ja useimmiten meidän parisuhdeaika onkin ollut juuri rauhassa syömistä.

Oma mielipiteeni tähän vapaa-ajan vaatimiseen on varmaan tullut jo selväksi. Ilman sitä en vain yksinkertaisesti jaksa. Mutta tämä on nimenomaan minun oma mielipiteeni asiaan, jonkun toisen kanta voi olla täysin eri ja silti ihan täysin oikeutettu. Äitinä ja naisena tarvitsen näiden kakkavaippojen ja syljettyjen puurojen lisäksi hemmottelua ja luksusjuttuja, edes sitten sen kahvin kuumana ja viiden minuutin hartiahieronnan illalla. Niiden avulla jaksaa, pärjää ja selviää. Äiti on siis muutakin kuin äiti, kuten myös isä on muutakin kuin pelkkä isä. Molemmilla on oikeus unohtaa hetkeksi vanhemmuus ja nauttia vaikka sitten siitä jääkiekosta tai alerekkien tonkimisesta.

Tällä hetkellä itselleni luksusta on lähteä yksin ruokakauppaan, ne pari jumppakertaa viikossa ja poikien päiväunet. Mutta tätä ei saa missään nimessä käsittää väärin, en ole kyllästynyt poikiin tai tuohon kaksilahkeiseen vaan lähinnä kotona olemiseen ja tähän päivästä toiseen samana toistuvaan arkeen. Tarvitsen hengähdystauon, jotta jaksan olla paras äiti ja vaimo.

Mikä on teidän rehellinen mielipiteenne vanhempien vapaa-aikaan?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

No ne Pompit

Olin eilen Pomp de Luxin vaatekutsuilla ja täytyy sanoa, että harvoin hullaannut niin kovin jostain tietystä merkistä! Toki meillä on ollut ennenkin Pompin vaatteita, mutta jotenkin tämä kevätmallisto iski ja lujaa. Jos vain kukkaro olisi antanut myöten, olisin tilannut pojille varmaan kaikki ihanat uutuudet. Meillä on kuitenkin periaatteena, että poikien lapsilisillä pitäisi pärjätä vaatteiden oston suhteen, ja nyt alkuvuodesta on ollut sen verran paljon uusia hankintoja, joten ylimääräiseen hullutteluun ei kauheasti ole varaa. 

Mutta pakkohan sitä oli jotain kuitenkin ostaa. Nettisivuja selailin jo ennakkoon ja valitsin muutamia mielenkiintoisia juttuja, joita kuitenkin halusin tarkastella paikan päällä vielä paremmin. Ei näitä tarvitse varmaan sen tarkemmin perustella. Ihania!

pompdelux.com/fi

Kutsuilla vaarinpaidat kolahti edelleen, mutta t-paidat olivat oudon malliset, vähän laatikot. Joten ne jäivät sitten tilaamatta. Myöskään takit tai hihattomat paidat eivät selvinneet tilaukseen asti, sillä ne olivat loppuunmyyty. Ylläri. Vaarinpaitojen kaveriksi piti tietysti ostaa samaa sarjaa olevat kalsarit, aivan ihanat nekin, joita en jostain syystä ollut nettiselailulla erityisemmin ihastellut.

pompdelux.com/fi

Vähän jäi harmittamaan, että muutkin äidit olivat olleet hereillä ja tilanneet isojen tyttöjen puolelta raitapöksyt itselleen. Ne olisivat olleet aivan täydelliset, ja jopa se 152cm olisi mennyt meitsille! Noh, ensi kerralla sitten. Nyt ei muuta kuin odotellaan saapumisilmoitusta, että päästään Pompailemaan!
pompdelux.com/fi


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Olohuoneen päivitys

Meillä oli ollut muutosta asti sama järjestys olohuoneen kalusteiden suhteen, joka alkoi jo vähän tökkiä ja kyllästyttää. Olohuoneen edellisen sisustuksen näet täältä ja poikien tuomat pikku muutokset täältä. Tällä viikolla päätettiin poikien kanssa vähän uusia ilmettä sadepäivän ratoksi, ja mallailtiin huonekaluja ympäri olohuonetta. Lopulta mööbelit päätyivät tämän näköiseen järjestykseen:
 

Sohvapöytä on edelleen pois ja meidän ihana pikkuinen doggy on myös jäähyllä. Se sai kokea vähän turhan kovia otteita poikien käsittelyssä, joten annetaan pölyn laskeutua ja palautetaan koira paikoilleen, kunhan jätkät sallivat. Itse tykkään tästä järjestyksestä tosi kovin, vaikkakin sohva nyt aavistuksen rajaa olohuoneen kahtia. Se tuo kuitenkin näkösuojaa pihalta katsottuna eikä tarvitse olla kaiken kansan nähtävillä, kun löhöilee sohvalla. Ja mikä parasta, nyt telkkarin tuijottaminen onnistuu aivan loistavasti! 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tasauspäivien saalis

Huh huh, olen ihan puhki! Kyllä se sade sitten lopulta lakkasi ja päästiin iltapäivästä lähtemään sällien kanssa sinne Idiksen Tasauspäiville. Olin taas niin väärinpukenut itseni, että olin aivan hiestä märkä päästessämme perille. Olisi pitänyt uskoa lämpömittaria, joka näytti +7 astetta eikä väkisin tunkea kaikenmaailman villapaitoja päälle. No ainakin näytin ihan varmasti rupuiselta ja hikiseltä kotiäidiltä kierrellessämme kauppoja.

