perjantai 7. helmikuuta 2014

Ruisleipää ja Runebergia

Tässä kuluneen viikon aikana on tullut leivottua mm. Runebergin torttuja sekä ruisleipiä. Mulla on tapana leipoa vähintään kerran viikossa itse leipää, ja tällä kertaa tein pitkästä aikaa peltileipää ruisversiona. Tällä ohjeella saa tosi hyviä ruisleipäsiä, ilman sitä ärsyttävää leipäjuurta ja käsien sotkemista. Aineet sekaisin ja pellille, kohotus ja uuniin. Ohje oli muistaakseni joskus jonkin jauhopussin kyljessä, josta sen nappasin ylös. Suosittelen! Nämä kannattaa syödä heti tuoreeltaan, sillä pakkasessa ne tahtovat mennä vähän turhan sitkeiksi ja koviksi. Mutta ainakin meillä leivät katosivat leipälaatikosta alta aikayksikön!


Keskiviikon Runebergin päivän kunniaksi (tekosyy..) oli luonnollisestikin ihan pakko leipoa niitä Runebergin torttuja. Tällä kertaa kaiken muun hyvän lisäksi meni vielä ihan niinkuin Strömsössä eli tortuista tuli nimenomaan Runebergeja. Toisin kuin viime vuonna, jolloin jokin meni aivan täysin pieleen ja tuloksena oli aneemiset muffinsit...

 
Tässä kuitenkin ohje näihin tämän vuoden versioihin, jotka siis onnistuivat!

Runebergin tortut (12 kpl)

200 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja
50 g mantelijauhoa
5 piparia murskattuna
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa
0,5 dl maitoa
appelsiinimehua kostutukseen

Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
Jauhota muffinssipelti korppujauhoilla tai käytä paperisia muffinssivuokia.
Annostele taikina vuokiin.
Paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Kumoa valmiit tortut jäähtyneenä, kostuta mehulla ja koristele sokerikuorrutteella ja vadelmahillolla.


Taikina kohosi sen verran hyvin uunissa, että tortuista piti leikata "hattu" pois, jotta ne pysyvät pystyssä. Mutta toisaalta niistä jämistä sai kivan pienen herkun päiväkahville, kun laittoi jämät kulhoon ja joukkoon hieman vadelmahilloa. Ihan aitoihin Runebergeihin tulee sitä karvasmantelia tai ihan punssia, mutta ainakin itse tykkään näistä vähän laimeammista versioista. Ainakin vaikuttaa vähän kevyemmiltä, enkä puhu kaloreiden suhteen.

ps. Kuvissa taustalla näkyvä Kenwoodin vatkain on muuten aivan huippuvehje, jos vähänkin leipoo enemmän! Sinä aikana, kun kone vatkaa esimerkiksi munat ja sokerin vaahdoksi, ehtii hyvin valmistelemaan muut leipomiseen tarvittavat jutut, vaikka mittaamaan jauhot. Tällä siis säästää yhden työvaiheen, tykkään! Kiitos anoppilaan joululahjasta, ei ollut mikään turhake tämä vehje.

6 kommenttia:

  1. Vau mitä tuotoksia :) Miekin väsäsin viime vuonna juuri noita sinun edellisen vuoden versioita muistuttavia :D Haluaisin ilahduttaa hoitopaikan tätejä vähintään pari kertaa kuussa, joten pitäisi kunnostautua leipomaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipominen on kivaa! Mä leipoisin vaikka joka päivä, mutta ongelmaksi tulee kuka ne syö? :D Eikä pakastimeenkaan loputtomasti pullaa mahdu...

      Poista
  2. Tuota leipää pitääkin kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! On tosi helppo tehdä ja hyvää :) tonne vois tunkea lisäksi vielä vaikka jotain siemeniä tai kaurahiutaleita...

      Poista
  3. http://vauvaodotus.blogspot.fi/2014/02/mutsi-kokkaa-peltiruisleipa.html :) Kokkailtu on, kiitos ohjeesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee hyvä hyvä! On muuten tuloillaan taas uutta leipäohjetta, kunhan saan aikaiseksi ;)

      Poista

Kiitos, kiva kun kommentoit!