Heti ensimmäisenä suunnattiin kahville ja välipalalle, jotta jaksetaan koluta niitä alelaareja. Pojat vetelivät banaanit ja croissantit, itse nautiskelin lattesta. Ideaparkissa on muuten monta kivaa ja lapsiystävällistä kahvilaa, varsinkin Ciao! Caffe on ihan ehdoton lemppari! Myyjät tuovat ystävällisesti kahvit pöytään ja tilaa on sompailla leveämmilläkin vankkureilla, niistä jätskeistä puhumattakaan...


Välipalailun jälkeen aloitettiinkin sitten keskusaukion "torin" penkominen. Kaikilta lastenvaateliikkeiltä oli omat kojunsa, mutta oli ihan älyttömän ärsyttävää kun ne 3e hanskat, joita lähdettiin hakemaan, olivat kaikki miljoona paria samassa isossa laarissa. Koita sieltä sitten löytää kahdet samankokoiset muiden äitien tuuppiessa eteenpäin. Joten päätin siis luovuttaa niiden rukkasten suhteen ja jatkettiin matkaa. 


Lindexistä löytyi pojille paidat ja leggarit, alesta nekin. Vero Modasta ostin itselleni aivan superihanan maximekon kesäksi, normaalihinnalla kylläkin, mutta silti aika edulliseen hintaan 12.95e. Minimanista hain kerän bambulankaa, josta ajattelin tehdä yhden tiskirätin lisää. Kellon lähestyessä viittä ja kiukun noustessa (meillä kaikilla..) suunnattiin Heseen syömään, pojat purkista ja äiti ranskikset. No myönnetään, olin tosi huono äiti ja annoin pojillekin, pitäähän sitä palkita reippaasta shoppailuseurasta. Isikin ilmestyi hakemaan meitä ja poikettiin vielä Stadiumiin hakemaan isille uusia boxereita. Ennen Prismakeikkaa oli vielä stopattava ostamaan irtokarkkeja Karkkiparkista illaksi. 


Joko olen tullut vanhaksi tai sitten me oltiin oikeasti tosi ahkeria shoppailijoita, sillä olen aivan loppu. Mies lähti salille, sällit vetää unta palloon ja itse aion viettää loppuillan sohvalla karkkipussi kainalossa. Saalis Tasareilta jäi suhteellisen heikoksi, mutta ei oikein nappaa ostaa 10e paitaa, jonka normihinta on 11.95e. Lasten ulkoiluvaatteita siellä olisi ollut vaikka millä mitalla ja aika hyvillä alennuksilla, mutta muuten loppupeleissä aika heikko tarjonta oli tällä erää. Näillä tasahinnoilla yritetään ilmeisesti vain kusettaa meitä hyväuskoisia, jotka valitettavan usein haksahtavat...

Pienet Picassot


Yksi suurimmista hiteistä tällä hetkellä on piirtäminen. Ote kynästä ei ole mikään täydellinen eikä pöytäkään välty piirustusjäljiltä. Välillä kynä käy suussa ja kynillä on kiva rummuttaa, mutta pääasia että on hauskaa! Nämä ensimmäiset viralliset taidonnäytteet pääsevät kehyksiin ja seinälle, on ne sen verran hienoja. Itse en osaa piirtää muuta kuin tikku-ukkoja, joten toivotaan että pojista kehkeytyisi oikein taitavia kynän käsittelijöitä.

Nyt saisi tuo sade pikkuhiljaa loppua, sillä tarkoitus oli lähteä kohti Ideaparkkia Tasauspäiville poikien unien jälkeen. Mukavaa perjantain jatkoa, häivyn keittämään sumpit!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Siivousmaniaa

Olen ollut aina kova siivoamaan. Imuroiminen tai pölyjen pyyhkiminen on itselleni keino rentoutua, tai oli ainakin ennen kahta reipasta apuria. Inhoan pölyä tai likaisia ikkunoita enkä voi sietää likaista lavuaaria. Myös tupaten täynnä olevat pyykkikorit ahdistaa oikein kunnolla eikä epäsiisti tiskipöytä saa aikaiseksi kuin inhon puistatuksia. Poikien syntymän jälkeen siivoamisesta onkin tullut entistä oleellisempaa, ja nykyään meillä siivotaan päivittäin. Meidän kirsikan värinen lattiakaan ei ole mikään ihanteellisin väriltään, siinä näkyy jokainen likatahra ja pölypallo. Joten tästäkin syystä tulee siivottua aika usein.

Jokapäiväisiin siivoustoimenpiteisiin kuuluu keittiön siivoaminen, keittiön imuroiminen varsi-imurilla (monesti useastikin päivässä) sekä yleinen paikkojen järjestely. Alakerran imurointi tapahtuu 2-4 kertaa viikossa, yläkerta imuroidaan kerran viikossa. Lattiat pestään 1-2 kertaa viikossa, riippuen siitä miten likainen se on. Pölyt pyyhitään ja vessat siivotaan kerran viikossa ja ikkunat pestään kauttaaltaan pari kertaa vuodessa. Ikkunoiden alaosia sen sijaan tulee pestyä melko useasti, sillä kaksi tahmatassua saa ne melkoisen likaiseen kuntoon helposti.

Pyykkishowta meillä pyöritetään yleensä neljänä päivänä viikossa. Meillä pyykit lajitellaan viiteen eri kategoriaan: 40 asteen valkoiset, mustat ja sekaväriset sekä 60 asteen valkoiset ja sekaväriset. Lakanoiden vaihtoviikoilla pyykkiä tulee luonnollisesti enemmän ja joskus saattaa olla viikkoja, jolloin pyykkiä ei tulekaan kovin paljoa. Pyrin pesemään aina täysiä koneellisia, ja mustat ja värikkäät pyykit pestään samana päivänä, jotta ne saa kuivausrumpuun samaan aikaan. En siis kuivaa kaikkia vaatteita kuivausrummussa, yleensä vain poikien vaatteet sekä meidän puuvillaiset vaatteet, sukat ja alusvaatteet. Vaatekaupassa työskentely on saanut musta ehkä vähän turhankin tarkan, kun on kyseessä vaatteiden pesu.

täältä, täältä ja täältä
Omia luottotuotteita siivouksessa ja pyykinpesussa ovat ehdottomasti sappisaippua, Vanish sekä Maison Bellen keittiösuihke. Sappisaippualla saa tosi hyvin tiukemmatkin tahrat pois ja Vanishia mulla on tapana laittaa valkopyykin ja lakanapyykin joukkoon. Vanishilta löytyy myös aivan huippu soffa&matta -suihke, joka on ollu meillä ihan korvaamaton. Sillä saa jopa kebabkastikkeet irti valkoisesta karvamatosta! Hinta tosin on aika suolanen (about 10e), mutta aine on melko riittoisaa ja koko hinnan arvoista. Maison Bellen keittiösuihke sen sijaan irrottaa rasvan ja muun ällöttävän lian sekä pitää keraamisen lieden ihanan kiiltävänä. Plussaa ehdottomasti myrkyttömyydestä ja ekologisuudesta.

Keväinen auringonpaiste saa ärsyttävästi kaiken pölyn näkyviin ja paljastuupa jälleen ne likaiset ikkunat. Tiedossa onkin siis ikkunanpesua ja se kuuluisa kevätsiivous. Poikien kanssa aloiteltiinkin jo alkuviikosta pesemällä ovia ja karmeja. Pojat, varsinkin Aapo, ovat niin innoissaan aina kun annan heille oman pienen pölyrätin. Ja voi sitä riemun määrää, kun saa imuroida ihan itse tai mopata lattiaa. Ja siis täytyy myöntää, että pojista on ihan oikeasti apua siivouksessa!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Valmiina kevääseen

Pieni toivonkipinä kävi jo tässä taannoin, kun lumet sulivat ja jopa linnut lauloivat aamuisin. Yksi leskenlehtikin bongattiin! Mutta ei. Sitten tuli uudestaan lunta eikä se kevät näköjään tule sittenkään vielä, huokaus. Se on tiedättekös niin huvittavaa, kun sitä lunta oikein odottamalla odotetaan, ja vihdoin kun se on maassa ja talvi kunnolla käynnissä, niin sitten jo odotellaan lumien sulamista. Ihminen ei taida koskaan olla tyytyväinen nykytilaan! No jospa ne lumet kohta sulaisi pois ja päästäisiin takaisin kevätvaatteisiin.

Niistä vaatteista tosiaan. Kevääseen kuuluu luonnollisesti välikausivaatteiden hankinta, jos edellissyksyltä ei ole enää sopivia tallessa. Ja niissäkin hankinnat täytyy aloittaa jo heti joulun jälkeen, jos mielii saada jonkin tietyn haalarin tai puvun. Meillä kävi tänä vuonna sinänsä hyvä tuuri, kun joulun alennusmyynneistä löytyi toiselle sällille haalari. Myös ne kuuluisat kauppatakit oli jo hoidossa alennusmyyntien jälkeen. Toisen pojan haalari hankittiin sitten tammikuun lopulla normihinnalla, ja nämä kaikki siis Polarn o. Pyretistä.


Halusin jälleen pojille laadukkaat ulkovaatteet ja Popista olen kuullut pelkkää hyvää, joten nämä yksilöt pääsevät nyt sitten testiin meidän poikien käsittelyyn. Haalarit ovat koossa 92 ja siinä toivossa eletään, että ne mahtuvat myös syksyllä. Toki päiväkotiuralle on hankittava vielä toinen mokoma, mutta siihen en ajatellut kovinkaan paljoa panostaa rahallisesti. Suurimpana ehdokkaana onkin Name Itin softshell-haalari, joka on sekin saanut paljon kehuja eikä ole hinnalla pilattu. Mutta sen aika on sitten vasta loppukesästä. 

Muita kevään varusteita ovat tietysti kurahousut, pipot, hanskat sekä muut kumppanit. Aurinkolaseiksi ostettiin jo vuosi sitten Babiatorsit, ja ne menevät vielä ainakin tämän vuoden. Kokoluokitus näissä on 0-3v ja pysyvät hyvin poikien päässä, vaikka takalenksua ei olekaan. Kurikset on Jonathanin ja hanskoja mm. Cirafilta ja HC Kidsiltä. Helpoimpana olen kokenut käyttää pojilla ihan kurahanskoja, joiden alla pidetään lapasia. Syksyllä meillä oli Popin kuorihanskat, mutta niissä ainakin kylmemmillä ilmoilla poikien sormet palelivat. Mummin lapaset siis kunniaan! Pipoa löytyy Villervallalta, Noshilta, Maxomorralta, Tintulta, Popilta ja Hennesiltä. Hmm..ehkä pipoja on ainakin tarpeeksi! 


Kengissä ajateltiin pärjätä näin alkuun neljällä parilla: kumpparit, lenkkarit, Converset ja vuorelliset nilkkurit. Kylmemmille keleille meillähän on vielä ne Vikingin goretexit viidensinä. Kumisaappaat on Prismasta, lenkkarit Stadiumista ja nilkkurit syksyllä Skopunktenista ostetut. Kesäksi täytyy vielä ostaa ainakin sandaalit ja vähän riippuen noiden Cirafin saappaiden laadusta, ehkä toiset kumpparit. Ja mahdollisesti lenkkarit, jos poikien jalka ottaa kovasti lisää mittaa tässä kevään aikana. Haaveilisin niistä Crocsin saappaista tai Nokian Haista, mutta faktahan on se, ettei sama koko mene kovin kauaa, joten en näe vielä järkeä laittaa montaa kymppiä pelkkiin saappaisiin. Ja ennen kuin kukaan ehtii kommentoida tähän, että maksaahan Conversetkin, niin puolustaudun sillä, että jokaisella pikkupojalla kuuluu olla Conssit.


Näillä me ajateltiin pärjäillä ainakin hetken aikaa vai olenko unohtanut jotain oleellista?

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Yhdet lisää

Kengät nimittäin! Käytiin eilen koko porukan voimin Tampereella Koskikeskuksessa etsimässä isille uutta kevättakkia ja kenkiä. Kaikki löytyi mitä haettiin ja vielä bonuksena siihen päälle uudet kengät myös äitille. Skopunktenissa oli tarjouksena ota 3 maksa 2 -tyrkytys, joten isin löytäessä kahdet kengät, oli vähän pakkorako ostaa myös itselleni kengät. Mutta naisillahan ei voi olla koskaan liikaa kenkiä? Ihastelin näitä kenkiä jo viime Tampereen visiitillä, mutta jätin ostamatta ne mullahan on jo liikaa kenkiä -tekosyystä. Tällä kertaa en edes vaivautunut keksimään tekosyitä, vaan kävelin suoraan kassalle. Kun oli kerran mahdollisuus kasvattaa kenkäarsenaalia, se myös käytettiin! Joten tällaiset ihanuudet saivat uuden kodin meiltä minulta:


 Tähän loppuun pieni kuva-arvoitus. Mikä ihme tämä juttu oikein on?


No sehän on tietysti lapsilukko jääkaappiin! Meidän suursyömäri-Aapo ei ilmeisesti saa tarpeeksi ruokaa, niin piti opetella itse tie jääkaapille. Juu kyllä, hän on oppinut avaamaan jääkaapin oven, vaikka kovin yritettiin valita sellainen jääkaappimalli, jossa olisi hieman haastavampi avausmekanismi. No ei näköjään sekään pysäyttänyt jätkää, joten lukon virkaa saa toistaiseksi toimittaa maailman hienoin huivihässäkkä! Aluksi koitettiin vain siirtää ruoat ylemmille hyllyille, mutta Aapohan kiipesi tyhjiä hyllyjä pitkin hakemaan ruokaa. Jep.


Leppoisaa sunnuntain jatkoa kaikille, siellä alkaa paistaa aurinko!!

torstai 13. maaliskuuta 2014

Autoja, junia, mopoja...

Jos katsoo pelkästään meidän leluvarastoa, voi aika helpostikin päätellä meillä asuvan kaksi poikalasta. Löytyy junarataa, autoja, legoja, sahoja, vasaroita ym. poikien leluja. Meiltä ei löydy yhtään nukkea eikä nallea. Olenkin monesti miettinyt, että miksi lelut ovat keskittyneet juuri näihin stereotyyppisiin äijäleluihin. Onko alitajunnassa jokin vipu, joka on säädetty sille poika-moodille eikä niihin tyttöjen leluihin edes kiinnitä huomiota. Vai onko yksinkertaisesti niin, että poikia kiinnostaa poikien jutut ja tyttöjä tyttöjen?

Kun ollaan lenkillä, jokaiselle vastaantulevalle autolle on päristeltävä tai jokainen traktori on huomattava suureen ääneen. Postiauto, roska-auto, aura-auto tai hiekoitustraktori saavat joka kerta pihassa käydessään isot suosionosoitukset. Eilen Ideaparkissa shoppailun lomassa käytävällä ollut mönkijä sai aikaan sen suuntaiset kiljahdukset, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi rattaissa istuvien lasten sukupuoli, vaikka toisella olikin päällään punainen paita. Onko se kuitenkin niin, että pojilla on automaattisesti kiinnostus kaikkiin koneisiin eikä meillä vanhemmilla olekaan asiaan vaikuttamista?


Meiltä löytyy leluvarastosta kuitenkin myös astioita, pehmoleluja ja nallekirjoja. Suurimpia suosikkeja ovat kuitenkin ne autot ja junat, unohtamatta eläimiä ja legoja. Olen vähän sotinut periaatteitani vastaan ja sittenkin kiinnittänyt huomiota enemmän niihin poikien juttuihin, vaikka tavoitteena oli antaa poikien itse valita. En silti koe, että pojat olisivat nyt kasvaneet kieroon tai heistä tulisi vähemmän hyviä tai suvaitsevaisia ihmisiä. Jos jossain vaiheessa pojat haluavat leikkiä nukeilla tai harrastaa balettitanssia, ei meillä ole mitään sitä vastaan. Vaikka isi tosin taitaa haluta pojista tulevia nhl-lupauksia...

Kiinnostus koneisiin sun muihin bbrrrrmmm-vehkeisiin tuottaa kuitenkin myös tulosta! Viime viikolla pojat oppivat rakentamaan legoista autoja sekä laittamaan junaradan palikat kiinni toisiinsa. Ulkona kerätään kiviä rekka-auton lavalle ja käydään kippaamassa naapurin nurmikolle (hups..). Motoriikka kehittyy siis huimaa vauhtia vaikka kiinnostuksen kohteet ovatkin niissä pyörällisissä asioissa eikä pikkusievässä nukkeleikissä. Kirjoista pojat osaavat näyttää hienosti eri juttuja ja mitä ihmeellisimpiä koneita tunnistetaan (en ollut koskaan kuullutkaan mistään kaivinkoneen kaatovaunusta..?!). Jotain kertoo myös se, että pojat tosiaan ensimmäisinä sanoinaan sanoivat pyrrä, joka on sittemmin muuttunut autoksi.


Kaiken sen päristelyn lisäksi poikia kiinnostavat kovasti myös eri käytännön hommat. Siivoaminen on ihan ehdottomasti päivän kohokohta, varsinkin imuroiminen, sekä myös kokkaamiseen pienet kokkikolmoset osallistuisivat mielellään. Äitille keitellään kahvia pitkin päivää ja ikkunaa pestään pyyhkeen kanssa, pyykinpesukin sujuu kahden apurin voimin vaihtelevasti. Toki myös ne miesten hommat kiinnostavat ja pienet remonttimiehet ottaisivat mielellään osaa porakoneella heilumiseen.

Mietin useasti sitä tilannetta, jos meillä olisikin tyttö. Pysähtyisimmekö kaivinkoneiden sijaan jokaisen voikukan äärelle ja pihassa työnnettäisiin nukenrattaita rekka-auton sijaan. Olisiko meillä laatikot täynnä vaalenpunaisia nalleja ja vauvanukkeja tai lukisimmeko traktorikirjojen sijaan prinsessasatuja. Ehkä vanhemmat valinnoillaan antavat kuitenkin lasten kiinnostuksen kohteille suunnan? Tästä syystä olisikin ihanaa saada joskus pieni tyttö, jotta huomaisin tuleeko omaan suhtautumiseeni eroa. 

Miten teillä näkyy lapsen sukupuoli leikeissä ja arjessa?

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Minäminäminäminä

Moi. Minun nimeni on Johanna ja olen 25-vuotias. Olen luonteeltani hieman hullu ja hulvaton, unohtamatta luotettavuutta, sosiaalisuutta, avuliaisuutta sun muita "pakollisia" luonteenpiirteitä. Viljelen sarkasmia ja mustaa huumoria enkä pelkää nolata itseäni. Rakastan yli kaiken kahvia, salmiakkia ja suolapähkinöitä. Inhoan dominokeksejä ja iniseviä hyttysiä sekä epäsiistiä tiskipöytää.

Suurin intohimon kohteeni on kengät, joita löytyy kaapista muutama pari (suunnilleen 75 paria). Koen myös suurta mielenkiintoa leipomiseen ja eriasteiseen materialismiin, lastenvaatteista tuikkukippoihin. Lempiruokaani on kanasalaatti tai itsetehty pitsa, lempileivonnainen on ehdottomasti amerikkalainen juustokakku (tai no pulla kuin pulla menee heittämättä kurkusta alas).

Harrastan kaksi kertaa viikossa kahvakuulaa ja jotain toista jumppaa, yleensä pumppia. Muita harrastuksia ovat blogin kirjoittaminen, leipominen, yleinen kodinhoitaminen sekä lasten kanssa sekoilu. Telkkarista katson Satuhäitä, Uutta päivää, Greyn anatomiaa sekä joitain hömppätositv-sarjoja. Musiikkimakuni on melko laaja, kuuntelen sitä mitä radiosta tulee. Suosikkielokuvani on Kaunis mieli enkä voi sietää suomalaisia elokuvia.


Haaveammattini on juristi, mutta koska en ikimaailmassa jaksaisi lukea oikiksen pääsykokeisiin, tyydyn kohtalooni olla opettaja. Ihannemieheni istuu tällä hetkellä toimistokuutiossaan ja piirtelee jotain kuvia joistain rakennuksista. En siis oikein edelleenkään tiedä, mitä mieheni työkseen tekee. Tulevaisuudessa haluaisin omakotitalon ja ison pihan, katumaasturin sekä lisää lapsia. Haluaisin myös uudet farkut.

Lempivuodenaikani on kevät, koska silloin on syntymäpäiväni. Toivoisin lahjaksi kaksi kilttiä poikaa ja kimpun tulppaaneja. Myös lottovoitto kelpaisi. Ja pussi chilijuustopähkinöitä. Nauran useimmiten kaksimielisille ja tyhmille vitseille, ja kaapistani löytyy kaikki American Pie -elokuvat. Suutun helposti ihan mitättömistäkin jutuista ja esitän vaikeasti leppyvää. Rakastan rutiineja ja haluan, että asiat tehdään minun tyylillä. It's my way or you can kiss my turku.


Oudoin mielitekoni raskausaikana oli suklaa. Inhoan varpaankynsiäni ja päiviä, kun mikään ei suju. Virallinen nimeni ei ole Johanna enkä ole koskaan ajanut mopolla. Menin naimisiin vanhojen tanssien parini kanssa ja olen edelleen teekkarin vaimo. Haluaisin pelata usein lautapelejä, mutta mieheni inhoaa niitä. Olen kova syömään ja välillä syönkin pelkästä syömisen ilosta.

Olen tekoblondi ja kontrollifriikki. Pidän excel-taulukkoa lapsilisistä sekä ruokaostoksista. Tykkään rakentaa legoilla ja tehdä aikuisten palapelejä. Haluaisin oppia tekemään kuohkeita mokkapaloja ja kauniita karjalanpiirakoita. Olen tosi laiska nyppimään kulmakarvoja ja inhoan sitä, jos joku muu kuin kampaaja koskee hiuksiini. Rakastan shoppailua ja haluaisin löhölomalle. Olen kolannut pihaa tänä talvena ensimmäistä kertaa elämässäni. Talvi on ihan kiva, mutta inhoan hiihtämistä.

En ole koskaan maistanut tupakkaa enkä edes halua. Haluaisin leikata polkkatukan, mutta en uskalla. Rakastan juuri ajetun nurmikon ja tuoreen pullan tuoksua. Koitan pikkuhiljaa päästä eroon mustien vaatteiden ostamisesta. Haluan hemmotella poikiani, koska he ovat ihania. Olen utelias ja toisinaan ihan kaamea juoruämmä, tykkään skandaaleista. Olen tällä hetkellä tosi onnellinen. 

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kevään ensimmäinen päivä

Nyt se kevät taisi sitten tulla! Tai ainakin toivottavasti lunta ei enää saada eikä tarvitse palata talvikamppeisiin. Omat toppavaatteet pesin ja laitoin talvisäilöön viikonloppuna, mutta poikien haalareita en vielä uskaltanut pestä pois. Viikonlopun aikana ollaan nautittu kevään auringonpaisteesta ja suunniteltu pihan remonttia. Lauantaina vietin taas pitkästä aikaa ns. vapaapäivää ja käväisin Tampereella lataamassa akkuja shoppailun merkeissä. Pojat ovat nukkuneet myös ihan ennätyspäikkäreitä molempina päivinä, melkein kaksi tuntia, joten toivottavasti sama meno jatkuu näin viikollakin. Keväisin tunnelmin uutta viikkoa kohden!  


ps. eikös Aapo olekin ihan tytön näköinen? Ainakin kaupantädin mielestä meillä on todella söpöt tyttö ja poika. Voi elämä.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Anopin taivaallinen piimäkakku

Ihanan kevyttä ja herkullista. Helppoa ja suussasulavaa anopin piimäkakkua, mikä maistuu paaaaljon paremmalle miltä kuulostaa. Otin taas oikeuden omiin käsiini ja vähän muokkailin alkuperäistä ohjetta, mutta tuskinpa anoppi siitä pahastuu (?). Itse sain tekosyyn tehdä tätä poikien puolitoistavuotispäivänä, ja me kahdestaan isukin kanssa syötiin melkein koko kakku siltä istumalta!


Pohja
200 g Digestive-keksejä
75 g voita

Täyte
3 tl liivatejauhetta tai 6 liivatelehteä
1,5 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
4 dl piimää
2 dl kuohukermaa
3 rkl omenamehua

Päälle
hedelmäsosetta
 
Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. 
Painele muruseos irtopohjaan.
Pane täytettä varten liivatejauhe tekeytymään omenamehuun.
Sekoita sokerit piimän joukkoon. 
Vaahdota kerma ja yhdistä piimäseokseen.
Sekoita vähän jäähtynyt liivateseos piimä-kermaseokseen ja kaada vuokaan. 
Anna hyytyä kylmässä muutaman tunnin ajan.
Levitä päälle hedelmäsose.


Olin taas vaihteeksi ällösöpötuulella ja tein kakusta sydämen mallisen. Laitoin päälle ruusunmarjapilttiä, mutta paremmin kakkuun sopii ehkä jokin raikkaampi sose, vaikkapa mango. Mikä tietysti estää laittamasta päälle vaikka kinuskia! Tällä kertaa täytyy myös myöntää, että anoppi onnistui tässä kakussa kyllä huomattavasti paremmin. Kuvat eivät siis tee oikeutta kakulle, sen kuuluisi olla sellaista ihanaa höttöä.  En saanut siitä niin kuohkeaa ja ilmavaa, mitä J-P:n äiti, vaikka maku olikin täydellinen, joten tilanne taitaa olla tällä hetkellä 1-1, jos kerran voitin daimkakussa :D

Kokeilin ensimmäistä kertaa liivatejauhetta hyydyttämiseen eikä tavallisiin liivatelehtiin ole enää paluuta. Eikä ole muuten pelkoa niistä superällöttävistä liivatekököistä kakun joukossa. Liivatejauhepurkin hintakin on suhteessa edullisempi mitä liivatelehtien, sillä jauhetta laitetaan 1 tl jokaista kahta lehteä kohden. Liivatejauhe sekoitetaan pariin ruokalusikalliseen kylmää nestettä, jonka jälkeen se lämmitetään joko mikrossa tai vesihauteessa ja lisätään hyydytettävään ruokaan. Kuumiin ruokiin liivatteen voi lisätä suoraan ilman lämmitystä. Joten liivatelehtiin nähden paljon iisimpi. Suosittelen! Onko kukaan muuten kokeillut sitä agar agar -jauhetta liivatteen sijaan?



perjantai 7. maaliskuuta 2014

Meidän puolitoistaveet

Talonpuolikkaan pikkusällit täyttävät tänään puolitoista vuotta! Ihan käsittämätöntä!

POJAT
 nukkuvat pääsääntöisesti hyvin yöt (=1-2 herätystä)
käyttävät sisävaatteissa kokoa 86/92
ulkovaatteissa kokoa 92
kengän koko on 23
omistavat molemmat 16 hammasta ja rakastavat hampaiden pesua
käyttävät vitoskoon vaippoja 
syövät tuttia vain unilla
rakastavat raejuustoa ja rahkaa 
tykkäävät seurailla olohuoneen isoista ikkunoista naapurien menoa
nukkuvat yhdet päiväunet sisällä
syövät aamuisin ja iltaisin ison lautasellisen puuroa

tunnistavat iskän auton
rakastavat kylpemistä, mutta vihaavat suihkua

ovat todella lahjakkaita motorisesti
menevät nukkumaan n. klo 19:30 ja heräävät aamulla n. klo 7-7:30
ylettyvät jo alimpiin valokatkasijoihin ja ulko-ovien kahvoihin (argh)
eivät tykkää mehusta


osaavat
tehdä nuppipalapeliä
laittaa oikean malliset palikat oikeasta reiästä
laittaa ne eriväriset purkit (mitkälie) sisäkkäin oikeassa järjestyksessä
 sanoa äiti, isi ja auto sekä sekalaisen sekoituksen muita "sanoja"
  mitä lammas, lehmä, koira, possu ja leijona sanovat (bää, ammu, vuh, öh ja grää)
osoittaa kirjasta eri asioita
 tuulettaa ja huutaa jee!
tehdä legoista tornin ja rakentaa autoja
 jo useimmat eri ruumiinosat 
heittää ja potkia palloa
rakentaa junaradan ja laittaa vaunut veturin perään
laittaa pyykkikoneen päälle 
osoittaa mieltään
ja paljon paljon muuta mitä ei nyt mieleen tule

EINO
rakastaa spagettia
on todella ennakkoluuloinen, oli kyseessä jokin uusi ruoka tai uudet kasvot
nukkuu yöt mieluiten äitin kainalossa
auttaa iltaisin siivoamaan lelut
on kiinnostunut kaikista koneista 
on kova pussailemaan ja halimaan
on erittäin ärhäkkä ja kiihtyy nollasta sataan sekunnissa
osaa tekoitkeä todella uskottavasti
puree ja kovin pureekin


AAPO 
rakastaa kinkkukiusausta
 osaa syödä jo tosi hienosti itse
juo vielä toisinaan öisin maitoa/vettä
 sanoo mummia ämmäksi
haluaa aina maistiaisen muiden lautasilta
tykkää imuroida 
omistaa ihan huiman ruokahalun ja syö oikeastaan mitä vain eteen tuodaan
on rauhallisempi ja harkitseva, yllättävän viekas kettu, joka iskee salaa
osaa toistaa jo joitakin sanoja 

 
  Tällaisia ne meidän veijarit sitten ovat! Ihanan energisiä ja täynnä elämää, äidin hermoja kiristäviä ja isille aina aurinkoisia pojanviikareita. Pikkuiset murut ♥

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Uhma, sinäkö siinä?

Ei saa roikkua äitin laatikossa! Et saa ottaa sitä kaukosäädintä! Ei saa Eino repiä Aapoa naamasta! Aapo ei saa mennä naapurin pihalle! Ei saa sylkeä maitoa lattialle! Ei ei ei ei ei ei. Ja silti tehdään. Seuraava askel onkin kieltäminen hieman kovemmalla äänen painolla ja toruminen. Ja vastavuoroisesti heittäydytään spagettina lattialla ja kiukutellaan laminaatille tai asfaltille. Tänään sata kertaa lipastossa roikkumisen kieltäneenä äitinä on pakko avautua. Milloin meidän pojista tuli tällaisia kiukkupusseja?


Kai se on sitten myönnettävä, että uhma on kotiutunut meillekin. Viime aikoina uhmaaminen on ihan selkeästi lisääntynyt ja kiellettyjen asioiden tekeminen tullut entistä kiehtovammaksi. Varsinkin Pikku-Sintti on välillä kyllä niin kiukkuinen uhma-Sintti, että huh huh. Kun Eino kiihtyy, nollasta sataan sekunnissa, silloin saa kyytiä niin velipoika kuin äitikin, leluista puhumattakaan. Aapo sen sijaan on hieman rauhallisempi tapaus, mutta kun Aapo suuttuu...se on ihan kuin sarjakuvista! Pikkuhiljaa puna leviää kasvoille ja ilme muuttuu vihaisemmaksi ja melkein tulee itku.  Ja sitten räjähtää.

Ja siis raivon saa aikaiseksi nykyään melkein mistä vain. Vähänkin väärä video youtubesta, niin kyllä saa äiti kuulla kunniansa. Tai jos äiti antaakin kirjalaatikosta sen tyhmän vauvakirjan eikä traktorikirjaa niin voi elämä, maailma kaatuu siihen paikkaan. Ja ulkona luonnollisestikin heittäydytään maahan makaamaan x-asentoon, jos äiti ei päästä juoksemaan tielle. Niin tosiaan, kun äiti kieltää, isiä totellaan tietysti! Eli meillä uhma on kotona klo 7-17 välisenä aikana, loppupäivän meillä asuu kultapojat.

Siitäkin menee hermo, jos jokin lelu ei satukaan tottelemaan niinkuin poika haluaisi. Jos vahingossa velipoika kaataa juuri rakennetun tornin tai palapelin pala ei ihan ykkösellä osukaan kohdalleen, myös tällöin kiukkuaste kohoaa korkeuksiin ja on pakko heittää pienet raivoitkut. Niin ja tehdä spagetit. Ennen näihinkin auttoi se kirottu tutti ja maissinaksu, mutta ei enää. Pojat ovat oppineet mielenosoittamisen jalon taidon ja tottakai kaikki uudet taidot on otettava käyttöön.


Kyse ei ole ollenkaan siitä, etteivätkö pojat ymmärtäisi tekevänsä kiellettyjä juttuja tai ymmärtäisi sanaa ei. Voi kyllä he ymmärtävät! Jätkien katseesta näkee, kuinka asiat tehdään vaikka tiedetään niiden olevan epäsoveliaita. Välillä pojat oikein odottavat, että koska se äiti oikein huomaa, että täällä mä nuolen tätä polkupyörän takarengasta vaikka äiti on tuhat kertaa jo kieltänyt. Hihityksen kera tottakai. Huvittavinta tässä kaikessa on se, jos sanon pojille soo soo ja heristän sormea, niin sällit heristävät takaisin soosoon kera. Siinä vaiheessa jopa mulla meinaa pettää pokka!

Älkää nyt vaan käsittäkö väärin, ei tätä jatku kuitenkaan onneksi ihan koko päivää. Pahimmat tilanteet ovat yleensä silloin, kun sällit ovat hieman nälkäisiä, väsyneitä tai joudutaan tekemään jotain vastenmielistä juttua, esimerkiksi pukemaan ulos. Kyllä pojat suurimmaksi osaksi aikaa ovat ihan kilttejä, ihania poikia. Mutta kun menee hermo, niin se vain menee. Valitettavaa, mutta totta, ovat tässä asiassa tulleet kyllä äitiinsä...

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Voitto!

Sulkekaa silmät sotkulle ja katsokaa! Nyt reilun viikon jälkeen uskallan jo hehkuttaa: sohvat normaalisti ja verhot alhaalla, voi olen niin onnellinen! :)



ps.  Seuraa blogiani Bloglovinin avulla